Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat sekaisin lapsenlapsesta ja unohtavat oman aikuisen lapsensa, onko tämä tavallista?
10.12.2021 |
Perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi alkuvuodesta ja molempien puolelta isovanhemmat menivät ensimmäisestä (ja mahdollisesti ainoasta) lapsenlapsesta aivan sekaisin ja ovat sitä yhä. Vauvasta hössötetään koko ajan, puhelimessa tentataan vauvan kuulumisia ja jatkuvasti pitäisi olla laittamassa valokuvia/videoita ihasteltavaksi. Joudumme rajoittamaan meillä kyläilyä/meidän vierailuja isovanhemmille, koska niitä pitäisi olla tekemässä isovanhempien toiveesta todella usein. Vauvalle ostellaan jatkuvasti lahjoja kysymättä, tarvitaanko jotain (emme kaipaa lahjatulvaa, yksi lahja per saaja riittää). Viimeisimpänä toiset isovanhemmat toivat jo meille joulua varten vauvalle pinon lahjoja ja sanoivat, että eivät ostaneet meille vanhemmille enää mitään ja voitaisiin ihan sopia, ettei anneta aikuisten kesken lahjoja. Aiempina jouluina on aina vaihdettu yhdet lahjat, ei mitään kallista, mutta on huomioitu puolin ja toisin. Edes suklaarasia olisi ollut kiva - nyt ei ole luvassa sitäkään.
Koemme miehen kanssa, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi vauvan synnyttyä. Tavatessa kaikki muu vauvan ympäriltä unohtuu, on kuin meitä vanhempia ei olisi olemassakaan. Meidän kuulumisia ei kysellä eikä meidän kuulumiset kiinnosta, vaikka me vanhemmat niistä kerrottaisiin. Isovanhemmat kyllä kertovat omat kuulumisensa meille ja hössöttävät vauvallekin niistä. Molemmilla meistä on olo, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi. Ollaan miehen kanssa yritetty puhua tilanteesta vanhempiemme kanssa, mutta tuloksetta. Jatkavat vain vauvasta hössöttämistä, eivätkä näe käytöksessään mitään outoa. Tuntuu, että olisimme ”menettäneet” vanhempamme vauvan myötä. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että vanhempamme olisivat meistä vastuussa, vaan olisi kiva vaihtaa kuulumisia tasavertaisesti kuten aikuisiällä tähänkin asti.
Meneekö tämä isovanhempien sekaisin meneminen joskus ohi ja saammeko vanhempamme takaisin, jotta voimme jutella myös omista kuulumisista ja muista asioista? Onko muilla ollut vastaavaa? Miten olette kestäneet hössöttävien isovanhempien kanssa? Missä vaiheessa tämä tilanne helpottaa (vauva on kuitenkin kohta jo vuosikas).
Ap
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä sukupolvien ketjua. Kyllä, tavallista ja maailmam luonnollisinta. Nuo tunteet ovat myös osa sitä vanhemmaksi tulemisen prosessia ja ylipäätään aikuistumista. Muistan, että omat lahjat loppuivat kuin seinään, kun sain esikoisen. Mutta pääsin siitä yli, niin pääset sinäkin. Ole kiitollinen siitä, että elämässänne on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Pitkässä juoksussa se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Anna heidän höösätä. Joku päivä voi olla uusia lapsenlapsia (lapsillenne serkkuja) ja heidän huomionsa jakautunee tuolloin tasaisemmin.
Kuulostaa kamalalta. ”Omat lahjat loppuivat kuin seinään.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tän keskustelun perusteella sinkkujen/lapsettomien kuulumisilla ei näytä olevan väliä, jos kerta vain lapset merkkaa...
Tämä! Onhan ihmisillä elämää ennen lapsiakin tai ilman lapsiakin. Hullua, että lapsen myötä huomion pitäisi olla vain 100% lapsessa ja haukutaan itsekkääksi, jos haluaa puhua jostain muustakin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en osaa ihan vakavasti suhtautua ap:n kuvailemaan tilanteeseen, jossa hänen miehensäkin surusilmin avautuu siitä, kun vanhempansa ei huomioi häntä tarpeeksi vauvan synnyttyä 😂
Tämä! Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että tän täytyy olla joku teiniperhe tai sitten ap on vain joku täysi lokki. Nyt sitä ottaa päähän, kun jää kalliit joululahjat saamatta. Lokin painajainen!
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä sukupolvien ketjua. Kyllä, tavallista ja maailmam luonnollisinta. Nuo tunteet ovat myös osa sitä vanhemmaksi tulemisen prosessia ja ylipäätään aikuistumista. Muistan, että omat lahjat loppuivat kuin seinään, kun sain esikoisen. Mutta pääsin siitä yli, niin pääset sinäkin. Ole kiitollinen siitä, että elämässänne on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Pitkässä juoksussa se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Anna heidän höösätä. Joku päivä voi olla uusia lapsenlapsia (lapsillenne serkkuja) ja heidän huomionsa jakautunee tuolloin tasaisemmin.
Kuulostat itse siltä, että yrität väkisin ”aikuistua” käsittämättä, että oikeasti aikuinen huomioi kaikki jäsenet perheessä. Lahjojen hankkimisesta voidaan jokaisessa perheessä sopia, mutta sen pitäisi nimenomaan olla yhteinen sopimus, ei niin, että yhtäkkiä vaan jätetään hankkimatta lahja jollekin.
Onko isovanhemmilla elämässä muuta sisältöä? Meillä osuin muutaman vuoden sisään kaikkien isovanhempien eläköityminen ja ekan lapsenlapsen syntymä. Siitä lapsenlapsesta sitten yritettiin isovanhempien aloitteesta tehdä koko elämän sisältö töiden jättämän aukon tilalle. Ei suostuttu tähän, vaan asetettiin sopivasti rajoja. Isovanhemmat toki on meille tärkeitä ja nähdään kuukausittain, mutta meidän lapsi ei ole isovanhempien elämäntehtävä, vaan meidän vanhempien. Isovanhemmat ovat vanhemman roolissa asiat päättäneet aikanaan meidän lastensa kohdalla, nyt on meidän vuoro päättää oman lapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä sukupolvien ketjua. Kyllä, tavallista ja maailmam luonnollisinta. Nuo tunteet ovat myös osa sitä vanhemmaksi tulemisen prosessia ja ylipäätään aikuistumista. Muistan, että omat lahjat loppuivat kuin seinään, kun sain esikoisen. Mutta pääsin siitä yli, niin pääset sinäkin. Ole kiitollinen siitä, että elämässänne on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Pitkässä juoksussa se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Anna heidän höösätä. Joku päivä voi olla uusia lapsenlapsia (lapsillenne serkkuja) ja heidän huomionsa jakautunee tuolloin tasaisemmin.
Kuulostat itse siltä, että yrität väkisin ”aikuistua” käsittämättä, että oikeasti aikuinen huomioi kaikki jäsenet perheessä. Lahjojen hankkimisesta voidaan jokaisessa perheessä sopia, mutta sen pitäisi nimenomaan olla yhteinen sopimus, ei niin, että yhtäkkiä vaan jätetään hankkimatta lahja jollekin.
Yritän yritän, mut ei siitä mitään tuu.
Ps. Oon 52v ja lapsetkin jo aikusia, lapsenlapsiin lienee vielä aikaa
Ei se, ettei aikuisille väkisin osteta jotain konvehtirasioita tarkoita, ettei heitä huomioida.
Mutta tilanne missä ap ja mies on kateellisia oman vauvansa saamasta huomiosta on hiukan absurdi. Ymmärtäisin jos kyse olisi sisaruksen lapsesta, mutta omasta...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä sukupolvien ketjua. Kyllä, tavallista ja maailmam luonnollisinta. Nuo tunteet ovat myös osa sitä vanhemmaksi tulemisen prosessia ja ylipäätään aikuistumista. Muistan, että omat lahjat loppuivat kuin seinään, kun sain esikoisen. Mutta pääsin siitä yli, niin pääset sinäkin. Ole kiitollinen siitä, että elämässänne on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Pitkässä juoksussa se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Anna heidän höösätä. Joku päivä voi olla uusia lapsenlapsia (lapsillenne serkkuja) ja heidän huomionsa jakautunee tuolloin tasaisemmin.
Kuulostat itse siltä, että yrität väkisin ”aikuistua” käsittämättä, että oikeasti aikuinen huomioi kaikki jäsenet perheessä. Lahjojen hankkimisesta voidaan jokaisessa perheessä sopia, mutta sen pitäisi nimenomaan olla yhteinen sopimus, ei niin, että yhtäkkiä vaan jätetään hankkimatta lahja jollekin.
Juurihan ne isovanhemmat sitä yrittivät sopia. Jouluun on vielä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta on aika tylyä yksipuolisesti ilmoittaa, ettei hankita mitään lahjoja jos niin on ennen tehty. eiköhän tuoreet vanhemmat kaipaisi jotain hemmottelua. vaikka sen, että pääsisivät kahdestaan syömään ja isovanhemmat katsoisivat vauvan perään.
Meillä hieman erityyppinen, mutta ehkä vastaava, ilmiö näyttäytyi niin, että minusta tuli murrosikäisenä täti, enkä itse nuorimpana lapsena osannut heti luontevasti olla pienten lasten kanssa kun he olivat mummolassaan eli kotonani hoidossa, vaikka kiinnyinkin heihin ja yritin parhaani. Sain siitä hyvästä jatkuvaa kettuilua ja syyllistämistä ja aloin hermoilla valtavasti jo etukäteen aina ennen hoitokeikkoja. Onneksi tästä on jo lähes parikymmentä vuotta aikaa. Mutta olisi ollut mukavampi teini-ikä ja enemmän iloa tätinä olosta jos olisi saanut omilta vanhemmilta myönteistä ohjeistusta ja palautetta eikä jäkätystä ja ilkeilyä.
Omia lapsia en ole hankkinut, mutta sisarusten lapsiin on onneksi hyvät välit. Välillä painaa outo syyllisyys että olenko ollut huono täti, vaikka todellisuudessa alkuaikoina olin masennukseen taipuvainen ja teini-ikää oireileva nuori. Isäni on kuollut, mutta toivon että äitini, nyt isomummuksi tultuaan, osaa antaa miniälleen tilaa nauttia isoäitiydestä. Onneksi hänen luonteensa on jonkin verran tasoittunut iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
musta on aika tylyä yksipuolisesti ilmoittaa, ettei hankita mitään lahjoja jos niin on ennen tehty. eiköhän tuoreet vanhemmat kaipaisi jotain hemmottelua. vaikka sen, että pääsisivät kahdestaan syömään ja isovanhemmat katsoisivat vauvan perään.
Miten niin tylyä? Tylyä on, että aikuiset ihmiset vaativat itselleen lahjoja. Joulu on lasten juhla, ja yhdessäolon ja hiljentymisen juhla. Eikä normaalin persoonallisuuden omaava vanhempi ole kateellinen huomiosta omalle vauvalleen.
Kuulehan Aune Pikkarainen, koeta ny keksiä mielekkäämpi juttu!
Niin, miksi kirjoitat ENSIMMÄISEN aloituksesi jälkeen nimikirjaimet Aune Pikkarainen? Ei niitä käytetä ku vasta myöhemmin, jos haluaa kommentoida vielä omaa tyhmää aloitustaan. Jokainenhan osaa lukea että olet Aune Pikkarainen ihan ilman nimimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🥱🥱
Niinpä. Ei oikein lähtenyt lentoon tämä trolli.
Tämä trollaaja harrastaa näitä typeriä tarinoita. Enää jaksa edes lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
musta on aika tylyä yksipuolisesti ilmoittaa, ettei hankita mitään lahjoja jos niin on ennen tehty. eiköhän tuoreet vanhemmat kaipaisi jotain hemmottelua. vaikka sen, että pääsisivät kahdestaan syömään ja isovanhemmat katsoisivat vauvan perään.
Miten niin tylyä? Tylyä on, että aikuiset ihmiset vaativat itselleen lahjoja. Joulu on lasten juhla, ja yhdessäolon ja hiljentymisen juhla. Eikä normaalin persoonallisuuden omaava vanhempi ole kateellinen huomiosta omalle vauvalleen.
Miten niin lasten juhla? Oletko sitä mieltä, että niissä perheissä, joissa ei ole lapsia, ei saa viettää joulua lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa miehen kanssa toisillenne suklaarasiat tai vaikka kaksi ja vedäsaat ana pääsi perseeseesi ja kuo le. Kyllästyttää sun jutut.
Vierailija kirjoitti:
musta on aika tylyä yksipuolisesti ilmoittaa, ettei hankita mitään lahjoja jos niin on ennen tehty. eiköhän tuoreet vanhemmat kaipaisi jotain hemmottelua. vaikka sen, että pääsisivät kahdestaan syömään ja isovanhemmat katsoisivat vauvan perään.
Ei osteta lahjoja tarkoittaa myös samalla "eikö ikinä vahdita teidän lasta"???
Luulen että viimeistään kesällä ap tekee aloituksen missä valittaa kun molemmat isovanhemmat haluaisi koko ajan hoitaa lasta...
Meillä isovanhemmat ei seonneet, mutta minä lakkasin lasten myötä saamasta lahjoja, vain lapseni saavat. Silti minä annan normaalisti joululahjat vanhemmilleni. Jouluna kukaan ei edes huomaa, etten minä saa ikinä mitään. Miehen kanssa ostetaan yleensä jouluksi kotiin jotain uutta tai yhteinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
musta on aika tylyä yksipuolisesti ilmoittaa, ettei hankita mitään lahjoja jos niin on ennen tehty. eiköhän tuoreet vanhemmat kaipaisi jotain hemmottelua. vaikka sen, että pääsisivät kahdestaan syömään ja isovanhemmat katsoisivat vauvan perään.
Miten niin tylyä? Tylyä on, että aikuiset ihmiset vaativat itselleen lahjoja. Joulu on lasten juhla, ja yhdessäolon ja hiljentymisen juhla. Eikä normaalin persoonallisuuden omaava vanhempi ole kateellinen huomiosta omalle vauvalleen.
Miten niin lasten juhla? Oletko sitä mieltä, että niissä perheissä, joissa ei ole lapsia, ei saa viettää joulua lainkaan?
Jouluna itämaan tietäjät toivat lahjoja nimenomaan Jeesus-lapselle. Yleensä aikuisille ne joululahjat eivät ole tärkein asia joulussa.
Ap. Lakkaa ostamassa isovanhemmille lahjoja. Sitähän he toivovat.
Äitini on aivan sekaisin veljeni lapsista. Tätä on erikoista katsoa sivusta, koska meille hän oli etäinen koko lapsuutemme. Samalla tavalla tosin sekosi veljen vaimon äiti, vaikka heillä on läheisemmät perhesuhteet ja tuskin niin paljon kokematta jäänyttä.
Viidessä vuodessa into on jo alkanut vähän laantua. Jonkin aikaa kyllä tuntui kuin äitini persoona olisi korvattu täysin toisella henkilöllä! Kaikki, siis aivan kaikki omassakin elämässä ajateltiin lapsen kautta.
Alue: Aihe vapaa
Onnekasta olisi, jos perhessä/suvussa välitettäisiin kaikista siihen kuuluvista.