Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
luulin olevani hyvä kasvattaja
13.03.2015 |
Lapseni on ollut aina ennen rauhallinen, kiltti, huomioon ottava, empaattinen ja kaikin puolin mukava tyyppi. Toki kiukutakkin on osannut mutta niistä on selvitty aina kunnialla. Luulin aina olevani hyvä kasvattaja kun olen antanut hänelle rajoja ja rakkautta. Luulin todella että olen onnistunut kasvattajana. Nyt kuitenkin hänen ollessa 1v.9kk hän on täysin muuttunut. Hän ei kestä yhtään muita lapsia, paitsi yhtä. Ennen hän rakasti lapsiseuraa. Ruokakaupassa käynti ei onnistu ilman rusinoita ja suostuttelua..silti se on yhtä huutoa. Ennen vavastustin lapsen hiljentämistä lahjoilla ja tämä toimi hyvin. Nykyään joka asia on pelkkää kiukuttelua ja huutoa. Tuntuu että itselläkin kaikki päivät kuluu siihen että huudan lapselle ja latelen uhkauksia että jos et tottele niin..yms. Tiedän että on olemassa uhma ja tiedän että suhtautumiseni uhmaan on väärä ja tiedän jopa että miten siihen oppikirjojen mukaan pitäisi suhtautua..mutta..en vaan tunnu enää löytävän keinoja kun tuntuu että olen jo paljon kaikkea kokeillut..Varmasti löytyy vielä muitakin keinoja mistä en tiedä ja varmasti lapseni ei ole pahimmasta päästä..mutta ottaa vaan voimille kun luulin handlaavani nämä asiat..en tiedä..ahdistaa. Kertokaa omia kokemuksianne ja Auttakaa. En loukkaannu haukuistakaan, tarvitsen vain voimaa. Tätä on jatkunut n.3kk ja on mielestäni mennyt aaltomaisesti, ensin siis oli paha raivo, sitten vähän laantui ja nyt on taas menossa uusi aalto. En haluaisi valittaa tästä asiasta kun niin kovasti tämän lapsen halusin ja opiskelin paljon ja kyselin ihmisiltä neuvoja lapsen kasvatukseen mutta silti feilasin.
Kommentit (29)
Alle 2v empaattinen, huomioonottava? My ass!
Ei sen ikäinen tiedä toisten huomioimisesta mitään. Ole jämkämpi kasvattaja, jos et pärjää parivuotiaan kanssa, miten meinasit pärjätä teini-ikäisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ärsyttävää kun vanhemmat joilla on helppo lapsi, luulevat olevansa parempia kasvattajia. Sä palasit maan pinnalle uhman myötä :)
Lapsi kasvattaa myös vanhempaansa. Eiköhän meille kaikille niitä kovia kasvun paikkoja tule. Jos kasvatustaidot voisikin opiskella jostain opuksesta, olisi elämä aika helppoa.
Alle 2v ja pitää hyvänä kasvattajana.. Tuu puhuun millainen kasvattaja oot kun lapses on 18v.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:59"]Alle 2v ja pitää hyvänä kasvattajana.. Tuu puhuun millainen kasvattaja oot kun lapses on 18v.
[/quote]
Mä oon ihan paska kasvattaja kun lapset tappelee välillä keskenään1,5v ja 4v. Jopa nuorempi purrut! Voi elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just sitähän sanoin että LUULIN olevani hyvä kasvattaja. Tulin kertomaan että myönnän harhaluuloni asiasta ja feilasin. Nyt kaivataan apuja koska en näköjään tiennytkään mistään mitään. Luitteko te ollenkaan aloitusta? Kaipasin apua. Voivoi teitä av:laiset, kyllä te nyt feilasitte myös. t.ap
Minkä ikäsiä täällä on kommentoimassa? Ap kaipasi apua ei haukkuja. Kauheen kyynisiä ihmisiä paikalla. Ja ap:lle, en osaa auttaa asiassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:11"]En jaksanut lukea. Kappalejaot
[/quote] tämän maailman ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei onnittele itseäsi, lapsesi on kehittynyt ja saavuttanut uhmaiän. Älä anna huudon pelästyttää itseäsi, rauhoittele raivoavaa lasta sylissä ja puutu lyömisiin. Kannattaa lukea lasten kehityksestä kertovia kirjoja, niin sinun on helpompi ymmärtää lasta. 2-vuotias on melko yksinkertainen olento vielä, siis sen suhteen, että sen ikäinen ei ajattele pitkäjänteisesti, vaan elää tässä ja nyt.
Vanhemman tarkoitus on olla seinä johon tenava iskee päätään kerta toisensa jälkeen. Älä ota henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on uhmaiässä. Se on normaalia. Ei ole sinun vikasi vaan tärkeä kasvuvaihe.
Se että sinä kiukkat ja huudat on täysin väärää käytöstä. Jos lapsi laittaa vastaan ulosmenoa esimerkiksi, sehän ei usein ole lapsen päätettävissä vaan hänen on tultava mukaasi kauppaan, neuvolaan tai muuaalle. Älä edes kysy lapselta haluaako hän ulos vaan ilmoita vaikka aamupalaa syödessä, että kohta lähdetään kauppaan. Sitten kun alatte valmistautua ulosmenoon, anna lapsen päättää jostain pikkuasiastam vaikkapa laittaako hän punaiset tai siniset kintaat. Jos rupeaa kiukkuamaan ettei lähde ulos, sano rauhallisesti että "kyllä meidän pitää, että voidaan ostaa sulle maitoa, muutenhan et saa kaakaota". Tai hämää muulla tavoin, että ajatukset siirtyy ulosmenosta johonkin muuhun. Vaikka ihmettelet ääneen että "onkohan naapurin kissa pihalla?" tai muuta joka lasta kiinnostaa.
Älyllä ja huumorilla ja napakalla otteella tuosta selviää. Ei tietenkään sillä että äiti itse käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara.
Ja joskus lapsen pitää vaan saada kiukutella. Annat hänen huutaa ja kiukkuilla tietyn ajan. Sitten menet ja otat syliin tai ohjaat johonkin rauhoittumaan muulla tavoin.
Todellakin, jos et saa kaksivuotiasta kuriin, niin sulla on kurja tulevaisuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:34"]Lapsesi on uhmaiässä. Se on normaalia. Ei ole sinun vikasi vaan tärkeä kasvuvaihe.
Se että sinä kiukkat ja huudat on täysin väärää käytöstä. Jos lapsi laittaa vastaan ulosmenoa esimerkiksi, sehän ei usein ole lapsen päätettävissä vaan hänen on tultava mukaasi kauppaan, neuvolaan tai muuaalle. Älä edes kysy lapselta haluaako hän ulos vaan ilmoita vaikka aamupalaa syödessä, että kohta lähdetään kauppaan. Sitten kun alatte valmistautua ulosmenoon, anna lapsen päättää jostain pikkuasiastam vaikkapa laittaako hän punaiset tai siniset kintaat. Jos rupeaa kiukkuamaan ettei lähde ulos, sano rauhallisesti että "kyllä meidän pitää, että voidaan ostaa sulle maitoa, muutenhan et saa kaakaota". Tai hämää muulla tavoin, että ajatukset siirtyy ulosmenosta johonkin muuhun. Vaikka ihmettelet ääneen että "onkohan naapurin kissa pihalla?" tai muuta joka lasta kiinnostaa.
Älyllä ja huumorilla ja napakalla otteella tuosta selviää. Ei tietenkään sillä että äiti itse käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara.
Ja joskus lapsen pitää vaan saada kiukutella. Annat hänen huutaa ja kiukkuilla tietyn ajan. Sitten menet ja otat syliin tai ohjaat johonkin rauhoittumaan muulla tavoin.
Todellakin, jos et saa kaksivuotiasta kuriin, niin sulla on kurja tulevaisuus...
[/quote]
lässytilässyti. suoraa oppaista luettu noi sun pikku neuvos. Ja mitä v***uu et kurja tulevaisuus jos et kaks vuotiasta saa kuriin. taitaa olla itelläs kurja elämä ja et näköjää tiedä mistää mitää ku tolladt sontaa suollat.varmaa aulki ollu joskus lapses kaa vaikeita hetkii joho oot tarvinu apuu ääliö. v*****aa tollaset ylimieliset spedet. ap sulla selkeest on homma hallussa ku oot miettiny asiaa ja tajuut ny pyytää apuu. luota ittees kasvattajana kasvattajana, anna lapsen päättää "mitättömist" asioist ja pidä pääs tärkeimmis asiois. niil pääset jo pitkäl.
Hei kiitos kommenteista, tuli hyviä vinkkejä ja enenkaikkea sain juuri sitä voimaa jaksaa taas positiivisiimmin mielin.
Sinä joka epäilie että lapsi ei voi olla mm.empaattinen niin suosittelen sinullekkin lähempää tutustumista lapsen kasvatukseen.
Ja sinulle jonka mielestä kaksivuotiaan äiti ei voi kokea olevansa hyvä kasvattaja vaan pitää olla 18-vuotiaaksi kasvatettu lapsi niin huh..mistä edes alottaisin.. Päädyn sinulle vain sanomaan että pieni itsetutkimuksen hetki voisi olla paikallaan sinulle.
Ja sinä joka toivoit kappalejakoja niin tämä viesti on omistettu sinulle.
ap
VOI jessus mitä vastauksia taas palstalla
Kylä on taas asiantuntijat paikalla. T.äskeene
Meillä on saman ikäiset lapset, joten olen tutustunut lapsenkasvatukseen, kiitos vain. Siksi myös väitän tietäväni, mitä tuon ikäisillä liikkuu päässä. T. Se joka väitti ettei voi olla empaattinen (ja väitän edelleen!)
Ei kai parivuotiaasta voi vielä sanoa, onko kasvatus onnistunut vai epäonnistunut. Aikuisesta voi ehkä sanoa jotain sen suuntaista, tai aikaisintaan teinistä. Mutta teini-ikäkin voi olla hankalaa joillekin. Ei kuitenkaan kaikille.
Veikkaan, ap, että olet ihan hyvä kasvattaja. Tai kääntäen, voisi ajatella, että kaikki kasvattajat tekevät virheitä ja mokaavat tavalla tai toisella. Pointtini on, että kun lapsi on vielä noin pieni, asiasta ei voi oikeastaan sanoa mitään. Jos olet kohdellut lasta kuten pitää, et ole kohdellut kaltoin, et ole pitänyt nälässä etkä puutteessa, vaan olet antanut rajoja ja turvaa ja hellyyttä, olet tehnyt oikein.
Alue: Aihe vapaa
Se uhmaa ja kokeilee sun rajoja. Kärsivällisyyttä, kehuja ja niitä rajojen asettamista. Ei se ilkeyttään kiukkua, kuuluu vaan tohon kasvamiseen. Älä ota henkilökohtasesti, pura oma turhautumises vaikka lenkillä. Täällä reilu 2vee ja meno on välillä aikamoista.. :)