Naiset, joilla on reilusti alemman koulutuksen saanut mies?

Meillä mies on tavallinen duunari rakennusteollisuuden puolella. Todellinen herrasmies ja ihana isä lapsillemme.
Ammattikoulun rakennuslinjan käynyt.
Pukeutuu hyvin ja on sosiaalisesti suorastaan nero. Paljon parempi kuin minä.
Raha ei meille merkitse kovin paljoa kunhan elää voidaan ja lapsille saadaan harrastukset maksettua.
Itse olen FT.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:54"]Olen lääkäri, mieheni ammattikoulun käynyt, tällä hetkellä työttömänä työnhakijana. Ei ole kukaan kehdannut enään hämmästellä meidän suhdetta (niin että minä olisin kuulolla). Elämässä on muitakin arvoja kuin akateeminen koulutus/sivistys. Meitä yhdistää monet asiat, mies tietää monista asioista enemmän kuin minä, eikä työni tai palkkani ole hänelle ongelma. [/quote] *enään=ääneen (i blame autocorrect)

[/quote]Hyvä pelastus ;)

[/quote]

Huono, ei autocorrect korjaa koskaan enään-sanaksi, koska sellaista ei ole olemassa.
[/quote]

Mulla ainakin korjaa väärin kirjoitetuiksi sanoiksi, koska olen itse vahingossa lisännytkin sanan sanakirjaan(?), kun on pitänyt korjata Se. T.ohis

Itse olen jokin aika sitten korkeakoulusta valmistunut ja pelkän lukion + puolen vuoden myyntikurssin käynyt mieheni tienaa paremmin :D eiköhän tuo palkka-asia käänny toisinpäin kun saan kunnon duunin, mutta tällä hetkellä teen siis toimistosihteerin töitä, mies on vastuumyyjänä rakennusliikkeessä.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:16"]Naisetko ovat näiden ilkeiden tekstien kirjoittajia? Kuitenkin toitottavat avarakatseisuuden ja mm. monikulttuurisuuden perään. Jos mies on putkimies = hän on luolamies ja ei kelpaa sosiaaliseen kontekstiin. [/quote] Mitähän ketjua olet lukenut? Ehdoton valtaosa tähän ketjuun vastanneistahan elää itseään vähemmän koulutetun miehen kanssa parisuhteessa ja sanoo, ettei se ole mikään ongelma.

[/quote]

Tarkkaavaisuutta lukemiseen!

Me olemme molemmat korkeasti koulutettuja ja mieheni tekee paljon töitä, hän on KTM. Oma isäni oli myös samanlaisessa uraputkessa eikä häntä kotona näkynyt kovin paljon.Olen välillä kade tutuille joilla duunarimies koska siipoilla on kohtuulliset työajat ja voivat joskus hakea lapsen tarhastakin eivätkä ole viikonloppuisin työmatkoilla. Toisaalta, erään amismies on yrittäjä ja vielä enemmän poissa kotoa kuin oma mieheni.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:32"]

Mikäs siinä jos viihtyy kaikkien elämäm koululaisten kanssa. Siis luvassa rasismia, homofobiaa, yhdys sana virheitä, ainaista kaljan kittaamista, tupakointia, huonoa hygieniaa, pieruhuumoria, lapsellisuutta noin yleensä, jne.

[/quote]

Ei voisi kauemmas osua minun miehestäni jolla on lukio- ja oppisopimuskoulutus (minä olen maisteri). Hän on kaikkea muuta kuin rasisti ja homofoobikko, ei polta, juo harvoin ja silloinkin maltillisesti, on siisti ja pukeutuu hyvin. Yhdyssanavirheitä tekee jonkin verran ja pieruhuumori meillä on yhteistä, samoin kuin muutenkin huono huumori. Muuten hän ei ole lapsellinen vaan vastuuntuntoinen aikuinen mies.

Mieheni täyttää älyllisesti ne vaatimukset joita olen aina elämänkumppaniltani toivonut: hän on älykäs, ajatteleva, luova, seuraa aikaansa, pohtii ja hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja ja väittelyjä. Monissa asioissa hän on valveutuneempi ja fiksumpi kuin minä. Palkkataso meillä on suunnilleen sama. Muutenkaan ei ole koulutuserosta ongelmia vastaan tullut eikä kukaan ole mitään kommentoinut. Lähes kaikilla ystävilläni on alemman koulutustason mies.

Olen myös maisteri ja kaupallisella alalla, eli tulojani voisi luonnehtia vähintään riittäviksi. Vaimoni on lähihoitaja, luonnollisesti täysin eri tuloluokassa. Kaikki meillä on yhteistä kuitenkin. Miehenä en nyt sovi kysymykseesi, mutta yhden pointin haluan tuoda tähän keskusteluun.

Väittäisin vaimoni olevan ns. sivistyneempi kuin minä. Hän seuraa hyvin tarkkaan mitä maailmalla tapahtuu ja on muutenkin erittäin kiinnostunut asioista kuin asioista. Hän pystyy keskustelemaan hyvin erilaisten ja eri koulutuksen saaneiden ihmisten kanssa oikeastaan mistä vaan. Välillä oikein hämmästelen hänen yleissivistyksen määrää.

Mielestäni nuo koulutuserot eivät enää jaa ihmisiä samalla tavalla kuin ennen. Taitaa naisia valmistua nykyään enemmän yliopisto/korkeakoulu tasoilta kuin miehiä?

Maisteri joka on erittäin ylpeä lähihoitaja vaimostaan.

Minusta ainakaan ei ole yllättävää, että amiksella voi olla laajempi yleissivistys kuin insinöörillä, dippa tai ei, eihän siihen koulutukseen ja sisälly mitään yhteiskunnallista tai kulttuurista yleistietoa lisäävää? Tai että amis tienaa akateemista enemmän? Vaikeimpia kai voisi olla yhdistää jotain naistutkimusta opiskellutta yhteiskuntatieteilikä-humanistia persu-asentajaan, kun arvomaailma on usein jo niin erilainen. Siitä se kai on pitkälti kiinni.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:32"]

Mikäs siinä jos viihtyy kaikkien elämäm koululaisten kanssa. Siis luvassa rasismia, homofobiaa, yhdys sana virheitä, ainaista kaljan kittaamista, tupakointia, huonoa hygieniaa, pieruhuumoria, lapsellisuutta noin yleensä, jne.

[/quote]

Pahimmat rasistiset jutut olen kuullut kaveripiiriini kuuluvien TKK-opiskelijoiden suusta.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:33"]Omasta mielestäni on todella naurettavaa että ihmisiä arvioidaan koulutuksen perusteella. Olen itse korkeasti koulutettu mies ja olen huomannut että monet korkeasti koulutetut ovat pintäliitäjiä joita kiinnostaa raha, hieno auto ja iso kallis koti arvostetulla alueella. Näistä aiheista saakin varsin sujuvasti korkealentoisia keskusteluita. Säälittävää. Itse yritän pysyä normaalien ihmisten parissa koska ei yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään jutella tekopyhien ihmisten kanssa aivan turhista aiheista.

Voin vain kuvitella kun "hyvän koulutuksen" saaneet naiset juttelevat kalliista laukuistaan ja muusta turhasta. Oksennus tulee jo pelkästä ajatuksesta. Mitä korkeampi koulutus, sitä turhemmat jutut. Tämäkö on hienoa?
[/quote]
Tämähän riippuu ihan alasta, ei koulutusasteesta. Taidat puhua oikiksen tai kauppiksen opiskelijoista. Kokemuksen mukaan humanistit, yhteiskuntatieteilijät ja usein luonnontieteilijätkin ovat keskimäärin vähemmän kiinnostuneita mammonasta kuin vaikka amikset tai tradenomit.

Minun mieheni on ammattikoulun käynyt, minua nuorempi ja tienaa vähemmän kuin minä. Ei ole mitenkään hhaitannut elämää, enkä edes ymmärtä että miksi haittaisi. Tullaan toistemme kavereiden kanssa hyvin juttuun, eikä kukaan ole tainnut edes vitsailla muusta kuin iästä. Tarkoitus on, että mieskin hoitaa lapsia kotona, kunhan sellaisia saadaan, sillä minä en voi olla vuosikausia poissa töistä.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:32"]

Mikäs siinä jos viihtyy kaikkien elämäm koululaisten kanssa. Siis luvassa rasismia, homofobiaa, yhdys sana virheitä, ainaista kaljan kittaamista, tupakointia, huonoa hygieniaa, pieruhuumoria, lapsellisuutta noin yleensä, jne.

[/quote]

Ai koulutus takaa sen ettei kittaa kaljaa tai piereskelee:D? Eikö kodissa vanhemmat enää opeta käytöstapoja? Yliopistossa siis vasta ihminen oppii elämään normaalisti?

Mulla on itseäni huonommin koulutettu mies, mutta ei meidän ystäväpiiriin kuulu tuollaisten asioiden puiminen. Jos ihminen on fiksu ja hyvinkäyttäytyvä, reilu ja rehellinen. ystävällinen ja avulias, se riittää.

Omituista kertakaikkiaan täällä aina nuo koulutusjankutukset. En kerro tässä omaa koulutustani , haluan olla pidetty ja arvostettu ihminen lähipiirissäni ihan muilla perusteilla.

Siskoni on väitellyt tohtoriksi. Elää alkoholisoituneena yksinhuoltajana tällä hetkellä. Hyvä liksa toki, mutta se vain mahdollistaa piilojuopottelun. Käy naapurikaupungin Alkossa taksilla.

Koulutus ei todellakaan takaa sitä, etteikö pieruvitsit naurattaisi. 

Olen itse koulutukseltani lääkäri. Mieheni on käynyt vain peruskoulun. Silti hän tienaa tuplasti enemmän..Lähipiiri arvostaa miestäni enemmän koska hä on tehnyt enemmän töitä kuin minä rahojensa eteen ja osoittanut kykynsä työllä eikä papereilla.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:35"]Olen diplomi-insinööri ja mies amiksen käynyt. Tulot hänellä kohtuullisen suuret vuorotyön takia, mutta jos ei olisi vuorossa, olisi paljon alemmat. Jotkut lähipiiristä kuittailee hänelle, varsinkin ne joilla itsellään pienipalkkainen vaimo. Jokin ylpeyshomma kai.

Mies ei aina ymmärrä, että toimistotyökin voi olla hyvin kuluttavaa. Eikä ymmärrä ns. uran rakentamista ja sen vaatimuksia. Hänellä on myös lyhyemmälle ajalle tulevaisuutta suunniteltuna kuin minulla.

Olemme toistaiseksi lspsettomia ja pikkulapsiaika huolettaa jo nyt taloudellisesti. Olen miettinyt säästämistä yms. etukäteen.
[/quote]

Miehen kaverit varmaan vain kateellisia.

Minä olen maisteri ja mieheni ns. amis. Tienaan abaut 50k vuodessa, mutta mies vielä enemmän. En usko, että homma toimisi, mikäli mies tienaisi vähemmän, koska en pysty ajattelemaan, että kukaan eläisi ns. mun siivellä, ei ainakaan nykyinen ukko, joka on aika kovasti rahan perään. Toki jos mies olisi samanlainen humanistiluonne kuin minä, niin voitaisi pihistellä vaikka yhdessä tms. Itselläni menee aika paljon itse asiassa tämän amismiehen kanssa olemiseen, kun syö hyvin monet ateriansa ravintoloissa jne.

Eli rahasta ei tule ongelmia muuten kuin silloin kun mies leuhkii (myöskin vanhempiensa) omaisuudella, mitä minä pidän moukkamaisena. Myöskin siitä jaksaa jauhaa, kuinka eksänsä ja eksän uuden miehen vene on ostettu "hänen rahoillaan", jotka erossa maksoi eksälleen kun ei ollut avioehtoa... Nuo on minusta aika rasittavia juttuja kuunnella.

Yhteiskunnallisia keskusteluja on myöskään hänen kanssaan turha käydä, ihannoi esim. Thatcheria, mitä minä pidän yksinomaan junttiutena. Mutta enpä minkään syvällisen keskusteluseuran vuoksi miestä ottanutkaan, halusin ihmisen johon tunnen voimakasta fyysistä vetoa ja sellaisen sain, myös kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. :)

Meillä on sama koulutus mutta mies on paaaaaljon haastavammassa työtehtävässä. Itsellä ihan "perusduuni" ja mies keskikokoisen yrityksen ylimmällä johtotasolla.. Emme ole kumpikaan akateemisia. Tarvii varmaan itsekin alkaa asettamaan vähän korkeammalle tavoitteita tämän työelämän suhteen :D

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 12:02"]

Meillä on sama koulutus mutta mies on paaaaaljon haastavammassa työtehtävässä. Itsellä ihan "perusduuni" ja mies keskikokoisen yrityksen ylimmällä johtotasolla.. Emme ole kumpikaan akateemisia. Tarvii varmaan itsekin alkaa asettamaan vähän korkeammalle tavoitteita tämän työelämän suhteen :D

[/quote]

Vielä lisätäkseni, mies on kyllä erittäin kirjaoppinut ja alallaan valveutunut vaikka ei akateeminen olekkaan. Opiskelee kaikki vapaa-aikansa lisää tietoa kirjoista. Itse olen enemmän sosiaalisesti älykäs ja arkielämässä omaan enemmän maalaisjärkeä mutta jos kirjatietoa ja sen soveltamista työelämään ajatellaan niin olen kyllä huomattavasti miestäni alemmalla tasolla vaikka sama koulutus onkin :D

En pystyisi siihen että tienaisin enemmän kuin mieheni. Siinä kohtaa olisi "omat rahat" joka kuulostaa tyhmältä koska mies maksaa meillä tällä hetkellä 70% menoista. En vaan ole ikinä oppinut jakamaan "omiani" varsinkaan rahaa. Tottakai olen joskus tiukkina kuukausina (kun miehellä oli lyhyt työttömyysjakso joitain vuosia sitten) elättänyt meidät 100-prosenttisesti mutta oli kyllä välit tosi kireänä sen takia kun sitten olin niin talousnatsi. Luulen että se olisi kolaus myös mieheni itsetunnolle jos minä tienaisin huomattavasti enemmän. Olemme molemmat nuoresta iästämme huolimatta sen verran vanhanaikaisia :)

Sanoisin että ei kannata tuijottaa pelkkään koulutukseen. Enemmän merkitsee elämänasenne, älykkyys ja empaattisuus. Ammattikoulutus ei välttämättä tarkoita sitä kaikkein stereotyyppisintä amishemmoa. Tunnen tapauksia jossa ihminen on löytänyt sen unelma-ammattinsa amiskoulutasolta, mutta kehittää itseään vapaa-ajallaan, lukee, harrastaa kulttuuria monipuolisesti jne. Ylipäätään on kiinnostunut ympärillään olevasta maailmasta. Ja sitten tiedän korkeastikoulutettuja, lääkäreitä ja talousihmisiä, joille työ merkitsee aivan kaikkea. Mistään muusta ei puhuta, mitään muuta elämää tai vapaa-aikaa ei ole. Minusta nämä jälkimmäiset eivät poikkea loppupeleissä yhtään niistä amistyypeistä joiden elämä pyörii kaljoittelun ja esim. pelaamisen ympärillä. Noin niinkuin parisuhteen ja kumppanuuden kannalta (jos siis itse ei ole kiinnostunut kaljoittelusta ja pelaamisesta).  

Tosiaan kannattaa parinvalinnassa kiinnittää huomiota siihen arvomaailmaan, elämänasenteeseen ja siihen miten ihminen kohtelee toisia ihmisiä ympärillään. Ja että on edes jotakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Itsellä on tuollainen edellä kuvattu ammattitutkinnon suorittanut mies, itse olen maisteri. Voi olla että joku ulkopuolinen ihmettelee, mutta en usko että kukaan joka tuntee mieheni ihmettelee yhtään.    

Minä olen korkeasti koulutettu ja mieheni ei. Meille kukaan ei ole kuittaillut koulutuserosta ja toisaalta mieheni työ on sellaista, että välttämättä kaikki ei edes tiedä hänen koulutustaustaansa. Suurin ongelma meillä on varmaankin tulotasojen ero eli minä naisena tienaan melkein 3000 euroa kuukaudessa enemmän. Yleensähän vielä tänä päivänäkin monessa perheessä mies on se, joka tienaa enemmän ja vastaa siksi suuremmalta osaltaan perheen elättämisestä. Toisinpäin oleva tilanne ei ole helppoa varmaan kummallekaan.