Miten rankaisette 4-vuotiasta tottelemattomuudesta?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:39"]Miksi ihmeessä kiellät monta kertaa? Meillä lapset tietää, että kiellän tasan tarkkaan kerran ja sen jälkeen siirrän lapsen pois kielletystä. Mitään toista mahdollisuutta ei ole. Kun lapsi voi luottaa aikuiseen, ei synny tuollaista kierrettä, vaan lapselle on itsestäänselvää, että äidin "älä kiipeä pöydälle" myös tarkoittaa sitä ja jos yrittää uudestaan, päätyy erittäin ripeästi lattialle, siis jo ennen kuin on lähelläkään perillepääsyä. Toiseksi jos meillä lapsi saa päättää, että ensin puistoon vai puutarhanhoitoon ja päätös on se puisto, niin siihen päättyy päättäminen. Puistolelut tai jalkineet päättää äiti eikä taaskaan vaihtoehtoja ole, koska näin vältetään mahdollinen kriisi. Lapsi saa taas päättää vaikka reitin puistoon tms. asian, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä menemiselle eli aikuinen voi "antaa periksi" puistoilun kärsimättä. Ja koska siitä puistoon menemisestä on sovittu, niin sinne mennään eikä syyllistetä lasta. [/quote] En ole tullut ajatelleeksi tota ensimmäistä pointtiasi, kun ajattelen että lapsi kyllä ymmärtää ja että hänen pitäisi uskoa. Mutta joo, kokeilen myös tuota. Mitä tulee lelun valintaan, niin nimenomaan en antanut lapsen päättää että se mahdoton lelu tulee mukaan. Mutta siitä ei tullut mitään. Yritän olla aikuisempi vastedes etten peruisi jo sovittua. Tänään vaan meni hermo totaalisesti, kun yritettiin tehdä mitä tyttö haluaa (puisto), mutta löytyi sitten niitä muita valittamisen aiheita siihen malliin, että lopulta ei kukaan vaan halunnut tehdä enää mitään :(

Miksi ihmeessä lapsi uskoisi sinua, jos et koskaan ole opettanut, että yhdestä kerrasta uskotaan?

Perhekerhossa on kymmenkunta kaltaistasi äitiä, jotka kieltelevät kieltämisen ilosta ja sitten ihmettelevät, miksi meidän muksu uskoo yhdestä kerrasta, heidän ei kymmenestäkään. Tietty meillä kuunnellaan se eka sanominen/kielto/kehotus, koska lapsilla ei ole koskaan tullut eteen tilannetta, että sanon saman uudestaan perään. Jos ilmoitan, että nyt puetaan ulkovaatteet, niin ne puetaan juuri nyt (tietenkin tilannetta edeltää kerhon päättyminen jne. eli ei tule yllätyksenä). Jos lapsi ei reagoi, niin minä reagoin ja annan sukat käteen ja sanon, että tästä voit aloittaa. Jos ei siihenkään tule mitään vastetta, laitan itse ne sukat jalkaan - tätä tosin tapahtuu todella, todella harvoin. Siinä vaiheessa muiden lapset riekkuu ympäriinsä ja äidit huhuilee, että nyt pukemaan tekemättä elettäkään siihen suuntaan, että on poislähdön aika.
[/quote]
Kyllä me mielestäni ollaan näin yritetty tehdäkin, ei tää mitenkään uudelta kuulosta. Mutta jos ei vaan tee. Ja sitten on toisenlaisia tilanteita, esim just tuo "vaiva nukkuu, nyt ei saa metelöidä". Jos kuitenkin jatkaa, niin enhän mä voi väkisin sen suuta tukkia vaan vaihtoehdoksi jää tuo useasti pyytäminen.
Ja vielä haluaisin sanoa että meillä on tosi hyväkäytöksinen lapsi, välillä vain on tällaista ja sekin aina kotona kun ollaan kaikki paikalla. Ap
[/quote]
Siis tämä viimeinen selittely liittyi siihen, että on kymmenen äitiä hukassa hoidosta lähtiessä kun lapset ei tottele. Tarhassa tottelee tosi hienosti ja kaikki sujuu hyvin. En mä katso olevani huono äiti. Välillä vaan on näitä tilanteita, ja tosiaan alkuperäinen kysymys oli se, että toimiiko lelun poisotto, tv-kielto tms., ja onko muita vinkkejä. Hyviä olen saanutkin kokeiltavaksi! Ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"]No en tietääkseni, tässä juuri nyt apua pyydän. Haluaisin olla tiukka mutta järkevä. Ollaanko annettu tolle liikaa huomiota? Ap
[/quote]

Eli sekoamisellasi pilaat kaikkien elämän?.

[/quote]
Mitä mitä, en ymmärrä? Ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:46"] [quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:39"]Miksi ihmeessä kiellät monta kertaa? Meillä lapset tietää, että kiellän tasan tarkkaan kerran ja sen jälkeen siirrän lapsen pois kielletystä. Mitään toista mahdollisuutta ei ole. Kun lapsi voi luottaa aikuiseen, ei synny tuollaista kierrettä, vaan lapselle on itsestäänselvää, että äidin "älä kiipeä pöydälle" myös tarkoittaa sitä ja jos yrittää uudestaan, päätyy erittäin ripeästi lattialle, siis jo ennen kuin on lähelläkään perillepääsyä. Toiseksi jos meillä lapsi saa päättää, että ensin puistoon vai puutarhanhoitoon ja päätös on se puisto, niin siihen päättyy päättäminen. Puistolelut tai jalkineet päättää äiti eikä taaskaan vaihtoehtoja ole, koska näin vältetään mahdollinen kriisi. Lapsi saa taas päättää vaikka reitin puistoon tms. asian, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä menemiselle eli aikuinen voi "antaa periksi" puistoilun kärsimättä. Ja koska siitä puistoon menemisestä on sovittu, niin sinne mennään eikä syyllistetä lasta. [/quote] En ole tullut ajatelleeksi tota ensimmäistä pointtiasi, kun ajattelen että lapsi kyllä ymmärtää ja että hänen pitäisi uskoa. Mutta joo, kokeilen myös tuota. Mitä tulee lelun valintaan, niin nimenomaan en antanut lapsen päättää että se mahdoton lelu tulee mukaan. Mutta siitä ei tullut mitään. Yritän olla aikuisempi vastedes etten peruisi jo sovittua. Tänään vaan meni hermo totaalisesti, kun yritettiin tehdä mitä tyttö haluaa (puisto), mutta löytyi sitten niitä muita valittamisen aiheita siihen malliin, että lopulta ei kukaan vaan halunnut tehdä enää mitään :( Miksi ihmeessä lapsi uskoisi sinua, jos et koskaan ole opettanut, että yhdestä kerrasta uskotaan? Perhekerhossa on kymmenkunta kaltaistasi äitiä, jotka kieltelevät kieltämisen ilosta ja sitten ihmettelevät, miksi meidän muksu uskoo yhdestä kerrasta, heidän ei kymmenestäkään. Tietty meillä kuunnellaan se eka sanominen/kielto/kehotus, koska lapsilla ei ole koskaan tullut eteen tilannetta, että sanon saman uudestaan perään. Jos ilmoitan, että nyt puetaan ulkovaatteet, niin ne puetaan juuri nyt (tietenkin tilannetta edeltää kerhon päättyminen jne. eli ei tule yllätyksenä). Jos lapsi ei reagoi, niin minä reagoin ja annan sukat käteen ja sanon, että tästä voit aloittaa. Jos ei siihenkään tule mitään vastetta, laitan itse ne sukat jalkaan - tätä tosin tapahtuu todella, todella harvoin. Siinä vaiheessa muiden lapset riekkuu ympäriinsä ja äidit huhuilee, että nyt pukemaan tekemättä elettäkään siihen suuntaan, että on poislähdön aika. [/quote] Kyllä me mielestäni ollaan näin yritetty tehdäkin, ei tää mitenkään uudelta kuulosta. Mutta jos ei vaan tee. Ja sitten on toisenlaisia tilanteita, esim just tuo "vaiva nukkuu, nyt ei saa metelöidä". Jos kuitenkin jatkaa, niin enhän mä voi väkisin sen suuta tukkia vaan vaihtoehdoksi jää tuo useasti pyytäminen. Ja vielä haluaisin sanoa että meillä on tosi hyväkäytöksinen lapsi, välillä vain on tällaista ja sekin aina kotona kun ollaan kaikki paikalla. Ap

[/quote]

Oletko oikeasti noin pihalla kuin kirjoitat?

Jos vauva nukkuu, ei isommalta pyydetä mitään vaan isommalle lapselle tehdään yhdellä kertaa selväksi, että nyt ei metelöidä! Se sinun olisi pitänyt tehdä jo vauvan ekana kotipäivänä! Nyt teillä 4v tietää, että sinä pyydät ja pyydät ja pyydät ja hän saa tehdä mitä tahtoo, koska et oikeasti tarkoita, että pitää olla hiljaa.

Lelu poisottaminen tai tv-kielto ei auta siinä tilanteessa, kun äiti unohti kasvattaa ja nyt keksii pelkkiä rangaistuksia. Miksi lapsen täytyy kärsiä siitä, että olet ihan itse opettanut, että sinua ei tarvitse totella, koska jaksat hokea samaa mantraa uudestaan ja uudestaan sen sijaan, että opettaisit, että kun vauva nukkuu, ei huutoleikkejä leikitä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:46"] [quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:39"]Miksi ihmeessä kiellät monta kertaa? Meillä lapset tietää, että kiellän tasan tarkkaan kerran ja sen jälkeen siirrän lapsen pois kielletystä. Mitään toista mahdollisuutta ei ole. Kun lapsi voi luottaa aikuiseen, ei synny tuollaista kierrettä, vaan lapselle on itsestäänselvää, että äidin "älä kiipeä pöydälle" myös tarkoittaa sitä ja jos yrittää uudestaan, päätyy erittäin ripeästi lattialle, siis jo ennen kuin on lähelläkään perillepääsyä. Toiseksi jos meillä lapsi saa päättää, että ensin puistoon vai puutarhanhoitoon ja päätös on se puisto, niin siihen päättyy päättäminen. Puistolelut tai jalkineet päättää äiti eikä taaskaan vaihtoehtoja ole, koska näin vältetään mahdollinen kriisi. Lapsi saa taas päättää vaikka reitin puistoon tms. asian, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä menemiselle eli aikuinen voi "antaa periksi" puistoilun kärsimättä. Ja koska siitä puistoon menemisestä on sovittu, niin sinne mennään eikä syyllistetä lasta. [/quote] En ole tullut ajatelleeksi tota ensimmäistä pointtiasi, kun ajattelen että lapsi kyllä ymmärtää ja että hänen pitäisi uskoa. Mutta joo, kokeilen myös tuota. Mitä tulee lelun valintaan, niin nimenomaan en antanut lapsen päättää että se mahdoton lelu tulee mukaan. Mutta siitä ei tullut mitään. Yritän olla aikuisempi vastedes etten peruisi jo sovittua. Tänään vaan meni hermo totaalisesti, kun yritettiin tehdä mitä tyttö haluaa (puisto), mutta löytyi sitten niitä muita valittamisen aiheita siihen malliin, että lopulta ei kukaan vaan halunnut tehdä enää mitään :( Miksi ihmeessä lapsi uskoisi sinua, jos et koskaan ole opettanut, että yhdestä kerrasta uskotaan? Perhekerhossa on kymmenkunta kaltaistasi äitiä, jotka kieltelevät kieltämisen ilosta ja sitten ihmettelevät, miksi meidän muksu uskoo yhdestä kerrasta, heidän ei kymmenestäkään. Tietty meillä kuunnellaan se eka sanominen/kielto/kehotus, koska lapsilla ei ole koskaan tullut eteen tilannetta, että sanon saman uudestaan perään. Jos ilmoitan, että nyt puetaan ulkovaatteet, niin ne puetaan juuri nyt (tietenkin tilannetta edeltää kerhon päättyminen jne. eli ei tule yllätyksenä). Jos lapsi ei reagoi, niin minä reagoin ja annan sukat käteen ja sanon, että tästä voit aloittaa. Jos ei siihenkään tule mitään vastetta, laitan itse ne sukat jalkaan - tätä tosin tapahtuu todella, todella harvoin. Siinä vaiheessa muiden lapset riekkuu ympäriinsä ja äidit huhuilee, että nyt pukemaan tekemättä elettäkään siihen suuntaan, että on poislähdön aika. [/quote] Kyllä me mielestäni ollaan näin yritetty tehdäkin, ei tää mitenkään uudelta kuulosta. Mutta jos ei vaan tee. Ja sitten on toisenlaisia tilanteita, esim just tuo "vaiva nukkuu, nyt ei saa metelöidä". Jos kuitenkin jatkaa, niin enhän mä voi väkisin sen suuta tukkia vaan vaihtoehdoksi jää tuo useasti pyytäminen. Ja vielä haluaisin sanoa että meillä on tosi hyväkäytöksinen lapsi, välillä vain on tällaista ja sekin aina kotona kun ollaan kaikki paikalla. Ap [/quote] Siis tämä viimeinen selittely liittyi siihen, että on kymmenen äitiä hukassa hoidosta lähtiessä kun lapset ei tottele. Tarhassa tottelee tosi hienosti ja kaikki sujuu hyvin. En mä katso olevani huono äiti. Välillä vaan on näitä tilanteita, ja tosiaan alkuperäinen kysymys oli se, että toimiiko lelun poisotto, tv-kielto tms., ja onko muita vinkkejä. Hyviä olen saanutkin kokeiltavaksi! Ap

Miksi lapsen täytyy totella sinua? Ja miksi ihmeessä ensin lapsen täytyy olla erossa äidistä päivät ja sitten vielä haluat siltä lelut pois ihan kuin näyttääksesi, että vauva menee kaiken edelle ja esikoisen elämän kuuluukin olla pelkkää paskaa.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:42"]Se hakee sun huomiota kun teilleon tullut vauva. Testaa rakastatko vielä häntä. Antakaa hälle erityishuomiota, kaksinkeskistä aikaa. Keksi tosiaan miten hän voisi osallistua kotitöihin, keksi tekemistä. Meillä myös vauva ja 4v ja on haastavaa.. Tyttö on aktiivinen ja "häiriökäyttäytyy" kun on liian vähän tekemistä.
[/quote]
Joo tämän kyllä myös tiedostan ja yritän parhaani! Mutta esim tänään hän sai valita mitä tehdään aamupäivällä yhdessä, mennäänkö valitsemaansa puistoon vai tehdään "puutarhatöitä" eli rairuohot hänelle omalle tarjottimelle jolla saa sitten leikkiä. Kerroin että molemmat voidaan tehdä, mutta hän saa päättää kumpi nyt heti. Valitsi puiston. Tätä seurasi hirveä riita siitä, minkä lelun voi ottaa puistoon mukaan. En nyt jaksa selittää mutta sitä lelua jonka toivoi mukaan ei nyt vaan voi viedä kotoa. Yritettiin selittää ja vääntää ja maanitella, mutta ei uskonut. Lopulta sanoin, että emme voi lähteä ollenkaan jos on niin kiukkuinen (joka on totuus). Riidan päätteeksi emme lähteneetkään, joka oli kyllä riittävä rangaistus tosta raivarista. Eli siihen ei nyt sen enempiä kaivattu. Mutta periaatteessa olisi niin ihanaa jos olisi joku patenttikeino, jolla uhata, joka auttaisi välttämään näitä ylilyöntejä. Mulle tuli sellainen olo että tyttö "pilasi kaikkien päivän", vaikka nimenomaan hänen annettiin päättää mitä tehdään (josta kyllä iloitsi). Samalla ymmärrän ettei 4-vuotiaan harteille voi tuollaista päivänpilaamistaakkaa kaataa, ja ajattelen että mun olisi pitänyt jotenkin osta toimia paremmin, enkä vaan osannut. Ei oo helppoa vanhemmuus :(
[/quote]

Mun mielestä sä annat lapselle tuossa liikaa vastuuta. Kyllä ne 4-vuotiaan päätökset on vähän sitä tasoa, että laitetaanko sininen vai punainen paita. Nyt lapsi joutui päättämään koko aamupäivän ohjelmasta ja väärin meni. Ei kannata oikeasti antaa liikaa vaihtoehtoja ja vastuuta. Luonteva päätöksenteko tulee pienistä askelista. Kun oppii itse valitsemaan vaatteet, niin on valmis isompiin päätöksiin.

Tuossa kävi nyt vähän niin, että ensin asetit lapselle ison tehtävän. Hänen piti päättää perheen ohjelma aamupäivälle. Hän tekee päätöksen, mutta koska mieli on pyörällä hän ei osaa tehdä seuraavaa valintaa. Tulee tunnekuohu ja hätäännys ja se purkautuu raivarina. Sen jälkeen äiti rankaisee vielä päälle. Kyllä tuo on lapsen näkökulmasta ihan kohtuutonta.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"]No en tietääkseni, tässä juuri nyt apua pyydän. Haluaisin olla tiukka mutta järkevä. Ollaanko annettu tolle liikaa huomiota? Ap [/quote] Eli sekoamisellasi pilaat kaikkien elämän?. [/quote] Mitä mitä, en ymmärrä? Ap

[/quote]

Et ymmärrä vajonneesi lapsen tasolle: haluat rangaista 4v:tä siitä, että sillä on paha olla.

No miten sen lapsen sitten saa hiljaiseksi? Ei kai sen suuta voi teipata kiinni?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:14"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:46"] [quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:39"]Miksi ihmeessä kiellät monta kertaa? Meillä lapset tietää, että kiellän tasan tarkkaan kerran ja sen jälkeen siirrän lapsen pois kielletystä. Mitään toista mahdollisuutta ei ole. Kun lapsi voi luottaa aikuiseen, ei synny tuollaista kierrettä, vaan lapselle on itsestäänselvää, että äidin "älä kiipeä pöydälle" myös tarkoittaa sitä ja jos yrittää uudestaan, päätyy erittäin ripeästi lattialle, siis jo ennen kuin on lähelläkään perillepääsyä. Toiseksi jos meillä lapsi saa päättää, että ensin puistoon vai puutarhanhoitoon ja päätös on se puisto, niin siihen päättyy päättäminen. Puistolelut tai jalkineet päättää äiti eikä taaskaan vaihtoehtoja ole, koska näin vältetään mahdollinen kriisi. Lapsi saa taas päättää vaikka reitin puistoon tms. asian, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä menemiselle eli aikuinen voi "antaa periksi" puistoilun kärsimättä. Ja koska siitä puistoon menemisestä on sovittu, niin sinne mennään eikä syyllistetä lasta. [/quote] En ole tullut ajatelleeksi tota ensimmäistä pointtiasi, kun ajattelen että lapsi kyllä ymmärtää ja että hänen pitäisi uskoa. Mutta joo, kokeilen myös tuota. Mitä tulee lelun valintaan, niin nimenomaan en antanut lapsen päättää että se mahdoton lelu tulee mukaan. Mutta siitä ei tullut mitään. Yritän olla aikuisempi vastedes etten peruisi jo sovittua. Tänään vaan meni hermo totaalisesti, kun yritettiin tehdä mitä tyttö haluaa (puisto), mutta löytyi sitten niitä muita valittamisen aiheita siihen malliin, että lopulta ei kukaan vaan halunnut tehdä enää mitään :( Miksi ihmeessä lapsi uskoisi sinua, jos et koskaan ole opettanut, että yhdestä kerrasta uskotaan? Perhekerhossa on kymmenkunta kaltaistasi äitiä, jotka kieltelevät kieltämisen ilosta ja sitten ihmettelevät, miksi meidän muksu uskoo yhdestä kerrasta, heidän ei kymmenestäkään. Tietty meillä kuunnellaan se eka sanominen/kielto/kehotus, koska lapsilla ei ole koskaan tullut eteen tilannetta, että sanon saman uudestaan perään. Jos ilmoitan, että nyt puetaan ulkovaatteet, niin ne puetaan juuri nyt (tietenkin tilannetta edeltää kerhon päättyminen jne. eli ei tule yllätyksenä). Jos lapsi ei reagoi, niin minä reagoin ja annan sukat käteen ja sanon, että tästä voit aloittaa. Jos ei siihenkään tule mitään vastetta, laitan itse ne sukat jalkaan - tätä tosin tapahtuu todella, todella harvoin. Siinä vaiheessa muiden lapset riekkuu ympäriinsä ja äidit huhuilee, että nyt pukemaan tekemättä elettäkään siihen suuntaan, että on poislähdön aika. [/quote] Kyllä me mielestäni ollaan näin yritetty tehdäkin, ei tää mitenkään uudelta kuulosta. Mutta jos ei vaan tee. Ja sitten on toisenlaisia tilanteita, esim just tuo "vaiva nukkuu, nyt ei saa metelöidä". Jos kuitenkin jatkaa, niin enhän mä voi väkisin sen suuta tukkia vaan vaihtoehdoksi jää tuo useasti pyytäminen. Ja vielä haluaisin sanoa että meillä on tosi hyväkäytöksinen lapsi, välillä vain on tällaista ja sekin aina kotona kun ollaan kaikki paikalla. Ap

[/quote]

Oletko oikeasti noin pihalla kuin kirjoitat?

Jos vauva nukkuu, ei isommalta pyydetä mitään vaan isommalle lapselle tehdään yhdellä kertaa selväksi, että nyt ei metelöidä! Se sinun olisi pitänyt tehdä jo vauvan ekana kotipäivänä! Nyt teillä 4v tietää, että sinä pyydät ja pyydät ja pyydät ja hän saa tehdä mitä tahtoo, koska et oikeasti tarkoita, että pitää olla hiljaa.

Lelu poisottaminen tai tv-kielto ei auta siinä tilanteessa, kun äiti unohti kasvattaa ja nyt keksii pelkkiä rangaistuksia. Miksi lapsen täytyy kärsiä siitä, että olet ihan itse opettanut, että sinua ei tarvitse totella, koska jaksat hokea samaa mantraa uudestaan ja uudestaan sen sijaan, että opettaisit, että kun vauva nukkuu, ei huutoleikkejä leikitä.
[/quote]
Ei, ei meillä suinkaan aina metelöidä kun vauva nukkuu, enkä ole myöskään unohtanut kasvattaa. Pääsääntöisesti meillä menee hyvin ja 4 v "hoitaa" ilolla vauvaa ja ymmärtää lähes kaikki kiellot ja ohjeet. En myöskään halua, että 4 v ei nyt yhtäkkiä saakaan enää tehdä mitään, vaan kyllä vauva nukkuu normaalissa hälyssä jne. Kyselin tosiaan onko jotain toimivaa rangaistusta tottelemattomuudesta. Ei se tarkoita että meillä ei ikinä totella. Eikä meillä äiti "keksi pelkkiä rangaistuksia", päin vastoin en oikein tiedä ensimmäistäkään paitsi noi lelutakavarikko ja tv-kielto.

Voi olla että olen pihalla, olen ollut kahden lapsen äiti vasta muutaman kuukauden. Kiva kun täältä(kin) voi kysyä apua! Ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:42"]Se hakee sun huomiota kun teilleon tullut vauva. Testaa rakastatko vielä häntä. Antakaa hälle erityishuomiota, kaksinkeskistä aikaa. Keksi tosiaan miten hän voisi osallistua kotitöihin, keksi tekemistä. Meillä myös vauva ja 4v ja on haastavaa.. Tyttö on aktiivinen ja "häiriökäyttäytyy" kun on liian vähän tekemistä.
[/quote]
Joo tämän kyllä myös tiedostan ja yritän parhaani! Mutta esim tänään hän sai valita mitä tehdään aamupäivällä yhdessä, mennäänkö valitsemaansa puistoon vai tehdään "puutarhatöitä" eli rairuohot hänelle omalle tarjottimelle jolla saa sitten leikkiä. Kerroin että molemmat voidaan tehdä, mutta hän saa päättää kumpi nyt heti. Valitsi puiston. Tätä seurasi hirveä riita siitä, minkä lelun voi ottaa puistoon mukaan. En nyt jaksa selittää mutta sitä lelua jonka toivoi mukaan ei nyt vaan voi viedä kotoa. Yritettiin selittää ja vääntää ja maanitella, mutta ei uskonut. Lopulta sanoin, että emme voi lähteä ollenkaan jos on niin kiukkuinen (joka on totuus). Riidan päätteeksi emme lähteneetkään, joka oli kyllä riittävä rangaistus tosta raivarista. Eli siihen ei nyt sen enempiä kaivattu. Mutta periaatteessa olisi niin ihanaa jos olisi joku patenttikeino, jolla uhata, joka auttaisi välttämään näitä ylilyöntejä. Mulle tuli sellainen olo että tyttö "pilasi kaikkien päivän", vaikka nimenomaan hänen annettiin päättää mitä tehdään (josta kyllä iloitsi). Samalla ymmärrän ettei 4-vuotiaan harteille voi tuollaista päivänpilaamistaakkaa kaataa, ja ajattelen että mun olisi pitänyt jotenkin osta toimia paremmin, enkä vaan osannut. Ei oo helppoa vanhemmuus :(
[/quote]

Mun mielestä sä annat lapselle tuossa liikaa vastuuta. Kyllä ne 4-vuotiaan päätökset on vähän sitä tasoa, että laitetaanko sininen vai punainen paita. Nyt lapsi joutui päättämään koko aamupäivän ohjelmasta ja väärin meni. Ei kannata oikeasti antaa liikaa vaihtoehtoja ja vastuuta. Luonteva päätöksenteko tulee pienistä askelista. Kun oppii itse valitsemaan vaatteet, niin on valmis isompiin päätöksiin.

Tuossa kävi nyt vähän niin, että ensin asetit lapselle ison tehtävän. Hänen piti päättää perheen ohjelma aamupäivälle. Hän tekee päätöksen, mutta koska mieli on pyörällä hän ei osaa tehdä seuraavaa valintaa. Tulee tunnekuohu ja hätäännys ja se purkautuu raivarina. Sen jälkeen äiti rankaisee vielä päälle. Kyllä tuo on lapsen näkökulmasta ihan kohtuutonta.
[/quote]
En mä antanut lapsen päättää mistään muista kuin siitä että mennään puistoon. En antanut päätettäväksi lelua mukaan, vaan hän itse ilmoitti että ottaa tämän mukaan, joka meidän sitten piti kieltää. Ei me siltä suurista kysymyksistä kysellä. Lapsi ei määrää meillä. Kun tämä tehdään selväksi niin välillä tilee kai pahaa mieltä kaikissa perheissä, eikö? Mä ihan oikeasti yritän tehdä oikein. Ap

KIITOS ihan mahtavista neuvoista mitä täällä on annettu! Oon ihan pulassa ollut ton nelivuotiaan kanssa vauvan syntymän jälkeen, mutta nyt tuli ekaa kertaa semmoinen olo, että ehkä toivoa ei oo vielä menetetty. Meillä vauvan syntymä aiheutti hirveän kriisin nelivuotiaalle; taantuminen wc-asioissa, nukkumaanmeno pelleilyä, vauvan kiusaaminen heti kun silmä välttää, kaameat raivarit jne jne. Välillä on tuntunut ihan epätoivoiselta, että miten epäonnistunut sitä on ollut kasvattajana. Nyt sain uutta puhtia. Kiitos! T: ei ap, mutta täsmälleen samassa tilanteessa, tosin pahimmat kasvatusmokat jo tehneenä, mutta ei lannistuneena

Lapsen on myös vaikea ymmärtää perusteluita joilla ei ole hänelle henkilökohtaisesti mitään merkitystä, esim. "ei saa metelöidä koska vauva nukkuu". Valitettavaa mutta totta, pientä lasta ei kiinnosta perusteluna yhtään se, että vauva nukkuu. Sen sijaan voi yrittää kannustaa lasta ajattelemaan asiaa omalla kohdalla; mitä jos olisit tosi väsynyt ja haluaisit nukkua, mutta muut vaan huutaisi, tuntuisiko se kivalta? Onko sinusta mukavaa, kun olet nukkumassa ja joku tulee yllättäen herättämään kesken unien? Lapsi on empaattinen olento ja usein ymmärtää asian muiden kantilta, kun selittää ensin hänen omalta kantiltaan -tarpeeksi yksinkertaisesti vaan.

Ja tosiaan pienelle lapselle ei saa antaa liikaa valinnanvaraa. Vanhempi tekee perimmäiset päätökset, mutta lapsen voi antaa vaikuttaa pinnallisemmalla tasolla; juurikin niin, että ei kysytä "puetaanko paita" vaan kysytään puetaanko "sininen vai punainen paita".

Muista myös ottaa lapsen (turhaltakin tuntuva) raivo ja kiukku vakavasti; kysy aina että miksi harmittaa niin paljon, mikä tunne on päällimmäisenä (pelottaako, suututtaako ja jos kyllä, niin mikä/miksi), perustele rauhallisesti miksi esim. jotain tiettyä lelua ei voi ottaa mukaan ja ehdota tilalle jotain toista. Älä uhkaile rangaistuksella, se saa lapsen vaan enemmän ahdistuneeksi ja kiukkuiseksi.

Se, että lapsi kiukuttelee ja ilmaisee negatiivisia tunteitaan ja sitten saa siitä rangaistuksen, opettaa valitettavasti lapsen helposti siihen, että hän ei enää myöhemmällä iällä uskalla näyttää negatiivisia tunteitaan vaikka niitä olisi. Ja ei muuten uskalla tehdä tätä sitten enää aikuisenakaan. Silloin kasvaa ihmiseksi, joka ei uskalla esim. parisuhteessa (tai muussa ihmissuhteessa) sanoa jos jokin asia vaivaa, jos häntä on loukattu eikä uskalla sanoa ei silloin kuin haluaisi. Tulee ihmiseksi, joka miellyttää jatkuvasti muita oman hyvinvointinsa kustannuksella, koska ei uskalla ilmaista negatiivista mielipidettään -jokainen teistäkin varmaan tietää tämän ihmistyypin tai on sellainen jopa itse.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"]No en tietääkseni, tässä juuri nyt apua pyydän. Haluaisin olla tiukka mutta järkevä. Ollaanko annettu tolle liikaa huomiota? Ap [/quote] Eli sekoamisellasi pilaat kaikkien elämän?. [/quote] Mitä mitä, en ymmärrä? Ap

[/quote]

Et ymmärrä vajonneesi lapsen tasolle: haluat rangaista 4v:tä siitä, että sillä on paha olla.
[/quote]
Lapsellani on paha olla, kun pari kertaa viikossa ei mene käskyt perille ensi yrittämällä? Ei me olla mikään ongelmaperhe :D Totteleeko joillain lapset aina? Mä kysyin rangaistuksista, koska olen kuullut sellaisia käytettävän, esim lelun poisottoa. Jos se helpottaisi elämää. Mutta ei taida olla oikotietä onneen tässäkään.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"]No en tietääkseni, tässä juuri nyt apua pyydän. Haluaisin olla tiukka mutta järkevä. Ollaanko annettu tolle liikaa huomiota? Ap
[/quote]
Olet pikkumainen.

No kyllä toi on iso päätös 4-vuotiaalle. Ei meillä alakoululaisetkaan saa päättää yksin perheen ohjelmasta viikonloppuna. Toki yhdessä neuvotellaan ja mielipiteitä voi kysyä, mutta kyllä päätös on aikuisella. Sä syöt omaa auktoriteettiasi aikuisena, kun annat lapselle päätösvallan isossa asiassa. 4-vuotiaan päätökset pitää koskea vain häntä itseään, kuten se paidan väri eikä koko perheen tekemisiä. Lapsihan voi ajatella nyt edes äiti ei tiedä mitä pitäisi tehdä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:21"]No miten sen lapsen sitten saa hiljaiseksi? Ei kai sen suuta voi teipata kiinni?
[/quote]
Täytyy antaa mallia hiljaisista leikeistä. Katsoa sylikkäin kirjoja. Leikkiä yhdessä.

Jäi mieleen tuo kohta, joka jotensakin oli niin että "sitten ei menty mihinkään ja kaikilla oli paha mieli". Tässä mentiin mun systeemien mukaan pieleen. Siis vanhemmat eivät meillä näytä, että tulee "paha miei" lapsen toilailuista. Se on vielä noin pienelle tuhoisaa nähdä, että hänen toimintansa horjuttaa vanhempien vahvaa asemaa. Että vanhemmat eivät olekaan turva ja tuki eivätäk oikeasta päätä asioista, vaan että he horjuvat ja ehkä vielä mököttävät, antavat periksi, luovuttavat lapsen suhteen. Ei koskaan näin. Olikohan se vasta esiteininä, kun lapsi voi esim. nähdä vanhempien itsevän ilman, että tuntee omaa asemaansa ja oloaan turvattomaksi. Eli ei ainakaan mitään "älä tee noin tai äidille tulee paha mieli" -tunneväkivaltaa rangaistuksena.

Ap taisi jo saada vastauksensa, mutta itse olen kasvattanut lapseni pehmein keinoin. Vähän huutamista, ei juurikaan rangaistuksia, antanut pienestä valtaa jne. Nyt lapset on 21, 18 ja 16. Ja kyllä, ovat hyvinkäyttäytyviä. Käytösnumerot koulusta olleet ysiä ja kymppiä. Kavereita riittää ja ei ole koskaan syytetty kiusaamisesta tai muusta ilkeydestä. Ja todistuksetkin on olleet hyvät, vanhin on jo yliopistossa eli osaavat myös tehdä töitä.

En ole koskaan ollut ehdoton. Erityisesti keskimmäinen on tiukka tapaus, mutta tasaisuudella on päästy pitkälle. Lapsi on saanut välillä tahtoaan pikkuasioissa läpi ja rauhallisen esikoisen jälkeen tuo kakkonen opetti, että pitää pysähtyä. Kun alkaa kiukku nousta, niin keskeytä oma tekeminen ja nappaa pieni syliin. Pari minuuttia ja tilanne on ohi, kun huudon yltyessä siitä ei tule loppua ja kaikkia ottaa päähän vaan. Myös lasta. Paljon syliä, paljon pusuja, mahdollisuus olla vauva mahdollisimman pitkään ja turha nipotus pois. Näin on tullut tasapainoisia lapsia. Tietysti jotkut rajat pitää olla, mutta lastenkin kanssa pitää luovia ja ennakoida. Voi olla vastuullinen olematta musta-valkoinen natsi.