Olisin valmis tekemään itsemurhan.
Mutta lasteni takia en tee. Se on ainut syy. En tee, koska en halua aiheuttaa heille sitä tuskaa enkä halua luistaa vanhemman vastuustani.
Mutta henkisesti olen yhtä kuin kuollut. Illalla, kun lapset nukkuvat, mä mietin, miten toteuttaisin itsemurhan. Siitä ajatuksesta saan lohtua ja nukahdan niihin ajatuksiin joka yö. Minulla ei ole muita läheisiä, enkä saa keneltäkään mitään sellaista apua tai lohtua, joka kuljettaisi minua näistä ajatuksista pois. Lähisukulaiset sekä puolisoni vihaavat minua - tämä ei ole vitsi, he oikeasti vihaavat minua, koska ovat väsyneitä masennukseeni.
Kommentit (6)
Kylllä se sunkin elämään vielä aurinko paistaa, vaikka ei nyt siltä tuntuisikaan.
Usko pois. Ja sit voit todeta, et onneks sä et tehny mtn peruuttamatonta silloin.
Been there.
Käytkö psykiatrisella puolella tai missään hoidossa?
Itse masentuut ja samat ajatukset, mutta lasten takia käyn hoidoissa ja yritän parantua. En halua, että lapset perivät tämän minulta tai ihmettelevät, miksi äiti aina allapäin.
Minusta kuulostaa epäuskottavalta, että läheisesi vihaavat sinua, koska ovat väsyneitä masennukseesi. Jos he todella vihaavat, oletko mahdollisesti tehnyt jotain sellaista, johon viha on vain terveen mielen täysin asianmukainen reaktio?
Mikä elämässäsi on tarkasti ottaen mennyt pieleen ja mitä tarkoittaa olla henkisesti kuollut?
no reply