Lue keskustelun säännöt.
And just like that - en kestä!
10.12.2021 |
Oletteko jo katsoneet HBOlta Sinkkuelämää jatkosarjan. Katsoin ne kaksi ekaa jaksoa ja oli aivan kamala aloitus! Ihan epäuskoinen olo tuosta juonenkäänteestä Mr Bigiin liittyen.
Harmittaa! En ole varma haluanko katsoa enempää, kun julkaisevat.
Kommentit (2789)
Vierailija kirjoitti:
Miranda ja Che homma on niin perinteinen. Toinen on narsisti ja toinen palavasti rakastunut ja sulaa voita narsistin edessä. Ei voi päätyä hyvin tuollanen suhde.
Tässä huomasi heti millainen asetelma tuossa suhteessa on. Che määrää ja käskyttää, kun toinen kauheassa hyväksynnän tarpeessaan vain taipuu kaikkeen mitä toinen keksii. Ei vaikuta hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Steven ukkoutumisen tarkoitus oli korostaa, kuinka tylsäksi ja itsestäänselväksi avioliitto oli muuttunut. Steve oli "kuuro" koska ei välittänyt käyttää kuulolaitettaan. Häntä ei siis kiinnostanut keskustella vaimonsa kanssa vaan syödä herkkuja ja katsoa televisiota sohvalla. Seksiäkään ei ollut. Steve on aina ollut mielestäni ihana, mutta totta sekin on, että jotkut vain muumioituvat eivätkä välitä enää elämästä. Mitä tuolla suhteella oli enää tarjota eläväiselle Mirandalle?
Millä perusteella ongelma johtui vain Stevestä? Siellä sohvalla se Mirandakin kohtuu tyytyväisenä lojui, kunnes sai sanottua että ei sittenkään oikein tykkää siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Steven ukkoutumisen tarkoitus oli korostaa, kuinka tylsäksi ja itsestäänselväksi avioliitto oli muuttunut. Steve oli "kuuro" koska ei välittänyt käyttää kuulolaitettaan. Häntä ei siis kiinnostanut keskustella vaimonsa kanssa vaan syödä herkkuja ja katsoa televisiota sohvalla. Seksiäkään ei ollut. Steve on aina ollut mielestäni ihana, mutta totta sekin on, että jotkut vain muumioituvat eivätkä välitä enää elämästä. Mitä tuolla suhteella oli enää tarjota eläväiselle Mirandalle?
Millä perusteella ongelma johtui vain Stevestä? Siellä sohvalla se Mirandakin kohtuu tyytyväisenä lojui, kunnes sai sanottua että ei sittenkään oikein tykkää siitä.
Ei tietenkään ongelma johdu vain Stevestä. Mutta Steven ukkoutuminen oli tarinankerronnallinen keino näyttää katsojille, millaisena suhde Mirandalle näyttäytyi. Mielestäni Mirandalla on aina ollut ristiriitainen suhde perhe-elämään, kun taas Steve on ollut se joka toivoi tavallista perhearkea, josta Miranda on ehkä kärsinyt koko ajan. Ehkä he eivät alunperinkään olleet kovin sopivia toisilleen, ja vaikka olisivatkin olleet niin sillä tavalla se vaan käy, että jossain vaiheessa ihminen huomaa ettei olekaan tyytyväinen vaikka olisikin siihen asti "kohtuu tyytyväisenä" lojunut sohvalla.
Viimeinen jakso oli kyllä kiva, tykkäsin❤️ Ei kauheasti sivuhahmoihin keskittymistä vaan tuttua ja turvallista Charlottea, Mirandaa ja Carrieta. Hieman epäselväksi jäi, tapasiko Carrie Samanthan Pariisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Steven ukkoutumisen tarkoitus oli korostaa, kuinka tylsäksi ja itsestäänselväksi avioliitto oli muuttunut. Steve oli "kuuro" koska ei välittänyt käyttää kuulolaitettaan. Häntä ei siis kiinnostanut keskustella vaimonsa kanssa vaan syödä herkkuja ja katsoa televisiota sohvalla. Seksiäkään ei ollut. Steve on aina ollut mielestäni ihana, mutta totta sekin on, että jotkut vain muumioituvat eivätkä välitä enää elämästä. Mitä tuolla suhteella oli enää tarjota eläväiselle Mirandalle?
Millä perusteella ongelma johtui vain Stevestä? Siellä sohvalla se Mirandakin kohtuu tyytyväisenä lojui, kunnes sai sanottua että ei sittenkään oikein tykkää siitä.
Ei tietenkään ongelma johdu vain Stevestä. Mutta Steven ukkoutuminen oli tarinankerronnallinen keino näyttää katsojille, millaisena suhde Mirandalle näyttäytyi. Mielestäni Mirandalla on aina ollut ristiriitainen suhde perhe-elämään, kun taas Steve on ollut se joka toivoi tavallista perhearkea, josta Miranda on ehkä kärsinyt koko ajan. Ehkä he eivät alunperinkään olleet kovin sopivia toisilleen, ja vaikka olisivatkin olleet niin sillä tavalla se vaan käy, että jossain vaiheessa ihminen huomaa ettei olekaan tyytyväinen vaikka olisikin siihen asti "kohtuu tyytyväisenä" lojunut sohvalla.
En oikein koskaan ”hyväksynyt” Mirandan ja Steven suhdetta. Miranda olisi saanut olla sen lääkärin kanssa ennemmin. En ole katsonut sarjaa uusintana, mutta nuorempana minusta oli kamalaa se lapsentekoon suostuttelu, muutto kauas ja kirsikkana kakun päälle anoppi. Steve ei minusta koskaan ollut oikea Mirandalle. Che on toista äärilaitaa, mutta ei sopiva hänkään. Proffa olisi voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa Chen hahmossa tympii tosi paljon se, että hahmo on kirjoitettu ikään kuin kouluttamaan katsojia LGBT-ihmisistä. Miksei tässä sarjassa vaan voinut olla non-binary-hahmoa ilman mitään luennointia? En usko, että tällä saavutetaan sitä, mitä tekijät toivoivat.
Hyvä LGBT-hahmo on esimerkiksi Euphoria-sarjan Jules. Julesin transsukupuolisuutta ei mitenkään ylikorosteta, saati aiheesta saarnata. Lisäksi Jules on todella rakastettava hahmo, toisin kuin Che. Tosin Euphoria onkin nuorten aikuisten sarja, ehkä ajatellaan, ettei heille tarvitse erikseen selittää näitä asioita.
Ne kaikki Chen esiintymiskohtauksetvoli kyllä oikeesti näin keski-ikäisen mielestä tosi naurettavia. Tuli sellanen myötähäpeä jotenkin.
Sanoisin, että sarja sais jatkua Nyan ja Seeman mukana ololla. Miranda ja Nya vois lopukta päätyä yhteen, heillä synkkaa, ovat tasa-arvoisia ja keskustelevia naisia. Stevekin vois vilahtaa välillä jonkun kivan uuden naisen kanssa.
Seema on jotenkin ihana. Hän kiinnostaa jollain tavalla paljon.
Mutta aika kurjia menetyksiä sarjalle tuli kun Willie menehtyi ja Chris jouduttiin poistamaan lopusta. Aikamoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ehkä tässä häiritsi se, että hahmot eivät tuntuneet kasvaneen tai viisastuneen ollenkaan 15 vuoden aikana. Olen itse näitä hahmoja 10 vuotta nuorempi ja suorastaan janoan 50-60-vuotiaiden naisten tarinoita ja "roolimalleja", koska mediassa heitä niin hätkähdyttävän vähän näkyy. On hämmentävää, kun koko elämän ajan on ollut eri tyyppisiä roolimalleja itseään vanhemmista naisista, mutta yhtäkkiä ne ovat loppuneet kuin seinään.
Odotin tätä sarjaa todella hartaasti, mutta en saanut tästä irti oikeastaan mitään. Oudoksutti, että vieläkö he ovat ihan samanlaisia kuin kolmevitosina. Onko myös 55-vuotiaalle Charlottelle edelleen tärkeää vain se mitä muut heistä ja hänestä ajattelevat? Carrien ajatukset pyörivät miesten ympärillä ja Mirandan oman napansa. Silloin kun he olivat nuorempia, nämä tuntuivat luontevilta ja luonnollisilta kuvioilta, mutta nyt olisi odottanut elämässä olevan muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ehkä tässä häiritsi se, että hahmot eivät tuntuneet kasvaneen tai viisastuneen ollenkaan 15 vuoden aikana. Olen itse näitä hahmoja 10 vuotta nuorempi ja suorastaan janoan 50-60-vuotiaiden naisten tarinoita ja "roolimalleja", koska mediassa heitä niin hätkähdyttävän vähän näkyy. On hämmentävää, kun koko elämän ajan on ollut eri tyyppisiä roolimalleja itseään vanhemmista naisista, mutta yhtäkkiä ne ovat loppuneet kuin seinään.
Odotin tätä sarjaa todella hartaasti, mutta en saanut tästä irti oikeastaan mitään. Oudoksutti, että vieläkö he ovat ihan samanlaisia kuin kolmevitosina. Onko myös 55-vuotiaalle Charlottelle edelleen tärkeää vain se mitä muut heistä ja hänestä ajattelevat? Carrien ajatukset pyörivät miesten ympärillä ja Mirandan oman napansa. Silloin kun he olivat nuorempia, nämä tuntuivat luontevilta ja luonnollisilta kuvioilta, mutta nyt olisi odottanut elämässä olevan muutakin.
Minkälaisia aiheita olisit toivonut? Tässä tuotiin ikääntymisen ongelmia esiin, vaihdevuosia, ongelmia lasten kanssa, alkoholiongelmia ym. Ehkä ne jäi aika köykäisiksi mutta yritystä oli.
Vähän muuten tuntui että alun shokkikuoleman jlk Carrie vain lillu sarjassa. Hänellä ei oikein tapahtunut mitään. Toivoisin hänellekin sellasta pöhinää päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ehkä tässä häiritsi se, että hahmot eivät tuntuneet kasvaneen tai viisastuneen ollenkaan 15 vuoden aikana. Olen itse näitä hahmoja 10 vuotta nuorempi ja suorastaan janoan 50-60-vuotiaiden naisten tarinoita ja "roolimalleja", koska mediassa heitä niin hätkähdyttävän vähän näkyy. On hämmentävää, kun koko elämän ajan on ollut eri tyyppisiä roolimalleja itseään vanhemmista naisista, mutta yhtäkkiä ne ovat loppuneet kuin seinään.
Odotin tätä sarjaa todella hartaasti, mutta en saanut tästä irti oikeastaan mitään. Oudoksutti, että vieläkö he ovat ihan samanlaisia kuin kolmevitosina. Onko myös 55-vuotiaalle Charlottelle edelleen tärkeää vain se mitä muut heistä ja hänestä ajattelevat? Carrien ajatukset pyörivät miesten ympärillä ja Mirandan oman napansa. Silloin kun he olivat nuorempia, nämä tuntuivat luontevilta ja luonnollisilta kuvioilta, mutta nyt olisi odottanut elämässä olevan muutakin.
Minkälaisia aiheita olisit toivonut? Tässä tuotiin ikääntymisen ongelmia esiin, vaihdevuosia, ongelmia lasten kanssa, alkoholiongelmia ym. Ehkä ne jäi aika köykäisiksi mutta yritystä oli.
Vähän muuten tuntui että alun shokkikuoleman jlk Carrie vain lillu sarjassa. Hänellä ei oikein tapahtunut mitään. Toivoisin hänellekin sellasta pöhinää päälle.
Esimerkiksi vaihdevuodet olisivat kyllä olleet mielenkiintoinen aihe, mutta ne käsiteltiin lähinnä menkkatahralla valkoisissa housuissa. Olen melko varma, että menkkatahra on jo käsitelty alkuperäisessä sarjassa silloin kun olivat nuoria eli siitäkään ei oltu päästy eteenpäin. Alkoholia on sarjassa juotu ennenkin, lasten ongelmat toki uutta mutta jotenkin eivät itseäni puhutelleet.
Yksi kiinnostava aihe oli kun Carrie ja Anthony olivat konsultilla puhumassa kasvojenkohotuksesta. Tästä olisi saanut enemmänkin analyysia (miksi vanhemman näköinen mies ei tarvitse kasvojenkohotusta mutta samanikäiseltä näyttävä nainen muka tarvitsee jne). Ulkonäön muuttuminen on varmasti aihe jota moni tuon ikäinen ja nuorempikin pohtii paljon.
Lisäksi olisin toivonut käsiteltävän jonkinlaista henkistä elämänsisältöä, mitä tuossa iässä voisi kuvitella tai ainakin toivoisin itselläni tulevaisuudessa olevan. Nyt tosiaan meininki tuntui olevan jokaisella sama kuin ennenkin. Toki SATC oli ihmissuhdesarja ja niin tämäkin, mutta tuntui vähän surulliselta jos miehen/naisen/seksin metsästys tai halutunlaisen kuvan antaminen muille (Charlotte) on edelleen elämän keskeisin sisältö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ehkä tässä häiritsi se, että hahmot eivät tuntuneet kasvaneen tai viisastuneen ollenkaan 15 vuoden aikana. Olen itse näitä hahmoja 10 vuotta nuorempi ja suorastaan janoan 50-60-vuotiaiden naisten tarinoita ja "roolimalleja", koska mediassa heitä niin hätkähdyttävän vähän näkyy. On hämmentävää, kun koko elämän ajan on ollut eri tyyppisiä roolimalleja itseään vanhemmista naisista, mutta yhtäkkiä ne ovat loppuneet kuin seinään.
Odotin tätä sarjaa todella hartaasti, mutta en saanut tästä irti oikeastaan mitään. Oudoksutti, että vieläkö he ovat ihan samanlaisia kuin kolmevitosina. Onko myös 55-vuotiaalle Charlottelle edelleen tärkeää vain se mitä muut heistä ja hänestä ajattelevat? Carrien ajatukset pyörivät miesten ympärillä ja Mirandan oman napansa. Silloin kun he olivat nuorempia, nämä tuntuivat luontevilta ja luonnollisilta kuvioilta, mutta nyt olisi odottanut elämässä olevan muutakin.
Minkälaisia aiheita olisit toivonut? Tässä tuotiin ikääntymisen ongelmia esiin, vaihdevuosia, ongelmia lasten kanssa, alkoholiongelmia ym. Ehkä ne jäi aika köykäisiksi mutta yritystä oli.
Vähän muuten tuntui että alun shokkikuoleman jlk Carrie vain lillu sarjassa. Hänellä ei oikein tapahtunut mitään. Toivoisin hänellekin sellasta pöhinää päälle.
Esimerkiksi vaihdevuodet olisivat kyllä olleet mielenkiintoinen aihe, mutta ne käsiteltiin lähinnä menkkatahralla valkoisissa housuissa. Olen melko varma, että menkkatahra on jo käsitelty alkuperäisessä sarjassa silloin kun olivat nuoria eli siitäkään ei oltu päästy eteenpäin. Alkoholia on sarjassa juotu ennenkin, lasten ongelmat toki uutta mutta jotenkin eivät itseäni puhutelleet.
Yksi kiinnostava aihe oli kun Carrie ja Anthony olivat konsultilla puhumassa kasvojenkohotuksesta. Tästä olisi saanut enemmänkin analyysia (miksi vanhemman näköinen mies ei tarvitse kasvojenkohotusta mutta samanikäiseltä näyttävä nainen muka tarvitsee jne). Ulkonäön muuttuminen on varmasti aihe jota moni tuon ikäinen ja nuorempikin pohtii paljon.
Lisäksi olisin toivonut käsiteltävän jonkinlaista henkistä elämänsisältöä, mitä tuossa iässä voisi kuvitella tai ainakin toivoisin itselläni tulevaisuudessa olevan. Nyt tosiaan meininki tuntui olevan jokaisella sama kuin ennenkin. Toki SATC oli ihmissuhdesarja ja niin tämäkin, mutta tuntui vähän surulliselta jos miehen/naisen/seksin metsästys tai halutunlaisen kuvan antaminen muille (Charlotte) on edelleen elämän keskeisin sisältö.
Kiitos, olen samaa mieltä monesta. Henkistä puolta on vähän, mutta jääkö "kepeyden" jalkoihin. Mutta totta on, tosi vähän saa tarttumapintaa henkilöistä syvemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ehkä tässä häiritsi se, että hahmot eivät tuntuneet kasvaneen tai viisastuneen ollenkaan 15 vuoden aikana. Olen itse näitä hahmoja 10 vuotta nuorempi ja suorastaan janoan 50-60-vuotiaiden naisten tarinoita ja "roolimalleja", koska mediassa heitä niin hätkähdyttävän vähän näkyy. On hämmentävää, kun koko elämän ajan on ollut eri tyyppisiä roolimalleja itseään vanhemmista naisista, mutta yhtäkkiä ne ovat loppuneet kuin seinään.
Odotin tätä sarjaa todella hartaasti, mutta en saanut tästä irti oikeastaan mitään. Oudoksutti, että vieläkö he ovat ihan samanlaisia kuin kolmevitosina. Onko myös 55-vuotiaalle Charlottelle edelleen tärkeää vain se mitä muut heistä ja hänestä ajattelevat? Carrien ajatukset pyörivät miesten ympärillä ja Mirandan oman napansa. Silloin kun he olivat nuorempia, nämä tuntuivat luontevilta ja luonnollisilta kuvioilta, mutta nyt olisi odottanut elämässä olevan muutakin.
Minusta hahmot olivat kyllä kasvaneet ihmisinä, MUTTA olivat yhä samoja persoonia kuin ennenkin. Charlotte oli nuorempana hyvin konsertiivinen ja arvoiltaan ehdoton. Nyt hän suhtautui tyttärensä sukupuoli-identiteetin muutokseen kannustavasti ja ennakkoluulottomasti
Muutenkin hän vaikuttaa hyvältä, lempeältä äidiltä, joka ottaa lastensa mielipiteet huomioon. Hän on myös hyvä puoliso, mutta osaa myös pitää puoliaan eikä siedä alentavaa käytöstä.
Miranda taas ei ole enää niin kireä ja urakeskeinen kuin nuorena. Hän haluaa kehittyä ihmisenä, ymmärtää vähemmistöjä ja parantaa maailmaa. Tuttu itsenäisyyden kaipuu nousi taas esiin. Tavallinen perhe-elämä ei ole häntä varten, ja on hienoa, että viisikymppinen nainen uskaltaa tehdä niin kuin sydän sanoo. Onneksi Steve on niin mahtava tyyppi, ettei asiasta tarvinnut riidellä. Steve varmasti pääsee asiasta yli ja löytää vielä uuden tyypin elämäänsä.
Carrie on aina ollut kova vatvomaan omia asioitaan ja hyvin minä-minä-keskeinen, niin kuin nytkin. Se piirre ei hänestä mihinkään häviä. Mutta Carrie on myös hyvä ystävä ja äärimmäisen lojaali lähimmäisilleen. Se näkyi muun muassa siinä, miten vahvasti hän on mukana Charlotten ja Mirandan lapsien elämässä. Ihanaa, että Carrie löysi viimeisessä jaksossa miehen, jonka kanssa oikeasti kipinöi. Opettajatyyppi vaikutti ihan liian tylsältä ja turvalliselta.
Tässä vähän positiivisempaa analyysia hahmoista jatkuvan negailun vastapainoksi. Toivon todella, että toinen tuotantokausi toteutuu!
Aivan sietämättömän huono. Ja aivan sietämättömän lattea loppu. Sietämätöntä luennointia ja torveilua. Ärsyttävä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se lopun hissikohtaus oli ihana kun ei kumpikaan kysynyt mitään et sopiiko vaan menivät asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tossa Chen hahmossa tympii tosi paljon se, että hahmo on kirjoitettu ikään kuin kouluttamaan katsojia LGBT-ihmisistä. Miksei tässä sarjassa vaan voinut olla non-binary-hahmoa ilman mitään luennointia? En usko, että tällä saavutetaan sitä, mitä tekijät toivoivat.
Hyvä LGBT-hahmo on esimerkiksi Euphoria-sarjan Jules. Julesin transsukupuolisuutta ei mitenkään ylikorosteta, saati aiheesta saarnata. Lisäksi Jules on todella rakastettava hahmo, toisin kuin Che. Tosin Euphoria onkin nuorten aikuisten sarja, ehkä ajatellaan, ettei heille tarvitse erikseen selittää näitä asioita.
En tiedä onko ajay sitten muuttuneet mutta vielä parikymmentä vuotta sitten, kun olin itse parikymppisenä, vähemmistäasioita käytiin ihan samalla lailla läpi ja se ärsytti jo silloin. Jenkkisarjoissa oli selvästi kiintiöroolit. Oli "pakollinen" musta, muslimi, jopa britti tai aussi. Esimerkiksi Teho-osasto oli tälläinen.
Nyt se kiintiö on seksuaalivähemmistön edustajissa. Ihan kuin haluttaisiin sanoa, että kyllä ne valkoiset, keskiluokkaiset heterot vaan pyörittävät viihdemaailmaa ja otetaan nyt kiintiöstä joku, että pysyvät lumihiutaleet hiljaa.
En lukenut aikaisempia kommentteja. Sarjaakaan en jaksanut katsoa, kuin pari ekaa ja viimeisen.
Jotenkin alkoi ärsyttämään, kuinka nuoruutensa Nykissä asuneet ja hyvinkin kokeilunhaluiset naiset olivat muuttuneet kuin pystymetsästä repästyiltä
Miranda oli kuin ei olisi mustaa ihmistä koskaan nähnyt ja Carrie alkoi punastelemaan kun puhuttiin itsetyydytyksestä...
Sarja kärsi varmasti siitä, että Bigin flashbackit oli leikattu pois. Ne tuskin olisivat sarjaa yksinään pelastaneet, mutta ehkä kuroneet sitä yhteen jollain tavalla. Nythän Carrien tarina ja suru jäi aika mitättömäksi.
Oletan, että olivat käyneet siellä Pariisin sillalla myös toistamiseen tässä viimeisen lähes 20 vuoden aikana. Olisi ollut kiva nähdä se, koska nyt Carrien päätös sirotella tuhkat sieltä ei vaan toiminut. Ja se mekko oli kamala.
Miranda seurasi Chetä Losiin samalla lailla kuin Carrie aikanaan Petrovskya. Siinä oli ihan kiva peilaus, tosin Carrien osalta homma meni silloin perseelleen ja niin menee toivottavasti tämäkin.
Chen hahmo oli hirveä. Cringe, niinkuin nuoret sanoisi. Juuri sellainen "mun seksuaalisuus ja sukupuoli on mun persoonallisuus" -tyyppi. Ei mitään muuta sisältöä. Ainiin, olihan hän meksikolais-irlantilainen koomikko (jonka rutiini pyöri seksuaalisuuden ja sukupuolen ympärillä) ja poltti pilveä. Opimme muista sivuhenkilöistä jopa jotain muuta kuin nimen, suuntautumisen, kansallisuuden ja sukupuolen. Mutta Che? Hän oli vaan noita asioita. Esim. LTW keräili taidetta, harrasti tennistä, ei tullut anopin kanssa toimeen ja oli aktiivinen vanhempainyhdistyksessä vai mikälie. Seemalla oli menestyvä yritys, hankalat vanhemmat ja epäonnea miesten kanssa. Nya jäi myös aika pintapuoliseksi = lapseton musta professori. That's it.
Tykkäsin Charlotten lapsista, joskin Rockin tarina olisi vaatinut vähän pidempää kaarta ja jos/kun jatkoa tulee, toivoisin että käsitellään asiaa. Perus 13-vuotiaan juttuja tuollaiset "en koe olevani mitään enkä halua olla mitään" ja vähän ihmettelen tätä nykymenoa, että jos ei koe olevansa tyttö niin heti ympäristö hyväksyy että okei, et ole tyttö, mennään tällä, sen sijaan että annettaisiin rauhassa miettiä miltä tuntuu. Hirveä painehan siitä tulee kun yhtäkkiä onkin toinen leima otsassa ja pitää käyttäytyä sitten sen mukaan. Harrykin mietti että hän on vasta 13 ja koulu siihen vaan, että me hyväksytään Rockin uusi identiteetti täysin! En nyt sano, että pitäisi kieltää tämmöistä, mutta ehkä vaan ilmaista että joo, voidaan kutsua sua Rockiksi ja pukeudu miten haluat ja mieti samalla sitä identiteettiä. Nykyäänhän tungetaan maailmalla lapsille jotain hormoniblokkereita, kun kokevat olevansa väärää sukupuolta ja heti aloitetaan transitio ja osahan näistä katuu sitä kun aikuiseksi kasvavat. No joo, vähän ohi aiheen.
Transrabbi oli kiva ja Anthony oli edelleen oma itsensä. Osa vaatevalinnoista oli kivoja ja osa hirveitä ja vaikka Carrien tyyli on aina ollut vähintään kyseenalainen, kyllä tässä huomasi että SJP on saanut vaikuttaa liikaa ja samoin että Pat ei ole enää stylistinä.
Carrien vihreä kukallinen Oscar de la Rentan mekko siellä aasialaisen podcast-juontajan (Bobby?) yllätyshäissä oli u p e a. Ja samaa siluettia kuin se pinkki mekko, minkä Petrovsky aikoinaan antoi Carrielle. Sitten taas toisessa ääripäässä se pitkä tutuhame, missä Carrie meni kioskille... Järkyttävä. Ylipäätään parempia olivat kaikki asut, joissa helma ei laahannut maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää se bat mitsva! Penskalle järjestetty järjettömät bileet ja tää ei halua, yhyy.... aivan järjetön juonikuvio!! Järkyttävää, lellitty pentu..raivostuttavaa!!!!!!!!!!!!
Älä!! Mä jo ajattelin siinä kohtaa kun Charlotte tuli huutamaan sille, että oho, osaa pitää kuria, mutta pa$kat. Tekikin bileistä sitten oman bat mitsvansa. Just tuollaisista kakaroista tulee parishiltoneita, jotka soutaa läpi elämän ilman vastuuta, kun rikkaat vanhemmat antaa kaikessa periksi ja maksaa kaiken.
Mä olen kyllä eri mieltä. Siinäkin jakson aikana tuli selväksi, että Rockia ei yhtään kiinnostanut koko they mitsva. Suhtautui koko hommaan täysin välinpitämättömästi eikä ollut opetellut niitä tarvittavia tekstejä, vaikka se on keskeisessä osassa koko mitsvassa. Charlotte ei ollut selkeästi yhtään kuunnellut Rockin mielipidettä tai kysellyt, että kiinnostaako tämä homma oikeasti.
Lisäksi kyseessä ei ollut mitkään randomit synttärit, vaan bat mitsva, joka on juutalaiselle nuorelle tosi iso juttu. On vähän kuin ripille pääsy meillä päin. Nuoresta tulee seurakunnan silmin aikuinen. Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että vanhempi saa pakottaa lapsensa uskonnolliseen rituaaliin, johon tämä ei halua eikä hän siihen usko? Aika yleinen mielipide tälläkin palstalla on, ettei vauvoja saisi kastaa, koska he eivät itse saa valita kastettaan ja uskonnon pitäisi olla henkilökohtainen valita. Nyt on sitten kuitenkin ihan ok, että vanhempi pakottaa teini-ikäisen lapsena osallistumaan uskonnolliseen rituaaliin selkeästi vastoin omaa tahtoaan.
En ole (vielä) katsonut, mutta Nial Cunningham on komea ja voisin pelkästään sen vuoksi katsoa.
Hän siis näyttelee sarjassa Mirandan poikaa Bradya, mutta onkohan stailattu sarjaan jotenkin uiveloksi, kun joutuu esittämään teinipoikaa?
Ei välttämättä ole siinä niin komea kuin oikeasti.
Minä myös toivoin, että oltaisiin nähty Bigiä sarjan edetessä edes jonkinlaisissa takaumissa avioliiton ajoilta, mutta turha luulo. Minäkään en ymmärrä tätä, että niitä onnellisia hetkiä ei vaan koskaan haluta meille näyttää, vaan ainoastaan kriisejä ja vaikeuksia (koskee televisiota noin yleisestikin) ja kaikki draama haetaan vain niistä. Kuvitellaanko, että mielenkiinto syntyy vain jatkuvista ylämäistä ja katsojaa ei kiinnosta mikään muu? Rohkenen olla eri mieltä tästä.