Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että uusi miesystävä "ärsyttää", pitäisikö aina olla rakastunut fiilis alkuun
09.12.2021 |
N. 1/2 vuotta tunnettu ja oltu yhdessä.
Alkuun ihan tykkäsin, ja välillä vieläkin, mutta ei ole sellaista valtavan rakastunutta tunnetta, kuten yhdessä aiemmassa suhteessa.
Lisäksi moni asia hänessä ja hänen toiminnassaan, asenteissaan, tavoissaan, jopa olemuksesssankin, ärsyttää. Tämmöinenhän olisi ihan normaalia joskus 10v yhdessäolon jälkeen, mutta jo nyt?
Voikohan e-pillereiden syöminen saada tällaista oloa aikaan?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuossa vaiheessa ei olisi ihan head over heels -rakastunut, niin kyllä tuo ärsyyntyminen viestii siitä, että ette sovi yhteen. Arvaanko oikein, että on jossain deittisovelluksessa tavattu ihminen?
Siellähän ne ihmiset valitettavasti nykyään tavataan...
ap
Älä käytä sovelluksia tähän asiaan. Se voi toimia nuorille, jotka ei vielä valikoitunu niihin jotka viedään ja niihin, jotka pyörii sovelluksessa vuosia. - eri
Ainoa vaan, että mistäs niitä ihmisiä sitten nykyaikana tavataan :D (jo ennen koronaa tuntuu ettei ihmiset tavanneet kuin netin kautta)...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on mennä kimppaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ärsyttää? Parempi pysyä vaan irtopanolinjalla.
Ei, vaan parempi etsiä sellainen ihminen, joka tuntuu oikealta eikä ärsytä.
Kai se lähtökohtaisesti riippuu siitä, mikä hänessä ärsyttää. Mutta en itse näe asiaa niin, että edes 10 vuoden kuluttua "kuuluisi" toisen ärsyttää. Satunnaisesti joku asia voi ärsyttää kenessä vain, mutta jos lähtökohtaisesti toinen ihminen ärsyttää eikä jokin yksittäinen asia, mitä hän sattuu tekemään, kuulostaa se siltä, että on väärän ihmisen kanssa. Eli jos toisen olemus tai persoona ärsyttävät, se on merkki tästä. Mutta jos ärsyttää se, että toinen unohti aamulla maitopurkin pöydälle, se on normaalia, koska ärsytys kohdistuu yksittäiseen kämmiin eikä henkilöön itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna oleminen - eikä mitään yrityksiä - voi olla mukavaa! Elät selibaatissa vaikka ensi kesään asti.
Ei pysty :D :D.
Ja joo, ei se sinkkuelämäkään niin kivaa ole, on sitäkin ehditty tässä eron jälkeisinä vuosina kokea.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on mennä kimppaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ärsyttää? Parempi pysyä vaan irtopanolinjalla.
Ei, vaan parempi etsiä sellainen ihminen, joka tuntuu oikealta eikä ärsytä.
Ap:lla on traumoja, jolloin jännittävä, dynaaminen ja epäluotettava petturimies tuntuu "oikealta". Ohjeesi ei välttämättä toimi, jos ihmisellä on paljon ongelmia ja huonoja kokemuksia ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että jos nyt jo ärsyttää niin hän ei ole se oikea sinulle.
Alkuhuuma alkaa haihtua ja näet kumppanisi realistisemmin. Jos ärsytyksen aiheet ovat vakavia eivätkä puhumalla selviä, kannattaa ehkä nostaa kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna oleminen - eikä mitään yrityksiä - voi olla mukavaa! Elät selibaatissa vaikka ensi kesään asti.
Ei pysty :D :D.
Ja joo, ei se sinkkuelämäkään niin kivaa ole, on sitäkin ehditty tässä eron jälkeisinä vuosina kokea.
ap
Jos et pysty olemaan yksin ja huomaat itsestäsi, että sinulla on tapana ihastua ongelmallisiin kumppaneihin (tunnet enemmän vetoa heihin, jotka aiheuttavat draamaa elämässäsi) niin se kertoo omista käsittelemättömistä asioista. Daddy-issues on oma villi veikkaukseni. Hyvin usein naisten huonon miesmaun taka on etäinen tai muulla tapaa haastava suhde isään lapsuudessa. Ennen kuin korjaat oman itsesi niin et kykene tunnistamaan sinulle oikeaa miestä vaan viehätyt heistä, jotka antavat sinun kokea uudelleen lapsuutesi traumat.
Ärsytys voi johtua myös ap:stä, moni sinkkuna pitkään ollut ei osaa olla enää parisuhteessa, kun menettää itsenäisyyden ja on pakko tehdä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että sitä kehittää ärsytyksen/ällötyksen tunteita sitoutumiskammon takia. Tällaisen pitäisi olla väliaikaista ja mennä ohi, kun sen antaa olla. Jos tunne ei väisty, kyse on väärästä kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys voi johtua myös ap:stä, moni sinkkuna pitkään ollut ei osaa olla enää parisuhteessa, kun menettää itsenäisyyden ja on pakko tehdä kompromisseja.
Millä lailla seurustellessa menettää itsenäisyyden? 6 kk:n seurustelussa ei edes asuta yhdessä, ja luulenpa, ettei tuossa vaiheessa joudu tekemään sen enempää kompromisseja kuin ystävienkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna oleminen - eikä mitään yrityksiä - voi olla mukavaa! Elät selibaatissa vaikka ensi kesään asti.
Ei pysty :D :D.
Ja joo, ei se sinkkuelämäkään niin kivaa ole, on sitäkin ehditty tässä eron jälkeisinä vuosina kokea.
ap
Jos et pysty olemaan yksin ja huomaat itsestäsi, että sinulla on tapana ihastua ongelmallisiin kumppaneihin (tunnet enemmän vetoa heihin, jotka aiheuttavat draamaa elämässäsi) niin se kertoo omista käsittelemättömistä asioista. Daddy-issues on oma villi veikkaukseni. Hyvin usein naisten huonon miesmaun taka on etäinen tai muulla tapaa haastava suhde isään lapsuudessa. Ennen kuin korjaat oman itsesi niin et kykene tunnistamaan sinulle oikeaa miestä vaan viehätyt heistä, jotka antavat sinun kokea uudelleen lapsuutesi traumat.
Miksi aina tulkinta on se, että huonot kumppanivalinnat johtuvat isäsuhteesta. Kai ne yhtä hyvin voivat johtua äitisuhteesta - tai ehkä jopa todennäköisemmin, kun etenkin aiemmin äitiin oli yleensä vahvempi suhde perinteisistä sukupuolirooleista ja perheen sisäisestä työnjaosta johtuen. Tällöin hankala kiintymyssuhde äidin kanssa vaikuttaisi enemmän kuin isäsuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloititko e-pillerit seurustelun myötä? E-pillerit nimittäin osalla naisista laittavat tunne-elämän sekaisin. Ja sanotaan, että naiset tykkäisivät pillereillä feminiinisemmistä miehistä kuin mitä tykkäävät hedelmällisenä (ilman pilleriä) eli voi ilmeisesti jonkun verran vaikuttaa miesmakuun.
Jos nyt vasta aloitit pillerit niin kannattaa ottaa vakavasti se mahdollisuus, että johtuvat niistä. Siis ihan masennustakin jotkut saa niistä joten pieni ärtymys ei ole yhtään mitään.
Jos nämä fiilikset alkoivat ennen pillereitä, niin olettaisin että kyse ehkä on miehestä. Jos tykkäsit hänestä enemmän silloin kun et vielä tiennyt millainen asenne ja millaiset tavat hänellä on, se viittaisi siihen ettei hän ole sopiva. Sen sijaan voimakasta "in love" tunnetta ei tarvitse olla. Miehen seurassa pitäisi kuitenkin olla hyvä olo ja sinun pitäisi olla sopivan kiinnostunut läheisyydestä tämän kanssa.
Oon syönyt niitä aikoinaan pitkään, sitten oli taukoa kun luulin jo että vaihdevuodet alkoi.
Sitten kokeilin uutta merkkiä (samat fiilikset), ei sopinut mulle, vaihdoin vanhaan merkkiin, ja tuli nää fiilikset. On nää samat tuntemukset muutenkin mietityttänyt mutta tuntuu voimistuvan heti kun alotan pillerit.
Toisaalta mietin, että olen niin rikki ja satutettu aiemmista suhteista, että ehkä mä en vaan osaa olla tietyllä tapaa "turvallisen" ihmisen kanssa, pidän sitä niin nössönä hitaana vetäytyvänä ja tahdottomana / ilman elämän kipinää ja tavoitteita olevana, paikoilleen jämähtäneenä.
ap
Oletko ajatellut terapiaa?
Edelliset suhteet satuttivat ja rikkoivat sinua, mutta sitten valitellaan nössöyttä?
Niin, jännistä tekisi mieli ja on kokeiltukin, huonoin kokemuksin... mutta se kilttis on vaan niiii-iiin tylsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloititko e-pillerit seurustelun myötä? E-pillerit nimittäin osalla naisista laittavat tunne-elämän sekaisin. Ja sanotaan, että naiset tykkäisivät pillereillä feminiinisemmistä miehistä kuin mitä tykkäävät hedelmällisenä (ilman pilleriä) eli voi ilmeisesti jonkun verran vaikuttaa miesmakuun.
Jos nyt vasta aloitit pillerit niin kannattaa ottaa vakavasti se mahdollisuus, että johtuvat niistä. Siis ihan masennustakin jotkut saa niistä joten pieni ärtymys ei ole yhtään mitään.
Jos nämä fiilikset alkoivat ennen pillereitä, niin olettaisin että kyse ehkä on miehestä. Jos tykkäsit hänestä enemmän silloin kun et vielä tiennyt millainen asenne ja millaiset tavat hänellä on, se viittaisi siihen ettei hän ole sopiva. Sen sijaan voimakasta "in love" tunnetta ei tarvitse olla. Miehen seurassa pitäisi kuitenkin olla hyvä olo ja sinun pitäisi olla sopivan kiinnostunut läheisyydestä tämän kanssa.
Oon syönyt niitä aikoinaan pitkään, sitten oli taukoa kun luulin jo että vaihdevuodet alkoi.
Sitten kokeilin uutta merkkiä (samat fiilikset), ei sopinut mulle, vaihdoin vanhaan merkkiin, ja tuli nää fiilikset. On nää samat tuntemukset muutenkin mietityttänyt mutta tuntuu voimistuvan heti kun alotan pillerit.
Toisaalta mietin, että olen niin rikki ja satutettu aiemmista suhteista, että ehkä mä en vaan osaa olla tietyllä tapaa "turvallisen" ihmisen kanssa, pidän sitä niin nössönä hitaana vetäytyvänä ja tahdottomana / ilman elämän kipinää ja tavoitteita olevana, paikoilleen jämähtäneenä.
ap
Tätä olin tulossa. Mieti enemmän niitä omia haitallisia ajatusmalleja ja traumoja ja niiden yhteyttä ärsyyntymiseen. Monesti se, mikä tuntuu siinä hetkessä ihanalta (esim. jännittävä, tulinen kumppani), ei ole meille hyväksi pitkällä tähtäimellä (kumppani onkin oikeasti ailahteleva, epäluotettava, aggressiivinen...).
Sitä mä just tässä pohdin.... Että voiko tämä vielä pitkällä aikavälillä kääntyä niin, että opin arvostamaan nykyistä kumppania enemmän ja aidommin, enkä alitajuisesti hae jotain sellaista johon tottunut.
Vai onko vaan niin, ettei meidän elämän tavat, tyyli ja mieltymykset vaan sovi yhteen. (Toki mua rassaa se, että etäsuhde ja yhteinen tulevaisuus epäselvä kun mä en voi muuttaa lasten takia ja hän ei "voi" työn takia ja haluaa pitää vanhan talonsa. Koen että hän ei pidä mua tarpeeksi tärkeänä.)
ap
Aika kamalaa jos mies myisi talonsa ja muuttaisi nyt, kun et ole edes varma haluatko olla hänen kanssaan.
En usko että ap nyt tarkoittaa mitään jännyyttä/kiltteyttä kun tässä näistä (taas) puhutaan. Luultavasti kyse on energiatasoista. Jos mietitte vaikka koiria, niin ihmiset helposti tajuaa millainen koira heille sopii; kotona köllöttävä vai joka paikassa hästäävä. En tiedä miksi tätä on niin vaikea ymmärtää huomioida ihmissuhteissa. Sitten mietitään mikä siinä toisessa ärsyttää, kun itse on energinen ja ulospäinsuuntautunut ja toinen möllöttää päivät pitkät kotona näperrellen jotain laitetta, eikä ole oma-aloitteisesti tekemässä koskaan mitään. Tai toisin päin.
Riippuu vähän millaiset asiat ärsyttävät... Minä olen ollut mieheni kanssa n. 4 vuotta ja nyt on ihan huolella alkanut ärsyttämään laiskuus ja tupakointi. Pari ensimmäistä vuotta oli hyvinkin aktiivinen ja tykkäsi laittaa kotia ja pitää siistinä. Myös tupakointi oli satunnaista ja sanoi, että voi lopettaa sen koska vaan, kun ei muutenkaan polttele, kuin pari savuketta päivässä ja/tai, kun ottaa alkoa. Niin, nykyisin menee yli aski päivässä ja esimerkiksi meidän terassi on ihan jäätävässä kunnossa, kun on täynnä karistusta ja natsakipot vyöryy yli äyräiden, kun ei jaksa niitäkään tyhjentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloititko e-pillerit seurustelun myötä? E-pillerit nimittäin osalla naisista laittavat tunne-elämän sekaisin. Ja sanotaan, että naiset tykkäisivät pillereillä feminiinisemmistä miehistä kuin mitä tykkäävät hedelmällisenä (ilman pilleriä) eli voi ilmeisesti jonkun verran vaikuttaa miesmakuun.
Jos nyt vasta aloitit pillerit niin kannattaa ottaa vakavasti se mahdollisuus, että johtuvat niistä. Siis ihan masennustakin jotkut saa niistä joten pieni ärtymys ei ole yhtään mitään.
Jos nämä fiilikset alkoivat ennen pillereitä, niin olettaisin että kyse ehkä on miehestä. Jos tykkäsit hänestä enemmän silloin kun et vielä tiennyt millainen asenne ja millaiset tavat hänellä on, se viittaisi siihen ettei hän ole sopiva. Sen sijaan voimakasta "in love" tunnetta ei tarvitse olla. Miehen seurassa pitäisi kuitenkin olla hyvä olo ja sinun pitäisi olla sopivan kiinnostunut läheisyydestä tämän kanssa.
Oon syönyt niitä aikoinaan pitkään, sitten oli taukoa kun luulin jo että vaihdevuodet alkoi.
Sitten kokeilin uutta merkkiä (samat fiilikset), ei sopinut mulle, vaihdoin vanhaan merkkiin, ja tuli nää fiilikset. On nää samat tuntemukset muutenkin mietityttänyt mutta tuntuu voimistuvan heti kun alotan pillerit.
Toisaalta mietin, että olen niin rikki ja satutettu aiemmista suhteista, että ehkä mä en vaan osaa olla tietyllä tapaa "turvallisen" ihmisen kanssa, pidän sitä niin nössönä hitaana vetäytyvänä ja tahdottomana / ilman elämän kipinää ja tavoitteita olevana, paikoilleen jämähtäneenä.
ap
Oletko ajatellut terapiaa?
Edelliset suhteet satuttivat ja rikkoivat sinua, mutta sitten valitellaan nössöyttä?Niin, jännistä tekisi mieli ja on kokeiltukin, huonoin kokemuksin... mutta se kilttis on vaan niiii-iiin tylsä...
Olisiko vielä jokin kolmas miestyyppi? Vaikea uskoa, että esim. itse löytäisin kumppania jostain "jänniksistä" tai "kilttiksistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloititko e-pillerit seurustelun myötä? E-pillerit nimittäin osalla naisista laittavat tunne-elämän sekaisin. Ja sanotaan, että naiset tykkäisivät pillereillä feminiinisemmistä miehistä kuin mitä tykkäävät hedelmällisenä (ilman pilleriä) eli voi ilmeisesti jonkun verran vaikuttaa miesmakuun.
Jos nyt vasta aloitit pillerit niin kannattaa ottaa vakavasti se mahdollisuus, että johtuvat niistä. Siis ihan masennustakin jotkut saa niistä joten pieni ärtymys ei ole yhtään mitään.
Jos nämä fiilikset alkoivat ennen pillereitä, niin olettaisin että kyse ehkä on miehestä. Jos tykkäsit hänestä enemmän silloin kun et vielä tiennyt millainen asenne ja millaiset tavat hänellä on, se viittaisi siihen ettei hän ole sopiva. Sen sijaan voimakasta "in love" tunnetta ei tarvitse olla. Miehen seurassa pitäisi kuitenkin olla hyvä olo ja sinun pitäisi olla sopivan kiinnostunut läheisyydestä tämän kanssa.
Oon syönyt niitä aikoinaan pitkään, sitten oli taukoa kun luulin jo että vaihdevuodet alkoi.
Sitten kokeilin uutta merkkiä (samat fiilikset), ei sopinut mulle, vaihdoin vanhaan merkkiin, ja tuli nää fiilikset. On nää samat tuntemukset muutenkin mietityttänyt mutta tuntuu voimistuvan heti kun alotan pillerit.
Toisaalta mietin, että olen niin rikki ja satutettu aiemmista suhteista, että ehkä mä en vaan osaa olla tietyllä tapaa "turvallisen" ihmisen kanssa, pidän sitä niin nössönä hitaana vetäytyvänä ja tahdottomana / ilman elämän kipinää ja tavoitteita olevana, paikoilleen jämähtäneenä.
ap
Oletko ajatellut terapiaa?
Edelliset suhteet satuttivat ja rikkoivat sinua, mutta sitten valitellaan nössöyttä?Niin, jännistä tekisi mieli ja on kokeiltukin, huonoin kokemuksin... mutta se kilttis on vaan niiii-iiin tylsä...
Olisiko vielä jokin kolmas miestyyppi? Vaikea uskoa, että esim. itse löytäisin kumppania jostain "jänniksistä" tai "kilttiksistä".
Niinpä, olisi mielenkiintoista kuulla että jos on vain kaksi miestyyppiä, niin kumpaan ryhmään kuuluu vaikkapa Paavo Lipponen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna oleminen - eikä mitään yrityksiä - voi olla mukavaa! Elät selibaatissa vaikka ensi kesään asti.
Ei pysty :D :D.
Ja joo, ei se sinkkuelämäkään niin kivaa ole, on sitäkin ehditty tässä eron jälkeisinä vuosina kokea.
ap
Jos et pysty olemaan yksin ja huomaat itsestäsi, että sinulla on tapana ihastua ongelmallisiin kumppaneihin (tunnet enemmän vetoa heihin, jotka aiheuttavat draamaa elämässäsi) niin se kertoo omista käsittelemättömistä asioista. Daddy-issues on oma villi veikkaukseni. Hyvin usein naisten huonon miesmaun taka on etäinen tai muulla tapaa haastava suhde isään lapsuudessa. Ennen kuin korjaat oman itsesi niin et kykene tunnistamaan sinulle oikeaa miestä vaan viehätyt heistä, jotka antavat sinun kokea uudelleen lapsuutesi traumat.
Miksi aina tulkinta on se, että huonot kumppanivalinnat johtuvat isäsuhteesta. Kai ne yhtä hyvin voivat johtua äitisuhteesta - tai ehkä jopa todennäköisemmin, kun etenkin aiemmin äitiin oli yleensä vahvempi suhde perinteisistä sukupuolirooleista ja perheen sisäisestä työnjaosta johtuen. Tällöin hankala kiintymyssuhde äidin kanssa vaikuttaisi enemmän kuin isäsuhde.
Kyse ei ole siitä, että kumpaan on vahvempi suhde. Teorian mukaan nainen pyrkii tulevissa parisuhteissaan korjaamaan ne "puutteet" mitä koki suhteessa isäänsä. Ja isä on mies.
Sitä mä just tässä pohdin.... Että voiko tämä vielä pitkällä aikavälillä kääntyä niin, että opin arvostamaan nykyistä kumppania enemmän ja aidommin, enkä alitajuisesti hae jotain sellaista johon tottunut.
Vai onko vaan niin, ettei meidän elämän tavat, tyyli ja mieltymykset vaan sovi yhteen. (Toki mua rassaa se, että etäsuhde ja yhteinen tulevaisuus epäselvä kun mä en voi muuttaa lasten takia ja hän ei "voi" työn takia ja haluaa pitää vanhan talonsa. Koen että hän ei pidä mua tarpeeksi tärkeänä.)
ap