Onko tämä normaalia? Asutaan Espoossa pientalo-alueella eikä tunneta ketään naapurustosta!

tsiisus... muittenko pitäisi pitää huoli SUN viihtymisestäsi?



Grilli kuumaksi, alkoholiton booli pöytään ja kutsut naapurit pihakesteille, ei se nyt sen vaikeempaa ole.



Vai odotitteko " Täydelliset naiset" -tyyliin, että naapurinrouvat on lämpimät piirakat mukanaan oven takana jonossa toivottamassa teitä tervetulleeksi alueelle muuttopäivää seuraavana aamuna? Joo, voin kertoa, elämä ei ole kuin elokuvissa.

lähistön asukkaita kuitenkin. Eihän niiden varsinaisten naapureiden kanssa tarvitsekaan tekemisissä olla, jos ei ole mitään yhteistä. Jos taas lapset on samanikäisiä, niin senkus pyydät lapsia leikkimään teille! Näin se toimii, vaatii oma-aloitteisuutta.

mutta esim. toinen rajanaapurimme siitä puhui, miten " täällä on niin ihana asua, kun saa olla rauhassa eikä naapureista ole häiriötä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä" . Tämä siis vastauksena, kun kysyin, että millaista porukkaa täällä päin asuu ja tekeekö porukat mitään yhdessä!



Eipä hirveesti kiinnostanu tuon kommentin jälkeen pihabileitä järjestää ja kutsua sinne ihmisiä, ketkä ei edes halua tutustua uusiin!!

mutta ilmeisesti tässä jossain lähistöllä kyllä on. mutta kun täällä ei ole mitään puistoa, missä niitä vois tavata! Eikä ihan toisten pihoille lähdetä niitä bongaamaan.



- ap

- ap

Me asutaan myös alueella jossa naapurit eivät ole toistensa kanssa tekemisissä ja itsekin olin sitten niin laiska etten viitsinyt ketään meille kutsua, juuri tuosta samasta syystä kun ajattelin ettei ketään kiinnosta. Sitten tähän lähelle muutti yksi lapsiperhe ja perheen äiti kutsui uusia naapureitaan kahville, eihän sinne tullut kuin pari naapuria, me mukaan lukien. Siinä kävi sitten niin kivasti että tästä rouvasta tuli hyvä ystävä minulle. Olen sanonutkin hänelle monta kertaa että olipa hyvä että kutsuit, muuten ei tätäkään ystävyyttä olisi ja se olisi täysin oma vikani.



Kerroin tämän siksi että jospa siellä sinunkin naapurissasi olisi joku minun kaltaiseni, joka vain odottaa sitä kutsua? Voihan olla ettei ole, mutta olisitpa ainakin yrittänyt tutustua naapureihin.

- ap

Ja jos ei ihan siinä missä asutte, niin jossainhan ne teidän alueen lapset käy kerhoissa ja päiväkodeissa?? Sinne vaan sitten. Mikä alue muuten espoossa on tuollainen ettei mitään puistoa edes löydy, täällähän on puistoja joka kulmassa.

perhe, johon näytti kuuluvan suurin piirtein meidän tyttäremme ikäinen tyttö ja mentiin portille esittäytymään: " Hei, me ei ollakaan vielä tavattu. Me ollaan just muutettu tohon viereiselle kadulle ja ollaan täällä vähän tutustumassa naapurustoon. Tässä on XXX (tyttöni nimi), hän on 3 v ja minä olen XXXX (oma nimeni)." Lapsilla alkoi leikit sujua samantien ja meistä vanhemmistakin on tullut, jos nyt ei ihan ystäviä, niin tuttavia ainakin. Vaihdetaan kuulumisia, kun nähdään, välillä jään pitkäksikin aikaa suustani kiinni, kun haen tyttöäni leikkien jälkeen kotiin. Muitakin kavereita on tyttärelleni tullut tämän toisen tytön myötä, ja nykyään leikkii lähes joka päivä jonkun / joidenkin kanssa.

Toivottavasti löytyy uusia tuttavuuksia ja lapsille leikkikavereita :)



t. 8

Meinasi mennä hermot ensimmäisen viikon aikana. Kyttäsi koko ajan missä kohtaa pihaa me ollaan ja teki tikusta asiaa. Mä haluan asua omakotitalossa siksi, että ei tarvitse olla jatkuvasti naapureitten kanssa tekemisissä. Yhden naapurin kanssa olemme erittäin hyviä ystäviä, mutta ei se naapuruus välttämättä tarkoita sitä, että ollaan kahvittelututtuja. Mulle ainakin riittää moikkaaminen nähdessä.



Onneksi tämä uusi naapuri tajusi äkkiä, että ei tarvitse olla niin hyökkäävä ja että vaikka ollaan naapureita, ei se tarkoita että tarvitsee olla ystäviä. Ystävät mä valitsen ihan muilla kriteereillä.

- ap



ps. no ei kyllä minustakaan...

Monille riittää kun sen päivää sanoo. Jos itsellesi tämä ei riitä, eikä muita kavereita/tuttuja ole, on sinun itsesi tälle jotain tehtävä. Vinkkejähän tässä on esiteltykin jo vaikka kuinka.

rivarissa siis. naapurit on moikkaustuttuja mies rupattelee enemmänkin mutta minä olen jotenkin ujo. jos joku pyytäisi kahville menisin varmasti. en silti kärsi tästä tuttavattomuudesta.



meidän lapsi on vielä niin pieni ettei hiekkalaatikolla vietetä aikaa.



pyydä vaan jotain kahville, jos ei kiinnosta niin et häviä mitään. ei siitä ihmisestä olisikaan sitten tuttavaksi.

- ap

mekin asutaan rivarissa espoossa ja olemme lasten kanssa tutustuneet puolessa vuodessa lähes kaikkiin taloyhtiön lapsiperheisiin. Hengailemme heidän kanssaan usein. Kuukausi muuton jälkeen meidät kutsuttiin jo lastenkutsuillekin. Muita naapureita emmme tunne niin hyvin, mutta tervehdimme kyllä ja jäämme joiden kanssa juttelemaan. tämä siis tapiolasta



uskoisin kyllä sunkin naapurustosta löytyvän joitain kivoja tyyppejä.

Ollaan asuttu täällä pk-seudulla pientaloalueella koko äitiyslomani ajan. Tutustuin alueen muihin äiteihin MLL:n perhekahvilassa (näin ilmoituksen siitä neuvolan seinällä). Tapaan heitä myös leikkipuistossa, jossa olen saanut uusia tuttavuuksia. Ja lisää tulee varmaan kun lapsi menee päivähoitoon.



Neuvolan kautta saat varmaan tietoa alueellasi toimivista kerhoista ja seurakunnillakin on usein kaikkea lapsitoimintaa. Ja jos lapsesi ovat jo päivähoidossa, niin luulisi sitä kautta löytyvän tuttuja. Rohkeasti vaan tutustumaan!