Lue keskustelun säännöt.
En haluaisi antaa nuorelleni joululahjaa..
09.12.2021 |
..koska perseillyt koko syksyn. Koulu menee huonosti. Valehtelee. Lintsaa. Ym ikävää kaiken aikaa. Ilkeä ja laiska.
Meillä aina panostettu lahjoihin mutta nyt ei ole mitään fiilistä laittaa. Joo, eihän se joululahja mikään palkinto mistään ole, mutta ymmärrättekö fiiliksen kun en halua panostaa lahjaan tyypille joka raastaa hermoja päivittäin.
Odottaa toki lahjoja.
En tiedä. Ehkä annan vain paketin, pari, jotain tarpeellista tavaraa. Toiveet jää toteutumatta.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat. Lahjat annetaan hyvästä sydämestä, ei palkinnoiksi joistain saavutuksista tai käyttäytymisestä . Voisi ehkä tuossa tilanteessa ajatella jopa päinvastoin, että nyt olisi sen leuat loksauttavan ja yllättävän lahjan paikka! Sellaisen joka osoittaisi, että katsos nyt, näin paljon sinua rakastan ja arvostan, vaikka me molemmat tiedämme, että syksy ei mennyt ihan putkeen! No, ajatus vain, eihän rakkautta ensi sijaisesti tavaralla osoiteta. Ehkä kuitenkin osoittaa, että asioista voi ajatella niin monella tavalla.
Tästä tuli mieleeni, että sain äidiltäni ensimmäisen lapseni synnyttyä mietteen "Rakasta minua eniten kun ansaitsen sen vähiten" ja edelleen se on minusta loistavasti sanottu. Niin se menee. Vaikka mitä tapahtuisi, äiti rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiusata. Ei ole masentunut. Ilkeä ja pahantuulinen. Kertoo kyllä aina asiansa, on sellainen ollut aina. Nyt vaan joku ihme laiskuus-häijyily-ilkeily-kausi
Ap
No johonkin on selvästi tyytymätön kuitenkin. Onko saanut tarpeeksi huomiota? Ongelmia sisarusten kanssa, jotain muutoksia elämässä? Isän kanssa hyvissä puheväleissä? Kannattaa ottaa nyt viimeistään koppi teinistä, ennenkuin alisuoriutuu elämässään vielä enemmän.
Tykkääkö se lapsi käyttäytyä noin? Itse vähän epäilen ettei hän silkkaa kiusantekoaan noin käyttäydy ja sinä olet ajamassa jo maassa makaavan lapsen yli.
Lapsi oireilee kiusauksen seurauksena, ei koulukiusaamisen, vaan kotona tapahtuvan.
Lapsi ei selvästi ole turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko syksyn oireillut, etkä ole syytä selvittänyt tai hakenut apua?
Minäkin teininä ”perseilin” (alisuoritin koulussa ja auoin päätä takaisin vanhemmille), eli oireilin huonojen koulu- ja kotiolojen takia. Ei sitä mitkään joululahjat olisi pelastanut. Ei vaikka olisinkin joskus saanut jotain mitä olisin toivonut. Oikeastaan se lemppareiden räikeä suosiminen vaan korostui jouluisin, mikä ei sekään auttanut tilannetta. Suurin lahja olisi ollut huostaanotto. 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, ettet rakasta lastasi
Ja kukas niin väittää?? Ei vaan tunnu hyvältä lahjoa nyt kun ei oikein asiat hoidu pojalla. Tämän muutkin huomanneet kuin minä. Jokin vaihe hällä nyt menossa.
Ap
Älä lahjo. Tee mieluimmin jotain hänen kanssa.
Hohtokeilailu ulos syömään pulkkamäkeen.
Ehdota, kysy.
Kerro ettti materiaalia tule tällaisen perseilyn tuotoksena.
Anna aikaasi. Sitä hän tarvitsee.
Hakee rajoja ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kiusata. Ei ole masentunut. Ilkeä ja pahantuulinen. Kertoo kyllä aina asiansa, on sellainen ollut aina. Nyt vaan joku ihme laiskuus-häijyily-ilkeily-kausi
Ap
Mistä sinä tiedät, ettei ole masentunut? Juurikin sellaista käytöstä. Masennus ei näy ulospäin
Apua tarvitsee. Sinä et ehkä riitä, vaan ammattilaisen apua.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle lapselle paras lahja olisi uusi, rakastava ja kunnollinen äiti.
Toivottavasti muu suku tajuaa ja hankkii tällaisen.
Elämä on mahdollisuus. Kaikilla ln mahdollisuus kehittyä. Sinunkin… typerien kommenttien laitteilla.
Aapee voit muuttaa omaa käyttäytymistäsi ja sitä kautta lapsesikin on mahdollista muuttua.
Kerro, että olet hämilläsi tämän asian kanssa. Haluaisit auttaa, mutta et tiedä miten. Olet lastasi varten.
Osoita oma inhimillisyytesi.
Kerro, että rakastat.
Jep, tosin ongelmana tässä tilanteessa äidin.