Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti halusi kostaa huonon lapsuutensa minulle
19.03.2015 |
Onkohan tuolle olemassa joku psykologinen termi?
Äiti usein sanoi että hänellä oli melko ankea lapsuus. Ei saanut paljon mitään materiaa ja vanhemmat ryyppäsi jne.
Mäkään en saanut paljon mitään. Olisin halunnut kauniita barbeja yms. Ja äiti haukkui minun ulkönäköä kun olin pieni, ja alisti henkisesti.
Jos äidillä ei ollut hyvä lapsuus, niin miksi laittoi vahingon kiertämään?
Mä en tee ikinä lapsia, mutta jos tekisin. En ainakaan kasvattaisi niitä samalla tavalla kuin miten minut on kasvatettu.
Kommentit (32)
Mun äiti kosti mun lapsuuteni mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:25"]Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?
Siksi koska muutkin?
[/quote]
Jo lapsuudessa löysin paikan, mikä oli minun omani. Musiikki ja kuvataide.
Se että äitini oli kykenemätön äidiksi ei sammuttanut janoani oppia ja toteuttaa itseäni tuolla saralla. Päinvastoin. :)
[/quote]
Tämä viesti on nro 6. :)
Mulla on sama juttu. Toisessa sukupolvessa peräkkäin. Nyt minulla on oma tytär eli ollaan jännän äärellä, miten fiksu vanhempi olen ja miten onnistun ite. Ahdistaa, mutta tiedän jo olevani parempi äiti kuin omani, koska ylipäätään pohdiskelen tätä asiaa. Hänen päähänsä ei mahdu paljoa muuta kuin oman elämänsä kurjuus. Onneksi olen nykyään itse aikuinen. Ja käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Suosittelen muillekin, vaikka toivon toki, että lyhyempikin aika riittää :)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:25"]Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?
Siksi koska muutkin?
[/quote]
Jo lapsuudessa löysin paikan, mikä oli minun omani. Musiikki ja kuvataide.
Se että äitini oli kykenemätön äidiksi ei sammuttanut janoani oppia ja toteuttaa itseäni tuolla saralla. Päinvastoin. :)
[/quote]
Kun sain ensimmäisen lapseni, päätin että teen kaiken toisin kuin oma äitini. Se oli sisäisen neuvoni kun käsissäni oli suurin aarre. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:25"]Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?
Siksi koska muutkin?
[/quote]
Omasta elämästäni olen ollut aina kiitollinen. Tarkkailin tuota mielivaltaista naista kaukaa ja siinä samalla toteutin itseäni: Opin esim lukemaan 4 vuotiaana. Lukuunottamatta mieleltään horjunutta äitiäni, lapsuuteni oli upea. :)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:25"]Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?
Siksi koska muutkin?
[/quote]
Omasta elämästäni olen ollut aina kiitollinen. Tarkkailin tuota mielivaltaista naista kaukaa ja siinä samalla toteutin itseäni: Opin esim lukemaan 4 vuotiaana. Lukuunottamatta mieleltään horjunutta äitiäni, lapsuuteni oli upea. :)
[/quote]
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
projektio ja projektiivinen identifikaatio, taakkasiirtymä jne.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:17"]
Täällä myös yksi vaurioituneen vanhemman lapsi. Mulla tämä epäkypsä kostaja oli isä, ei äiti. Koska hän ei ollut saanut, hän piti koko lapsuuteni huolta, etten minäkään saa. :(
Itse ainakin haluaisin varmistaa, että oma lapsi saisi paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itse olen saanut. Mun lapsuudessani isäni perusteli kaiken aina sillä, että koska ei hänelläkään ole ollut, niin ei saa olla muillakaan. Elinkin kuin kivikaudella muihin ikäisiini verrattuna.
[/quote]
Ai, sinäkin. Otan osaa. T.nim.50-luvun homeiset nahkamonot 80-luvulla.
P.S Äitini oli oikeasti saanut yhtä ja toista,kotinsa niukkuudesta huolimatta, mutta kun mikään ei riittänyt. Hänellä on hahmotushäiriöitä, eikä hän pysynyt koiäitinä omassaan eikä maailman kehityksessä mukana. Lisäksi hän luuli rahojen loppuvan heti, jos lapset saavat jotain. Isän rahat menivät romunhamstraukseen, tupakkaan, bensaan ja velkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:25"]
Ja miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?
Siksi koska muutkin?
[/quote]
Juuri siksi. Ajatus lapsista voi myös tuntua kivalta. Pääsee jotenkin toisten aikuisten maailmaa pakoon, saa samalla valtaa. Tarkoitus voi olla hyväkin, mutta yleensä esitetän normaalia hampaat irvessä ettei kukaan huomaisi mitään.
Äiti on aina äiti. Ok silloin huono äiti on aina huono äiti?
Itse olin alle kouluikäinen pieni tytön viikari, kun äitini alkoi simputuksen. Antoi minulle siivousliinan ja pesuaineämpärin. Käski kontata listat puhtaaksi. Tein sen nopeaa ja pikkulapsen innolla, konttasin koko talon listat, mutta en silti päässyt ammeeseen, mihin isosiskoni pääsi.
Sen sijaan sain pesun, jossa äiti istui kyllästyneenä ammeen reunalla suihku kädessään ja komenteli minua kääntymään koska haisin. ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:19"]Äiti on aina äiti. Ok silloin huono äiti on aina huono äiti?
Itse olin alle kouluikäinen pieni tytön viikari, kun äitini alkoi simputuksen. Antoi minulle siivousliinan ja pesuaineämpärin. Käski kontata listat puhtaaksi. Tein sen nopeaa ja pikkulapsen innolla, konttasin koko talon listat, mutta en silti päässyt ammeeseen, mihin isosiskoni pääsi.
Sen sijaan sain pesun, jossa äiti istui kyllästyneenä ammeen reunalla suihku kädessään ja komenteli minua kääntymään koska haisin. ???
[/quote]
Silloin jo päätin, että minulla on joskus oikea koti, koti jossa ei ketään nöyryytetä. Ihan tavallinen koti, jossa kaikki ovat kilttejä toisilleen.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:24"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:19"]Äiti on aina äiti. Ok silloin huono äiti on aina huono äiti?
Itse olin alle kouluikäinen pieni tytön viikari, kun äitini alkoi simputuksen. Antoi minulle siivousliinan ja pesuaineämpärin. Käski kontata listat puhtaaksi. Tein sen nopeaa ja pikkulapsen innolla, konttasin koko talon listat, mutta en silti päässyt ammeeseen, mihin isosiskoni pääsi.
Sen sijaan sain pesun, jossa äiti istui kyllästyneenä ammeen reunalla suihku kädessään ja komenteli minua kääntymään koska haisin. ???
[/quote]
Silloin jo päätin, että minulla on joskus oikea koti, koti jossa ei ketään nöyryytetä. Ihan tavallinen koti, jossa kaikki ovat kilttejä toisilleen.
[/quote]
;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin tuoda nyt oman osani tähän ketjuun. Mulla ei ollut vain äiti tuommoinen hirmuinen, vaan myös isä, eikä sisaruksia. Jos joku voivotteli, että sai kengät joka toinen vuosi, hurraa! Itse en saanut päiväkodin jälkeen talvikenkiä lainkaan, vaan jouduin kulkemaan 15 vuotta vanhoissa, likaisissa ja rikkinäisissä kylmissä kengissä (ja tämä kuitenkin jo 2000-luvulla). Lähes sama käytäntö oli muun vaatetuksen kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna niihin muihin kamaliin asioihin, mitä he tekivät, tai aiheuttivat tekemättömyydellään ja kylmyydellään. Lista olisi pitkä.
Ikävintä tässä oli se, että kulissi on edelleen pystyssä heidän osaltaan, ja minulle tullaan edelleem sanomaan, kuinka hemmoteltu olen...not.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:12"]
] Kun sain ensimmäisen lapseni, päätin että teen kaiken toisin kuin oma äitini. Se oli sisäisen neuvoni kun käsissäni oli suurin aarre. :)
[/quote]
Meitä on siis muitakin :) Minä myös päätin tehdä kaiken päinvastoin kuin vanhempani.
Yllätys oli muuten se, miten paljon itse saa siitä, kun pystyy tarjoamaan omille lapsille normaalin ja hyvän lapsuuden. Toinen oli se, kun jossain vaiheessa huomasi, kuinka onnekas olen: MINUN omallatunnollani ei ole sellaisia asioita, kuin vanhemmillani ja sukulaisillani. Olen vapaa! Minä en ole tehnyt kenenkään muunkaan lapsille sellaista, mitä sukulaiseni ovat.
Ap:lle piti vastata, että luulen olevan jokin psykologinen ongelma. Koska minulla ei ole sellaista tarvetta kuin äidilläsi, vaan juuri päinvastoin. Oikeastaan kaikkia heikompia kohtaan on suojelunhalu. Vanhemmuus on hyvin vastuullinen ja tärkeä homma.
Mäkin päätin lapsena, etten tule samanlaiseksi kuin hirviövanhempani, mutta niinpä vain olen monella tavalla tullut (mulla ei ole lapsia joten en ole ainakaan heille mitään kostanut, mutta noin muuten). Olin lapsena kaikesta huolimatta sellainen empaattinen ja muita ajatteleva ja iloinen, mutta sitten jotenkin murruin jossain vaiheessa sekä henkisesti että fyysisesti ja jotenkin vain sen jälkeen elämä on ollut lähinnä pelkkää vastoinkäymistä, joten mustakin on tullut kateellinen, lapsuuden kurjuudessa piehtaroiva, vihainen, katkera ihmisvihaaja. Joka esittää normaalia ihmistä kuten vanhempanikin. Ja voin kuvitella, että jos mulla olisi lapsia, niin olisin heille tosi kateellinen nimenomaan ehkä siitä viattomasta elämänilosta, mikä minullakin oli joskus. Mutta kun se ei enää tässä vaiheessa ole mikään asennekysymys, olen vain psyykkisesti ja fyysisesti ihan loppu kaikesta tästä shitistä mikä on ollut eloani viimeiset 28 vuotta. Ongelmilla kun on myös tapana kasautua, esim. : lapsena alistettu ja peloteltu ei osaa muodostaa normaaleja ihmissuhteita eikä opi sosiaalisia taitoja, tästä seuraa aikuisenakin yksinäisyys, se taas masentaa, se taas aiheuttaa jaksamisongelmia, mistä seuraa lisää yksinäisyyttä ja masennusta jne. Terapioissa olen käynyt mutta olen jotenki niin moniongelmainen neuroosikimppu ettei muhun mikään tepsi. Tunnenkin elämäni tarkoituksen olleen lähinnä vanhempieni omien traumojen purkamisalusta, jotta he voi jatkaa näennäisesti normaalia kunnon kansalaisen elämäänsä.
Kiva kun tähän on tullut vastauksia :) :(
Alue: Aihe vapaa
Ei materiaalinen köyhyys ollut pahinta, vaan se ilmapiiri. Ja henkinen köyhyys. Ei saanut harrastaa mitään maksullista (joo, kirjastoa käytin), en saanut kulkea bussilla koska se maksoi. Vaan piti kävellä ja muut meni bussilla.
Sellainen huonommuuden tunne, että olen paljon huonompi kuin muut, ja minut löytiin jo lapsena henkisesti.