Lue keskustelun säännöt.
Olen ainut työpaikalla, joka ei saanut läksiäislahjaa
11.12.2021 |
Lähes kymmenen vuotta olen ollut samassa työporukassa ja joka lahjaporukkaan olen osallistunut. Olen osallistunut sellaistenkin lahjaporukkaan, jotka ei niin sydäntä lähellä ole välttämättä ollut. Jopa sellaisillekin on joku lahja hankittu, joka on muutaman kuukauden ainoastaan ollut töissä, ja sellaiselle jopa läksiäiset järkätty, joka on saanut rehdit potkut lorvimisesta.
Nyt vuorostani minä jäin äitiyslomalle, enkä saanut mitään lahjaa. Viime vuonna toinen työntekijä jäi äitiyslomalle, ja hänelle käytiin oikein kotiin asti viemässä lahja. Meidän työporukan kutoja neuloi puvun vauvalle ja lisäksi siihen ostettiin jotain muuta pientä.
Itse sain onnitteluja kyllä usealtakin, mutta olen työhistoriani ainut, jota ei muutoin muistettu lahjalla. Pääsen tästä kyllä yli, mutta olen kieltämättä vähän surullinen, jos rupean asiaa ajattelemaan, ja vähän ihmeissäni, että tosiaan olin niin ulkopuolinen työpaikassa, jossa olen ollut monta vuotta. Joku toinen taas muutamassa kuukaudessa on päässyt sisälle työporukkaan tavalla, jolla itse näköjään en koskaan voi päästä. En ollut ehkä se paikan säihkyvin tähti, mutta olin luotettava ja osaava työntekijä. Näköjään sillä ei tässä pelissä ole merkitystä.
Kommentit (41)
Mulla kävi myös lähes samoin, kaikki muut saivat jonkin lahjan ja minä vain kukkapuskan (eikä siitä mitään iloa ollut kun olen kaiken lisäksi allerginen voimakkaille tuoksuille)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää sitä yhteisöä, onko sieltä lähtenyt joku aktiivinen pois? Onko esimiestasolla ollut vaihtuvuutta? Entä jos kyse on siitä, että se, joka aina ne keräykset järjestää, on vain saanut tarpeekseen ja sanonut, että nyt on jonkun muun vuoro, mutta sitä jotain muuta henkilöä ei löydy? Joskus kyse voi olla hyvin pienestä näkymättömästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää sitä yhteisöä, onko sieltä lähtenyt joku aktiivinen pois? Onko esimiestasolla ollut vaihtuvuutta? Entä jos kyse on siitä, että se, joka aina ne keräykset järjestää, on vain saanut tarpeekseen ja sanonut, että nyt on jonkun muun vuoro, mutta sitä jotain muuta henkilöä ei löydy? Joskus kyse voi olla hyvin pienestä näkymättömästä asiasta.
Mietin tuotakin, mutta aktiivisimmat ovat vielä siellä. Vaihtuvuus on kyllä viime kuukausina ollut tosi suuri, kun jengi on saanut tarpeeksi loppumattomasta kiireestä ja venymisestä. Enpä tiedä, jos siellä on vaan yleinen mieliala niin negatiivinen näinä aikoina. AP
Jossain vaiheessa minullekkin tuli stoppi lahjojen keruussa. Kaikenlaisilla tekosyillä piti olla kaikille keräämässä jotain kolehtia, ettei vaan varat riittäneet. Nyt työporukka keräämässä pomolle lahjaa ja summa per pää on liikaa, etten aijo osallistua.
Varsinkin kun olen työporukasta ainut jolla oli pieniä lapsia ja lapsillakin pukkasi useita kaverisynttäreitä ja revin hiukset päästä, kun pyydettiin kymppiä sinne ja kymppiä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa et sitten osallistu muiden lahjakeräyksiin
Niin, jos tullaan kysymään, sano että en anna koska ei mullekaan mitään annettu. Siitähän saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa minullekkin tuli stoppi lahjojen keruussa. Kaikenlaisilla tekosyillä piti olla kaikille keräämässä jotain kolehtia, ettei vaan varat riittäneet. Nyt työporukka keräämässä pomolle lahjaa ja summa per pää on liikaa, etten aijo osallistua.
Varsinkin kun olen työporukasta ainut jolla oli pieniä lapsia ja lapsillakin pukkasi useita kaverisynttäreitä ja revin hiukset päästä, kun pyydettiin kymppiä sinne ja kymppiä tänne.
Kymppi kuulostaa melko isolta summalta. Mä olen aina osallistunut kaikkiin keräyksiin, myös sellaisiin joissa lahjan saaja ei ole ollut itselleni läheinen työkaveri, mutta summat ovat aina olleet maltillisia ja sen saa itse valita paljonko laittaa. Usein laitetaan vaikkapa 2 euroa.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Jos kaikille muille on annettu jokin lahja, myös silloin kun jäädään äitiyslomalle, niin kuulostaa kurjalta jäädä itse ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain läksiäislahjaksi kaksi ilmaiskirjaa - toinen oli ollut kaikille (myös minulle) annetussa joulupaketissa, ja toinen oli työpaikalle jaettu ilmaisopus ko. kaupunginosan historiasta. Tuli pakollakin mieleen että olivat ihan vikalla hetkellä rääppineet kirjahyllystä kaksi ekana käteenosunutta opusta pakettiin.
Ja työtodistuksessa nimeni ja syntymäpaikkakuntani oli väärin. Olin siellä melkein kaksi vuotta töissä. Jäi kyllä harvinaisen huono maku koko työpaikasta. Nuo läksiäis"toivotukset" olivat kyllä kirsikka koko lantakasan päälle.
En epäile yhtään että muutkin työpaikat tekisivät samaa, eli lahjat ja muistamiset voi olla ihan mitä vaan jaskaa jos ei kuulu työpaikan suosittuihin. Ilkeä tunne.
Itsellä ihan sama. Kirpaisi kyllä, kun on euro jos toinenkin tullut laitettua kaikenlaisiin keräyksiin, milloin kenenkin läksiäisiin/äidiksituloon/eläkkeelle jäämiseen ym. Ja sitten kun yli 10 vuoden jälkeen olisi eka kerta, kun on saamapuolella, niin ketään ei muistanut yhtään mitenkään. On ollut tapana, että omat lähikollegat kerää rahat ja hommaa lahjan ja työnantaja antaa vielä sitten lahjakoritin. Tuli kyllä sellainen olo, että kiitos vaan. En jatkossa osallistu kyllä yhteenkään keräykseen. Pidin sitä aikaisemmin sellaisena ammattimaisena kohteliaisuutena, joka kuuluu tehdä vaikkei kollega miellyttäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi, kenelle ei järjestetä yhtään mitään tai jos järjestetään, se on katastrofi jossa on mietitty vain itseä / muita / jonkun muun tarpeet menee aina omieni edelle. Keräyksiin on aina pyydetty, mutta omalla kohdallani niitä ei ole pidetty.
Se on aina kiinni siitä että joku ottaa vastuun lahjan keräämisestä. Onko sinulla ketään läheistä työkaveria?
Meillä kerran yksi lähti, oli tosi noloa kun kukaan ei ollut muistanut mitenkään kun hän tilasi jopa hienon kakun läksäreihinsä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työporukkani unohti mun viiskymppiset. Loukkaus tuntuu tosi pahalta, itse olen aina kaikkiin keräyksiin osallistunut. Esimieheni tietää syntymäpäiväni kun sen sai palkalliseksi vapaaksi ja se Piti järjestelmän kautta anoa.
Miehelläni vastaavanlaisia kokemuksia, tosin kaveriporukan kanssa. Aiemmin mies oli aina keksimässä ja järjestämässä muille lahjoja ja yllätyksiä. Puhutaan satojen eurojen arvoisista lahjoista, joihin koko porukka osallistui omalla osuudellaan. Vastaavasti miehelle ei koskaan ostettu mitään ihmeellistä, synttäreille tultiin aina jonkun halvan viina- tai viinipullon kera.
Lopulta mies lopetti tämän järjestelemisen, nyt kaveriporukka ostelee sitten keskenään toisilleen niitä satojen eurojen arvoisia lahjoja, jättäen mieheni edelleen ulkopuolelle. Minusta tämä on todella ala-arvoista, kun kyseessä kuitenkin kaveriporukka, joka on ollut yhdessä lapsuudesta asti. Minusta he ovat täysiä m*lkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä ei ole peli, siellä ollaan vain töissä. Porukka on huomannut, miten mittaat kaiken tasan ja huomautat heti, jos koet saavasi vääränlaisen kohtelun. Eivät halunneet haukkujasi vauvalahjasta, joten päättivät olla hankkimatta mitään.
En ole ihan samaa mieltä. Työ on sillä tavalla enemmän kuin työ, että sielläkin luodaan ja ylläpidetään ihmissuhteita. Toisille työ antaa merkitystä elämään. Itsekin olen ensisijaisesti ajatellut työn työnä (hoitoala), mutta siitä huolimatta esimerkiksi osasta asiakkaista on ajan kuluessa tullut rakkaita, oikeasti rakkaita. Työkavereillekaan en ole koskaan vuodattanut asioitani, mutta monessa vuodessa tietysti olen joihinkin kiintynyt tietyllä tavalla ja pääpiirteissään he tiesivät elämäntilanteeni. Niin kyllä se vähän kusee, että itse olen sittenkin näin ulkopuolella.
Käytin sanaa "peli" siitä syystä, että mielestäni se kuvaa työmaailmaa. Me ollaan töissä tietyssä roolissa, se on kuin roolipeli. Sitten on, kuten aina suuremmassa ihmi joukossa, ryhmäytymispeli ja hyväksynnän hakeminen -peli. Eli jotkut hakevat sisäpiiriporukkaa, jotkut hakee hyväksyntää vähän puhumalla toisista p:tä jne. Minun "peli" on ollut se, että olen pääasiassa keskittynyt työhöni ja jossain välissä on ehkä toisen työntekijän kanssa tullut joku itselleni merkityksellinen, hyvä hetki. AP
Sinä olet siellä pelaamassa omaa peliäsi, muut ovat töissä. He eivät ole luomassa ja ylläitämässä ihmissuhteita ja kokevat sinut rasittavana liian lähelle tunkevana tyyppinä, jota ilman on helpompi olla.
Puhut itsesi kanssa ristiin kahdessa kappaleessa eli ensin olet siellä pelaamassa ja hakemassa kavereita, seuraavaksi oletkin keskittymässä työhön. Porukka on nähnyt lävitsesi eli ensisijaisesti haet tiettyä valtaa ja kun sitä et saa, niin kiukkuat.
Samaa pskaa sarjaa kuin opettajien ja tarhan tätien lahjat. Kaikki saa palkan ja siinä se. Mitään lahjoja tarvita. Aikuiset ihmiset itkee lahjojen perään.
Et hymyile tarpeeksi tai et ole söpö. Söpöt ihmiset saavat aina kaiken.
Et ymmärtänyt; sun pitää tapittaa isoilla lautassilmillä muita ja olla miellyttävä. Lahjaa sataa myös sinulle.
Kuten puss In boots, pillubootseissa.
Toisista vaan pidetään enemmän ja heitä lahjotaan mielellään ja toisista sitten taas ei, ja sinä olet ilmeisesti työporukkasi jälkimmäistä joukkoa. Tasan ei käy onnen lahjat. Elämä ei vaan aina jaa kaikkea tasan ja reilusti.
Mulle kävi taannoin ihan samoin ja sen takia en enää ikinä osallistunut mihinkään rahankeräyksiin.