Kamalin saamasi joululahja?Tai pettymys jos et saanutkaan toivomaasi, vaan saitkin jotain muuta.

Muistatteko kasarilta ne Nintendon elektroniikkapelit?

Olin 10 kun buumi alkoi ja toivoin koko syksyn niin Donkey Kongia.

En saanut, minulle ostettiin joku Q&Q merkkinen halpispeli joka ei kauheasti kiinnostanut.

Kirjoittelin "joulupukille", listan ainoana toiveena se Donkey Kong.

No joulu tuli. Ei tullut peliä. Siis minulle.

Pikkuveljelleni tuli.

Siinähän sitten meni joulun pyhät katsellessa kun veli ja äiti pelasivat päivät tuota minun haavettani.

Kaikesta sitä trauma voikin tulla...

Tädiltä Aalto-vaasi laatikossa Tokmannin halppiskulhoja - tiesi että tykkäsin Aalto-vaaseista. Rahasta tädillä ei todellakaan ollut pulaa.

Voinette kuvitella sen ilon kun näin laatikon ja laatikon avaamisen jälkeisen pettymyksen. Olen yrittänyt olla ajattelematta minkä viestin halusi minulle antaa. 

Kuulostaa tosi kiittämättömältä, mutta sain 17-vuotiaana noin kymmenvuotiaan kokoa olevat pinkkiraitaiset halpisakryylilapaset ja jonkun ala-asteikäiselle suunnatun poika ja ilves -tyylisen satukertomuskirjan. Lapasissa oli valmiina jo reikä, ne eivät mahtuneet käsiini, ja satukirjasta en edes tajua miksi kukaan antaisi tuollaista lukion kakkosella olevalle teinille. Kiitin kai kuivasti mutta kumpaakaan en käyttänyt kertaakaan.

Lahjat sain vanhemmiltani. Joltain etäiseltä kummilta olisin vielä voinut ymmärtää että lapsen kasvu on mennyt ohi viimeiset 7-10 vuotta, mutta siis että....omilta vanhemmilta.

Jopa kaksi lankakerää ja tyhjä muistikirja olisivat olleet tuhat kertaa parempi lahja.

Kyllä kummilapsia pitää lahjoilla muistaa. Itselleni riittää pelkkä kiitos heiltä, joskus toki saan kukan tai muuta pientä myös heiltä. Aikuisena en kuitenkaan ole niin lahjojen perään että loukkaantuisin jos en heiltä mitään saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt sisarukseni perheen kanssa jouluja. Heillä on aina hirveä lahjarumba ja paketteja on Ihan älytön määrä, kun kaikki ostavat kaikille jotain. Olen ostanut joka vuosi kaikille jouluseurueessa yhden lahjan + joskus jonkun pienen ekstra jutun joillekin, jos siinä joku kuluneeseen vuoteen liittyvä juju. Joulu tekee ison haasteen talouteen, kun lahjoihin menee n. 600-800 euroa. No, joulu on kerran vuodessa ja tuo lahjojen ostaminen on sukulaisteni parissa vahva perinne. Viime vuosina lahjojen saaminen on tosin vähentynyt kohdallani. Aikuistuneet sisarusten lapset eivät kait ole tulleet ajatelleeksi lahjoja saadessaan, että niitä voi myös antaa.  Aattoiltana olenkin viime vuosina saanut 2 lahjaa sisarusten perheiltä. Pientä ja käytännöllistä, ne ovat ilahduttaneet kovasti. Viime jouluna en sitten saanut enää mitään. Se oli vähän erikoista. Seurasin puolen tunnin showta, jossa aikuiset ihmiset repivät jokainen 8-15 lahjapakkausta ja ihastelivat ja kiittelivät toisiaan lahjoista, no kiittivät toki minuakin. Sain hyvää mieltä siitä että ostamani monen sadan euron lahjakasa toi iloa ja oli mieluinen saajilleen. Huomasin kuitenkin että lahjattomuudesta tuli tosi paha mieli. Vetäydyn siitä nopeasti nukkumaan ja yllätyksekseni jopa itkin jonkun aikaa. Yksin eläminen on aika rankka. Illan joululahjakuvio korosti tunnetta, että saa olla mukana, mutta oikeasti en kuulu joukkoon, eikä minua tarvitse huomioida. Tänä jouluna vietän joulun yksin. Olen ostanut kuluneen vuoden aikana itselleni neljä lahjaa: korun, pelin, villasukat ja urheiluvälineen. Avaan paketit aattoiltana ja toivotan itselleni hyvää joulua. Mielummin yksin, kun seurassa yksinäinen.

kuulostaa surulliselta, tuli paha mieli puolestasi. Hyvää Joulua sinulle!

Kiitos! Hyvää Joulua myös sinulle! Onneksi lapsi on ihana ja jouluihminen, kuten minäkin.

kiitos😊

Sisustusesineitä. Tuikkukippoja on tullut melkoinen määrä, ja niitä sitten lahjoitan eteenpäin. Emme puolisoni kanssa ole mitenkään merkkitietoisia emmekä niistä välitä, mutta sitten tulee sekalaista Iittalaa, Aaltoa ym. Ärsyttää, että läheiset käyttävät rahaa sellaiseen, mistä emme välitä tai mille emme osaa antaa arvoa, eikä esine välttämättä sovi sisustukseen. Joskus jos jotain tarvitsemme, niin pyydämme kyllä, mutta puolisoni isä ja äitipuoli eivät koskaan välitä toiveistani: antavat kyllä sen suuntaista mitä pyydän (olen laittanut esimerkiksi kuvan), mutta eivät juuri sitä, mille oikeasti olisi tarve. En nykyään pyydä enää mitään. Tiedämme, että tänä jouluna taas tulee kaikkialta jotain, joten välitimme pyynnön: käyttötavaraa, ruokaa tai juomaa. Ja vaikka koska kukaan ei koskaan toivo meiltä mitään, mutta kuitenkin jotain haluavat kuitenkin, niin ostimme kaikille jotain pientä syötävää/juotavaa.

Lahjakortit on toinen haastava: joutuu oikein pinnistelemään, että johonkin saisi ne käytettyä. Ainoat hyvät lahjakortit olemme saaneet anopiltani: hän on usein antanut lahjakortin ruokakauppaan.

Isäni oli ostanut lahjaksi sellaisen lahjapaketin valion juustoja, se oli käärittynä lahjapaperiin ja kuusen alla useamman tunnin (oli jopa säilyttänyt sitä pakettia huoneen lämmössä?!?!) ja sitten emme avanneetkaan lahjoja heti vaan siirryimme vielä käymään toisessa kyläpaikassa ja otimme lahjat sinne sisään odottamaan, koska ulkona oli kova pakkanen ja pelkäsimme että jos jossain paketissa on jotain sellaista mikä särkyy liian kylmässä. Kotiin päästyämme avasin paketin ja huomasin juustot, no pilallahan ne olivat. Isäni ei voinut siiten sanoa mitään että tätä pakettia pitää säilyttää viileässä, koska muuten olisi mennyt yllätys pilalle! No meni roskiin sitten kaikki!

Ja nuorempana sain joululahjaksi hajuvettä ja sitä pakettia oli säilytetty ulkona pakkasessa useamman tunnin, joululahjat oli laitettu juuttisäkkiin oven pieleen, hauskana juttuna että pukki on käynyt ne siihe kiireissään jättämässä ja sitä ennen ne olivat kylmässä autotallissa... No arvanette että hajuvesi ei pitänyt kylmästä, oli pilalla, oli muuttanut tuoksua etikkaiseksi..

Tuplapakkaus kuukautissiteitä äidiltä, taisin olla 17 v. Monesti nuoruudessani joulupaketteihin käärittiin tarpeelliset halvatkin jutut, jos niitä ennen joulua ostettiin, kuten hammasharjat ja suihkugeelit. No, kyllähän siteet käyttöön tulivat enkä kyseistä lahjaa oman perheen kesken häpeillyt enää tuossa iässä, mutta ei niitä silti olisi tarvinnut pakettiin laittaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Kamalin ex-appivanhemmilta saatu monta kokoa liian pieni yöpaita. Ei se yöpaita itsessään, vaan se että oli ihan tarkoituksellisesti hankittu väärän kokoinen.

Mikä noita anoppeja

vaivaa. Mullekin anoppi ostanut aina liian pieniä vaatteita ja pojalleen liian suuria😅

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli ostanut lahjaksi sellaisen lahjapaketin valion juustoja, se oli käärittynä lahjapaperiin ja kuusen alla useamman tunnin (oli jopa säilyttänyt sitä pakettia huoneen lämmössä?!?!) ja sitten emme avanneetkaan lahjoja heti vaan siirryimme vielä käymään toisessa kyläpaikassa ja otimme lahjat sinne sisään odottamaan, koska ulkona oli kova pakkanen ja pelkäsimme että jos jossain paketissa on jotain sellaista mikä särkyy liian kylmässä. Kotiin päästyämme avasin paketin ja huomasin juustot, no pilallahan ne olivat. Isäni ei voinut siiten sanoa mitään että tätä pakettia pitää säilyttää viileässä, koska muuten olisi mennyt yllätys pilalle! No meni roskiin sitten kaikki!

Ja nuorempana sain joululahjaksi hajuvettä ja sitä pakettia oli säilytetty ulkona pakkasessa useamman tunnin, joululahjat oli laitettu juuttisäkkiin oven pieleen, hauskana juttuna että pukki on käynyt ne siihe kiireissään jättämässä ja sitä ennen ne olivat kylmässä autotallissa... No arvanette että hajuvesi ei pitänyt kylmästä, oli pilalla, oli muuttanut tuoksua etikkaiseksi..

Mä sain anopilta juustopakkauksen ja se oli ollut kuukauden lämpöisessä🤢

Exä antoi puntin tulitikkuja. Kuulemma oli lopussa. Joo...mutta olisi voinut olla laittamatta pakettiin ja nakata takan kulmalle. Muutenkin kunnostautui lahjoissa, tyyliin kattiloita jne. Itse ostin hänelle monen sadan euron juttuja jotka liittyivät hänen harrastukseensa ja olivat mieluisia. Olen niin onnellinen että hän on nykyään jonkun muun päänsärky.

Helmirannekoru, aito. Inhoan helmiä, enkä suostu käyttämään .

Kirkkaan punainen pusero .Liian iso ja kaula-aukossa strasseja jotka repivät  ihoa puseroa riisuessa

Anoppi osti joululahjaksi kukalliset koristetyynynpäälliset. Joku Jyskin, Vallilan tai Rustan halppislaatu. Siis wtf?? Työskentelen sisustusalalla ja meillä kodin sisustus todella mietitty ja laadukkailla materiaaleilla tehty. Ja ei mitään kukkasia vaan selkeää ja skandinaavista tyyliä. Ainoa puolustus että on vanha ja alkaa jo höpertyä. Onneksi ei myöskään huomaa että ostamansa lahjat ei näy meillä missään.

Itse sain yksi joulu exältä lahjaksi sammutuspeitteen :D

Lapsena pikkuvikainen hieno lelu jonka piti sitten omasta mielestä vaihtaa melko tavis ehjään ja tuo lelu olisi arvossaan tänäpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Liian pienet vaatteet on kyllä huonoimmat lahjat ikinä. Ja kun ei niitä saa vaihdettua enää, kuitit ja muut kun on hävitetty.

No joo, ei ne isotkaan ole sen parempia. Sain kerran koon 39 aamutossut kun kokoni on 35. Samoin anopilta aamutakin koossa xl kun olen xs - ei kuulemma haittaa vaikka onkin ”vähän reilu”.

Astiat, jotain ihan perus halppismerkkiä. Ois ollu muuten ihan jees, mut ne oli oranssin ja oksennuksen väriset 😂

Ex anopilta kirkkaanpunaisen,sähköä rätisevän neuleen jossa oli kaula-aukko miltei napaan asti ja oli kokoa s kun minä olin kokoa l.

Anopin mielestä nuoren nätin tytön piti näyttää paljasta pintaa eikä pukeutua "kuin mummo".

Anoppi itse esitteli mielellään ruttuista rintavakoaan ja meni 50vuotiaana kännissä ulkomailla ottamaan tissiin kukkatatuoinnin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kummilapselle on aina ostettava synttärilahja, joululahja ja muut mutta itse ei saa mitään kummilapsen perheeltä???

Me ei olla koskaan pyydetty lapsen kummilta mitään. Hän ostaa omasta tahdosta vaikka ei olla edes pahemmin enää tekemisissä. Hän kyllä osaa taidokkaasti uhriutua.

Veljeni sai ensimmäisen kännykkänsä kummeiltaan, minä sain liian pienen yöpaidan ja maailman hankalimman lautapelin. Itkin ainakin tunnin, taisin olla 6-vuotias. Isoäidiltä sain myös lapsena paketin keittiöpyyhkeitä ja jotain jeesuskrääsää. Jostain syystä varsinkin vanhemmilla ihmisillä on ollut tapana antaa pakosta ''jotakin'' eli siis jotain halpaa kun on pakko. 5€ tai konvehtirasiakin olisi lapsena ollut mieluisempaa.