Lapsettomat, rehellisesti: ärsyttävätkö vanhempien valitukset?

Ei paljon kiinnosta. Voin sanoa että tsemppiä, mutta ei minulla ole antaa mitään neuvoja eikä minun neuvoni varmaankaan lapsettomana edes kiinnosta/hyödytä.

ei ärsytä, eivät koske mua millään lailla

Ap vois vastata, pitäiskö mun lapsiperheellisenä ärsyyntyä sitten lapsettomien ystävieni valituksista, kun heidänkään asiat eivät ilmeisesti kosketa mua lainkaan, jos ne sattuvat hiukan poikkeamaan omasta elämästäni. Vai onko tämä suunnilleen jonkun kasiluokkalaisen aloitus? Ainakin maailma tuntuu olevan vielä kovasti mustavalkoinen.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:49"]

Vastaan tähän vähän laajemmin:

Eniten ärsyttää se, kun ihan mielenkiintoinen ihminen kokee totaalisen katoamisen, kun tämä ihminen saa lapsen. Hänen face-sivunsa ei olekaan enää hänen, vaan lapsen. Tällainen ihminen julkaiseen pelkkiä lapsipäivityksiä ilman minkäänlaista suodatusta. Ketään ei oikeasti kiinnosta hänen lapsensa eritteet eikä kuvat näistä eritteitä (viittaan kuvien osalta lähinnä valuvaan kuolaan joka on sekoittunut puoliksi syötyyn ruokaan). Luulisin, että lapsesta voisi saada ihan söpönkin kuvan ja julkaista joskus vaikka sellaisen. Ja mielellään vähän harvemmin kuin vähän useammin. Minähän en ole laittanut hänen lastaan kaverikseni, vaan hänet, ja kuulen edelleen mielelläni mitä HÄNELLE kuuluu. Tietenkin voi olla niin, että hänelle ei kuulu enää mitään muuta kuin lapsen hoitoa, ja se on vähän surullista.

Vastaus kysymykseesi: Miksi valittaa facessa, miksei ratkaista ongelmia? Tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä, myös lapsettomia. Kaikilla on kivempaa, kun faceen kirjoitetaan positiivisempia asioita, eikä valiteta. Joskus nyt tietenkin voi valittaa kun vituttaa, mutta elkee ottako tavaksi.

[/quote]

Tiedän hyvin mistä puhut. Itse en koskaan ole kokenut halua saada lapsia, mutta olen huomannut, että moni ystäväni muuttui lastensaannin jälkeen "zombieksi". Vaikuttaa siltä, kuin heidän elinvoimansa olisi imetty pois ja tilalla on tyhjä kuori.

Olen alle 30-vuotias ja olen tekemisissä vain muutaman vanhemman kanssa. Yksi ärsyttää muutenkin ja loput eivät koskaan valita.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:07"]

Olen alle 30-vuotias ja olen tekemisissä vain muutaman vanhemman kanssa. Yksi ärsyttää muutenkin ja loput eivät koskaan valita.

[/quote]

Näistä lopuista tosin suurin osa on miehiä ja ehkä vanhemmuus sujuu helpommin.

Vähän aikaa sitten ärsytti. Olin julkisessa paikassa syömässä ja lukemassa lehteä, kun kuulin suureen ääneen erään eronneen muijan valittavan ex-miehensä elatusavuista. Pöpötystä tuli noin tunnin verran, vieressä muijan kaveri joka nyökkäili ja myötäili. Puheenvuoroa ei hän saanut ollenkaan. Valitusta tuli niin paljon, että aloin jo sääliä tätä ex-miestä.

Vanhemmat kyllä valittavat arestaan paljon enemmän kuin lapsettomat.

Ei oikeastaan ärsytä. Lähinnä ajattelen, että onneksi minulla ei ole noita ongelmia. Muita kyllä, mutta koitan olla valittamatta liikaa.

Kerran on ärsyttänyt. Olin silloin liikenteessä kahden yksinhuoltajaäidin kanssa. Olivat molemmat kovin onnessaan, kun saivat kerrankin lapsivapaan illan. No ei se loppupeleissä kovinkaan lapsivapaata ollut, kun molemmat puhuivat ihan intopiukassa yövalvomisista, vaipan vaihdosta ja isompien lasten kouluista/tarhoista/rehaamisista. Luulin silloin, että ideana oli päästä tuulettumaan ja ajattelemaan muutakin, kuin arkea :D Lähdettiin onneksi baariin, niin sain sieltä sitten muuta juttuseuraa. Hirveän vaikeaa kommentoida paskavaippoihin mitään, kun ei omaa kokemusta ollut. Eikä tulekkaan, en halua muuttua äitikoneeksi, jossa oma persoonallisuus katoaa.

Muuten ei ole ärsyttänyt, yhdestä äidistä ongelmineen selviän kerralla vallan mainiosti :)