Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat sekaisin lapsenlapsesta ja unohtavat oman aikuisen lapsensa, onko tämä tavallista?
10.12.2021 |
Perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi alkuvuodesta ja molempien puolelta isovanhemmat menivät ensimmäisestä (ja mahdollisesti ainoasta) lapsenlapsesta aivan sekaisin ja ovat sitä yhä. Vauvasta hössötetään koko ajan, puhelimessa tentataan vauvan kuulumisia ja jatkuvasti pitäisi olla laittamassa valokuvia/videoita ihasteltavaksi. Joudumme rajoittamaan meillä kyläilyä/meidän vierailuja isovanhemmille, koska niitä pitäisi olla tekemässä isovanhempien toiveesta todella usein. Vauvalle ostellaan jatkuvasti lahjoja kysymättä, tarvitaanko jotain (emme kaipaa lahjatulvaa, yksi lahja per saaja riittää). Viimeisimpänä toiset isovanhemmat toivat jo meille joulua varten vauvalle pinon lahjoja ja sanoivat, että eivät ostaneet meille vanhemmille enää mitään ja voitaisiin ihan sopia, ettei anneta aikuisten kesken lahjoja. Aiempina jouluina on aina vaihdettu yhdet lahjat, ei mitään kallista, mutta on huomioitu puolin ja toisin. Edes suklaarasia olisi ollut kiva - nyt ei ole luvassa sitäkään.
Koemme miehen kanssa, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi vauvan synnyttyä. Tavatessa kaikki muu vauvan ympäriltä unohtuu, on kuin meitä vanhempia ei olisi olemassakaan. Meidän kuulumisia ei kysellä eikä meidän kuulumiset kiinnosta, vaikka me vanhemmat niistä kerrottaisiin. Isovanhemmat kyllä kertovat omat kuulumisensa meille ja hössöttävät vauvallekin niistä. Molemmilla meistä on olo, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi. Ollaan miehen kanssa yritetty puhua tilanteesta vanhempiemme kanssa, mutta tuloksetta. Jatkavat vain vauvasta hössöttämistä, eivätkä näe käytöksessään mitään outoa. Tuntuu, että olisimme ”menettäneet” vanhempamme vauvan myötä. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että vanhempamme olisivat meistä vastuussa, vaan olisi kiva vaihtaa kuulumisia tasavertaisesti kuten aikuisiällä tähänkin asti.
Meneekö tämä isovanhempien sekaisin meneminen joskus ohi ja saammeko vanhempamme takaisin, jotta voimme jutella myös omista kuulumisista ja muista asioista? Onko muilla ollut vastaavaa? Miten olette kestäneet hössöttävien isovanhempien kanssa? Missä vaiheessa tämä tilanne helpottaa (vauva on kuitenkin kohta jo vuosikas).
Ap
Kommentit (78)
Kettuilevista kommenteista huolimatta tätä tapahtuu. Sama kokemus oli itsellä. Isovanhemmat oli suorastaan rajattomia ja loukkaantuivat, kun sanoin joihinkin asioihin ei. Toki omatkin hormonit vaikutti ja itsekin etsin paikkaani äitinä. Lapsen ollessa reilu 1 v alkoi olo tasoittua ja tilanne helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole trolli. Tähän asti olemme vanhempiemme kanssa jakaneet kuulumisia puolin ja toisin. On kerrottu minun ja miehen opinnoista, töistä, harrastuksista jne. Isovanhempia ei enää kiinnosta kuulumisemme, vaan ovat kiinnostuneita ainoastaan vauvan kuulumisista.
Ap
Niin se elämä etenee. Vauva on nyt elämämme keskipiste. - he eivät myöskään aseta teille vaatimuksia, että pitäisi kyllä siinä samalla myös edistää opintoja ja edetä uralla. Vauvan hoito on nyt (heidän mielestään) teidän ykkösprioriteettinsa.
Teidän on aika kasvaa aikuisiksi ja hyväksyä tuo huomion siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.
(Ja se joulukonvehtirasia-sen voitte ostaa ihan itsekin).Ei aikuiseksi kasvaminen tuota tarkoita.
Tarkoittaa se. Edellisen sukupolven tarkoitus on ainoastaan turvata seuraavan sukupolven lähtöstartti. Mitään muuta arvoa kenelläkään ihmisellä ei ole. Kaikki ovat vain jousia, jotka ampuvat nuolen matkaan ja sitten hajoavat itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä sukupolvien ketjua. Kyllä, tavallista ja maailmam luonnollisinta. Nuo tunteet ovat myös osa sitä vanhemmaksi tulemisen prosessia ja ylipäätään aikuistumista. Muistan, että omat lahjat loppuivat kuin seinään, kun sain esikoisen. Mutta pääsin siitä yli, niin pääset sinäkin. Ole kiitollinen siitä, että elämässänne on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Pitkässä juoksussa se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Anna heidän höösätä. Joku päivä voi olla uusia lapsenlapsia (lapsillenne serkkuja) ja heidän huomionsa jakautunee tuolloin tasaisemmin.
Kuulostaa kamalalta. ”Omat lahjat loppuivat kuin seinään.”
Se on täysin luonnollista. Minkä ihmeen takia aikuisille ihmisille pitäisi antaa jotain lahjoja? Tai ylipäänsä olla kiinnostunut hänen elämästään? Jokainen aikuinen hoitakoon itse omat asiansa.
Olipa hyvä, että ap nosti tämän asian keskusteluun. Meillä kävi aivan samoin. Vanhemmat muuttuivat näkymättömiksi. Vain uudesta lapsenlapsesta puhuttiin.
Myöhemmin kävi ilmi, että isovanhemmat olivat huolissaan vanhempien kyvyistä. Tuli mm. kyselyjä, miten aiot selvitä jne. Isovanhemmat tunsivat oman lapsensa niin huonosti, etteivät voineet kuvitella hänen olevan hyvä vanhempi, siksi huomioivat vain lapsen, kun olivat huolissaan lapsesta. Vielä myöhemmin sitten hämmästeltiin, miten hyvin olikaan pärjätty ja lapsi niin hyvin voiva. Tämä tällainen on varmaan aika harvinaista.
Isoäiti kyllä kertoi sitten taas joskus myöhemmin, että hänelle äitiys oli aika vaikeaa. Kuvitteli kai lastaan samanlaiseksi. Hänellä oli myös ollut vaikea suhde omaan äitiinsä. Suvun vaikea äitiys ei siirtynyt seuraavaan sukupolveen. Isoäidille oli varmasti onni nähdä oman lapsen onnistuminen vanhempana.
Kyse oli myös suvun keskustelutavoista. Vaikka nyt näyttää, että asioista puhuttiin, niin oikeasti noiden puhuttujen asioiden välillä oli useita vuosia. Pitkän aikaa saattoi tulla vain kommentti sieltä ja kommentti täältä. Kyse oli enemmänkin siitä, ettei oltu totuttu puhumaan ylipäänsä asioista. Se oli sitä sukupolvea, jolle "vaikeneminen oli kultaa".
Onneksi ap on nuorempi ja isovanhemmat nuorempia, niin keskustelut aikuisten asioista varmaan alkavat sujua helpommin. Siitähän on loppujen lopuksi kyse. Jos vaikka isovanhemmille sanoisi, että meistä tuntuu, että meidät vanhempina voisi huomioida myös.
Isovanhemmuus on nostettu elämäntehtäväksi, ja kaupallisuus noussut tärkeämmäksi kuin ihmiset. Ne on sallittuja rooleja ikäluokalle, joka muuten syyllistetään taakaksi Suomen taloudelle eläkkeineen.
Siksi isovanhemmuutta aletaan suorittaa innokkaasti, kun se on mahdollista. Isovanhemmat ovat taas tärkeitä yhteiskunnan jäseniä.
Isovanhemmuuteen liittyy paljon ennakko-odotuksia, joita on alettu toteuttaa vanhempia kuulematta. Ei vaikuta hyvältä, jos vanhempien toiveet ohitetaan. Tsemppiä!
Tämä kommentti on karrikoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmuus on nostettu elämäntehtäväksi, ja kaupallisuus noussut tärkeämmäksi kuin ihmiset. Ne on sallittuja rooleja ikäluokalle, joka muuten syyllistetään taakaksi Suomen taloudelle eläkkeineen.
Siksi isovanhemmuutta aletaan suorittaa innokkaasti, kun se on mahdollista. Isovanhemmat ovat taas tärkeitä yhteiskunnan jäseniä.
Isovanhemmuuteen liittyy paljon ennakko-odotuksia, joita on alettu toteuttaa vanhempia kuulematta. Ei vaikuta hyvältä, jos vanhempien toiveet ohitetaan. Tsemppiä!
Tämä kommentti on karrikoitu.
Isovanhemmat eivät ole eläkkeellä, ovat 48v ja 49v.
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että ap nosti tämän asian keskusteluun. Meillä kävi aivan samoin. Vanhemmat muuttuivat näkymättömiksi. Vain uudesta lapsenlapsesta puhuttiin.
Myöhemmin kävi ilmi, että isovanhemmat olivat huolissaan vanhempien kyvyistä. Tuli mm. kyselyjä, miten aiot selvitä jne. Isovanhemmat tunsivat oman lapsensa niin huonosti, etteivät voineet kuvitella hänen olevan hyvä vanhempi, siksi huomioivat vain lapsen, kun olivat huolissaan lapsesta. Vielä myöhemmin sitten hämmästeltiin, miten hyvin olikaan pärjätty ja lapsi niin hyvin voiva. Tämä tällainen on varmaan aika harvinaista.
Isoäiti kyllä kertoi sitten taas joskus myöhemmin, että hänelle äitiys oli aika vaikeaa. Kuvitteli kai lastaan samanlaiseksi. Hänellä oli myös ollut vaikea suhde omaan äitiinsä. Suvun vaikea äitiys ei siirtynyt seuraavaan sukupolveen. Isoäidille oli varmasti onni nähdä oman lapsen onnistuminen vanhempana.
Kyse oli myös suvun keskustelutavoista. Vaikka nyt näyttää, että asioista puhuttiin, niin oikeasti noiden puhuttujen asioiden välillä oli useita vuosia. Pitkän aikaa saattoi tulla vain kommentti sieltä ja kommentti täältä. Kyse oli enemmänkin siitä, ettei oltu totuttu puhumaan ylipäänsä asioista. Se oli sitä sukupolvea, jolle "vaikeneminen oli kultaa".
Onneksi ap on nuorempi ja isovanhemmat nuorempia, niin keskustelut aikuisten asioista varmaan alkavat sujua helpommin. Siitähän on loppujen lopuksi kyse. Jos vaikka isovanhemmille sanoisi, että meistä tuntuu, että meidät vanhempina voisi huomioida myös.
Ylisukupolvista narsismia ja läheisriippuvuutta. Miksi olette tuollaisten kanssa missään tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ne aikuisten lastenkin kuulumiset tärkeitä. Ainakin omalla kohdallani kiinnostaa, mitä lapsille kuuluu, vaikka ovatkin lentäneet jo pesästä. Ja eiköhän isovanhemmat vaihda kuulumisia muidenkin ihmisten kanssa, joiden elämässä on muitakin aiheita kuin pienet lapset?
Pliis, vaikka isovanhemmat tunkee, niin annattehan mahdollisuuden myös meille kummeille, tädeille ja sedille? Meistä voisi olla myöhemmin paljon iloa lastenkaitsijoina ym, kunhan vaan saisimme viettää lapsenne kanssa aikaa jo alusta asti, että muodostuisi se side ja kontakti. Mä olisin niin mielelläni opetellut hoitamaan veljeni lapsia, olisin halunnut olla avuksi, mutta kun mummot aina tunki sinne, jäi tutustumatta lapsiin. Nykyään en oikein osaa olla heidän kanssaan. Ei isovanhemmat jaksa ikuisesti olla lapsenvahteina, meitäkin nuorempiakin aikuisia saatetaan tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pliis, vaikka isovanhemmat tunkee, niin annattehan mahdollisuuden myös meille kummeille, tädeille ja sedille? Meistä voisi olla myöhemmin paljon iloa lastenkaitsijoina ym, kunhan vaan saisimme viettää lapsenne kanssa aikaa jo alusta asti, että muodostuisi se side ja kontakti. Mä olisin niin mielelläni opetellut hoitamaan veljeni lapsia, olisin halunnut olla avuksi, mutta kun mummot aina tunki sinne, jäi tutustumatta lapsiin. Nykyään en oikein osaa olla heidän kanssaan. Ei isovanhemmat jaksa ikuisesti olla lapsenvahteina, meitäkin nuorempiakin aikuisia saatetaan tarvita.
Voi hyvä luoja.
Se lapsiperhe ei ole koko suvun viihdekeskus, eikä se lapsi ole kenenkään jätskikakku, josta jokaisen on oikeus saada siivu!
Ja ihan oma moka on jos et osaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pliis, vaikka isovanhemmat tunkee, niin annattehan mahdollisuuden myös meille kummeille, tädeille ja sedille? Meistä voisi olla myöhemmin paljon iloa lastenkaitsijoina ym, kunhan vaan saisimme viettää lapsenne kanssa aikaa jo alusta asti, että muodostuisi se side ja kontakti. Mä olisin niin mielelläni opetellut hoitamaan veljeni lapsia, olisin halunnut olla avuksi, mutta kun mummot aina tunki sinne, jäi tutustumatta lapsiin. Nykyään en oikein osaa olla heidän kanssaan. Ei isovanhemmat jaksa ikuisesti olla lapsenvahteina, meitäkin nuorempiakin aikuisia saatetaan tarvita.
Voi hyvä luoja.
Se lapsiperhe ei ole koko suvun viihdekeskus, eikä se lapsi ole kenenkään jätskikakku, josta jokaisen on oikeus saada siivu!
Ja ihan oma moka on jos et osaa olla.
Nii-in. Siinäs sitten ihmettelette, kun minua ei saa suostumaan lastenvahdiksi. En vaan osaa olla niiden lasten kanssa, kun ei ole ollut kontaktia, en tunne heitä ollenkaan eikä hekään mua. Toivon että sitten ehkä onnistuisi, kun ovat aikuisia, jos minä olen vielä silloin hengissä (ikäni puolesta todennäköisesti olen, mutta eihän ikinä voi tietää). Isovanhemmat alkavat olla jo niin vanhoja ja sairaita, etteivät enää oikein jaksa. Ja minä ja lapset toisistamme niin vieraantuneita, ettei tiedetä miten päin oltais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🥱🥱
Niinpä. Ei oikein lähtenyt lentoon tämä trolli.
Trolli?
Ihan oikeaa elämää monessa.
Hassua, että et ymmärrä, että monenlaista täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pliis, vaikka isovanhemmat tunkee, niin annattehan mahdollisuuden myös meille kummeille, tädeille ja sedille? Meistä voisi olla myöhemmin paljon iloa lastenkaitsijoina ym, kunhan vaan saisimme viettää lapsenne kanssa aikaa jo alusta asti, että muodostuisi se side ja kontakti. Mä olisin niin mielelläni opetellut hoitamaan veljeni lapsia, olisin halunnut olla avuksi, mutta kun mummot aina tunki sinne, jäi tutustumatta lapsiin. Nykyään en oikein osaa olla heidän kanssaan. Ei isovanhemmat jaksa ikuisesti olla lapsenvahteina, meitäkin nuorempiakin aikuisia saatetaan tarvita.
Voi hyvä luoja.
Se lapsiperhe ei ole koko suvun viihdekeskus, eikä se lapsi ole kenenkään jätskikakku, josta jokaisen on oikeus saada siivu!
Ja ihan oma moka on jos et osaa olla.
Nii-in. Siinäs sitten ihmettelette, kun minua ei saa suostumaan lastenvahdiksi. En vaan osaa olla niiden lasten kanssa, kun ei ole ollut kontaktia, en tunne heitä ollenkaan eikä hekään mua. Toivon että sitten ehkä onnistuisi, kun ovat aikuisia, jos minä olen vielä silloin hengissä (ikäni puolesta todennäköisesti olen, mutta eihän ikinä voi tietää). Isovanhemmat alkavat olla jo niin vanhoja ja sairaita, etteivät enää oikein jaksa. Ja minä ja lapset toisistamme niin vieraantuneita, ettei tiedetä miten päin oltais.
Et siis kertakaikkiaan tajua, että sinä et ole kuvion päästara? Miten niin lasten kanssa olemiseen tarvitsee kontaktin syntymästä asti? Mitenköhän ne kaikki tarhan tädit, opettajat, harrastusten vetäjät ja naapuruston aikuiset ikinä siihen silti kykenee?
Ja sinä et siis ikinä tutustu kehenkään ihmiseen, jota et ole tuntenut ensisekunnista lähtien. Anna kun arvaan. Olet lapseton, naimaton, yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pliis, vaikka isovanhemmat tunkee, niin annattehan mahdollisuuden myös meille kummeille, tädeille ja sedille? Meistä voisi olla myöhemmin paljon iloa lastenkaitsijoina ym, kunhan vaan saisimme viettää lapsenne kanssa aikaa jo alusta asti, että muodostuisi se side ja kontakti. Mä olisin niin mielelläni opetellut hoitamaan veljeni lapsia, olisin halunnut olla avuksi, mutta kun mummot aina tunki sinne, jäi tutustumatta lapsiin. Nykyään en oikein osaa olla heidän kanssaan. Ei isovanhemmat jaksa ikuisesti olla lapsenvahteina, meitäkin nuorempiakin aikuisia saatetaan tarvita.
Voi hyvä luoja.
Se lapsiperhe ei ole koko suvun viihdekeskus, eikä se lapsi ole kenenkään jätskikakku, josta jokaisen on oikeus saada siivu!
Ja ihan oma moka on jos et osaa olla.
Nii-in. Siinäs sitten ihmettelette, kun minua ei saa suostumaan lastenvahdiksi. En vaan osaa olla niiden lasten kanssa, kun ei ole ollut kontaktia, en tunne heitä ollenkaan eikä hekään mua. Toivon että sitten ehkä onnistuisi, kun ovat aikuisia, jos minä olen vielä silloin hengissä (ikäni puolesta todennäköisesti olen, mutta eihän ikinä voi tietää). Isovanhemmat alkavat olla jo niin vanhoja ja sairaita, etteivät enää oikein jaksa. Ja minä ja lapset toisistamme niin vieraantuneita, ettei tiedetä miten päin oltais.
Ei kannata syyttää toisia omasta tyytymättömyydestään. Kannattaa kysyä myös itseltään, miksi haluat olla niin kovasti osa veljesi lasten elämää? Sitä samaahan vanhempasikin ilmeisesti haluavat.
Vierailija kirjoitti:
On ne aikuisten lastenkin kuulumiset tärkeitä. Ainakin omalla kohdallani kiinnostaa, mitä lapsille kuuluu, vaikka ovatkin lentäneet jo pesästä. Ja eiköhän isovanhemmat vaihda kuulumisia muidenkin ihmisten kanssa, joiden elämässä on muitakin aiheita kuin pienet lapset?
Mä luulen, ettå moni meistä mummoiköisistä muistaa omasta nuoren aikuisuuden elämästään sen 'kyttäämisen mentaliteetin' ja tavallaan haluamme antaa nyt nuorille aikuisille puhdasta ilmaa ympärillensä. Että emme koko ajan kysele (ja kerro eteenpäin) lapsiemme asioita, keskeneräisiä opiskeluja, pätkätöitä, parisuhteita (heidän tulevaisuuden näkymänsä saattavat monia meitäkin ahdistaa, emmekä halua olla lisäämässä ahdistusta).
Lapsenlapset ovat tavallaan aika neutraali puheenaihe.
Ja meillä ei aikuisille juuri lahjoja ostella, mutta eikö ne kun maksamme lapsen harrastusta tai turvaistuinta ole tavallaan lahjoja aikuisille, heidän rahat säästyy muualle?
Näin meillä ainakin puhuttu ja sovittu kun kaikilla on tavaraa riittämiin.
Ja joskus toki ostetaan esim joku matka (sovitaan etukäteen yhdessä toki) mutta sattuneesta syystä viimeaikoina vähemmin.
Mutta meillä ei ole tajuttu että se paketoidun lahjan puute aikuiselle lapselle tarkoittaa että emme hänestä enää väitä.
Ostakaa itse toisillenne suklaarasiat
Alue: Aihe vapaa
Joku mummo täällä alapeukuttaa 😄😄