Kannattaako aloittaa seurustelu "ihan kivan" miehen kanssa ?

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:34"]

Suhtaudun vähän skeptisesti joihinkin tarinoihin rakastumisesta pitkän ajan saatossa. Itsekin olen periaatteessa rakastunut niin (1-1,5 v), mutta lyhyehkön suhteen loputtua näki asian uudella tavalla, kun ero ei tuntunut missään. Oli kiintynyt ja rakastunutkin omalla tavallaan, mutta ei kuitenkaan ehkä sitten tarpeeksi romanttisesti? Jokin puuttui.

[/quote]

Kyllä tuntuisi maailmanlopulta, en edes osaa kuvitella kuinka hirveältä, jos eroaisimme. Jo ennen suhteen aloittamista tajusin, etten halua elää ilman häntä.

Terv. 32, se jolla meni vuosi rakastua

Ööö, sehän juuri pointti suhteessa onkin että haluaa oikeasti olla toisen kanssa. En kannata, tollasen miehen kanssa ajautuu vaan jättämään/pettämään jossain vaiheessa. 

Tähän on monia näkökulmia, mutta itse olen sitä mieltä ettei kannata. 

Itsekin pelkään ettei juttu toimisi pidemmän päälle. En haluaisi ottaa mitään "korviketta" yksinäisyyteen, varsinkin kun molemmilla lapset kuvioissa. Mutta tapaan jonkun "rakkautta ensisilmäyksellä" miehen tyyliin kerran 5 vuodessa. Ärsyttää. Ap

Kokeiltu on, ei se pitkälle kantanut. Jossain vaiheessa alko kumpaakin ärsyttää toinen kun arki astu suhteeseen, ja kun sitä suurta tunnetta ei taustalla ollut, ei suhteesta enää tullut sitten mitään. Että aika skeptinen olisin. Toki itsekin mietin, että "haluan antaa mahdollisuuden" sille "ihan kivalle jutulle", ja mukavaa monelta se monelta osin olikin; ei kuitenkaan ollut sitä jotakin syvää yhteyttä mitä kaipasin.

Ja joo, olen joskus myös rakastunut niin että tiedän, ettei "mikään voisi olla parempaa". Sitä kai tapahtuu hyvin harvoin, mutta nyt mieluummin odottelen taas sellaisen ihmisen kohtaamista.

Kannattaa. Meillä ainakin on kymmenen vuotta kestänyt vakaa, rakkauden- ja toistensa kunnioituksen täyteinen, luotettava ja erityisesti hauska parisuhde. Ei alkanut tunnekuohuista, uskon että sen vuoksi suuremmilta draamoiltakin on vältytty. Mukavaan ja hyvin kohtelevaan nuoreen mieheen kiintyi nopeasti, ja kiintymys muuttui hyvin pian myös rakkaudeksi. En vaihtaisi. En ole eläissäni kehenkään ihastunut tai rakastunut päätäpahkaa tai tulisesti, enkä oikein sellaiseen (ainakaan omalla kohdalla) edes usko. Joku yllä kommentoi, että tällaisessa meidänkaltaisessa liitossa väkisinkin ajaudutaan pettämään. Minä taas näkisin täysin päinvastoin. Että riehakkaassa tunteita ylitsepursuavassa suhteessa mahtuu olemaan enemmän sitä mustasukkaisuutta ja hetkeen heittäytymistä ties kenen kanssa. Ja ovat usein lyhyitä. Mutta tämä vain omalta kokemuspohjaltani (ja kaveripiiristäni).

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:18"]

Kannattaa. Meillä ainakin on kymmenen vuotta kestänyt vakaa, rakkauden- ja toistensa kunnioituksen täyteinen, luotettava ja erityisesti hauska parisuhde. Ei alkanut tunnekuohuista, uskon että sen vuoksi suuremmilta draamoiltakin on vältytty. Mukavaan ja hyvin kohtelevaan nuoreen mieheen kiintyi nopeasti, ja kiintymys muuttui hyvin pian myös rakkaudeksi. En vaihtaisi. En ole eläissäni kehenkään ihastunut tai rakastunut päätäpahkaa tai tulisesti, enkä oikein sellaiseen (ainakaan omalla kohdalla) edes usko. Joku yllä kommentoi, että tällaisessa meidänkaltaisessa liitossa väkisinkin ajaudutaan pettämään. Minä taas näkisin täysin päinvastoin. Että riehakkaassa tunteita ylitsepursuavassa suhteessa mahtuu olemaan enemmän sitä mustasukkaisuutta ja hetkeen heittäytymistä ties kenen kanssa. Ja ovat usein lyhyitä. Mutta tämä vain omalta kokemuspohjaltani (ja kaveripiiristäni).

[/quote]

Kaipa se on ihmiskohtaista. En pystyisi koskaan suhteeseen jonkun "ihan kivan", mutta suhteissani en ole koskaan pettänyt vaan ollut uskollinen...koska kyseessä on ollut joku, josta olen todella välittänyt.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:07"]

Itsekin pelkään ettei juttu toimisi pidemmän päälle. En haluaisi ottaa mitään "korviketta" yksinäisyyteen, varsinkin kun molemmilla lapset kuvioissa. Mutta tapaan jonkun "rakkautta ensisilmäyksellä" miehen tyyliin kerran 5 vuodessa. Ärsyttää. Ap

[/quote]

Minä en ole vielä kertaakaan tavannut tuollaista "rakkautta ensi silmäyksellä"-ihmistä niin, että tunne olisi molemminpuolinen. Joten en ole koskaan seurustellut enkä pidä sitä enää edes todennäköisenä että niin koskaan kävisi.

N28

No meillä ei alkanut suhde mistään huumasta, vaan nimenomaan "annoin vain kivalle mahdollisuuden" - eikä se suhde silti mitään tasaista ja hyvää yhteiseloa pidemmän päälle ollut. Kiintymystä tuli joo, mutta ristiriitoja ja ongelmia myös. Kai kaipasin sitten jotain muuta kuin "sitä ihan ok:ta" oloa, joten siitäkin tuli riitaa.

Mä olen tuollaisessa suhteessa. Ei kannattanut, ihastuin toiseen joka tosin meni puolessa vuodessa ohi... mutta joo, alkanut ärsyttämään toisen pienetkin virheet kun ei oikeasti rakasta. mies toki tietää missä mennään, kaiketi, tunnustanut jo rakkauttaan tässä vähän yli vuoden aikana enkä ole lähtenyt hänelle valehtelemaan. Eli tietää etten häntä rakasta.
Odota sitä johon oikesti ihastut, äläkä vain ota sitä ihan hyvää joka tiellesi on tullut. Ei ole kivaa. Miehessä ei kuitenkaan ole mitään isoa vikaa, joten yhä tässä vuoden jälkeen "katselen"... :(

No jos haluat "ihan kivan" miehen, joka ei klikkaa niin siitä vaan. Sori nuivakka sävy, mutta jos luet aloituksesi uudestaan, niin etköhän jo itse vastaa kysymykseesi ("en haluaisi ottaa mitään 'korviketta'".) Nimim. 1,5 vuotta kesti oma suhteeni "ihan kivaan" mieheen. Kaikki loppui siihen, että meidän välillä ei vaan ollut enää mitään. Ei kasvettu yhteen, vaan päin vastoin arjen tiimellyksessä huomattiin, että meillä ei oo vähimmässäkään määrin mitään yhteistä. Paitsi se, että molempien mielestä toinen oli "ihan kiva".  

Aikamoisia vittupäitä tuollaiset, jotka vaan leikkii toisten tunteilla. Miltä sinusta tuntuis jos olisit aivan rakastunut ja toinen vaan kokeilis sua, että mahtaako niitä tunteita tulla. Kyllä parisuhteessa vaistoaa jos toinen ei välitä.

Juuri tätä en haluakaan tehdä, etten olisi varma tästä tyypistä, ja hän kuitenkin on tosi ihastunut minuun. Mielestäni vaan pitää olla varma ja hyvä olo ja vaistojenkin sanoa että tämä toimii. Harmi vaan, että olen aina tullut jätetyksi, kun tunteet ovat olleet omalta puoleltani pelissä. Siksi kait pohdinkin, pitäisikö vain "tyytyä" johonkin. Ap

Kyllä jos kunnollinen tarkoittaa työtä ja kunnollista toimeentuloa

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:15"]

Juuri tätä en haluakaan tehdä, etten olisi varma tästä tyypistä, ja hän kuitenkin on tosi ihastunut minuun. Mielestäni vaan pitää olla varma ja hyvä olo ja vaistojenkin sanoa että tämä toimii. Harmi vaan, että olen aina tullut jätetyksi, kun tunteet ovat olleet omalta puoleltani pelissä. Siksi kait pohdinkin, pitäisikö vain "tyytyä" johonkin. Ap

[/quote]

Kauanko olette tunteneet? Voihan sitä tapailla jonkun aikaa ja tunnustella, ei sitä heti kättelyssä tarvi tietää.

Itse pitää tietää. Mutta esimerkki minun elämästä: Olin tullut jätetyksi ja petetyksi, ihan sirpaleina ja yritin vain saada itseäni kasaan. En etsinyt suhdetta koska edellisen käsittely niin kesken. Ystävien kautta tapasin miehen joka ihastui minuun. Minulle hän oli vain joku ihan ok tyyppi, ajatukset askarteli eksässä. Mutta niin siinä vain kävi että aloin vähän tapailla tätä ihan kivaa miestä, ajattelin että muutamat treffit jonkun kanssa olisi ehkä hyväksi itsetunnolle. Ja mitä kävikään, mies jotenkin "paransi" minut, sai nauttimaan elämästä, nauramaan. Nyt kahdeksan vuotta yhdessä, hän on ihana isä kahdelle lapsellemme, enkä voisi parempaa miestä toivoa. Mutta mitään rakastumisen huumaa ei meillä ole ollut koskaan.

Ei naisen tarvitse tyytyä mihinkään. Parisuhdemarkkinoilla on naisten markkinat, naiset voivat vaatia mitä tahansa miehiltä ja miesten on pakko tyytyä mihin vaan mitä sattuu saamaan.

Minä taas en olen sitten yhtään näiden "ihan kivojen" tyyppien kannalla. Siis, voi heidän kanssaan hyvä suhde tulla, mutta tuleeko heidän kanssaan sitä intohimoa, joss seksi on tajunnanräjäyttävää? 

Kokemusta ihan kivan kanssa tapailusta: tapailtiin jokunen viikko, tajusin ettei tule mitään ja mies oli ehtinyt jo kovin ihastua. Tuntui kurjalta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, mutta "ihan kiva" ei vain riitä. 

Mulla on kahdesti elämässä mennyt jalat alta, kummastakaan suhteesta ei tullut mitään. Pidän jalat alta -touhua melko pinnallisena hömpötyksenä. Ei se ensivaikutelman huuma riitä mitään suhdetta yllä pitämään. Molemmat pitkät suhteeni alkoivat niin, että mies ehdotti seurustelua. Kummassakaan tapauksessa en ihastunut tulisesti ensi silmäyksellä, mutta näin miehessä vahvasti potentiaalia, joten totta kai lähdin seurustelemaan. Ja rakkaus tuli mukaan suhteeseen, kun opin tuntemaan kumppanini. Miten muka ennen sitä voisi toiseen rakastua? Ei mulle riitä siihen mikään komea ulkonäkö tai vastaava. 

Mutta ap sun tilanteessa en suhteeseen lähtisi, kun selvästi et sitä halua. Et ole miehestä riittävän kiinnostunut. Ei tietenkään riitä suhteeseen se, että mies on hyvä paperilla. Yhtä vähän kuin joku hömppä "rakkautta ensi silmäyksellä"-haihattelu.