Onko visuaalisuus/tyylikkyys luonteenpiirre?

Elämääntapaan liittyvä asia. Vähän niin kuin jotkut ovat aina urheilemassa. Itse olen tehnyt salanimellä maailman kuulua taidetta, mutta olen ihan eri alalla päivätöissä ja vaatteet ovat kulahtaneita.

Varmaan visuaalisuus voi olla sisäsyntyinen juttu, kuten vaikka rytmitaju jne. Mutta sitten tyylikkyyshän on aivan täysin katsojan silmässä. Mistä nyt kukakin tykkää...

Heitin heidän hopeansa pois niin ne ei enää ärsytä. Hehän ne keräsivätkin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi, että luonteenpiirre, vaan ominaisuus. Vähän samaa kuin peritty taiteellisuus. Nykyään on myös tutkittu, että ihmiset näkevät esim. värit eri tummuuksina ja syvyisinä. Ihan saman värin. Osa tyyli"rikkomuksista" voi siis johtua ihan vain siitä, että eri ihminen näkee juuri ne värit sointuvan hienosti yhteen oman näkökykynsä puitteissa. Toinen näkee sävyerot ja muut, joita se toinen ei näe. Ei siis liity perusvärisokeuteen.

Värinäkö ja sävelkorva ovat toisiinsa verrattavia asioita.

Minulla ei ole kumpaakaan. Mutta värit ja sävelet ovat aallonpituuksia. Aivoissa tapahtuu yhdistely.

Taajuuksia ovat! Mutta muuten hyvä pointti - tämän vuoksi mainitsin edellisessä viestissä harmonia-tasapaino -aistin:

Sillä dekoodataan signaaleja (eli toistuvien ”juttujen” -> värähtelijöiden -> värähdysten summa-aaltojen toistuvia perusjaksoja)

Olen ollut lapsuudesta asti visuaalinen, silmä kertoo värien yhteensopivuuden ja muotojen yhteensopivuuden. Kotiani on kehunut sisustusarkkitehti, joten tyyliasiat ovat hallussa. Sanoisin, että se on sisäsyntyistä.  Silmäni eivät pidä ristiriitaisuuksista, vaan kaiken pitää olla harmonista.

Toinen yrittää kyllä somessa esittää.

Todellisuudessa heitä ei huolita kavereiksi. Ilkeät pskat.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan visuaalisuus voi olla sisäsyntyinen juttu, kuten vaikka rytmitaju jne. Mutta sitten tyylikkyyshän on aivan täysin katsojan silmässä. Mistä nyt kukakin tykkää...

Noooh…sanoisin niin, että ei-visuaalisen ihmisen tyylitajulle tulisi antaa yhtä paljon painoarvoa kuin kuuron musiikkimaulle 🙂

Miten sinä pyhemmäksi muutut jos vaatteesi ovat kulahtaneita? Olet muille siten parempaa seuraa?

?????

Jos leikkaat pääsi kaljuksi niin kelpuuttaako rääpivä seurasi sinut paremmin? Tuskin.

Ihmiset nyt tekee sitä mistä nauttii eniten. Tyrkyttää omaa erinomaisuutta muille ja rääpii muita.

Se maksaa. Maksa laskusi. Ole hyvä.

Mene tonkimaan hopeani pihalta jos ovat sinulle arvokkaita.

Ei luonteenpiirre, mutta ominaisuus jota toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän.

Niissä on nimeni jokaisessa. Mutten koe että olen tarpeeksi arvokas käyttämään niitä.

Voi olla, tai sitten visuaalinen silmä on kuin huumorintaju, jokaisella omanlainen.

En varsinaisesti harrasta sisustamista. Ajattelen kyllä, että kotonani on harmonista ja visuaalisesti miellyttävää kun on suht siistiä ja puhdasta, tavarat paikallaan. Tavalliset kodit ovat yleensä silmää miellyttäviä, ainakin suurinpiirtein.

Sisustuskuvat eivät jostain syystä yleensä viehätä , eivätkä myynti-ilmoitusten kodit. Ne voivat olla liian runsaita, liian pelkistettyjä tai liian harkitusti omaperäisiä, ei luonnollisen tuntuisia. Omaperäisyydessä ei toki ole mitään vikaa, mutta jotkut blogit ja muotikuvat tuntuvat enemmän teennäisiltä ja liikaa hinkatuilta.

Vaatteissa menen monesti mukavuus edellä, eivätkä värit välttämättä sovi yhteen omastakaan mielestä.

Katumuoti- ja catwalkjulkaisut sattuu visuaaliseen silmääni pahasti, vastaantulijoiden pukeutumista ja viritelmiä en useinkaan oudoksu.

Voikohan visuaalisella silmälläni olla hankaluuksia kaksiulotteisuuden kanssa?

Minusta on jo viimeisen vuoden tuntunut ettei elämäni edes kuulu minulle. En saa toteuttaa itseäni niinkuin haluan, kaverini valehtelevat minusta ja osa hyökkii päälle. En saa pukeutua, tavata ihmisiä joita haluan, ajaa valitsemallani autolla. Tämä ei ole oma elämäni vaan kaverieni elämä. En koe että hopeat kuuluvat minulle vaikka niissä on nimeni. En enää tahdo niitä.

En tahdo takkeja enkä kenkiä. Kaikilla on hyvä mieli. Enkä tahdo tavata näitä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jo viimeisen vuoden tuntunut ettei elämäni edes kuulu minulle. En saa toteuttaa itseäni niinkuin haluan, kaverini valehtelevat minusta ja osa hyökkii päälle. En saa pukeutua, tavata ihmisiä joita haluan, ajaa valitsemallani autolla. Tämä ei ole oma elämäni vaan kaverieni elämä. En koe että hopeat kuuluvat minulle vaikka niissä on nimeni. En enää tahdo niitä.

No niin, ihan rauhassa. Laita palsta kiinni ja käy lenkillä.