Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäön takia ikuisesti syrjitty
13.03.2015 |
Olen ruma, poikkeuksellisen ruma mies. Kärsin huonosta itsetunnosta, koska ulkonäköni takia minua on pilkattu koko elämäni ajan. Koulussa minua kiusattiin ja nimiteltiin ties miksi. Minut valittiin aina viimeiseksi jalkapallo tai pesäpallo joukkueeseen, koska minua pidettiin vain outona kummajaisena. Tytöt eivät katsoneet minua päinkään, ja muistan kerran kuulleeni luokkani tyttöjen keskustelleen minusta ääneen ja haukkuneen ulkonäköni täysin alentavilla sanoilla. Nuoruuteni vietin kokoonaan yksin ilman kavereita ja oloa tuntea itseäni hyväksytyksi. Nyt olen hieman alta kolmekymppinen ja sairaseläkkeellä masennuksen takia. En tiedä enää miksi elää, mutta pohjimmiltani olen hyvä ja mukava ihminen. En pysty vain ilmaisemaan itseäni ulkona muille, koska häpeän sitä miltä kuulostan ja näytän. Olen tavannut joitakin mukavia ihmisiä, jotka ymmärtävät minua mutta suurinosa ihmisistä on todella julmia minulle. Maailma ei ole oikeudenmukainen, jos ei ole syntynyt normaaliksi.
Kommentit (12)
Täällä virtuaalimaailmassa pystyt pätemään kuten muutkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, minä olen samanlainen nainen, jo 40-vuotias. Enää minua ei harmita yhtään se etten ole "kelvannut" ihmisille, olen hyväksynyt erakkouteni ja oppinut nauttimaan siitä. Mutta joo, oli mullakin nuorempana vaikeaa, silloin kun vielä haaveilin miehestä ja perheestä, mutta samaan aikaan tiesin etten tule niitä ikinä saamaan, kun en miehiltä saanut kuin ällöttelyä ja pilkkaa.
Halaus! Tee jotakin, josta saat onnistumisen elämyksiä - uuteen ammattiin opiskelu esimerkiksi. Näin itseluottamuksesi kasvaa ja sinun on helpompaa tutustua uusiin ihmisiin.
t. nätti ja kiva
Tiedän tunteen, tsemiä, mä olen opinnut olemaan välittämättä mitä muut aattelee, se on niiden ongelma ja korvien välissä, on mulla ystäviä, jotka näkee mut kokonaisuutena ja tommoset pinnalliset saaki pysyä kaukana.
mitä ulkonäköongelmia sulla muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että osittain kokemuksesi syrjityksi tulemisesta on subjektiivista? Niin vaikea uskoa, että normaalit aikuiset ihmiset enää antaisivat ulkoisten seikkojen vaikuttaa toisen kohtelemiseen. Ehkä huonon itsetunnon vuoksi sinusta vain tuntuu siltä?
En ole itse tavannut koskaan ketään, jonka ulkonäkö olisi vaikuttanut tapaani kohdella heitä? Olet yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa muukin. Toivottavasti löydät vielä oman juttusi ja ihmisiä elämääsi. Olen tosi pahoillani kuitenkin lapsuudestasi ja muusta.
Miettikää miten ruma suomipopin Jaajo on ja silti pärjää loistavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko se sama, joka kirjoitti joskus samanlaisen kirjotuksen, mutta otsikko oli joku "ikuisesti kokematon" tai joku sellainen?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:25"]
Miettikää miten ruma suomipopin Jaajo on ja silti pärjää loistavasti
[/quote]
Jep, varsinkin miehillä, jos on sosiaalinen tyyppi, voi rumanakin pärjätä aivan erinomaisesti. Mutta jos sattuu olemaan esim. ruma ja ujo ja hiljainen, niin sitten on jo kyllä tosi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen inhonnut ulkonäköäni koko ikäni ja ollut koulussa koko ajan rajusti fyysisesti ja henkisesti julmasti kiusattu. Nyt nelikymppisenä Itseluottamus on edelleen heikko, en pysty luottamaan ihmisiin, ja pelkään suuresti samaa kohtaloa lapsilleni. Kaikki rääkkäys on kuitenkin saanut minussa aikaan taistelutahdon ja peräänantamattomuuden, jolla olen hankkinut komean uran ja paljon varallisuutta ja löytänyt myös minua aidosti rakastavan vaimon. Joku päätyy itsariin tai syrjäytyy, en tiedä miksei minulle käynyt niin.
Suurin ongelmasi on huono itseluottamus.