Parisuhteessa hyvä mies mutta...

Se on sinun oma valinta, jonka tekemisessä kukaan muu ei voi auttaa. Jotkut valitsevat enemmän järjellä, jotkut enemmän tunteella ja jotkut pelaavat riskillä ja odottavat täydellistä. Jotkut löytävät sen, jotkut jäävät katkerina valittamaan, että miehet ovat sikoja ja sinkkuna on ihanaa.

Minä olen mies molemminpuolisessa järkipainotteisessa suhteessa. Miksi? Meillä on kivaa keskenämme. Olemme tärkeistä asioista sunnilleen samaa mieltä ja rakastamme toisiamme. Homma lähti sujumaan niin hyvin, että ei kumpikaan tullut sitä rikkoneeksi, vaikka ihastuksen huuma oli minulla aika heikko ja vaimolla hyvin heikko. Emme ole koskaan kokeneet mitään sellaista muidenkaan kanssa emmekä tiedä, voimmeko ylipäätään kokea sellaista tunnetta. Joillain on heikompi tunne-elämä ja silloin järkisuhde voi olla hyvä tai ainoa mahdollinen valinta.

Löytyy löytyy.

Miksi olet siinä parisuhteessa? Intohimosta ja rakkaudesta vai siksi, että mies käy töissä ja harrastaa kitaransoittoa?

Kokeile nyt vielä, jos se mies ollenkaan sytyttää. Jos et tunne kemiaa, niin mitä turhia silloin seurustella. Mut joo ottaisin paljon mieluummin hyvän ja huomaavaisen miehen kuin pettävän kusipään.

Itse en olisi parisuhteessa ollenkaan, jos ei puoliso olisi kaikin puolin itselle täydellinen. Miksi vaivautua? Siinä on se riski, että joku päivä se sytyttävä tuleekin eteen, ja sitten onkin paha tilanne. Mieluumin olen yksin kuin sinne päin olevan ihan hyvän miehen kanssa.

Mulla hieman samanlainen tilanne. Olen aiemmin aina ihastunut palavasti suulaisiin ja heittäytyviin hauskuuttajiin ja ns. Pahoihin poikiin. Heidän kanssaan en ole saanut suhdetta aikaiseksi koska eivät ole halunneet sitoutua tai sitten j os olen suhteeseen päässyt, olen tullut petetyksi. Nyt minulla on suhteen alku miehen kanssa joka on melko pohtiva, hiljainen ja ujo, ainakin nyt näin aluksi. Mutta on ihan täydellinen pakkaus, kaikki speksit on kunnossa, on kiltti ja kunnollinen sekä luotettava ja kaiken lisäksi vielä hyvännäköinen ja pukeutuu hyvin. Vaikken ainakaan vielä ole palavasti rakastunut, en todellakaan aio päästää tästä irti koska mulla on eri tavalla hyvä olla, on sellainen turvallinen ja vakaa olo, miehen kanssa on äärettömän hyvä olla :) eli olen samoilla linjoilla että mieluummin hyvä ja huomaavainen mies kuin pettävä kusipää. En ole nuorempana vain tuntenut mitään vetoa sellaisiin miehiin, nyt onneksi tunnen vaikkei tunne vielä ainakaan ole sellainen jalat alta vievä. Kuitenkin mielestäni vetovoimaa on tarpeeksi molemminpuolisesti.

Kiitos kommenteista, mukava kuulla että muutkin ajattelevat niin että mieluummin kiltti ja tunnollinen kuin kusipää.
Tottakai kuitenkin pelottaa että mitä jos "järkisuhde", josta nro7 myös kirjoitti, ei kestäkkään niin hyvin kun ei ole se suurta intohimoa toista kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 08:59"]Kiitos kommenteista, mukava kuulla että muutkin ajattelevat niin että mieluummin kiltti ja tunnollinen kuin kusipää.
Tottakai kuitenkin pelottaa että mitä jos "järkisuhde", josta nro7 myös kirjoitti, ei kestäkkään niin hyvin kun ei ole se suurta intohimoa toista kohtaan?
[/quote]
Siis ap:n kirjoittama tämä :)