Onko isovanhempien iällä merkitystä lastenhoidon kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on se, että parhaiten jaksavat juuri eläkkeelle jääneet kuusikymppiset. Kun olivat vielä töissä, kuormittuivat kyllä selkeästi, jos lapset olivat siellä hoidossa, eikä kauheasti kehdannut silloin pyytää apua. Eläkkeelle jäädessään hoitivat lapsia mielellään. Sitten taas lähempänä 70 vuoden ikää alkoi näkyä tietynlaista ”höperyyttä”, että ihan pientä ja avutonta lasta en olisi sinne hoitoon jättänyt.

Juurikin näin paitsi, että eläkkeelle jäädään vasta 65-vuotiaana ja höperyys alkaa vasta reilusti seitsemänkympin jälkeen.

Omat vanhempani jäivät juuri sopivasti eläkkeelle, kun meille tuli lapsia. Jaksoivat auttaa ja hoitaa. Saivat siitä mielekästä tekemistä. Appivanhemmat olivat vielä työelämässä, eivätkä todellakaan jaksaneet enää työpäivän jälkeen tai viikonloppuisin lapsia hoitaa. Nyt kun lapset ovat isompia, ovat osat vaihtuneet. Omat vanhempani eivät enää jaksa hoidella, kun taas appivanhemmat ovat vielä ihan täysillä ja mielellään lastenlasten elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on se, että parhaiten jaksavat juuri eläkkeelle jääneet kuusikymppiset. Kun olivat vielä töissä, kuormittuivat kyllä selkeästi, jos lapset olivat siellä hoidossa, eikä kauheasti kehdannut silloin pyytää apua. Eläkkeelle jäädessään hoitivat lapsia mielellään. Sitten taas lähempänä 70 vuoden ikää alkoi näkyä tietynlaista ”höperyyttä”, että ihan pientä ja avutonta lasta en olisi sinne hoitoon jättänyt.

Juurikin näin paitsi, että eläkkeelle jäädään vasta 65-vuotiaana ja höperyys alkaa vasta reilusti seitsemänkympin jälkeen.

Omat vanhempani jäivät juuri sopivasti eläkkeelle, kun meille tuli lapsia. Jaksoivat auttaa ja hoitaa. Saivat siitä mielekästä tekemistä. Appivanhemmat olivat vielä työelämässä, eivätkä todellakaan jaksaneet enää työpäivän jälkeen tai viikonloppuisin lapsia hoitaa. Nyt kun lapset ovat isompia, ovat osat vaihtuneet. Omat vanhempani eivät enää jaksa hoidella, kun taas appivanhemmat ovat vielä ihan täysillä ja mielellään lastenlasten elämässä mukana.

Dementiaan sairastuminen on toki keski-ikäisellä harvinaisempaa kuin vanhoilla, mutta täysin mahdollista. Kaverin mies sairastui Lewyn kappale tautiin 45 v iässä ja kuoli 50 v.

Eikä kyse ole höperyydestä tai dementiasta, vaan ihan fakta on, että iän mukana ihminen jäykistyy, tulee kulumia ja sairauksia, on kankea ja vaikka mitä. Pienen vauvan ja lapsen hoitaminen vaatii hyvää fysiikkaa, nostamista ja kantamista. Eli nämä eivät ole tahdon asioita, vaan luonnonlaki. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä kyse ole höperyydestä tai dementiasta, vaan ihan fakta on, että iän mukana ihminen jäykistyy, tulee kulumia ja sairauksia, on kankea ja vaikka mitä. Pienen vauvan ja lapsen hoitaminen vaatii hyvää fysiikkaa, nostamista ja kantamista. Eli nämä eivät ole tahdon asioita, vaan luonnonlaki. 

Kyllä, mutta vanheneminen on kuitenkin yksilöllistä, ja terveellisillä elintavoilla voi hidastaa sitä. Saman ikäiset ihmiset voivat keskenään olla kunnoltaan ja terveydeltään hyvin erilaisia.