Uskoa ei vaan ole vaikka kuinka rukoilisi ja toivoisi
Niin ei ole vaikka siinä laulussakin sanotaan uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anojan sen saa, älä pelkää rangaistusta ristillä jo sinut armahdin....
Että joo on vain armoa ja tuuria että Jumala pelastaa ihmisen, ei rukoilusta tai Raamatun luvusta tai uskovien kokouksissa käynti, pelkkää tuuria ja armoa vain.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen yrittänyt tulla uskovaiseksi jo yli 40 vuotta. Raamattu on tuttu, olen käynyt paljon eri kirkkojen ja seurakuntien tilaisuuksissa ja kuunnellut raiohartauksia.
En vain tule uskoon, vaikka olen rukoillut joka päivä.
Tee uskonratkaisu tänään: kadu syntejäsi, pyydä niitä Jeesukselta anteeksi ja pyydä Häntä sydämeesi asumaan. Kirjoita päivämäärä ylös, 9.2.2022 annoin elämäni Jeesukselle.
Kerro ainakin yhdelle ihmiselle, että olet tullut uskoon.
Tässä ei ole mitään vaikeaa, se on yksinkertaista. Kun olet tullut uskoon, kiitä Jeesusta. Pyhä Henki haluaa täyttää sinut.
Room. 10:9,10.
Vierailija kirjoitti:
Olen rukoillut kohta 40 vuotta, että saisin uskon lahjan ja voisin uskoa Jumaaan ja Jeesukseen. Ei ainakaan minun rukouksiani kuulla. Aion silti jatkaa rukoilemista, ehkä uskon 10-30 vuoden kuluttua? Sitten tulee jo ikä vastaan, kuolen vanhuuteen ja joudun helvettiin, jos en vielä silloinkaan usko.
Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, raamatun mukaan.
Olet päättänyt astua eteenpäin, sanonut herralle minä uskon, auta minun epäuskoani.
Uudestisynnytä minut ylhäältä ja anna siitä jokin todiste, joko sanastasi tai muuten. En pyydä ajallisen siunauksen vuoksi, vaan haluan tulla tuntemaan sinut, vapahtajani ja herrani.
Koeta päästä siitä ajatuksesta että herran täytyy tehdä jotain suurta, usein usko on vain elämistä tietoisena siitä ettet enää ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että Jumala toisi sydämeeni rauhan ja luottamuksen tulevaan. Tunteen siitä, että minusta välitetään ja minua suojellaan. Mahdollisuuden olla levollisin mielin. Mutta ei. Jumala ei auta siinä, vaikka se on ainoa asia, mitä pyydän.
Älä pyydä "tunnetta" vaan luottamusta sydämmeesi. se on kuin tiedät että sinulla on /ollut äiti. Ei se aina miltään tunnu, se on silti asia johon voit 100% luottaa. Saamme rukoilla rauhaa, mutta miten näissäkin vastaus tulee, se vaihtelee. Toinen voi saada "tunteen ", toinen tajuaa sanasta, joka on totuus, lupaus on voimassa ja se kestää iankaikkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että Jumala toisi sydämeeni rauhan ja luottamuksen tulevaan. Tunteen siitä, että minusta välitetään ja minua suojellaan. Mahdollisuuden olla levollisin mielin. Mutta ei. Jumala ei auta siinä, vaikka se on ainoa asia, mitä pyydän.
Rukoiletko Jeesusta? Olen kuullut monta kertaa että ihmiset sanovat rukoilevansa, mutta kavahtavat Jeesuksen nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilu on syntiä, sillä se on jumalan tahdon kyseenalaistamista.
Kummallinen väärinkäsitys vai pelkkä heitto? Jeesuskin rukoili Isää eikä hän koskaan tehnyt syntiä. Uskoville myös annettiin Isä meidän- rukous. Raamattu opettaa paljonkin rukouksesta. "Kaikki, mitä te rukoillen anotte (Jumalan tahdon mukaan), uskokaa jo saaneenne, niin se on teille tuleva" jne.
Rukous on tärkeä osa jumalasuhdetta.
Uskoa ei tarvita kuin sinapinsiemen verran. Se on monista siemenistä pieninpiä.
Eli pikkuisellakin uskolla pelastutaan! Ei kaikista ole tarkoitettu sankareita. Ehkäpä isä jumala tykkää meistä ihan tavallisista uskossaan horjuvista eniten, kun loi meitä niin paljon. Herran rakkaus on kaikkia varten, ja hän ei hylkää, eikä jätä.
Paljon on auttajia mutta vähän on näistä vastauksista apua hätäilevälle... Yleinen käsitys palstalaisilla tuntuu olevan että uskoon tuleminen tapahtuu siten, että rukouksessa kertoo haluavansa pelastua. Se on kuitenkin vasta pelastuksen etsimistä, ei sen löytämistä. Rukoilihan Etiopian hoviherrakin Jerusalemissa, mutta ei pelastunut rukouksellaan, vaan saarnatulla Jumalan sanalla. Ja rukoilihan Paavalikin tultuaan sokeaksi, mutta pelastui vasta kun Ananias saarnasi hänelle Jumalan sanaa.
Jumalan sanassa on pelastus, ei rukouksessa. Mikä sitten on tuo pelastava Jumalan sana? Se on uskovaisen ihmisen suusta julistettu vakuutus syntien anteeksiantamisesta. Sanoihan Jeesuskin opetuslapsilleen: "joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut." Uskonpuhdistajamme Martti Luther paheksui suuresti aikalaisiaan, jotka saarnasivat epäraamatullista oppia "sisällisestä anteeksiantamisesta". Luther kirjoitti, että ainoa tie pelastukseen on äänellisen saarnan kautta.
Mistä sitten tuon anteeksiantamuksen saarnan löytää? Siinä törmää ihminen usein kuin seinään, sillä maailmassa on tuhansia eri kirkkoja, joista jokainen opettaa olevansa oikea tie Jeesuksen luo. Pelastuksen teitä ei kuitenkaan ole monia, vaan yksi ainoa. Sanoihan Jeesus: "Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen." Itsekin etsin aikanaan pelastusta monen kirkon ja monen suuntauksen piiristä, mutta ainoa josta löysin lohtua, oli - niin paheksuttu ja epäilty suuntaus kuin se onkin - vanhoillislestadiolaisuus. Sieltä minä kuulin viimein puhdasta Jumalan sanan saarnaa ja väkevää armon evankeliumia. Kokeilehan, ystävä rakas, kuunnella seuroja vaikka netin kautta www.nettiseurat.fi, ja vaikka mennä paikan päällekin seuroihin jos omalla kotipaikkakunnallasi niitä järjestetään. Jumala on kyllä luvannut etsiviä lapsiaan auttaa omaan lammastarhaansa, ja niin sinuakin johdatetaan jos vain jaksat luottaa ja rukoilla!
Se on sama kuin koittaisi väkisin alkaa uskomaan joulupukkiin.
Kun ei usko niin ei usko. Pitäisi olla jotain todisteita uskon puolesta, mutta niitä ei vaan ole. Älykäs ihminen ei pysty huijaamaan itseään uskomaan asiaan johon ei oikeasti usko.
Vierailija kirjoitti:
Uskoa ei tarvita kuin sinapinsiemen verran. Se on monista siemenistä pieninpiä.
Eli pikkuisellakin uskolla pelastutaan! Ei kaikista ole tarkoitettu sankareita. Ehkäpä isä jumala tykkää meistä ihan tavallisista uskossaan horjuvista eniten, kun loi meitä niin paljon. Herran rakkaus on kaikkia varten, ja hän ei hylkää, eikä jätä.
Ei ole mahdollista uskoa vain vähän. Jonkun asian uskominen on täysin mustavalkoinen asia. Joko uskoo jumalan olemassaoloon tai sitten ei usko. Ei ole mahdollista uskoa osittain jonkin asian olevan totta.
Tämä ei liity mitenkään uskontoon vaan ihan tiedon filosofiaan yleisesti.
Yksi aktiivisista kuuntelijoista on laulaja Virpi Kätkä. Hän löysi Raamattu kannesta kanteen -sovelluksen ystävänsä kehotuksesta ja on kuunnellut opetuksia parin vuoden ajan.Täysin uudistettu Raamattu kannesta kanteen -älypuhelinsovellus on nyt saatavana sovelluskaupoissa. Sovelluksella on aiempaa helpompi lähestyä Raamatun sanomaa pastori Jukka Norvannon opetuksien kautta.
Ajankohtaista Sansa.
Suosittelen Richard Rohr:n teosta Universaali Kristus. Häneltä löytyy myös paljon materiaalia Youtubesta.
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa sanotaan "lähestykää Jumalaa niin Jumalakin lähestyy teitä" tms.
Kyllä. Tuo on Raamatun vastaus ap:lle. Jumalan vaikutusta ihmisen sydämessä on ymmärtääkseni jo se, että rukoilee ja haluaa uskoa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Olen rukoillut kohta 40 vuotta, että saisin uskon lahjan ja voisin uskoa Jumaaan ja Jeesukseen. Ei ainakaan minun rukouksiani kuulla. Aion silti jatkaa rukoilemista, ehkä uskon 10-30 vuoden kuluttua? Sitten tulee jo ikä vastaan, kuolen vanhuuteen ja joudun helvettiin, jos en vielä silloinkaan usko.
Vierailija kirjoitti:
Olen rukoillut kohta 40 vuotta, että saisin uskon lahjan ja voisin uskoa Jumaaan ja Jeesukseen. Ei ainakaan minun rukouksiani kuulla. Aion silti jatkaa rukoilemista, ehkä uskon 10-30 vuoden kuluttua? Sitten tulee jo ikä vastaan, kuolen vanhuuteen ja joudun helvettiin, jos en vielä silloinkaan usko.
En tiedä millaisten asioiden kanssa kamppailet ja millaista elämäsi on. Raamatussa Kristus kuitenkin sanoo ettei kukaan voi tulla hänen luokseen muuten kuin Isän kutsumana. Se, että tunnet halua rukoilla, on jo itsessään osoitus siitä että Jumala kutsuu sinua yhteyteensä.
Tästä muistui mieleeni kauan sitten kuulemani tarina. Nainen meni tapaamaan vanhaa sotaveteraania. Puhe kääntyi uskonasioihin, ja mies alkoi kertoa kuinka sodan keskellä hän joutui pahaan tilanteeseen. Vihollinen tulitti armotta, kavereita kuoli viereltä ja omakin henki oli hiuskarvan varassa. Mies rukoili Jumalaa päästämään hänet pois tuosta helvetistä, mutta taistelu vain jatkui ja jatkui, ja lopulta mies lakkasi rukoilemasta. Nainen kuunteli miestä ja muistutti lopulta, että sota päättyi kymmeniä vuosia sitten ja siinä mies nyt on kertomassa tarinaansa, hengissä ja vapaassa maassa. Emme aina itse huomaa mitä Jumala on puolestamme tehnyt ja miltä hän on meidät säästänyt, vaikka omasta näkökulmasta kaikki tuntuisi polkevan paikoillaan.
Toivoisin, että Jumala toisi sydämeeni rauhan ja luottamuksen tulevaan. Tunteen siitä, että minusta välitetään ja minua suojellaan. Mahdollisuuden olla levollisin mielin. Mutta ei. Jumala ei auta siinä, vaikka se on ainoa asia, mitä pyydän.