Mitä asioita kaipaatte sinkkuudesta?

Samalla lailla eletään suhteessakin. Ollaan sellaisia kuin ollaan ja hyväkystään toinen sellaisena kuin on. Ei toista ja itseä suhteen takia muuteta.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:05"]Sitä etten ollut rakastunut. Tunteeni ja mielialani eivät olleet riippuvaisia toisen ihmisen tekemisistä. Myös sitä ettei panettanut jatkuvasti. Olen siis ensimmäisessä suhteessani. Muuten tää kyllä hakkaa sinkkuuden täysin.
[/quote]
Ai joo toi ehkäisy kans.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:04"]

Hyvänen aika voihan tuota tehdä nytkin. Ei parisuhde ole sille este. Jokaisenhan täytyy saada olla sellainen kuin on. Eli jos et uskalla olla oma itsesi et tunne suhdetta pysyväksi etkä luota että kelpaat toiselle sellaisena kuin olet. Tuollainen suhde on tuhoon tuomittu. Ei kukaan jaksa näytellä vuosikymmeniä. Ole oma itsesi ja anna kumppanisikin olla.

[/quote]

Kyllä jotkut jaksaa tuota vuosikymmeniä. Esim. omat vanhempani on olleet 40 vuotta naimisissa, ja kyllä äiti on aina "sievistellyt" ja esittänyt hyvää vaimoa aina kun isä on paikalla. Tuollaisen roolin voi omaksua kyllä niin totaalisesti että sitä jaksaa esittää loppuikänsä, kun lopulta siitä tulee olennainen osa omaa persoonaa, yksi monista sosiaalisista rooleista.

Se että ei tartte sopia ja aikatauluttaa menoja. Senkun vaan lähtee kun huvittaa, ei tartte kysellä ja sopia. Vaikka emme rajoitakkaan toistemme menoja, on kuitenkin sopivaa olla olematta koko ajan menossa. Etenkin tyttökavereita ei kannata olla jatkuvasti kylään kutsumassa. Lisäksi ruoan kanssa ei tartte neuvotella. Jos tänään tekee mieli kanasalaattia ja huomenna makaroonilaatikkoa, niin senkus teen. Nyt pitää ottaa huomioon myös toisen halut ja mieltymykset.

Tuntematonahan se tulee olemaan. Jokainen ihminen muuttuu ajan myötä. Kasvaa ja muuttuu. Ei kukaan ole samallainen kropalta eikä mieleltä 10v kuluttua puhumattakaan myöhemmin. Suhde on yhdessä muuttumista.

Tällä hetkellä kun avopuolison kanssa on taas riitaa niin vaikka mitä.

Sitä että kun tulen töistä kotiin, vastassa on puhdas ja siisti asunto jossa voin rentoutua miten parhaaksi näen. Sen sijaan törmään koneella pelaavaan valittajaan, joka on taas jättänyt paskanhajun vessaan ja likaiset astiat lavuaariin.

Sitä että ylipäätään siivoamisesta ei tarvitse tapella. Jos asun yksin, mulle on ihan fine siivota yksin. Mutta kun täällä asuu kaksi aikuista ihmistä, odotan kotitöiden reilua jakoa. Tämä on hankalaa kun toinen heittäytyy kehitysvammaisen tasolle aina siivouspäivisin eikä muka muista missä sitä imuria säilytettiin. Tekee työt hutiloiden ja kiukkuaa päälle.

Sitä että kuluni olivat huomattavasti pienemmät. Okei, vuokra menee puoliksi, mutta niin menee ruokakulutkin. Yksin asuessa mulla meni ruokaan ehkä 30€ viikossa, nykyään menee tuplasti enemmän koska urheileva mies syö hevosen annoksia.

Siinä nyt viimeisimmät riidanaiheet ja päällimmäisenä mielessä olevat jutut.

Kaipaan sitä, että saisin nukkua rauhassa niin myöhään kun vaan nukuttaa. Lisäksi kaipaan, että saisin rauhassa juoda viinaa ja polttaa pilveä viikonlopun yli itsekseni, kuunnella rauhassa haluamaani musiikkia tai käydä kalassa ilman aikataulua.

Noista olen saanut luopua perhe-elämän myötä melkein kokonaan, mutta onneksi siinä ei ole paljon, eikä kauhean tärkeitä asioita, paitsi tuo kalastus. Mutta joo välillä tuollaisia asioita kaipailen vauva-arjen keskelle. Ehkä sitten taas kun lapset kasvaa hieman isommiksi ja vaimo malttaa vaihtaa maisemaa muutamaksi päiväksi.

Elän parisuhteessa, mutta en asu miehen kanssa yhdessä. Emme käy kotona toistemme hermoille jatkuvan läsnäolon vuoksi, mutta parisuhteeseen sitoutuminen on kuitenkin vahva. Minulla on aivan riittävästi vapautta, en kaipaa yksinäisestä sinkkuelämästä mitään.

Välillä ikävöin sitä omaa tilaa ja omaa kotia. Sitä, että kaikki tavarat löytyy just jämpti sieltä, missä niitten paikka on ja koti pysyi siistinä ilman että olisi ollut tarvetta huomautella toiselle epäsiisteydestä tai jatkuvasti siivota toisen sotkuja. Sinkkuna oli myös kivaa, kun ihan kaikki yllärireissut ja suunnittelemattomat menot olivat aina mahdollisia, keltään ei tarvinnut kysyä sopiiko olla yötä pois kotoa eikä kellekään tarvinnut menemisiään selittää. Ja ikinä, ei ikinä ollut tarvetta nalkuttaa mistään :D!

Toisaalta nuo samat asiat kyllä omalla tavallaan ovat myös niitä parisuhteen ihanuuksia :D. Että on joku, kenen kanssa jakaa kodin, on joku ketä haluis mut öisin viereensä, on joku kenelle tehdä ruokaa ja joskus on kiva kun kotikin muistuttaa enemmän asuttua kotia kuin sisustuslehden mainoskuvaa.

Sinkkuudesta kyllä jäin jollain tapaan kaipaamaan myös treffailua. Siinäkin lähinnä uusiin ihmisiin tutustumista ja uusien asioiden tekemistä... Toisaalta ei se parisuhteessa olo tarkoita, ettei voisi vieraisiin tutustua tai ettei voisi enää kokeilla uusia asioita, mutta jotenkin se elämä tuntuu paljon arkisemmalta ja kaavamaisemmalta mitä sinkkuna. Liekö sitten iällä ja aikuistumisellakin joku yhteys asiaan :).

En varsinaisesti ikävöi mitään, se oli sitä aikaa.

Treffeillä käyminen oli kivaa. Siis uuden ihmisen tapaaminen, siihen valmistautuminen, jännitys... Joskus oli hyviä treffejä, joskus ne loppui viidessä minuutissa.

Se tuttavapiiri. Siis oli tuttavia, joita tapasi aina baarissa, muttei ikinä kutsunut ketään kotiinsa. Ne oli ihan hyviä tyyppejä, vaikkei mitään sydänystäviä.

Siisteys. Siis jos vaatepino kasvoi lattialla, niin ihan itse ne oli siihen heitellyt ja ihan itse ne sai siitä pyykkiin viedä.

Koti. Kun veti oven kiinni, sai olla omassa rauhassaan.

Mutta se oli sitä aikaa. Tämä elämä on vaan parantunut vuosien myötä, mitenhän hauskaa sitä vuosikymmenen päästä on?

Sinkkuudessa on yksi todella merkittävä asia:  ei tarvitse pelätä!

En mitään. En ole menettänyt mitään parisuhteen myötä.

Sai levittää sohvalle järkyttävää perseenhajua aivan rauhassa. N20

Sinkkuna pystyin käymään vessassa omien tarpeiden mukaan. Vaikka olen yrittänyt ja yrittänyt, en vaan pysty käymään kakalla, jos mies on samaan aikaan kotona. (Kerta päivässä kuitenkin riittää, ja arkisin pystyn tämän hoitamaan töissä, viikonloppuisin miehen ollessa esim. salilla, joten näillä selvitään.)

Myös ihanan rentoa, kun voi syödä mitä vaan, milloin vaan. En viitsi terveellisesti syövän miehen kanssa ainakaan arkena vedellä mitään heseaterioita tai pelkkiä sipsejä ruoaksi, vaan säästän ne yksinäisiin hetkiin tai satunnaisesti muuten. Ei voi myöskään jättää tavaroita lojumaan miten sattuu, vaan täytyy laittaa kaikki paikalleen. Myös ystävien näkemisen suhteen tuntuu olevan enemmän järjesteltävää.

Nautin nyt opiskelijana siitä, että voin linnoittautua sänkyyni haisemaan tenttikirjan kanssa vaikka koko viikonlopuksi. Ei tarvitse huomioida ja pitää seuraa kenellekään, vaan voin rauhassa keskittyä opiskeluun ilman mitään häiriötekijöitä. Voin syödä silloin kun huvittaa ja olla ihan just niin päin kuin haluan. 

Varmaankin sitä, ettei tarvitse ikävöidä ketään (romanttisessa mielessä).