Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te työssä käyvät yksinhuoltajat selviätte kaikesta?
09.12.2021 |
Tuntuu että aina on joku asia huonosti hoidettu.
Aloin ihan listaamaan ja pohtimaan paljonko eri asiat veisi aikaa edes jonkinlaisella "hutaisu"tasolla, jotka ihan vähintään pitäisi pystyä hoitamaan että olisi edes puoliksi ns. "kunnon ihmisen" kirjoissa, ja eihän siihen oikein viikon tunnit riitä tai todella minuuttiaikataululla pitäisi mennä ja juurikaan ei jäisi "tyhjää aikaa" tv:n katseluun tms.
Itseä alkanut nyt rassaamaan, kun etäsuhteessa miesystävän kanssa menee siihen jo hirveästi aikaa, ja niitä yhteisiä hetkiä en voi käyttää muiden vastuiden hoitamiseen, eli kaikki kaaostuu ja kasaantuu entistä enemmän.
Ongelmia nyt:
Lapsilla on koulunkäyntiongelmia, siinä tarvitsiivat tukea (kumpikin vähän "nepsy"-lapsia eli tarttee enemmän tukea).
Koiraa ei ole saanut koulutettua sisäsiistiksi.
Ei jaksa huolehtia aina terveellisestä säännöllisestä ruoasta ja liikunnasta, joten paino nousee mikä tekee masennusta ja omanarvontunteen laskemista sekä epävarmuutta.
Ystävyyssuhteista ei ehdi pitää huolta eikä nähdä perhettä.
Mutta vaikeasti viikon tunnit riittää, kun laskisi ihan perusasiat.
- riittävä uni (tarttisin tosi paljon sitä luonnostaan....)
- kaupassa käynti esim 2 x vk
- työpäivä, edes se 8h (ei toteudu aina tuokaan, mutta välillä venyy pidemmäksi). Työmatkat päälle. (Nyt järkky määrä töitä rästissä mikä ahdistaa).
- koiran ulkoilutus ja turkin harjaus, kissan hiekkalaatikon putsaus (nämä ihan retuperällä)
- ruoan laitto (liian usein vaan jotain kyhättyä ,herkkua itselle ja jotain pakastepizzaa lapsille tms; välillä sentään jotain "normaalia")
- perussiivoukset (käytän siivouspalvelua mutta ei ole varaa joka viikko)
- pyykit
- tiskit (liian usein tiskivuori)
- joku perusmäärä liikuntaa
- itsellä 1-2 harrastusta, joista en haluaisi luopua (toinen olisi samalla liikuntaakin, toinen on mun mielelle hyväksi ja jotain sosiaalista). Näihin menisi 1-2 krt viikko 1,5-2 h kerrallaan + matkat.
Sitten kaikki kausityöt
- lumityöt
- pihan jonkunlainen kunnossapito
- talon kunnossapito (pitäisi kai joskus jotain rännejä putsata jne., tää on ihan retuperällä)
- ilmanvaihtosuodattimet jne. jne.
Nyt varmaan vaikuttaa, että olen järjestelykyvytän ja elämän hallinta ei toimi, mutta tästä ei edes ole kyse, vaan asiat kyllä nyt jotenkin on kasassa, mutta ihan rajoilla mennään. Aina joku tekemättä (laskut myöhässä, krjaston kirjat palauttamatta, lasten koulunumerot huonoja ja myöhästelevät/poissaoloja, pyykit pöydällä päiväkausia, nukun viikolla liian vähän ja viikonloppuna liian pitkään, en ehdi seurata uutisia...)
Ja tajuan että eihän viikon tunteihin kaikkea edes olisi mahdollisat ehtiä, tai sitten tosiaan esim viikonloppuisin ei voisi ottaa yhtään liikaa "löysää" (kuten nyt).
Pitääkö mun sanoa miesystävälle suoraan, että mulla ei ole aikaa samalla tavoin tähän? Ja auttaisiko sekään sitten.... henkisesti kai hyvä tehdä välillä kuitenin muuta kuin suorittaa koko ajan?
Kommentit (56)
Asun rivitalossa, irtaimisto on karsittu. Perussiistiä saa viikossa.
Kaikki rännien puhdistukset jne tehdään talkoona. Naapurin mies puhdistaa kaikki, hän on siellä ylhäällä. Esim itse putsaan autopaikan. Se sopii minulle.
Harrastus on jumppa kotona. Valmiita pätkiä poltettuna levyille. Nämä on hyvin vanhoja. Hiki tulee edelleen.
Ruokalistat ja suunnittelut ajantasalla. Etukäteen päätetty mitä syödään seuraavalla viikolla.
Tekemättömiä töitä ei kasaudu, kun teen ne samalla viikolla.
Naapurissa asuu remppamies. Jos tarvitsen esim sähkömiestä, pärjään hetken ilman. Kun naapuri kysyy onko tekemättömiä töitä, annan listan.
Hän kertoo noihin menee aikaa x hetkeä ja jokaisesta vartista siivotan hänen tai/ja puolison auton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti hoiti käytännössä meidät yksin raskaan työnsä lisäksi, kun isä oli töissä toisaalla. Toki viikonloppuisin hän teki niitä ns talon töitä sitten, mutta olikin iso talo maalla ja lampaitakin jossain vaiheessa, eli hommia riitti ja viikolla myös harrastuksiin kuskailu vei aikaa, kun ei itsenäisesti päässyt mihinkään. Meidät lapset laitettiin pienestä pitäen hommiin myös, tiskikoneen tyhjennykset, lemmikkien hoito, omien huoneiden siivous, koko kodin siivous, ruohon leikkuu, lumityöt, puutyöt, pyylin pesu ja ripustus, kaikkea semmoista. Aivan vieras ajatus että äiti tekisi kaiken, eihän sillä mitenkään olisi riittänyt aika.
Jos eläimiä ei pystytä hoitamaan, on rääkkäystä olla antamatta niitä pois. Ihan sama miltä tuntuu, niillä eläimillä on oikeus hyvään elämään. Toisekseen, ymmärrän joo että olis kiva olla parisuhteessa, sinkkunaisia syrjitään kaveripiireissä yms. ja erityisesti yksinhuoltajanainen on kaiken pahan alku ja juuri, mutta jos suhde vain vie eikä tuo, niin se oli siinä sitten. Se miesystävä nyt ei mikään isä sun lapsille ole, eikä siitä sellaista tule (älä nyt vaan rupea tekemään mitään sinettivauvaa tohon suhteeseen!!!), joten anna olla.
Kolmannekseen, luovu siitä haaveesta että koti olis siisti. Katso hamsteriohjelmia (Americas biggest hoarders tms) ja ota tavoitteeksi ettet ihan sille tasolle mene.
Kaikki tämmöiset tyttöjen laivaviikonloput tms. spa-dayt unohdat ihan lähtökohtaisesti. Karsi elämästä kaikki bile-sinkkukaverit, koska ei sulla ole rahkeita siihen elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen etäsuhde, varmaan yli vuoden. Lopulta väsyin siihen loputtomaan lepäilyyn viikonloppuna jne juhlahetkiin. Hoksasin miten raskasta on kun toisen kanssa ei ole arkea ollenkaan. Arjessa piilee se onni!
Mä olen lähivanhempi ollut 6 vuotta, nepsy esikoinen, kaksi pienempää ja kaksi koiraa. En olisi ikinä luopunut koirista, ne toi lohtua ja seuraa kun olin yksin viikonloppuja. Kannoin vastuun niistä kuin lapsistanikin. Toinen kuoli vanhuuteen toinen vielä elossa.
Mä olen just sellainen touhottaja aamusta iltaan. Menen nukkumaan aikaisin ja herään aikaisin. Kalenteriin merkitsen ylös ihan kaiken.
Kaksi vuotta on ollut nyt mies jonka kanssa alusta asti tuli mukaan arki. Nyt olemme 6 henkilön uusperhe ja hänen lapsensa on myös ns nepsy. Rankkaa on edelleen välillä mutta mies ei tosiaan tullut meille asumaan uudeksi lapseksi vaan hoitaa arjen askareita siinä missä minäkin.
Yritin käydä harrastuksessa, hauskaa oli mutta päivät pitenee vain. Eli luopuisin harrastuksesta ja sen miehen kanssa pitää tehdä muutakin kuin ns vapaata. Juuri omalle viikonlopulle osuu ne lasten vaatehankinnat ja rikkoutuneen pyörän korjaus, mutta tätä se on.
Tsemppiä sinulle!
Joo varmaan mulla tämä etäsuhde nyt sotkee hommaa entisestään. En tartte "fwb":tä, tarttisin arkeen kumppanin rinnalle.
Ja olen tosiaan aika allerginen sille, jos mies ei ole "mies" vaan jotenkin lapsenomainen.
Harmi vaan että nykymiehissä ei taida paljon olla niitä, jotka ovat valmiita muuttamaan yhteen ylipäänsä, että sellaista aitoa miestä kumppaniksi rinnalle löytyisi.
Sekin on tosiaan sitten kurjaa, jos ei ole lainkaan aikuista seuraa jonka kanssa rentoutua edes joskus.
ap
Mä olen yrittänyt vaan hyväksyä tilanteen että ilman miestä joutuu elämään siihen asti kunnes lapset muuttaa pois kotoa. Ymmärrän kyllä ettei miehet halua osallistua toisen miehen lasten ylläpitoon, eikä sellaisia osallistuvia miehiä (joilla olisi muukin elämä kunnossa) ole todellakaan kovin montaa tässä maailmassa. En enää käytä energiaa sellaisen etsimiseen, vaan lasteni ja taloni hoitoon.
Se aikuisten aika sitten ystävien seurassa silloin kun mahdollista.
-eri
Pelotttaa vaan, että sitten kun lapset muuttaneet, olen jo niin vanha, selkeästi yli 50v, että ainakaan enää löydy ketään. Näyttää nuo monet 50-60v miehet olevan pahimpia playereitä ja kuvittelevat saavansa nuoria naisia. Nyt mä vielä näytän edes jollekin 50+ ikäisille kelpaavan kun heitä nuorempi :D mutta miten sitten enää...
ap
No sitten ne on vääriä miehiä muutenkin jos playereita ovat. Usko pois, yksin asuminen pistää arvot oikeaan järjestykseen ja auttaa karsimaan ne ääliöt alkuvaiheessa kun opit tietämään mitä haluat.
Paitsi jos sulle on ihan sama mikä ukko siinä vieressä on ja kuinka paljon se sua käyttää hyväksi niin sitten on kai kiire, ettei markkina-arvo laske. Huoh.
En voi ymmärtää, miksi pitää vielä hankkia lemmikkejäkin, jos ei lapsistakaan meinaa selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi pitää vielä hankkia lemmikkejäkin, jos ei lapsistakaan meinaa selvitä.
No kun ap:llä on ilmeisesti ollut ensin lapset, sitten lemmikit, ja vasta kun uusi mies tuli kuvioihin niin ei selviä. Mun käsittääkseni niistä lapsista ainakin selvisi hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi pitää vielä hankkia lemmikkejäkin, jos ei lapsistakaan meinaa selvitä.
No kun ap:llä on ilmeisesti ollut ensin lapset, sitten lemmikit, ja vasta kun uusi mies tuli kuvioihin niin ei selviä. Mun käsittääkseni niistä lapsista ainakin selvisi hyvin?
Eli paska miesvalinta, kun mies tuo vain ongelmia eikä helpotusta arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi pitää vielä hankkia lemmikkejäkin, jos ei lapsistakaan meinaa selvitä.
No kun ap:llä on ilmeisesti ollut ensin lapset, sitten lemmikit, ja vasta kun uusi mies tuli kuvioihin niin ei selviä. Mun käsittääkseni niistä lapsista ainakin selvisi hyvin?
Joten kuten näin.
Ja nyt vähitellen heräsin taas tähän tilanteesen, kun tajuan ett äpitää saada kuntoon
- oma itseni (terveys, liikunta, uni, ruoka - edes jotenkin)
- kodin rutiinit takaisin, auttaa siisteyttä, lapsia, eläimiä.
Ja vielä tuohon, että lasten paremmin olleet asiat / ongelmat on nyt teini-iän myötä ja eri käänteiden myötä pahentuneet, eli lapset vie tavallaan paljon enemmän aikaa kuin esim. 5 vuotta sitten, eikä heiltä voi tosiaan vaatia samalla tavoin tiskivuoroja tms. tässä tilanteessa mikä heillä on päällä.
Ehkä joskus taas jos / kun terapia ja/tai lääkitykset auttaa jne mutta nyt joudun hyävkysmään, että välillä tekevät jotain hyvinkin ja välillä ei. Eli en voi aikatauluttaa heille mitään, ja varauduttava että esim aamuisin tarvitaan välillä enemmän tukea välillä vähemmän (mikä sotkee mun työaamun, ja siirtyy sitten työnteko iltaan jne.)
ap
Et kuulosta erityisen rakastuneelta, joten ehkä helpointa olisi heivata mies. Työajan lyhentämistä voisi myös miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi pitää vielä hankkia lemmikkejäkin, jos ei lapsistakaan meinaa selvitä.
No kun ap:llä on ilmeisesti ollut ensin lapset, sitten lemmikit, ja vasta kun uusi mies tuli kuvioihin niin ei selviä. Mun käsittääkseni niistä lapsista ainakin selvisi hyvin?
Joten kuten näin.
Ja nyt vähitellen heräsin taas tähän tilanteesen, kun tajuan ett äpitää saada kuntoon
- oma itseni (terveys, liikunta, uni, ruoka - edes jotenkin)
- kodin rutiinit takaisin, auttaa siisteyttä, lapsia, eläimiä.
Ja vielä tuohon, että lasten paremmin olleet asiat / ongelmat on nyt teini-iän myötä ja eri käänteiden myötä pahentuneet, eli lapset vie tavallaan paljon enemmän aikaa kuin esim. 5 vuotta sitten, eikä heiltä voi tosiaan vaatia samalla tavoin tiskivuoroja tms. tässä tilanteessa mikä heillä on päällä.
Ehkä joskus taas jos / kun terapia ja/tai lääkitykset auttaa jne mutta nyt joudun hyävkysmään, että välillä tekevät jotain hyvinkin ja välillä ei. Eli en voi aikatauluttaa heille mitään, ja varauduttava että esim aamuisin tarvitaan välillä enemmän tukea välillä vähemmän (mikä sotkee mun työaamun, ja siirtyy sitten työnteko iltaan jne.)
ap
Oletko siis laiminlyönyt itseäsi, lapsiasi ja kotiasi miehen takia`? Jos kyllä, tiedät, mikä on ratkaisu ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
- Luovutat koiran ja kissan adoptoitavaksi
- Ruoat voi tilata kaupasta noutovalmiiksi tai toimitettuna, niin ei tarvitse mennä kahta kertaa viikossa kauppaan pyörimään
- Harrastukset tauolle
- Kakaroille sanktiot surkeista koulunumeroista ja myöhästelystä
- Kakarat avuksi kotihommiin
- Talo myyntiin ja muutatte taloyhtiöön missä on huoltoyhtiö. Hoitamattomana se talo mätänee ja rapistuu kuitenkin.
- Miesystävälle lähtöpassit tai ohjeistus runkata ja viihdyttää itse itseään
Kaikissa muissa samaa mieltä, mutta:
-Siivoamiseen robotti-imuri. ÄLÄKÄ OSTA MITÄÄN ALLE 500€!
-lapsille viikkotehtävät, jotka kiertävät
-nepsyille ei yhtään ruutuaikaa
-talo saa pysyä, jos lasket, että halvempaa asua siinä. Ota selvää, mitä talossa/talolle tehdään ja milloin mitkäkin.
-motivoi itsesi liikkumaan-se motivoi myös syömään terveellisemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap.
Hyviä vinkkejä täällä. Komppaan myös tuota priorisointia ja matalalta menemistä aina kun mahdollista esim. siisteyden jne. osalta.
Lasten tukeminen on tällä hetkellä tärkeintä, ja oman jaksamisesi.
Lapset osallistumaan siivoamiseen ja lemmikkien hoitoon, kykyjensä mukaan. Lemmikeistä luopuminen, jos ei oikeasti ole aikaa.
Turhan tavaran karsiminen, siivoaminen helpottuu.
Aikataulut ja rutiinit arkeen. Liikkuminen yhdessä lasten kanssa.
Turhat menemiset minimiin. Ajoissa nukkumaan.
Olen yh, asumme omakotitalossa ja lemmikkejäkin on. Arki on aikataulutettua mutta ihan sujuvaa ja mukavaa. Autan lapsia, mutta en passaa kaikkea valmiiksi.
Omia harrastuksia ei nyt ole hyötyliikunnan lisäksi mutta niiden aika on myöhemmin. Riittävä lepo on tärkeää.
Uuniruuat ovat helppoja ja terveellisiä a valmistuvat ns. itsestään kun tehdään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille enemmän vastuuta kotitöissä, kuten joku sanoikin. Alat muutenkin organisoida asioita, kuten yritystoiminnassa. Tämä koskee myös ruuanlaittoa.
No sillätavalla just ja just pärjää että käy töissä, eikä kodin lisäksi muualla. Ei omia harrastuksia tai miesystävää. Itsellä myös nepsylapsi, aika vahdittava eikä häntä viitsi jättää yksin moneksi tunniksi vaikka on jo iso koululainen. Elämä on.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos puhuisit lastesi kanssa, että kaiken mahdollisen hoitaminen ei nyt sinulta onnistu. Eli joko he auttavat lemmikkien kanssa, tai sitten ainakin toinen luovutetaan toiseen perheeseen. Ottaen huomioon, että lapset on jo teinejä tuon luulisi onnistuvan.