Onko isovanhempien iällä merkitystä lastenhoidon kannalta?

Ikä ei ole pelkkiä numeroita mutta harvoin 50v isovanhemmalla on samalla tavalla aikaa hoitaa lapsia kuin 70 vuotiaalla.

Se voi riippua paljon myös siitä, että minkälaista se lasten kanssa oleminen on. Nuoremmat isovanhemmat saattavat keskimäärin jaksaa paremmin fyysistä touhuamista, leikkimistä ja reissaamista eri paikoissa, mutta iäkkäämmät olla puolestaan loistavia keskustelukumppaneita ja tarinoiden kertojia.

Ei minun kokemukseni mukaan. Kyllä se on kiinni ihan yksilöstä, kunnosta ja luonteesta. Kannattaa myös muistaa, että isovanhemmuus on eri asia kuin vanhemmuus: lapsista ei tarvitse olla jatkuvasti vastuussa. Eläkkeellä olevilla on myös enemmän aikaa palautua hoitamisesta kuin työssäkäyvillä.

Nuoret isovanhemmat ovat vielä itsekin töissä ja heillä voi olla pieniä lapsia. Harva jaksaa olla koko viikonlopun mittaisissa hoitotalkoissa.

Viisikymppiset on vielä itse työelämässä, joten haluavat vapaa-aikansa omana aikana. Eläkkeellä taas on sitä omaakin aikaa runsaasti, joten lastenhoito kiinnostaa enemmän. Eli sanoisin että vanhempana jaksaa paremmin kun ei ole työstressiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ikä tuo monia muutoksia ihmisen elämään, jo yleensä 50v alkaen, nivelet jäykistyvät, reagointikyky heikkenee jne.

Ja viimeistään tuossa 60-65v iässä heidän työkykynsä on pysyvästi alentunut, ettei pärjää enää työelämässä ja tapaturman riski kasvaa.

Ja 70v iässä muutokset ovat vielä suuremmat ja lähes aina, henkilö ei osaa ennakoida voimavarojaan ja jaksamista, koska ne vaihtelevat jopa tunneittain ja vaikka tänään jaksaisi kaivaa kuution hiekkaa, huomenna se voi olla jo ylivoimaista.

On paljon ammatteja ja virkoja, jossa ei voi toimia enää yli 70v, sillä riskit kasvavat.

Ikä vaikuttaa myös auton ajokykyyn liikenteessä, ajokortti on voimassa 70-ikävuoteen asti ja sen jatkamiseen vaaditaan lääkärin tarkastus määräajoin ja ajo-oikeus annetaan määräajaksi.

Ja silti, yli 70v on suuri riski liikenteessä ja aiheuttavat paljon onnettomuuksia.

Omia lapsia isovanhemmat ovat hoitaneet vasta, kun lapsi suorituu itse itsenäisesti arkisista asioita. Ja saa ruuat itse jääkaapista ja hampaat pestyä. Ja silloinkin lyhyeksi ajaksi. Isovanhemmat 67v ja 72v.

Sinunkin eläkeikäsi on liki 70 vuotta. Oma isäni on 72v, Saulia vuotta nuorempi, ja on tälläkin hetkellä työmatkalla ulkomailla. Vaikka on virallisesti eläkkeellä, niin töitä olisi vaikka kuinka paljon. Isää pyydetään mukaan suuriin projekteihin, koska on niin paljon kokemusta.

Ei tämä niinkään ole ikäkysymys vaan pikemminkin ihmisen luonteesta, arvomaailmasta, millaset välit on omiin lapsiin yms. 

Tietty myös isovanhemman oma terveydentila on tärkeä pointti. Sairas 45v voi olla ihan loppu kun taas superkuntoinen ja järjissään oleva 80v voi olla huippu. 

Tässä on kyllä todella paljon vaihtelua. Vaikuttaa myös paljon, millaista elämää isovanhempi on elänyt. Jos on jäänyt 65-vuotiaana eläkkeelle päiväkodin lastenhoitajan työstä, niin varmasti 70-vuotiaana on aivan erinomaisesti hallussa miten pikkulasten kanssa ollaan vaikka voimat vähenevätkin.

Meillä taas on niin, että 70-vuotiaat isovanhemmateivät kukaan ole olleet lasten kanssa tekemisissä sen jälkeen kun ovat hoitaneet omiaan n. 35 vuotta aikaisemmin. Ovat tottuneet käymään konsertissa, lukemaan kirjoja, kuuntelemaan rauhallisella äänellä puhuttuja pitkiä radio-ohjelmia. Vaikka heillä toimii sekä pää että kroppa, hidastuminen on todellisuutta. Pelkällä aikuisporukalla lähtö jonnekin omien rutiinien ulkopuoliseen paikkaan ottaa heillä aikaa ja palataan 5 kertaa hakemaan unohtuneita avaimia, lompakkoja ja sateenvarjoja. Uskallan kyllä jättää lapset heidän vastuulleen turvallisessa ympäristössä, mutta isovanhemmat ovat aivan lopussa kun palaan takaisin. Luotamme heidän apuunsa muutaman kerran vuodessa, kun molemmilla on sellaista iltamenoa jota ei voi jättää väliin. Ei voisi kuvitella, että heille sälyttäisi jatkuvasti isompaa roolia lastenhoidossa.

Yksi isovanhemmista on samassa iässä jo oikeasti vähän höperö. Hän ei ole koskaan ollut maailman paras ottamaan muita ihmisiä huomioon, mutta nyt vanhempana saattaa keskittyä käsilaukkunsa järjestämiseen 15 minuutiksi niin että ei näe tai kuule mitään muuta, tai mennä vessaan laittamaan hiuksiaan. Pikkulapsi ehtisi sillä aikaa saada vaikka kengät jalkaan ja lähteä autotielle äitiä etsimään. Sähkölaitteetkin jäävät tältä isoäidiltä usein päälle ja lasten ulottuville, eli hänelle yksinään ei uskalla jättää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ikä tuo monia muutoksia ihmisen elämään, jo yleensä 50v alkaen, nivelet jäykistyvät, reagointikyky heikkenee jne.

Ja viimeistään tuossa 60-65v iässä heidän työkykynsä on pysyvästi alentunut, ettei pärjää enää työelämässä ja tapaturman riski kasvaa.

Ja 70v iässä muutokset ovat vielä suuremmat ja lähes aina, henkilö ei osaa ennakoida voimavarojaan ja jaksamista, koska ne vaihtelevat jopa tunneittain ja vaikka tänään jaksaisi kaivaa kuution hiekkaa, huomenna se voi olla jo ylivoimaista.

On paljon ammatteja ja virkoja, jossa ei voi toimia enää yli 70v, sillä riskit kasvavat.

Ikä vaikuttaa myös auton ajokykyyn liikenteessä, ajokortti on voimassa 70-ikävuoteen asti ja sen jatkamiseen vaaditaan lääkärin tarkastus määräajoin ja ajo-oikeus annetaan määräajaksi.

Ja silti, yli 70v on suuri riski liikenteessä ja aiheuttavat paljon onnettomuuksia.

Omia lapsia isovanhemmat ovat hoitaneet vasta, kun lapsi suorituu itse itsenäisesti arkisista asioita. Ja saa ruuat itse jääkaapista ja hampaat pestyä. Ja silloinkin lyhyeksi ajaksi. Isovanhemmat 67v ja 72v.

Liikenteessä on kyllä 17 v paljon suurempi riski kuin 70 v🤯

Laittaako tai hankkiiko ihmiset lapsia sitä katsoen, että onko isovanhemmat kykeneviä hoitamaan lastenlapsia? Ihan väärä asenne ja lähtökohta jos noin tekee.

Lapset tehdään omaan perheeseen, eikä pidä katsoa tai odottaa että isovanhempien kuuluu osallistua hoitamiseen. Se ei edes ole mahdollista isolla osalla jo syystä, että isovanhemmat asuvat satojen/ tuhansien kilometrien päässä.

Jokainen on oma yksilönsä niin äitinä, isänä kuin isovanhempana. Isovanhemmat jotka itse haluavat osallistua lastenlasten hoitoon, on ilmeisesti ok. Ei aina mitä olen kuullut ja havainnut.

Harvoin ja pieninä annoksina sanoi eräskin mummo. Nykyään ei voi jättää lasta hetkeksikään yksin joten ylimääräistä stressiä tulee vastuusta vanhuksille ja myös nuoremmille isovanhemmille. Monilla eläkeläisillä on paljonkin erilaisia sairauksia, jotka rajoittavat toimintakykyä.

Pitäisi ottaa huomioon ,eikä odottaa mummoilta hoitoapua eikä ainakaan vaatia koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on se, että parhaiten jaksavat juuri eläkkeelle jääneet kuusikymppiset. Kun olivat vielä töissä, kuormittuivat kyllä selkeästi, jos lapset olivat siellä hoidossa, eikä kauheasti kehdannut silloin pyytää apua. Eläkkeelle jäädessään hoitivat lapsia mielellään. Sitten taas lähempänä 70 vuoden ikää alkoi näkyä tietynlaista ”höperyyttä”, että ihan pientä ja avutonta lasta en olisi sinne hoitoon jättänyt.

Juu, ei Jennikään jätä Saulia lapsen kanssa kahden.

Vierailija kirjoitti:

Laittaako tai hankkiiko ihmiset lapsia sitä katsoen, että onko isovanhemmat kykeneviä hoitamaan lastenlapsia? Ihan väärä asenne ja lähtökohta jos noin tekee.

Lapset tehdään omaan perheeseen, eikä pidä katsoa tai odottaa että isovanhempien kuuluu osallistua hoitamiseen. Se ei edes ole mahdollista isolla osalla jo syystä, että isovanhemmat asuvat satojen/ tuhansien kilometrien päässä.

Jokainen on oma yksilönsä niin äitinä, isänä kuin isovanhempana. Isovanhemmat jotka itse haluavat osallistua lastenlasten hoitoon, on ilmeisesti ok. Ei aina mitä olen kuullut ja havainnut.

Harvoin ja pieninä annoksina sanoi eräskin mummo. Nykyään ei voi jättää lasta hetkeksikään yksin joten ylimääräistä stressiä tulee vastuusta vanhuksille ja myös nuoremmille isovanhemmille. Monilla eläkeläisillä on paljonkin erilaisia sairauksia, jotka rajoittavat toimintakykyä.

Pitäisi ottaa huomioon ,eikä odottaa mummoilta hoitoapua eikä ainakaan vaatia koskaan.

Niinpä. Ja jostain syystä isoisien on ihan ok nauttia omasta ajastaan, mutta isoäideiltä sen sijaan vaaditaan jatkuvaa lastenhoitoa.

Meillä eivät ole kummatkaan isovanhemmat pahemmin auttaneet lastenhoidossa. Toiset heistä ovat töissä, toiset eläkkeellä. Enemmän lapsiamme ovat hoitaneet heidän kumminsa sekä meidän vanhempien sisarukset.

Tietenkin on. Eläkeläiset ei jaksa ja viisikymppuset ei ennätä. Hoitakaa itse kakaranne.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on se, että parhaiten jaksavat juuri eläkkeelle jääneet kuusikymppiset. Kun olivat vielä töissä, kuormittuivat kyllä selkeästi, jos lapset olivat siellä hoidossa, eikä kauheasti kehdannut silloin pyytää apua. Eläkkeelle jäädessään hoitivat lapsia mielellään. Sitten taas lähempänä 70 vuoden ikää alkoi näkyä tietynlaista ”höperyyttä”, että ihan pientä ja avutonta lasta en olisi sinne hoitoon jättänyt.

Tämä. "Nuoret" eläkeläiset jaksaa parhaiten, kun ei ikä vielä paina ja työt vielä vähemmän. Omat vanhemmat hoitaa lasta mielellään. Toisetkin hoitaisivat, mutta ovat aina töissä silloin, kun apua tarvitsisi, eikä ole tullut viikonloppuna "huvikseen" kipattua lasta hoitoon. Varmaan kyllä pitäisi, että saisivat vähän tasapuolisemmin viettää aikaa lapsen kanssa ja lapsi tottuisi heihinkin. Muuten voi olla hankalaa myöhemminkään sinne hoitoon viedä, kun jäävät eläkkeelle, jos välit lapseen jäävät etäisemmiksi kuin toiselle puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Laittaako tai hankkiiko ihmiset lapsia sitä katsoen, että onko isovanhemmat kykeneviä hoitamaan lastenlapsia? Ihan väärä asenne ja lähtökohta jos noin tekee.

Lapset tehdään omaan perheeseen, eikä pidä katsoa tai odottaa että isovanhempien kuuluu osallistua hoitamiseen. Se ei edes ole mahdollista isolla osalla jo syystä, että isovanhemmat asuvat satojen/ tuhansien kilometrien päässä.

Jokainen on oma yksilönsä niin äitinä, isänä kuin isovanhempana. Isovanhemmat jotka itse haluavat osallistua lastenlasten hoitoon, on ilmeisesti ok. Ei aina mitä olen kuullut ja havainnut.

Harvoin ja pieninä annoksina sanoi eräskin mummo. Nykyään ei voi jättää lasta hetkeksikään yksin joten ylimääräistä stressiä tulee vastuusta vanhuksille ja myös nuoremmille isovanhemmille. Monilla eläkeläisillä on paljonkin erilaisia sairauksia, jotka rajoittavat toimintakykyä.

Pitäisi ottaa huomioon ,eikä odottaa mummoilta hoitoapua eikä ainakaan vaatia koskaan.

En minä ainakaan huomannut ap:n viestissä mitään viittausta siihen, että lapset tehtäisiin isovanhempia varten ja että heidän pitäisi automaattisesti suostua hoitamaan lapsia. Hän vain kysyi, että olemmeko me huomanneet iän vaikutusta isovanhempien jaksamiseen ja/tai halukkuuteen lastenhoitoapuun.

Meillä on yksi lapsi, joka pph:n avustamana hoidettiin ihan itse. Molemmat vanhemmat töissä.

Isovanhemmat satojen kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ikä tuo monia muutoksia ihmisen elämään, jo yleensä 50v alkaen, nivelet jäykistyvät, reagointikyky heikkenee jne.

Ja viimeistään tuossa 60-65v iässä heidän työkykynsä on pysyvästi alentunut, ettei pärjää enää työelämässä ja tapaturman riski kasvaa.

Ja 70v iässä muutokset ovat vielä suuremmat ja lähes aina, henkilö ei osaa ennakoida voimavarojaan ja jaksamista, koska ne vaihtelevat jopa tunneittain ja vaikka tänään jaksaisi kaivaa kuution hiekkaa, huomenna se voi olla jo ylivoimaista.

On paljon ammatteja ja virkoja, jossa ei voi toimia enää yli 70v, sillä riskit kasvavat.

Ikä vaikuttaa myös auton ajokykyyn liikenteessä, ajokortti on voimassa 70-ikävuoteen asti ja sen jatkamiseen vaaditaan lääkärin tarkastus määräajoin ja ajo-oikeus annetaan määräajaksi.

Ja silti, yli 70v on suuri riski liikenteessä ja aiheuttavat paljon onnettomuuksia.

Omia lapsia isovanhemmat ovat hoitaneet vasta, kun lapsi suorituu itse itsenäisesti arkisista asioita. Ja saa ruuat itse jääkaapista ja hampaat pestyä. Ja silloinkin lyhyeksi ajaksi. Isovanhemmat 67v ja 72v.

Liikenteessä on kyllä 17 v paljon suurempi riski kuin 70 v🤯

Ne jotka on riskinä liikenteessä ovat sitä olipa ikä mikä hyvänsä. 16 vuotias voi olla hyvä kuskattiin ja 70 v huono. Toki yli 60 v refleksi on jo heikenneet ja näkö ja kuulokin on heikentynyt. Lisäksi sairauskohtaukset ovat todennäköisempiä.

Ei ole iästä kiinni. Joku on työkyvytön jo nelikymppisenä ja toinen erittäin hyvässä kunnossa vielä kahdeksankymppisenäkin. Terveydentilan lisäksi lastenhoitoapuun vaikuttaa hyvin paljon se, onko isovanhempi vielä työelämässä vai ei. Ja jos on työelämässä, onko sellaisessa työssä, joka joustaa. Esim jos pitäisi lähteä hakemaan sairastunut lapsenlapsi päiväkodista. Vanhemmillahan on automaattisesti oikeus tehdä näin, mutta isovanhemmilla ei ole. On siis ihan kiinni työnantajasta, joustaako vai ei. Kolmas ja aika merkittävä asia lastenhoidon kannalta on välimatka. Kilometrin päästä mummo tai vaari voi vielä kipaistakin nopeasti apuun, mutta ei satojen kilometrien päästä. Varsinkaan, jos pitäisi ehtiä vielä saman päivän aikana takaisin kotiin. Neljäs ja sekin merkittävä tekijä on isovanhemman halukkuus toimia lastenhoitoapuna. Paljon voi vaikuttaa sekin, onko lapsenlapsia  1 vai 10 ja kuinka usein lastenhoitoapua tarvitaan. Ja tietysti asiaan vaikuttaa lapsenlapsen ikä. Taapero on ihan eri tavalla vahdittava kuin alakoululainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaako tai hankkiiko ihmiset lapsia sitä katsoen, että onko isovanhemmat kykeneviä hoitamaan lastenlapsia? Ihan väärä asenne ja lähtökohta jos noin tekee.

Lapset tehdään omaan perheeseen, eikä pidä katsoa tai odottaa että isovanhempien kuuluu osallistua hoitamiseen. Se ei edes ole mahdollista isolla osalla jo syystä, että isovanhemmat asuvat satojen/ tuhansien kilometrien päässä.

Jokainen on oma yksilönsä niin äitinä, isänä kuin isovanhempana. Isovanhemmat jotka itse haluavat osallistua lastenlasten hoitoon, on ilmeisesti ok. Ei aina mitä olen kuullut ja havainnut.

Harvoin ja pieninä annoksina sanoi eräskin mummo. Nykyään ei voi jättää lasta hetkeksikään yksin joten ylimääräistä stressiä tulee vastuusta vanhuksille ja myös nuoremmille isovanhemmille. Monilla eläkeläisillä on paljonkin erilaisia sairauksia, jotka rajoittavat toimintakykyä.

Pitäisi ottaa huomioon ,eikä odottaa mummoilta hoitoapua eikä ainakaan vaatia koskaan.

Niinpä. Ja jostain syystä isoisien on ihan ok nauttia omasta ajastaan, mutta isoäideiltä sen sijaan vaaditaan jatkuvaa lastenhoitoa.

Aivan. Mummot ne ovat tulilinjalla aina, kun pitäs ottaa lastenlapsia hoitoon. Miksi ei kysytä ukkia/ pappaa, että voisitko sinä ottaa noi pojat ja viedä heidät pelaamaan jääpaloja tms...tai vain ulkoilemaan jne..Monilla on näköjään yksin poikalapsia ja silti turvaudutaan mummon apuun. Toki mummo voi delegoida miehelleen mutta taitaa olla harvinaista.