Äiti halusi kostaa huonon lapsuutensa minulle

Mä en ymmärrä tuommosia ihmisperseitä :(
Itselläki aika ankee lapsuus, päätin heti raskaana ollessani tehdä kaiken toisin ja katkaista kierteen.

Älä putoa.

Hmm.

Äitisi on vaurioitunut lapsena. Normaali ihminen ymmärtää tehdä kaikkensa, jotta omalle lapselle tulisi hyvä lapsuus.

Eräs sukulaiseni on lapsilleen kännipäissään sanonut, "koska minä en saanut, ette saa tekään". Tarkoitti hyvää lapsuutta. Minun mieheni sitä vastoin on sanonut, että tietää millainen vanhempi ei koskaan aio olla. Hänellä oli väkivaltainen ja viinanhuuruinen lapsuus.

Täällä myös yksi vaurioituneen vanhemman lapsi. Mulla tämä epäkypsä kostaja oli isä, ei äiti. Koska hän ei ollut saanut, hän piti koko lapsuuteni huolta, etten minäkään saa. :( 

Itse ainakin haluaisin varmistaa, että oma lapsi saisi paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itse olen saanut. Mun lapsuudessani isäni perusteli kaiken aina sillä, että koska ei hänelläkään ole ollut, niin ei saa olla muillakaan. Elinkin kuin kivikaudella muihin ikäisiini verrattuna. 

Oma äitini oli turmeltunut lapsuudessaan. Sota-aika ja sen tuoma niukkuus antoi hänelle luvan käyttäytyä miten tahtoi.

Kohteli minua ja siskoani kuin alinta saastaa. Kun olimme lapsia, nimitti meitä rotiksi. Kun meillä alkoi kuukautiset, nimittely muuttui huoritteluksi.

Olin luokkani paras oppilas ja perheemme ulospäin enemmän kuin malliperhe. Isä omisti oman yrityksen ja hymyilevä kotirouva oli vierellään.

Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?

Siksi koska muutkin?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:25"]Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?

Siksi koska muutkin?
[/quote]

Jo lapsuudessa löysin paikan, mikä oli minun omani. Musiikki ja kuvataide.

Se että äitini oli kykenemätön äidiksi ei sammuttanut janoani oppia ja toteuttaa itseäni tuolla saralla. Päinvastoin. :)

Jos on köyhyydessä kasvanut, ei osaa muulla tavoin elää. Vaikka olisi kouluttautunut ja varakas sitten myöhemmin, jossain alitajunnassa on aina köyhä ja nuukailee tavaran ostamisen kanssa. Sama koskee henkistä köyhyyttä.

Äitisi varmaan antoi sinulle kuitenkin paljon sellaista, mitä sinä et edes tajua. Minä olen köyhästä perheestä ja sain yhdet uudet kengät joka toinen vuosi. Ensimmäisen vuoden ne olivat liian isot, toisena vuonna alkoivat jo kipeästi puristaa. Tavallisesti ne olivat käytetyt, niistä sai aina kipeitä känsiä. Minä saatan olla muuten nihkeä ostamaan tavaroita nurkkiin, mutta oma lapseni totta vie kulkee uusissa Eccoissa eikä ikinä koskaan milloinkaan laita jalkoihinsa muiden vanhoja kenkiä.

Köyhyydestä poiki kotonani näköalattomuutta, ei ollut meidänkään kaupunginosassa muita kuin juoppoja vaimonhakkaajia tms väkeä. Omat vanhempani olivat onneksi työteliäitä, mutta köyhtyivät sairauden vuoksi, kun ei ollut sossua maksamaan siihen aikaan. Onneksi koulussa opettajat neuvoivat ja kertoivat millaisia ammatteja voisi olla ja miten niihin pääsee. Nykyään olen korkeakoulutettu, hyvässä työssä ja minulla on ihana perhe. Ilman lapsuuden opettajia ja erään kaverini äitiä tässä ei oltaisi. Heille kiitos js vanhemmilleni perustoimeentulosta.

Ap, mua opettajat syrjivät. Luulen että opin jo kotoa "etten ole mitään", ja opettajat vaan jatkoivat sitä vähättelyä.

Ihme että olen edes näin paljon järjissäni kuin mitä nyt olen.

Mun on edelleenkin vaikeaa puolustaa itseäni. Kun vaikkapa töissä joku syyttää mua jostain, mikä ei ole totta, niin kukaan ei usko mua. Koska olen sosiaalisesti niin huono. Niitä uskotaan, jotka ovat sosiaalisesti hyviä.

Up.