Kamalin saamasi joululahja?Tai pettymys jos et saanutkaan toivomaasi, vaan saitkin jotain muuta.

Ei liity jouluun eikä oikeastaan minuunkaan mutta kun kaverini valmistui ammattiin, lahjaksi ostettiin hänen tyttöystävälleen hevonen.

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa sellaista "krääsää", yleensä en oo koskaan koskaan saanut sitä mitä oisin toivonut,nyt 2 joulua meillä sisarusten kanssa on ollut sellaista et arvotaan kuka ostaa kenelle ja mitä, en todellakaan odottanut mitään suuria,mutta veljeni osti sellaisen muistitaulun jolla en tee mitään, oli pettymys mutta näyttelin iloista,taas tänä vuonna en odota todellakaan liikoja ,viime jouluna en saanut edes suklaa rasiaa,ai niin sain,niitä iänikuisia pahoja juhlapöydän konvehteja joista ainoastaan se ananaksen makuinen hyvä,olen sanonut että en tykkää noista konvehteista ja mulle ei tarttee niitä ostaa mutta ei.....

Heh, kyselyissä ananas on aina se inhotuin. Itseltänikin jää monesti se ainoana jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa sellaista "krääsää", yleensä en oo koskaan koskaan saanut sitä mitä oisin toivonut,nyt 2 joulua meillä sisarusten kanssa on ollut sellaista et arvotaan kuka ostaa kenelle ja mitä, en todellakaan odottanut mitään suuria,mutta veljeni osti sellaisen muistitaulun jolla en tee mitään, oli pettymys mutta näyttelin iloista,taas tänä vuonna en odota todellakaan liikoja ,viime jouluna en saanut edes suklaa rasiaa,ai niin sain,niitä iänikuisia pahoja juhlapöydän konvehteja joista ainoastaan se ananaksen makuinen hyvä,olen sanonut että en tykkää noista konvehteista ja mulle ei tarttee niitä ostaa mutta ei.....

Heh, kyselyissä ananas on aina se inhotuin. Itseltänikin jää monesti se ainoana jäljelle.

Mun mielestä se ananas on paras niistä, kaikki muuta pahoja varsinkin se crisp ja mintun makuinen. Wiener nougatista taas tykkään ja maraboun konvehteista.

Kasarin lopussa halusin neonkeltakoristein varustetun Elhon laskettelutakin, jokseenkin ajan huippumuotia teineille.

Lupaava pehmeä paketti, jännityksellä avasin...ja sieltä paljasui karmea venäläistyylinen harmaanruskea toppatakki. Eiiiiiiiiiii! Pettymys oli aivan suunnaton!

Oli kyllä lämmin, mutta eihän sellainen päällänsä kehdannut kylille mennä.

(Tänään kuvia katsellessa Elhon freestyle-takeista - silmät palaa...)

Olen viettänyt sisarukseni perheen kanssa jouluja. Heillä on aina hirveä lahjarumba ja paketteja on Ihan älytön määrä, kun kaikki ostavat kaikille jotain. Olen ostanut joka vuosi kaikille jouluseurueessa yhden lahjan + joskus jonkun pienen ekstra jutun joillekin, jos siinä joku kuluneeseen vuoteen liittyvä juju. Joulu tekee ison haasteen talouteen, kun lahjoihin menee n. 600-800 euroa. No, joulu on kerran vuodessa ja tuo lahjojen ostaminen on sukulaisteni parissa vahva perinne. Viime vuosina lahjojen saaminen on tosin vähentynyt kohdallani. Aikuistuneet sisarusten lapset eivät kait ole tulleet ajatelleeksi lahjoja saadessaan, että niitä voi myös antaa.  Aattoiltana olenkin viime vuosina saanut 2 lahjaa sisarusten perheiltä. Pientä ja käytännöllistä, ne ovat ilahduttaneet kovasti. Viime jouluna en sitten saanut enää mitään. Se oli vähän erikoista. Seurasin puolen tunnin showta, jossa aikuiset ihmiset repivät jokainen 8-15 lahjapakkausta ja ihastelivat ja kiittelivät toisiaan lahjoista, no kiittivät toki minuakin. Sain hyvää mieltä siitä että ostamani monen sadan euron lahjakasa toi iloa ja oli mieluinen saajilleen. Huomasin kuitenkin että lahjattomuudesta tuli tosi paha mieli. Vetäydyn siitä nopeasti nukkumaan ja yllätyksekseni jopa itkin jonkun aikaa. Yksin eläminen on aika rankka. Illan joululahjakuvio korosti tunnetta, että saa olla mukana, mutta oikeasti en kuulu joukkoon, eikä minua tarvitse huomioida. Tänä jouluna vietän joulun yksin. Olen ostanut kuluneen vuoden aikana itselleni neljä lahjaa: korun, pelin, villasukat ja urheiluvälineen. Avaan paketit aattoiltana ja toivotan itselleni hyvää joulua. Mielummin yksin, kun seurassa yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa sellaista "krääsää", yleensä en oo koskaan koskaan saanut sitä mitä oisin toivonut,nyt 2 joulua meillä sisarusten kanssa on ollut sellaista et arvotaan kuka ostaa kenelle ja mitä, en todellakaan odottanut mitään suuria,mutta veljeni osti sellaisen muistitaulun jolla en tee mitään, oli pettymys mutta näyttelin iloista,taas tänä vuonna en odota todellakaan liikoja ,viime jouluna en saanut edes suklaa rasiaa,ai niin sain,niitä iänikuisia pahoja juhlapöydän konvehteja joista ainoastaan se ananaksen makuinen hyvä,olen sanonut että en tykkää noista konvehteista ja mulle ei tarttee niitä ostaa mutta ei.....

Heh, kyselyissä ananas on aina se inhotuin. Itseltänikin jää monesti se ainoana jäljelle.

"Ananaskonvehti jää viimeiseksi Pandan Juhlapöydän konvehteja -rasiaan. Tai niin ainakin vastasi 18 prosenttia Orklan konvehtikyselyyn vastanneista. Kovin paljoa sen perässä eivät tule vadelmamarmeladi ja minttu, jotka kummatkin jäävät 15 prosentilla vastaajista viimeiseksi konvehdiksi rasiaan. Joissakin piireissä näitä kutsutaan Epätoivon Konvehdeiksi, sillä ne syödään vasta sitten, kun mitään muuta ei ole jäljellä, mutta jotakin on pakko saada. "

Tena Lady -ilmaisnäytepakkaus anopilta.

Ei mulla edes ole virtsankarkailua.

Kouluikäisenä sain pelkkiä hyötylahjoja. Sukkia ym. En oikein osannut iloita sellaisista.

Mun surullisin joululahja on ollut posliininen keksipurkki, jonka sain aviomieheltä viimeisenä yhteisenä jouluna. Olin viimeisilläni raskaana. Avioliittomme oli riekaleina, mies ei edes halunnut viettää jouluaattoa kanssani vaan häipyi jo aamusta jonnekin. Minä menin sitten omien sukulaisten luo, kun en halunnut aattona istua yksin.

Näimme sitten myöhään illalla. Mies oli laittanut kinkun uuniin, ei ilmeisesti ollutkaan tervetullut jouluna sinne, minne oli aikonut mennä. Istuimme hiljaa pöydän ääressä. Olin varoiksi ostanut jonkun lahjan hänelle, en enää edes muista, mitä se oli. Vaihdoimme lahjat. Kumpikin oli ihan vaitonainen. Istuttiin siinä joulun kulisseissa, kaunis koti, kuusi, jouluverhot, kukat, kaikki. Olisi pitänyt iloita pian syntyvästä vauvasta.

Mutta mies oli jo päättänyt, että mikään siitä ei merkinnyt hänelle mitään. Joulunpyhien jälkeen hän häipyi jonnekin kahdeksi yöksi, ei vastannut puhelimeen, ei mitään. Se suhde oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mun surullisin joululahja on ollut posliininen keksipurkki, jonka sain aviomieheltä viimeisenä yhteisenä jouluna. Olin viimeisilläni raskaana. Avioliittomme oli riekaleina, mies ei edes halunnut viettää jouluaattoa kanssani vaan häipyi jo aamusta jonnekin. Minä menin sitten omien sukulaisten luo, kun en halunnut aattona istua yksin.

Näimme sitten myöhään illalla. Mies oli laittanut kinkun uuniin, ei ilmeisesti ollutkaan tervetullut jouluna sinne, minne oli aikonut mennä. Istuimme hiljaa pöydän ääressä. Olin varoiksi ostanut jonkun lahjan hänelle, en enää edes muista, mitä se oli. Vaihdoimme lahjat. Kumpikin oli ihan vaitonainen. Istuttiin siinä joulun kulisseissa, kaunis koti, kuusi, jouluverhot, kukat, kaikki. Olisi pitänyt iloita pian syntyvästä vauvasta.

Mutta mies oli jo päättänyt, että mikään siitä ei merkinnyt hänelle mitään. Joulunpyhien jälkeen hän häipyi jonnekin kahdeksi yöksi, ei vastannut puhelimeen, ei mitään. Se suhde oli sitten siinä.

Surullinen tarina. Miksi teitte vauvan kun avioliitto veteli viimeisiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt sisarukseni perheen kanssa jouluja. Heillä on aina hirveä lahjarumba ja paketteja on Ihan älytön määrä, kun kaikki ostavat kaikille jotain. Olen ostanut joka vuosi kaikille jouluseurueessa yhden lahjan + joskus jonkun pienen ekstra jutun joillekin, jos siinä joku kuluneeseen vuoteen liittyvä juju. Joulu tekee ison haasteen talouteen, kun lahjoihin menee n. 600-800 euroa. No, joulu on kerran vuodessa ja tuo lahjojen ostaminen on sukulaisteni parissa vahva perinne. Viime vuosina lahjojen saaminen on tosin vähentynyt kohdallani. Aikuistuneet sisarusten lapset eivät kait ole tulleet ajatelleeksi lahjoja saadessaan, että niitä voi myös antaa.  Aattoiltana olenkin viime vuosina saanut 2 lahjaa sisarusten perheiltä. Pientä ja käytännöllistä, ne ovat ilahduttaneet kovasti. Viime jouluna en sitten saanut enää mitään. Se oli vähän erikoista. Seurasin puolen tunnin showta, jossa aikuiset ihmiset repivät jokainen 8-15 lahjapakkausta ja ihastelivat ja kiittelivät toisiaan lahjoista, no kiittivät toki minuakin. Sain hyvää mieltä siitä että ostamani monen sadan euron lahjakasa toi iloa ja oli mieluinen saajilleen. Huomasin kuitenkin että lahjattomuudesta tuli tosi paha mieli. Vetäydyn siitä nopeasti nukkumaan ja yllätyksekseni jopa itkin jonkun aikaa. Yksin eläminen on aika rankka. Illan joululahjakuvio korosti tunnetta, että saa olla mukana, mutta oikeasti en kuulu joukkoon, eikä minua tarvitse huomioida. Tänä jouluna vietän joulun yksin. Olen ostanut kuluneen vuoden aikana itselleni neljä lahjaa: korun, pelin, villasukat ja urheiluvälineen. Avaan paketit aattoiltana ja toivotan itselleni hyvää joulua. Mielummin yksin, kun seurassa yksinäinen.

kuulostaa surulliselta, tuli paha mieli puolestasi. Hyvää Joulua sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun surullisin joululahja on ollut posliininen keksipurkki, jonka sain aviomieheltä viimeisenä yhteisenä jouluna. Olin viimeisilläni raskaana. Avioliittomme oli riekaleina, mies ei edes halunnut viettää jouluaattoa kanssani vaan häipyi jo aamusta jonnekin. Minä menin sitten omien sukulaisten luo, kun en halunnut aattona istua yksin.

Näimme sitten myöhään illalla. Mies oli laittanut kinkun uuniin, ei ilmeisesti ollutkaan tervetullut jouluna sinne, minne oli aikonut mennä. Istuimme hiljaa pöydän ääressä. Olin varoiksi ostanut jonkun lahjan hänelle, en enää edes muista, mitä se oli. Vaihdoimme lahjat. Kumpikin oli ihan vaitonainen. Istuttiin siinä joulun kulisseissa, kaunis koti, kuusi, jouluverhot, kukat, kaikki. Olisi pitänyt iloita pian syntyvästä vauvasta.

Mutta mies oli jo päättänyt, että mikään siitä ei merkinnyt hänelle mitään. Joulunpyhien jälkeen hän häipyi jonnekin kahdeksi yöksi, ei vastannut puhelimeen, ei mitään. Se suhde oli sitten siinä.

Surullinen tarina. Miksi teitte vauvan kun avioliitto veteli viimeisiä?

Se alkoi vedellä viimeisiä vasta, kun totesin olevani raskaana. Lasta oli yhdessä tietoisesti yritetty 2v ja meillä piti alkaa laosettomuushoidot syksyllä, kesäkuussa olinkin jo raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa sellaista "krääsää", yleensä en oo koskaan koskaan saanut sitä mitä oisin toivonut,nyt 2 joulua meillä sisarusten kanssa on ollut sellaista et arvotaan kuka ostaa kenelle ja mitä, en todellakaan odottanut mitään suuria,mutta veljeni osti sellaisen muistitaulun jolla en tee mitään, oli pettymys mutta näyttelin iloista,taas tänä vuonna en odota todellakaan liikoja ,viime jouluna en saanut edes suklaa rasiaa,ai niin sain,niitä iänikuisia pahoja juhlapöydän konvehteja joista ainoastaan se ananaksen makuinen hyvä,olen sanonut että en tykkää noista konvehteista ja mulle ei tarttee niitä ostaa mutta ei.....

Ja olen ollut sisaruksista se joka enemmän auttanut vanhempia,tiskanut,leiponut, siivonnut yms,oisin toivonut edes niiltä kunnioitusta eli esim rahakuoren, silti niiltäkin saanut pelkkää ylimääräistä krääsää mm torkkupeitto on yksi sellainen koska mulla on noita ihan omastakin takaa! En muista yhtään joulua jolloin en olisi kovin iloinen ollut lahjoista, ehkä se sijoittuu lapsuuteen kun sai paljon leluja yms,aikuisena ei sit niinkään,vaikka en ole lahjojen perään ja kysytään mitä toivoisin niin mulla joka vuosi sama vastaus suklaata ja sukkia,me riittää mulle ,en halua ylimääräistä krääsä hömppää,silti tulee vilttejä ja yleensä shampoo tms pakkaus, en tykkää koska haluan ostaa sellaista shampoota,hoitoainetta yms mistä itse tykkään.

Jössös mikä känisijä.

Ikävin joululahjamuisto on se, ettei saa mitään, vaikka itse antaa aina. Vuosia ostettiin miehen siskon lapsille lahjat ja edes kiitosta tai korttia ei tullut. Kun vihdoin sain omia lapsia, kummatkin tädit ilmoitti, että sovittaisko ettei ostettaisi enää toistemme lapsille lahjoja.. aha. Työnantaja lopetti yhtenä vuonna joululahjan antamisen, eikä asiasta saanut puhua. Miljoonaomaisuuden päällä istuvat isovanhemmat eivät anna kenellekkään lahjoja, mutta muistavat kyllä loukkaantua jos heitä ei joulunaikaan käydä katsomassa ja lahjomassa. 

Ihmisten itsekkyys ja kylmyys on järkyttävää, siitä tulee surullinen ja inhottava olo. En haluaisi laittaa ihmisiä pois elämästä tai olla olematta tekemisissä, mutta kyllä tällainen vaikuttaa väistämättä omaan fiilikseen kohdatessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt sisarukseni perheen kanssa jouluja. Heillä on aina hirveä lahjarumba ja paketteja on Ihan älytön määrä, kun kaikki ostavat kaikille jotain. Olen ostanut joka vuosi kaikille jouluseurueessa yhden lahjan + joskus jonkun pienen ekstra jutun joillekin, jos siinä joku kuluneeseen vuoteen liittyvä juju. Joulu tekee ison haasteen talouteen, kun lahjoihin menee n. 600-800 euroa. No, joulu on kerran vuodessa ja tuo lahjojen ostaminen on sukulaisteni parissa vahva perinne. Viime vuosina lahjojen saaminen on tosin vähentynyt kohdallani. Aikuistuneet sisarusten lapset eivät kait ole tulleet ajatelleeksi lahjoja saadessaan, että niitä voi myös antaa.  Aattoiltana olenkin viime vuosina saanut 2 lahjaa sisarusten perheiltä. Pientä ja käytännöllistä, ne ovat ilahduttaneet kovasti. Viime jouluna en sitten saanut enää mitään. Se oli vähän erikoista. Seurasin puolen tunnin showta, jossa aikuiset ihmiset repivät jokainen 8-15 lahjapakkausta ja ihastelivat ja kiittelivät toisiaan lahjoista, no kiittivät toki minuakin. Sain hyvää mieltä siitä että ostamani monen sadan euron lahjakasa toi iloa ja oli mieluinen saajilleen. Huomasin kuitenkin että lahjattomuudesta tuli tosi paha mieli. Vetäydyn siitä nopeasti nukkumaan ja yllätyksekseni jopa itkin jonkun aikaa. Yksin eläminen on aika rankka. Illan joululahjakuvio korosti tunnetta, että saa olla mukana, mutta oikeasti en kuulu joukkoon, eikä minua tarvitse huomioida. Tänä jouluna vietän joulun yksin. Olen ostanut kuluneen vuoden aikana itselleni neljä lahjaa: korun, pelin, villasukat ja urheiluvälineen. Avaan paketit aattoiltana ja toivotan itselleni hyvää joulua. Mielummin yksin, kun seurassa yksinäinen.

kuulostaa surulliselta, tuli paha mieli puolestasi. Hyvää Joulua sinulle!

Kiitos! Hyvää Joulua myös sinulle! Onneksi lapsi on ihana ja jouluihminen, kuten minäkin.

Omenan ja piparin sain joululahjaksi tädiltä lapsena.

Miksi kummilapselle on aina ostettava synttärilahja, joululahja ja muut mutta itse ei saa mitään kummilapsen perheeltä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa sellaista "krääsää", yleensä en oo koskaan koskaan saanut sitä mitä oisin toivonut,nyt 2 joulua meillä sisarusten kanssa on ollut sellaista et arvotaan kuka ostaa kenelle ja mitä, en todellakaan odottanut mitään suuria,mutta veljeni osti sellaisen muistitaulun jolla en tee mitään, oli pettymys mutta näyttelin iloista,taas tänä vuonna en odota todellakaan liikoja ,viime jouluna en saanut edes suklaa rasiaa,ai niin sain,niitä iänikuisia pahoja juhlapöydän konvehteja joista ainoastaan se ananaksen makuinen hyvä,olen sanonut että en tykkää noista konvehteista ja mulle ei tarttee niitä ostaa mutta ei.....

Heh, kyselyissä ananas on aina se inhotuin. Itseltänikin jää monesti se ainoana jäljelle.

Ananas on minun suosikkini, minttusuklaasta taas en tykkää yhtään.

Sain anopilta liian pienet lapaset joissa oli 1€ aletarra vielä kiinni (ja oli vielä sellainen lasten malli, jossa lapaset ovat narulla toisissaan kiinni) ja korvaläpät jotka nekin liian pienet.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oli kyllä nöyryyttävää saada lahjoja jotka oli selvästi nuoremmille tarkoitettuja. Isovanhemmilta sellaisia yleensä tuli.

Mulla päinvastoin: Toinen mummuni (isänäiti) oli sitä mieltä, että kaikki lelut ovat hömppää ja pitää olla hyötylahjoja. Niinpä 9-10-vuotiaana sain häneltä lahjaksi 6 kpl juomalaseja ja kerrostarjottimen. "Vielä sinä joskus niitä arvostat". No olisi ostanut sitten joskus ja silloin jotain ikään sopivaa.