Kamalin saamasi joululahja?Tai pettymys jos et saanutkaan toivomaasi, vaan saitkin jotain muuta.

Mun siskolla on tapana antaa lahjaksi kassi jossa on kaikkea mahdollista krääsää. No tarpeellistakin toki.

Mutta ei se lahjalta tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi osti joululahjaksi kukalliset koristetyynynpäälliset. Joku Jyskin, Vallilan tai Rustan halppislaatu. Siis wtf?? Työskentelen sisustusalalla ja meillä kodin sisustus todella mietitty ja laadukkailla materiaaleilla tehty. Ja ei mitään kukkasia vaan selkeää ja skandinaavista tyyliä. Ainoa puolustus että on vanha ja alkaa jo höpertyä. Onneksi ei myöskään huomaa että ostamansa lahjat ei näy meillä missään.

Huoh, sisustusta pyhänä pitävät ovat usein juurikin tuollaisia.. öhm.. niin..

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt sisarukseni perheen kanssa jouluja. Heillä on aina hirveä lahjarumba ja paketteja on Ihan älytön määrä, kun kaikki ostavat kaikille jotain. Olen ostanut joka vuosi kaikille jouluseurueessa yhden lahjan + joskus jonkun pienen ekstra jutun joillekin, jos siinä joku kuluneeseen vuoteen liittyvä juju. Joulu tekee ison haasteen talouteen, kun lahjoihin menee n. 600-800 euroa. No, joulu on kerran vuodessa ja tuo lahjojen ostaminen on sukulaisteni parissa vahva perinne. Viime vuosina lahjojen saaminen on tosin vähentynyt kohdallani. Aikuistuneet sisarusten lapset eivät kait ole tulleet ajatelleeksi lahjoja saadessaan, että niitä voi myös antaa.  Aattoiltana olenkin viime vuosina saanut 2 lahjaa sisarusten perheiltä. Pientä ja käytännöllistä, ne ovat ilahduttaneet kovasti. Viime jouluna en sitten saanut enää mitään. Se oli vähän erikoista. Seurasin puolen tunnin showta, jossa aikuiset ihmiset repivät jokainen 8-15 lahjapakkausta ja ihastelivat ja kiittelivät toisiaan lahjoista, no kiittivät toki minuakin. Sain hyvää mieltä siitä että ostamani monen sadan euron lahjakasa toi iloa ja oli mieluinen saajilleen. Huomasin kuitenkin että lahjattomuudesta tuli tosi paha mieli. Vetäydyn siitä nopeasti nukkumaan ja yllätyksekseni jopa itkin jonkun aikaa. Yksin eläminen on aika rankka. Illan joululahjakuvio korosti tunnetta, että saa olla mukana, mutta oikeasti en kuulu joukkoon, eikä minua tarvitse huomioida. Tänä jouluna vietän joulun yksin. Olen ostanut kuluneen vuoden aikana itselleni neljä lahjaa: korun, pelin, villasukat ja urheiluvälineen. Avaan paketit aattoiltana ja toivotan itselleni hyvää joulua. Mielummin yksin, kun seurassa yksinäinen.

Tuollaisessa paikassa ei tosiaankaan tekisi enää mieli viettää joulua. Ja yksinäisenä ihmisenä olen samaa mieltä siitä, että kaikkein pahin yksinäisyyden muoto on se, kun jää tai jätetään muiden seurassa yksin.

Mutta ketjun pääteemaan: minä en ole saanut koskaan kamalia joululahjoja, mutta turhia kylläkin. Esimerkiksi sellaisia konvehti- tai karkkirasioita tai makuteepakkauksia, joista en tykkää yhtään. Muutama joulu sitten sain äidiltäni sellaisen maailmankartan, jossa voi raaputtaa esiin ne maat, joissa on käynyt. Periaatteessa kiva, mutta en varmaankaan koskaan käy Eurooppaa kauempana. En ole ottanut käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Tena Lady -ilmaisnäytepakkaus anopilta.

Ei mulla edes ole virtsankarkailua.

Tosi nolo lahja. Olisit antanut seuraavana jouluna takaisin.

Yksi joulu jäi mieleen, kun sain toki lahjoja mutta mikään niistä ei oikein sopinut minulle. Itse yritän aina miettiä mistä lahjan saaja tykkäisi, olin jotenkin tosi surullinen että kukaan ei miettinyt mistä minä tykkäisin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kummilapselle on aina ostettava synttärilahja, joululahja ja muut mutta itse ei saa mitään kummilapsen perheeltä???

Minun kohdalla se oli vielä sellaista, että koskaan ei edes tullut kutsua kummilapsen perheen luokse, vaan aina ajateltiin, että minä kestitsen kotonani tai lähetän lahjat.

No eipä ole huonoja lahjoja tullut ikinä, ne kerrat kun lapsena jotain sain. Se kyllä harmittaa kun en lahjoja ole oikeastaan ikinä paljoa saanut ja useampana vuonna olen jäänyt täysin ilman lahjoja. Joskus kun suvun kanssa vietin joulua niin keittelin kahvia ja tarjoilin sitä kun muut aukaisivat pakettejaan.

Vähän sama kuin yhdellä muulla täällä, että lahjoihin käyttää isoja summia ja itse ei saa mitään. Joka vuosi toivot lahjoja ja joka vuosi se riipaisee yhtä syvältä kun ei mitään tule. Nyt en ole joulua viettänyt kenenkään seurassa 5 viimeiseen kertaan ja en vietä tänäkään vuonna. Lähetän lahjat postin kautta. Alkaa se "antamisen ilo" muuttua jossain vaiheessa katkeruudeksi joten vietän yksin mielummin.

Vierailija kirjoitti:

Tädiltä Aalto-vaasi laatikossa Tokmannin halppiskulhoja - tiesi että tykkäsin Aalto-vaaseista. Rahasta tädillä ei todellakaan ollut pulaa.

Voinette kuvitella sen ilon kun näin laatikon ja laatikon avaamisen jälkeisen pettymyksen. Olen yrittänyt olla ajattelematta minkä viestin halusi minulle antaa. 

Tuommoinen on kyllä pahinta: joku pakkaa krääsää merkkipakettiin tai -kassiin. Täytyy olla välinpitämätön tai totaalisen ajattelematon lahjanantaja. 

Toivoin bratz nukkea, mutta sain barbin. Mielestäni barbie oli lapsille tarkotettu kyllä vitutti.Muutenkaan toivomuslistalta ei ikinä saanut mitään, kun eivät kuulemma osanneet ostaa. Oikeesti ei ole voinut olla niin haastavaa, olisivat vaikka antaneet sen listan kaupan työntekijälle. (listassa ei ollut mitään kallista mihin ei olisi ollut varaa) Aina sai jotain vastaavaa tai sellasta turhaa romua. Esim 10-vuotiaana sain jotkut mummojen satiinilakanat ja joulukuusikoristeen yms. Tuon joulun jälkeen sain sitten itse käydä ostamassa sen bratsin. Ja aika usein sen jälkeen olin itse mukana ostamassa lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole huonoja lahjoja tullut ikinä, ne kerrat kun lapsena jotain sain. Se kyllä harmittaa kun en lahjoja ole oikeastaan ikinä paljoa saanut ja useampana vuonna olen jäänyt täysin ilman lahjoja. Joskus kun suvun kanssa vietin joulua niin keittelin kahvia ja tarjoilin sitä kun muut aukaisivat pakettejaan.

Vähän sama kuin yhdellä muulla täällä, että lahjoihin käyttää isoja summia ja itse ei saa mitään. Joka vuosi toivot lahjoja ja joka vuosi se riipaisee yhtä syvältä kun ei mitään tule. Nyt en ole joulua viettänyt kenenkään seurassa 5 viimeiseen kertaan ja en vietä tänäkään vuonna. Lähetän lahjat postin kautta. Alkaa se "antamisen ilo" muuttua jossain vaiheessa katkeruudeksi joten vietän yksin mielummin.

Miksi kuitenkin ostat edelleen lahjoja, jos et itse saa niitä? Mielestäni tällaisessa tapauksessa on ihan ok jättää itsekin ostamatta.

Ainoa joulu, jonka vietimme yhdessä vanhemmillani. Äitini oli sitä mieltä, jos hän itse tarvitsee jotain, muutkin tarvitsevat. Hän oli ostanut itselleen jostain terveystuotteita myyvästä kaupasta selän lämmittimen eli se oli jotain villakangasta oleva noin 50cm levyinen vaate, joka pujotettiin alakautta tai yläkautta vyötärölle. Tuon idea oli se, että pakkasella ulkotöitä tehdässä kun takki nousee, niin selkä pysyy lämpimänä.

Vanhemmat asuivat maalaistalossa Pohjois-Suomessa ja äiti teki ulkotöitä, joten hänelle se varmaan oli hyödyllinen. Me sen sijaan asuimme kaupungissa kerrostalossa ja ulkona liikuimme pystyasennossa, joten selkä ei paleltunut. Lisäksi Etelä-Suomessa talvet eivät olleet niin kylmiä.

Äiti oli kuitenkin ostanut meille sellaiset. Käyttämättä jäivät. Jälkeen päin mieheni puhisi, että kun saa lahjaksi jotain tukisukkia. Minua lähinnä harmitti, että äidin rahat menivät hukkaan. 

Vihreitä kuulia. Ai että mä vihaan niitä ja olen sanonutkin sen kaikille, mutta silti niitä tuli aina joululahjaksi.

🎅🏻🎄🎁🎁🎁🎁🎁🎁🎁🎁🎁🎁🎁🎁

Lapsena toivoin tarravihkoa, muilla kun oli koulussa sellainen ja halusin palavasti päästä mukaan tarranvaihtoon. Vanhemmat ei tienneet mikä on tarravihko joten ostivat tavallisen paperisivuisen muistikirjan, johon tökkäsin sitten kaikki arvokkaat pikku tarraseni. Ei ollut kivaa.

En itse ole saanut kamalia joululahjoja mutta äitini on.  Lapsena menimme faijan kanssa ostamaan äidille joululahjoja.  Pakettiin päätyivät mattopiiska ja juuriharja.  Ne paketoitiin asianmukaisesti ja kiikutettiin aattona kuusen alle.   Kun lahjoja ruvettiin avaamaan niin isä posket innosta punaisina kävi kaivamassa kummankin paketin esiin ja totesi, että tämä on äidille.  

Kun "lahjat" oli avattu, äitini totesi: "Eli ei sitten muuta kuin akka terve menoa siivoamaan".  Faija naureskeli ihastuneena omaan "huumorintajuunsa".

En kyllä muuten tiiä, voiko olla vain sattumaa.. Pienenä lapsena toivoin heijastinta joululahjaksi, enkä sitä ikinä saanut. Heijastimia siis oli, mutta joululahjaksi olisin halunnut saada. Nykyään (olen siis 39v), keräilen älyttömästi heijastimia. Aivan läjäpäin löytyy ja suurin osa paketeissa.

Johtuukohan alitajuntaisesti lapsuuden traumasta.? 🤔🤣

Kamalin saamani joululahja ei ole yksittäinen esine, vaan yhden henkilön tapa roudata lahjaksi kassikaupalla sellaista sekalaista romua, jota muinoin myytiin tiimarissa. Siis kaikille 8 hengelle. Sen takia oli lopulta pakko sopia sukulaisten kesken, että ei jaeta ollenkaan lahjoja aikuisille. Nyt en ole moneen vuoteen saanut joululahjaa. Kaipaan sitä kun sai vaikka hyvän kirjan jota ei koskaan olisi itse tullut ostaneeksi.

Joululahjan hankkiminen tuntuu toisinaan hemmetin taitolajilta. Toki tunnen heidät melko hyvin, joille lahjan haluan antaa. Vaan kyllä joskus oon saanut palautteena tuhinaa että "En mä tätä tarvitse" tai "Ihan vääränlainen".  Puhinat ymmärtää lapsilta kun nämä eivät välttämättä osaa suodattaa pettymystään ja saattavat näyttää kunnolla, miten joululahjaan on petytty, mutta aikuinen voisi ihan jättää pettymykset sikseen. Muistan itse kun kerran petyin saamaani joululahjaan, mutta pidinpettymyksen omana tietonani, lahjan antajaa kiitin.

Toki itse olen haastanut ajatusta, tunteeko jonkun tosiaan niin hyvin, että pystyy antamaan tälle joka vuosi mieluista lahjaa. Toisinaan olen miettinyt, annanko toiselle joululahjan, josta kuvittelen toisen tykkäävän, mutta todellisuudessa olenkin valinnut lahjan vain omasta näkökulmastani eli ostan lahjan, koska kuvittelen sen ilahduttavan minua jos itse olisin vastaanottaja ja kuvittelen sen juuri siksi olevan vastaanottajalle mieluinen.

xxx

Tunnistamisen takia muutan vähän tarinaa. Olin köyhä opiskelija ja rahat tiukassa. Isäni on töissä alalla jossa saa pilkkahintaan erästä arkista ja käytännöllistä, opiskelijalle hieman kallista asiaa, jota toivoin joululahjaksi. En mitään muuta. (Verrattavissa siihen että toivoisin apteekkarilta vitamiineja)

En saanut. Sen sijaan kaikenlaista ns. turhaa joka lähinnä viestitti siitä etteivät vanhemmat tunne minua lainkaan.