mulla on bibolaarihäiriö - kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:52"]Kyllä diagnoosi on oikea,mutta aina tuntuu olevan väärät lääkkeet. Ja ei ole väliä jos lääkkeet "unohtuu" ottaa, koska menee viikko että lääke poistuu elimistöstä. Itse taas näen asian niin, että voi kestää viikon ettei lääkkeistä näy merkkiäkään veressä, mutta luulisi että taso on laskenut jo päivän jälkeen.
[/quote]

Mä huomaan heti jos olen unohtanut lääkkeet, joten ne ei helposti unohdu, kun sen huomaa olossa heti. Nostot huomaa yleensä muutamassa päivässä, kun olo helpottaa. Jos en ottaisi ilta lääkkeitä niin tuskin edes nukahtaisin tai nukkuisin paria tuntia kauempaa. Selittelyltä toi kyllä kuulostaa. T. Ap

Pakko kyllä nostaa hattua sinulle, että olet noin sitoutunut hoitoosi. Täällä ei edes lapsilla tunnu olevan merkitystä....no, jokainen tavallaan.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:01"]Pakko kyllä nostaa hattua sinulle, että olet noin sitoutunut hoitoosi. Täällä ei edes lapsilla tunnu olevan merkitystä....no, jokainen tavallaan.
[/quote]

Kiitos kauniista sanoistasi. Meitä on monenlaisia. Mä olen aika vastuuntuntoinen muutenkin. Olen mm. töissä pidetty ahkerana ja tunnollisena työntekijänä. Tavoite on elää niin hyvää elämää, kuin se vaan tän sairauden rajoissa on mahdollista. Joskus pitää levätä tai rajoittaa menoja ja sopeuttaa elämää vointiin, mutta se on aika automaattista jo. Tosi paljon on kiinni siitä, että hyväksyykö itsensä... Siis vaikka ei olisikaan mitään dg:tä niin elämä on helpompaa jos hyväksyy itsensä. Mä kai olen hyväksynyt.

AP olet hieno ihminen koska et suoraan lyttää vaihtoehtoisia tapoja selittää asioita. Harvinaislaatuisen ominaisuus.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.
[/quote]

Joku oireidenhallintaryhmä voisi auttaa tai päiväsairaala. Jotkut käy mt-toimistossa piikitettävänä parin viikon välein, kun hoitotasaoaino on huono (skitsofreenikoissa on näitä). Itse olen 100% sitoutunut lääkitykseen, kun koen siitä olevan apua. Mulla on oikeasti hyvä ja normaali olo lääkkeillä.

Ainakin hänen pitäisi keskustella lääkärin kanssa josko joku muu lääkitys toimisi paremmin?
[/quote]

Unohtu sanoa, että lääkäri voi määrätä labrat jos on tietoa tai epäily, ettei lääkkeitä syödä ;-). Verestä pitoisuudet kyllä selvii... Jos on sekaisin ja lääkepitoisuus nolla niin kyllä sun kaveri lentää äkkiä m1 lähetteellä osastolle ;-).
[/quote]

Onko totta että lääkäri voi avohoitopotilaalle määrätä labrat joista tarkistetaan pitoisuudet? Multa joskus tivattu syönkö lääkkeitä muttei ole laitettu verikokeisiin. Ja voiko kaikkia pitoisuuksia edes määrittää?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:16"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.
[/quote]

Joku oireidenhallintaryhmä voisi auttaa tai päiväsairaala. Jotkut käy mt-toimistossa piikitettävänä parin viikon välein, kun hoitotasaoaino on huono (skitsofreenikoissa on näitä). Itse olen 100% sitoutunut lääkitykseen, kun koen siitä olevan apua. Mulla on oikeasti hyvä ja normaali olo lääkkeillä.

Ainakin hänen pitäisi keskustella lääkärin kanssa josko joku muu lääkitys toimisi paremmin?
[/quote]

Unohtu sanoa, että lääkäri voi määrätä labrat jos on tietoa tai epäily, ettei lääkkeitä syödä ;-). Verestä pitoisuudet kyllä selvii... Jos on sekaisin ja lääkepitoisuus nolla niin kyllä sun kaveri lentää äkkiä m1 lähetteellä osastolle ;-).
[/quote]

Onko totta että lääkäri voi avohoitopotilaalle määrätä labrat joista tarkistetaan pitoisuudet? Multa joskus tivattu syönkö lääkkeitä muttei ole laitettu verikokeisiin. Ja voiko kaikkia pitoisuuksia edes määrittää?
[/quote]

Mä en tiedä. Tietoni perustui perhetutun lapseen, jolta säännöllisesti mitataan pitoisuudet, kun lopettaa aina jossain vaiheessa lääkkeet ja joutuu ennen pitkää osastolle. Mulla siis 2. tyyppi ja hänellä 1. tyyppi. 2. tyypissä tietty prosentti saa jossain vaiheessa elämää yhden manian. Epäilen sen johtuvan siitä, että lääkkeet on jäänyt.

Mä siis haluan keroa teille, että nykyisin voi elää ihan hyvin oireettomana jos syö lääkkeet, nukkuu tarpeeksi, ei ryyppää ja ottaa vastuun elämästään. Mikään ei muutu heti lääkityksen alettua, mutta ajan kanssa kyllä. Muistan aina sen, kun ystäväni sanoi uskovansa, että mä voin vielä nähdä päivän, kun oon oireeton. Olin tosi hämilläni, kunnes aloin itsekin uskoa tähän. Vielä hienompaa oli huomata, että ystävä oli oikeassa. T. Ap

Arvostan ja kunnioitan todella paljon rohkeuttasi kertoa sairaudesta ja avoimuuttasi! Toinen bipo

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:31"]Mä siis haluan keroa teille, että nykyisin voi elää ihan hyvin oireettomana jos syö lääkkeet, nukkuu tarpeeksi, ei ryyppää ja ottaa vastuun elämästään. Mikään ei muutu heti lääkityksen alettua, mutta ajan kanssa kyllä. Muistan aina sen, kun ystäväni sanoi uskovansa, että mä voin vielä nähdä päivän, kun oon oireeton. Olin tosi hämilläni, kunnes aloin itsekin uskoa tähän. Vielä hienompaa oli huomata, että ystävä oli oikeassa. T. Ap
[/quote]

Se on totta. Elintavoilla ja vuorokausirytmillä on suuri merkitys. Itse parhaillaan kuntoutuksessa, kun vuorotyö laukaisi sairausjakson enkä voi enää jatkaa kys. työssä. Toivon kaikille bipoille tasaista kevättä :)

Semmoinen tuli vielä mieleen, että miten tunnet elämän säännöllisyyden vaikuttavan taudin vaihteluihin? Meinaan että jo se että olet työelämässä rajoittaa menemisiä ja asettaa rajoja, mutta miten vapaa-ajalla? Käytkö säännöllisesti kuntoilemassa vai miten vapaapäivät menee? Miten kesälomalta töihin paluu?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:31"]Mä siis haluan keroa teille, että nykyisin voi elää ihan hyvin oireettomana jos syö lääkkeet, nukkuu tarpeeksi, ei ryyppää ja ottaa vastuun elämästään. Mikään ei muutu heti lääkityksen alettua, mutta ajan kanssa kyllä. Muistan aina sen, kun ystäväni sanoi uskovansa, että mä voin vielä nähdä päivän, kun oon oireeton. Olin tosi hämilläni, kunnes aloin itsekin uskoa tähän. Vielä hienompaa oli huomata, että ystävä oli oikeassa. T. Ap
[/quote]

Se on totta. Elintavoilla ja vuorokausirytmillä on suuri merkitys. Itse parhaillaan kuntoutuksessa, kun vuorotyö laukaisi sairausjakson enkä voi enää jatkaa kys. työssä. Toivon kaikille bipoille tasaista kevättä :)
[/quote]

Joo ja 1. tyyppikin voi ajan kanssa vaihtua 2. tyypiksi. Itsekin tein aikanaan 3. vuorotyötä ja se oli tosi vaikeaa. Masennuin ja yövuorojen jälkeen kävin kierroksissa. Silloin ei vielä ollut diagnoosia. Harmittaa, kun jotkut pitää meitä toivottomina. Jollekin toivo on päästä eläkkeelle ja silloin se, ettei ole stressiä voi taata laadukkaan ja hyvän elämän. Yleensä bipot lähes poikkeuksetta on herkkiä, älykkäitä, empaattisia... ainakin kaikki mun tuntemat. En muista sen yhden englantilaisen koomikon nimeä, joka sanoi, että jos olisi nappi mitä painamalla paranisi niin hän ei painaisi. En varmaan minäkään.

Ap

Oot kyllä oikeassa, noi on hyviä neuvoja ihan kaikille "Mä siis haluan kertoa teille, että nykyisin voi elää ihan hyvin oireettomana jos syö lääkkeet, nukkuu tarpeeksi, ei ryyppää ja ottaa vastuun elämästään." Mulla on samat jutut auttanut masennukseen ja melkein kaikkiin oman sairauteni liitännäisoireisiin. Mulla siis epävakaus, ei bipo. Mutta kumminkin.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:42"]Semmoinen tuli vielä mieleen, että miten tunnet elämän säännöllisyyden vaikuttavan taudin vaihteluihin? Meinaan että jo se että olet työelämässä rajoittaa menemisiä ja asettaa rajoja, mutta miten vapaa-ajalla? Käytkö säännöllisesti kuntoilemassa vai miten vapaapäivät menee? Miten kesälomalta töihin paluu?
[/quote]

Mä meen nukkumaan aina aikaisin eli työpäivinä viimeistään kymmeneltä. Liikun ryhmäliikuntatunneilla ja lenneilen koiran kanssa. Vapaa-ajalla luen ja katson sarjoja. En kauheasti käy missään. Vihaan ostoskeskuksia, ihmisvilinää. En jaksa niin paljon häiriötekijöitä, kuin muut. Pääsen helposti flow tilaan. Uppoudun helposti liiankin hyvin töihin eli olen tosi tehokas työssä, vapaa-ajalla jarrutan tai alkaa mopo keulia. En jaksa olla vapaa-ajalla sosiaalinen. Mulla on lemmikkejä ja ne on paras psyykelääke, mitä tiedän. Aiemmassa elämässä ihmissuhteiden hoito oli niin katkonaista, että ystäviä ei ole montaa.

Lomalta paluu on yhtä takkuista, kuin todennäköisesti kaikilla muillakin. Ainakin motivaatiota pitää aina hakea. Lomalla liikun paljon luonnossa. Elokuu on pahin, koska hypon riski on todella suuri mun tapauksessa.

Ap

Miten sitten parisuhde jaksaa? Jos et jaksa vapaa-ajalla olla sosiaalinen, ette ilmeisesti käy kavereilla/ulkona, niin mitä teet miehesi kanssa? entä mitä miehesi tekee viikonloppuisin? Hirmu vaikea oman kokemuksen jälkeen uskoa että kaksisuuntaista sairastava pystyisi ns. normaaliin elämään, mutta sinä todistat minun olevan väärässä. Ja toisaalta vahvistat käsitystäni siitä, että todella paljon on itsestä kiinni, miten haluaa sairauden kanssa elää.

Onko golitsi päällä ja fliisi kans? Kylmillä ilmoilla on hyvä pukeutua lämpimästi, kun muuten voi saada viiruksen. Sitten vaan buranaa ja banadolia naamaan. Niitä onnex saa ottaa bibo-lääkkeiden kanssa. Ei käy sydämmen päälle.

Oletko koskaan ollut sellaisessa kaksisuuntaisten ryhmässä? Mulla on kanssa kaksisuuntainen ja aloitin kaksi viikkoa sittrn sellaisen ryhmän psykoterapian rinnalle ja se vaikuttaa tosi kivalta! :) Aurinkoista kevättä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 20:05"]Miten sitten parisuhde jaksaa? Jos et jaksa vapaa-ajalla olla sosiaalinen, ette ilmeisesti käy kavereilla/ulkona, niin mitä teet miehesi kanssa? entä mitä miehesi tekee viikonloppuisin? Hirmu vaikea oman kokemuksen jälkeen uskoa että kaksisuuntaista sairastava pystyisi ns. normaaliin elämään, mutta sinä todistat minun olevan väärässä. Ja toisaalta vahvistat käsitystäni siitä, että todella paljon on itsestä kiinni, miten haluaa sairauden kanssa elää.
[/quote]

Me puhutaan miehen kanssa paljon ja se taitaa olla meidän yhteinen juttu. Siis keskustelut. Hän ei koskaan väsy puhumaan kanssani. Meillä on mielenkiintoisia keskusteluja. Ollaan molemmat sen tyyppisiä ihmisiä. Mieheni on ehkä tasapainoisin ihminen, jonka tiedän. Ja erittäin rauhallinen. Hän on tukenut. Sain diagnoosin vasta, kun oltiin tavattu jo. Mies sanoo, että en ole enää niin rauhaton ja tuskainen, kuin ennen. En edes pms-oireissa tiuski enää :-). Ennen diagnoosia, mulle määrättiin mielialalääke, mikä aiheutti hypomanian. Aloin sekoilla oikein urakalla. Ystäväni itsari laukaisi unettomuuden, sitten otettiin koiranpentu, mikä valvotti ja sitten olikin jo täys kaaos päällä. Join, valvoin, tuhlasin, otin suutuspäissäni loparit ja haukuin pomon. Tajusin jotenkin itsekin, että oon maaninen. Menin hoitoon ja 6kk päästä lääkitys alkoi tehota. Eli en tosiaankaan ole ollut puhdas pulmunen. Mies tietää, että pyrin olemaan avoin ja rehellinen ja haluan kantaa vastuuni.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 20:15"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 20:05"]Miten sitten parisuhde jaksaa? Jos et jaksa vapaa-ajalla olla sosiaalinen, ette ilmeisesti käy kavereilla/ulkona, niin mitä teet miehesi kanssa? entä mitä miehesi tekee viikonloppuisin? Hirmu vaikea oman kokemuksen jälkeen uskoa että kaksisuuntaista sairastava pystyisi ns. normaaliin elämään, mutta sinä todistat minun olevan väärässä. Ja toisaalta vahvistat käsitystäni siitä, että todella paljon on itsestä kiinni, miten haluaa sairauden kanssa elää.
[/quote]

Me puhutaan miehen kanssa paljon ja se taitaa olla meidän yhteinen juttu. Siis keskustelut. Hän ei koskaan väsy puhumaan kanssani. Meillä on mielenkiintoisia keskusteluja. Ollaan molemmat sen tyyppisiä ihmisiä. Mieheni on ehkä tasapainoisin ihminen, jonka tiedän. Ja erittäin rauhallinen. Hän on tukenut. Sain diagnoosin vasta, kun oltiin tavattu jo. Mies sanoo, että en ole enää niin rauhaton ja tuskainen, kuin ennen. En edes pms-oireissa tiuski enää :-). Ennen diagnoosia, mulle määrättiin mielialalääke, mikä aiheutti hypomanian. Aloin sekoilla oikein urakalla. Ystäväni itsari laukaisi unettomuuden, sitten otettiin koiranpentu, mikä valvotti ja sitten olikin jo täys kaaos päällä. Join, valvoin, tuhlasin, otin suutuspäissäni loparit ja haukuin pomon. Tajusin jotenkin itsekin, että oon maaninen. Menin hoitoon ja 6kk päästä lääkitys alkoi tehota. Eli en tosiaankaan ole ollut puhdas pulmunen. Mies tietää, että pyrin olemaan avoin ja rehellinen ja haluan kantaa vastuuni.
[/quote]

Niin ja petin, mikä oli se pahin tietenkin. Kerroin siitä heti kättelyssä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 20:12"]Oletko koskaan ollut sellaisessa kaksisuuntaisten ryhmässä? Mulla on kanssa kaksisuuntainen ja aloitin kaksi viikkoa sittrn sellaisen ryhmän psykoterapian rinnalle ja se vaikuttaa tosi kivalta! :) Aurinkoista kevättä.
[/quote]

En ole ollut. Aurinkoista kevättä sinullekin!