BED-En ahminut tänään
Sairastan ahmimishäiriötä. Nyt taas ollut paha vaihe, olen ahminut taas yli viikon ja kadotettuja raskauskiloja tullut takaisin jo 4 :( Tänään on eka ahmimaton pvä ja kyllä on tehnyt tiukkaa! "Entisessä elämässä" oli helppo heittää paastolle, vaan ei onnistu kun on vauva5 kk täysimetyksellä. Vauvalla on maito-ja vehnäallergiat joten en edes ahmi pullaa tai suklaata. Hyi, olo tuntuu nyt ihan kamalalta kun katsoo taas ahmimisen tuloksia. Tekisi mieli luovuttaa saman tien mut vauvankin takia haluisin olla ahmimatta :'( Vaan toinen bedistä kärsivä voi tietää tän paskan :(
Kommentit (11)
Tiedän... Tänään alotin sadannen kerran dieetin, saa nähdä, kauanko kestää...
Ei oteta tosissaan, kun ei merkittävää ylipainoa. Mutta jatkuva jojoaminen hoikahkon normaalipainon ja lievän ylipainon välillä on sotkenut aineenvaihdunnan ihan totaalisesti :( En tiedä mistä hakea apua, kun lääkäri ei ottanut oikein mitään kantaa..
Edellinen siis ap. Oon just kanssa niin väsynyt ainaiseen dieettiin tai ahmintaan :'(
Hienoa!
Mulla ei ole todettu mitään. Pahimmillaan painanut 75 kiloa (159 cm) ja lääkäri meinasi etten mä edes ole lihava. Huonoimmillani olen lihonut 10 kiloa kuukaudessa. Ja tietysti paastonnut saman samassa ajassa. Nyt sain riesakseni kilpirauhasen vajaatoiminnan, joka on tod. näk. syytä tuosta mun syömisingelmasta. Painon pudotus äärimmäisen vaikeaa, paastollakaan ei tipu paino, jos ei lääkitys kunnossa eikä sitä muutenkaan suositella.
Suosittelen siis lämpimästi, että teet kaikkesi unohtaaksesi paastot. Sä pystyt hyvällä ruokavaliolla ja mieleisellä liikunnalla pitämään itsesi kunnossa!
Ajattele vauvaasi, mitä terveempi olet, sen parempi äiti olet hänelle. Ja kun hän kasvaa, niin hän oppii myös ne huonot ruokatavat sulta, vaikka yrittäisit salata niitä.
Tsemppiä ja toivottavasti pystyt olemaan ahmimatta!
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 21:58"]Edellinen siis ap. Oon just kanssa niin väsynyt ainaiseen dieettiin tai ahmintaan :'(
[/quote]
Mä suosittelen käymään täällä http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/sairastuneelle.html
Avun hakeminen on ihan hirveän vaikeaa. Mua ainakin hävetti syömishäiriö, halusin pitää sen vain itselläni. Luulin, että paraneminen riippuu vain tahdonvoimasta, ja että voisin sen ahmimisen ja oksentelun lopettaa ihan yksin. Näissä jutuissa ei kuitenkaan auta pelkkä elämäntapojen muutos, vaan pitäisi myös pystyä ymmärtämään miksi ahmii. Pakeneeko sillä jotain, tai yrittääkö täyttää jotain tyhjiötä. Toivon tosi paljon, että haet apua itsellesi. Syömishäiriön kanssa kamppailu yksin on niin väsyttävää, loputon suo. Paljon voimia <3 t. 2
Ymmärrän sinua, minulla on myös ahmimishäiriö joka oireilee tosi pahasti tällä hetkellä. Itsekään en kuitenkaan tänään ahminut ja olen siitä todella ylpeä, toivottavasti sinäkin omasta päivästäsi. Kovasti tsemppiä ja muista ettet ole yksin tämän sairauden kanssa. Oletko lukenut Irti ahminnasta -kirjaa? Siitä on ollut minulle apua.
Kiitos teille :') Erityisesti 6/8. Niin tuttua! Huoh kun osais syödä ja liikkua normaalisti! Normaalius, mikä se on? Näläntunne on taas tuntematon käsite. Kävin jo tuolla sivustolla ja tuo kirjakin kuulostaa hyvältä idealta. Tämä on jotenkin niin typerää. Tiedän kaiken terveellisestä syömisestä, olen hoitoalalla, kahden lapsen äiti, aikuinen nainen. Mutta en hallitse syömistäni yhtään! :(
Voimia! Pääset yli, sitten voit olla ylpeä.
T. N21 110kg-> 65kg
Hei, täällä yksi samanlaisesta kärsinyt/kärsivä ihminen. Aikoinaan olin masennuksen vuoksi terapiassa ja siellä yritin varovasti vihjata tästä syömisasiasta, niin terapeutti ei ollut yhtään samalla aaltopituudella ja meinasi vaan jotain, että 'no laihduta' tms. Muuten en ole kehdannut asiasta mitään sanoa kellekään. Samoin pelot vaivaavat ja ne juuri saavatkin ahmimaan, kun pitää rauhoittaa itseään. Se on sellainen pakokeino ja hyvänolon tunteen aiheuttaja. Vaikka paha olohan siitä lopulta tulee, kun ahmiminen vaan jatkuu.
Mä olen pikkuhiljaa edistynyt asiassa ihan ilman turhia terapeutteja, tutkiskelemalla itseäni. Olen reilusti ylipainoinen ja syön vieläkin ahdistukseen, mutta ne kamalat ahmimiset näyttäisi pikkuhiljaa loppuvan! Siinä voi siis onnistua! Multa on loppunut närästysvaivatkin ja ärtyneen suolen oireyhtymäkin on helpottamassa.
Niitä tunteita on vaan niin vaikeaa kohdata. Pitää oikein pysähtyä paikoilleen ja sanoa itselle, että 'nyt musta tuntuu taas liian pahalta. Miksi? Koitahan nyt rauhoittua, käsi pois sieltä karkkilaatikosta. Ei ole mitään hätää.' Samoin jos ei ole saanut syötyä kunnolla, niin tulee herkkuhimo ja se taas voi laukaista ahmimisen, varsinkin kun tulee syyllisyys siitä, ettei taaskaan ole syönyt kunnolla ja on vaan herkkuja napsinut. Se kamala syyllistyminen milloin mistäkin pitäisi saada kitkettyä pois... Poikaystäväni säännöllisesti huomauttelee mulle, että ei kukaan mua oikeasti ole syyllistämässä, vaan pelkään vaan että ovat, ja jos joku jotain sanookin, niin ei sitä tarvitse niin vakavasti ottaa, että menee ihan paniikkiin.
Minä sairastin bulimiaa yli 10 vuotta. Sain sitten Seronil- lääkityksen joka teki aivoissani jotain mikä lopetti ahmimishimon. Bulimia ei enää palannut lääkityksen lopettamisen jälkeen, ilmeisesti normaali ruokailu ehti tulla tavaksi niin hyvin.
Entisenä bulimikkona voin ehkä vähän samaistua tuohon :( Oletko hakenut apua?