Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minulla ja veljelläni oli ankara koti

Vierailija
14.03.2015 |

Ei hellyyttä, syliin ottamista, lohduttamista, rakkautta ja välittämistä mistään. Kuka haluaa tietää mitä meistä tuli ?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

no kerro

Vierailija
2/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

no, mut sulla on mahdollisuus sitten omia lapsiasi helliä.

toivottavasti teistä tuli empaattisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro

Vierailija
4/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paskahousuja teistä tuli

Vierailija
5/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teistä tuli johtajia tai korkeassa asemassa olevia virkamiehiä. Sosaalijohtaja?

Vierailija
6/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykopaatteja?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jooga-ohjaaja ja laboratorio assistentti.

Vierailija
8/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No riippu, ei tuo vielä kerro kaikkea millaiseksi ihminen kasvaa. Veikkaan että teillä on kova kuori, mutta sisältä haavoittuvia. Ette osaa kertoa tunteistanne esimerkiksi parisuhteessa. Tutustutte hitaasti toisiin ihmisiin, niin sanotusti luottamuksen ansaitsemiseen menee hetki. Olette "kunnon" kansalaisia ja läheisiä veljesi kanssa. Jälkikasvulle haluatte antaa hellyyttä ja hukuttaa ne siihen rakkauteen mitä ette itse saaneet lapsuudessa kokea

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sinkku 35 v, veli sinkku 41 v. Olemme sosiaalisesti arkoja emmekä käy viikonloppuisin missään ihmisten ilmoilla. Ei ole kavereita joita voisi pyytää illanviettoihin. Tai jos on joku tuttu esim. Serkku tai työkaveri niin ei voi pyytää, koska kotona on pieniä lapsia hoidettavana. Tuntuu kuin olisimme jotenkin vajaita suhteessa muihin seurusteleviin ihmisiin. Kuitenkin pärjäämme omillamme ( hankimme hyvin vakituisessa työssä) , mutta silti tuntuu pahalta olla aina yksin.

Vierailija
10/10 |
14.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 05:12"]

Minä sinkku 35 v, veli sinkku 41 v. Olemme sosiaalisesti arkoja emmekä käy viikonloppuisin missään ihmisten ilmoilla. Ei ole kavereita joita voisi pyytää illanviettoihin. Tai jos on joku tuttu esim. Serkku tai työkaveri niin ei voi pyytää, koska kotona on pieniä lapsia hoidettavana. Tuntuu kuin olisimme jotenkin vajaita suhteessa muihin seurusteleviin ihmisiin. Kuitenkin pärjäämme omillamme ( hankimme hyvin vakituisessa työssä) , mutta silti tuntuu pahalta olla aina yksin.

[/quote]Höh :( ikävää. No mutta oli tuossakin positiivisiä asioita niin kuin vakituinen työ ja entäs veljesi, voisitteko yhdessä keksiä jotakin? Ja pöh ette ole mitenkään vajaita, ei ne muutkaan ole sen parempia ihmisiä, lopeta vertailu ja keskity omaan elämään miten voisit parantaa sitä. Liikunta harrastus kenties siitä voisi saada lisää itsevarmuutta. Lapsuuteen et enää voi vaikuttaa mutta nykyaikaan voit, tiedän että on hankalaa kun itsetunto romutettu jo pienenä ja sen takia arka sosiaalisesti, mutta keksi pieniä asioita jolla saisit elämäniloa. Ja ei ihmisen hyvä ole olla yksin, saisitko itsesi jonnekkin ryhmäliikunta tunnille? ei siellä tarvitse jutella kenenkään kanssa mutta kun on ihmisiä ympärillä niin yksinäisyyden tunne katoaa ja sitten on taas kiva päästä kotiin yksin rauhottumaan. Ja netissäkin pystyy avautumaan ja tutustumaan ihmisiin eritavalla, voi olla helpompi tutustua netin kautta kuin livenä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän neljä