Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat sekaisin lapsenlapsesta ja unohtavat oman aikuisen lapsensa, onko tämä tavallista?
10.12.2021 |
Perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi alkuvuodesta ja molempien puolelta isovanhemmat menivät ensimmäisestä (ja mahdollisesti ainoasta) lapsenlapsesta aivan sekaisin ja ovat sitä yhä. Vauvasta hössötetään koko ajan, puhelimessa tentataan vauvan kuulumisia ja jatkuvasti pitäisi olla laittamassa valokuvia/videoita ihasteltavaksi. Joudumme rajoittamaan meillä kyläilyä/meidän vierailuja isovanhemmille, koska niitä pitäisi olla tekemässä isovanhempien toiveesta todella usein. Vauvalle ostellaan jatkuvasti lahjoja kysymättä, tarvitaanko jotain (emme kaipaa lahjatulvaa, yksi lahja per saaja riittää). Viimeisimpänä toiset isovanhemmat toivat jo meille joulua varten vauvalle pinon lahjoja ja sanoivat, että eivät ostaneet meille vanhemmille enää mitään ja voitaisiin ihan sopia, ettei anneta aikuisten kesken lahjoja. Aiempina jouluina on aina vaihdettu yhdet lahjat, ei mitään kallista, mutta on huomioitu puolin ja toisin. Edes suklaarasia olisi ollut kiva - nyt ei ole luvassa sitäkään.
Koemme miehen kanssa, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi vauvan synnyttyä. Tavatessa kaikki muu vauvan ympäriltä unohtuu, on kuin meitä vanhempia ei olisi olemassakaan. Meidän kuulumisia ei kysellä eikä meidän kuulumiset kiinnosta, vaikka me vanhemmat niistä kerrottaisiin. Isovanhemmat kyllä kertovat omat kuulumisensa meille ja hössöttävät vauvallekin niistä. Molemmilla meistä on olo, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi. Ollaan miehen kanssa yritetty puhua tilanteesta vanhempiemme kanssa, mutta tuloksetta. Jatkavat vain vauvasta hössöttämistä, eivätkä näe käytöksessään mitään outoa. Tuntuu, että olisimme ”menettäneet” vanhempamme vauvan myötä. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että vanhempamme olisivat meistä vastuussa, vaan olisi kiva vaihtaa kuulumisia tasavertaisesti kuten aikuisiällä tähänkin asti.
Meneekö tämä isovanhempien sekaisin meneminen joskus ohi ja saammeko vanhempamme takaisin, jotta voimme jutella myös omista kuulumisista ja muista asioista? Onko muilla ollut vastaavaa? Miten olette kestäneet hössöttävien isovanhempien kanssa? Missä vaiheessa tämä tilanne helpottaa (vauva on kuitenkin kohta jo vuosikas).
Ap
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
En ole trolli. Tähän asti olemme vanhempiemme kanssa jakaneet kuulumisia puolin ja toisin. On kerrottu minun ja miehen opinnoista, töistä, harrastuksista jne. Isovanhempia ei enää kiinnosta kuulumisemme, vaan ovat kiinnostuneita ainoastaan vauvan kuulumisista.
Ap
Vauvan vanhempien kuulumiset nyt vaan sattuu olemaan etupäässä siihen vauvaan liittyviä. Minusta olisi outoa, jos isovanhemmat olisi udelleet jotain harrastuskuulumisia, kun oli pikkuvauva talossa. Ja ketä kiinnostaa puhua sukulaisille jotain työasioita?
Vaikka lapset on jo isoja, kerron lähinnä jos olen vaihtanut työpaikkaa enkä oleta, että ketään kiinnostaa asiakseen udella. Vielä vähemmän, kun talossa oli vauva ja olin perhevapaalla. Lähinnä ärsytti, kun ihmiset alkoi kysellä, milloin palaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni jo yläkouluikäksenä sanoi, että en kai minä vaan sitten ala ostaa vain hänen lapsilleen lahjoja. Kai ostan vielä hänellekin aikuisena.
Heh. Huomannut minun vanhempieni käytöksen ja pelkää jäävänsä ilman.
Mammat joilla ei ole omaa elämää täällä vastailee. Lapsi on hankittu täyttämään tyhjiötä. Mitään kiinnostavaa tekemistä ei enää ole. Vain lapsi, jolle lastataan ihan liikaa vastuuta niskaan jo hyvin pienenä; nimittäin vastuu vanhemman elämän tyhjiön täyttämisestä. Ja näköjään isovanhemmankin…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole trolli. Tähän asti olemme vanhempiemme kanssa jakaneet kuulumisia puolin ja toisin. On kerrottu minun ja miehen opinnoista, töistä, harrastuksista jne. Isovanhempia ei enää kiinnosta kuulumisemme, vaan ovat kiinnostuneita ainoastaan vauvan kuulumisista.
Ap
Niin se elämä etenee. Vauva on nyt elämämme keskipiste. - he eivät myöskään aseta teille vaatimuksia, että pitäisi kyllä siinä samalla myös edistää opintoja ja edetä uralla. Vauvan hoito on nyt (heidän mielestään) teidän ykkösprioriteettinsa.
Teidän on aika kasvaa aikuisiksi ja hyväksyä tuo huomion siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.
(Ja se joulukonvehtirasia-sen voitte ostaa ihan itsekin).
Ei aikuiseksi kasvaminen tuota tarkoita.
Ole tyytyväinen kun lapsenne kiinnostaa isovanhempia. On niitäkin, jotka eivät ole pätkän vertaa kiinnostuneita lapsenlapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni jo yläkouluikäksenä sanoi, että en kai minä vaan sitten ala ostaa vain hänen lapsilleen lahjoja. Kai ostan vielä hänellekin aikuisena.
Heh. Huomannut minun vanhempieni käytöksen ja pelkää jäävänsä ilman.
Juu.
Mutta kyllä mulla ainakin mieli muuttui aika nopeasti kun olin itse jo töissä, eli pystyin ostamaan mitä halusin ja tarvitsin, ja äiti vain osti lahjoiksi jotain merkillisiä pyjamia, pöytäliinoja, koriste-esineitä, hajuvesiä -kaikenlaista täysin turhaa ja tarpeetonta.
Kyllä minä ainakin pyysin ja vannotin, että nyt ostat vain lapselle "tarpeeseen" pääasiassa!
Ap kuulostaa vähän lapselliselta. Minkä ikäinen olet? En mä ainakaan odota, että vanhempani ostavat meille aikuisille ihmisille joululahjoja. Ja yleensä vauvaan ihastuvat myös vanhemmat. Kuka on kateellinen siitä, että oma vauva saa enemmän huomiota?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole trolli. Tähän asti olemme vanhempiemme kanssa jakaneet kuulumisia puolin ja toisin. On kerrottu minun ja miehen opinnoista, töistä, harrastuksista jne. Isovanhempia ei enää kiinnosta kuulumisemme, vaan ovat kiinnostuneita ainoastaan vauvan kuulumisista.
Ap
Ihan perusjuttu. Isovanhempi hakee oman roolinsa ja esikoisvauvan vanhemmat hakevat oman roolinsa (muuttuvat jonkun lapsista jonkun vanhemmiksi).
Meillä meni kans äidillä ihan överiksi esikoiseni synnyttyä, 6-8h vierailuja ilmoittamatta ja monta kertaa viikossa, syyllistämistä jos meillä oli suunniteltuja menoja eikä hän voinut tulla kylään silloin kun halusi jne. Vuoden verran väännettiin silloin tällöin, kunnes löydettiin oma paikkamme ja alettiin tulla taas hyvin toimeen.
Joten älä huoli, tuo menee ohi. Jos saatte toisen lapsen, niin sen ympärillä ei pyöri sitten enää oikein mitään hössötystä, melkein päinvastoin 😂
Jos mun vanhemmat on kiinnostuneita mun lapsista (4 kpl), koen, että käytännössä mun vanhemmat ovat kiinnostuneita minun asioistani. Koska mun lapset = mun asiat.
Kyllä sä ap totut, nyt kuulostat siltä, että sun vauva on ehkä muutaman kk vanha. Itsekin uutena äitinä halusin ihmisiä tavatessani puhua jostain muusta kuin vauvanhoitamisesta. Nyt sellaista tarvetta ei enää ole, voin puhua lapsistani vaikka koko illan 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän lapselliselta. Minkä ikäinen olet? En mä ainakaan odota, että vanhempani ostavat meille aikuisille ihmisille joululahjoja. Ja yleensä vauvaan ihastuvat myös vanhemmat. Kuka on kateellinen siitä, että oma vauva saa enemmän huomiota?!?
Kyllä meidän perheessä hankitaan lahjat kaikille, myös aikuisille lapsille ja isovanhemmille. Se on mukava perinne.
tän keskustelun perusteella sinkkujen/lapsettomien kuulumisilla ei näytä olevan väliä, jos kerta vain lapset merkkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän lapselliselta. Minkä ikäinen olet? En mä ainakaan odota, että vanhempani ostavat meille aikuisille ihmisille joululahjoja. Ja yleensä vauvaan ihastuvat myös vanhemmat. Kuka on kateellinen siitä, että oma vauva saa enemmän huomiota?!?
Kyllä meidän perheessä hankitaan lahjat kaikille, myös aikuisille lapsille ja isovanhemmille. Se on mukava perinne.
Meidän perheessä ei. Se on mukava perinne.
Miksi en osaa ihan vakavasti suhtautua ap:n kuvailemaan tilanteeseen, jossa hänen miehensäkin surusilmin avautuu siitä, kun vanhempansa ei huomioi häntä tarpeeksi vauvan synnyttyä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahintahan on tuo, että ei saa lahjoja. Pitää vähintään vaihtaa suklaarasioita.
Entä jos ap ostaisi 2 rasiaa ja antaisi toisen miehelle, sitten aattona vaihdatte niitä keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän lapselliselta. Minkä ikäinen olet? En mä ainakaan odota, että vanhempani ostavat meille aikuisille ihmisille joululahjoja. Ja yleensä vauvaan ihastuvat myös vanhemmat. Kuka on kateellinen siitä, että oma vauva saa enemmän huomiota?!?
Kyllä meidän perheessä hankitaan lahjat kaikille, myös aikuisille lapsille ja isovanhemmille. Se on mukava perinne.
Ap:n vanhemmat eivät ilmeisesti halua samaa perinnettä. Meilläkin yksi sisaruksistani halusi pitää yllä joululahjaperinnettä satojen eurojen lahjatoivomuslistoineen. Itse toi muille tyyliin suklaapatukan. Voihan se olla, että ap:n vanhemmat ovat kyllästyneet liian övereihin lahjatoiveisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun vanhemmat on kiinnostuneita mun lapsista (4 kpl), koen, että käytännössä mun vanhemmat ovat kiinnostuneita minun asioistani. Koska mun lapset = mun asiat.
Kyllä sä ap totut, nyt kuulostat siltä, että sun vauva on ehkä muutaman kk vanha. Itsekin uutena äitinä halusin ihmisiä tavatessani puhua jostain muusta kuin vauvanhoitamisesta. Nyt sellaista tarvetta ei enää ole, voin puhua lapsistani vaikka koko illan 😀
Sulla ei siis ole mitään omia asioita? Elät lastesi kautta? Kyllä he ovat ihan eri ihmisiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän lapselliselta. Minkä ikäinen olet? En mä ainakaan odota, että vanhempani ostavat meille aikuisille ihmisille joululahjoja. Ja yleensä vauvaan ihastuvat myös vanhemmat. Kuka on kateellinen siitä, että oma vauva saa enemmän huomiota?!?
Kyllä meidän perheessä hankitaan lahjat kaikille, myös aikuisille lapsille ja isovanhemmille. Se on mukava perinne.
Meidän perheessä ei. Se on mukava perinne.
Jos se on sitä teidän kaikkien mielestä, niin mikäs siinä. Minusta se tuntuisi kylmältä, mutta onneksi meidän perheessä toimitaan toisin.
Se on sitä sukupolvien ketjua. Kyllä, tavallista ja maailmam luonnollisinta. Nuo tunteet ovat myös osa sitä vanhemmaksi tulemisen prosessia ja ylipäätään aikuistumista. Muistan, että omat lahjat loppuivat kuin seinään, kun sain esikoisen. Mutta pääsin siitä yli, niin pääset sinäkin. Ole kiitollinen siitä, että elämässänne on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Pitkässä juoksussa se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Anna heidän höösätä. Joku päivä voi olla uusia lapsenlapsia (lapsillenne serkkuja) ja heidän huomionsa jakautunee tuolloin tasaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän lapselliselta. Minkä ikäinen olet? En mä ainakaan odota, että vanhempani ostavat meille aikuisille ihmisille joululahjoja. Ja yleensä vauvaan ihastuvat myös vanhemmat. Kuka on kateellinen siitä, että oma vauva saa enemmän huomiota?!?
Kyllä meidän perheessä hankitaan lahjat kaikille, myös aikuisille lapsille ja isovanhemmille. Se on mukava perinne.
Olen jo 4 joulua selittänyt miniälle, että ei lahjoja. Meillä aikuiset eivät saa lahjoja eivätkä anna lahjoja, turhaa krääsää on kaikilla liikaa eikä kukaan halua suklaata tai kynttilöitä. Silti meille kannetaan tyynynpäällisiä (meillä ei ole koristetyynyjä) ja sisustuskirjoja ja hyasintteja, jonka jälkeen miniä osoittaa, että hänellekin pitäisi jotain lahjaksi antaa.
Onneksi saivat viime keväänä vauvan ja pysyvät joulun kotonaan. Saadaan olla oman perheen kanssa ihan rauhassa ja viettää meidän perinteemme mukainen joulu.
Alue: Aihe vapaa
Niin se elämä etenee. Vauva on nyt elämämme keskipiste. - he eivät myöskään aseta teille vaatimuksia, että pitäisi kyllä siinä samalla myös edistää opintoja ja edetä uralla. Vauvan hoito on nyt (heidän mielestään) teidän ykkösprioriteettinsa.
Teidän on aika kasvaa aikuisiksi ja hyväksyä tuo huomion siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.
(Ja se joulukonvehtirasia-sen voitte ostaa ihan itsekin).