Olkaa läsnä lastenne elämässä

Puhuimme ystävien kanssa asiasta ja haluaisin keskustelua aineesta myös täällä. Olin lapsena isin tyttö - kutrn varmaan moni muukin. Olin ainoa yrittäjäpariskunnan lapsi. Olin noin 12-vuotias, kun jsäni työ laajeni ja hän joutui matkustelemaan työn vuoksi paljon. Isä oli enemmän poissa kuin kotona. Kaverit olivat teininä kateellisia, kun isä toi matkaltaan aina jotain kalliita tuliaisia. Minua ei kiinnostanut ne, halusin olla vain isäni kanssa. Olen nyt 26-vuotias ja viikonloppuna huomasin kuinka ulkona isäni on elämästäni. Pidimme kihlajaiskahvit mieheni kanssa ja isäni kiireiltänsä sinne jopa ehti. Siinä muisteltiin menneitä ja isäni jutteli paljon minusta. Huomasin kuinka isäni ei tuntenut minua ollenkaan. Hän ei tiennyt elämästäni mitään vaikka olen hänelle kaiken kertonut. Tuntui pahalta ajatella, että se pieni isin tyttö on nyt melkein vieras ihminen. Isälle en sanonut mitään, kun en mieltä halunnut pahoittaa mutta työt hän on laittanut perheensä edelle. Valitettavasti.