Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Piti oikein tarkistaa onko tämä itseni 6v sitten aloittamista aihe. Meillä oli täysin samanlainen tilanne ja kukaan ei ymmärtänyt mitä se tarkoitti kun lapsi ei nuku tai ei viihdy yksin. Nyt meillä on 6v ekstrovertti tyttönen joka ei vieläkään viihdy yksin vaan kaikessa pitää olla mukana. Onneksi on ekstrovertti niin löytää myös kavereita joka paikasta eikä tarvitse olla riehumisissa enää mukana.
Ihanaa kuulla millainen lapsi on kasvanut! Meillä siis samanlainen vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen kun sain niin en edes muistaakseni kerennyt suihkussa käydä. En tiedä oliko vauva vaativa vai että oli vaan niin suuri elämänmuutos että en enää vaan nähnyt mahdollisuuksia kodinhoitoon.
Kaksi vuotta meni niin tuli kakkonen ja siintä taas kaks ja puol niin tuli viiminen, kolmas poika.
Jotenki sitä vaan olikin sitten pakko osata ja keretä. Suihkussakin kerkesin jo hyvin käydä.
Kyllä jälkikäteen mietitytti että oli ne aika kissanpäivät kun oli vaan se ensimmäinen vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi menneet ajat kirjoitti:
Voi hyvä jumala, nykään ihmiset kädettömiä. Aikoinaan oli useampi lapsi, navetta hoidettava, piha puitavana, vedet kannettavana, halot hakatttavana - muiden normi kotiaskareiden lisäksi. Ei ollut myöskään mitään liesiä,pesukoneita tai yms nykyajan juttuja. Silti, noilta vuosikymmeniltä kasvoi ihmisiä ja toisinaan tuntuu viisampiakin kuin nykyään.
Puhutko sinä nyt omasta elämästäsi? Se taisi olla oma valintasi muuttaa asumaan paikkaan, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes sähköä. Ammattisi oli maatalousyrittäjä, joten senkin olet valinnut itse. Ei se silti tee sinusta toisia parempaa ihmistä. Lapsesi joutuivat pärjäämään ihan liian varhain itsekseen.
Opettele kommunikoimaan menemättä henkilökohtaisuuksiin! Jos miettii entisaikojen tapoja, ei se tarkoita sitä, että itse sitä aikaa on elänyt. Vai onko historian tunnit jääneet sulta väliin? On myös isovanhempia jotka näistä asioista kertovat. Kannattais kuunnella, jos tilaisuus tulee. eri
Itse haukuit kaikki nykyvanhemmat. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, niin lopeta tuon ajan ihannoiminen. Lapset jätettiin ennen pärjäämään yksin ja kasvatus hoidettiin lyömällä.
Jos miettii nykypäivää, ei siinä nykyvanhempia haukuta, vaan ihmetellään toimintapajoja joillain. Mennään sieltä helpoimman kautta. Lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa kodinkoneita pyörittämään.
Kyse oli siitä, ehtiikö ja pystyykö toimimaan kotonaan yhden vauvan kanssa. Ei siis mistään väkivallasta. Menet asian viereen. Mutta totta kai, osui ja uppos näköjään.
Ei osunut eikä uponnut. Minua suututtaa tuo iänaikuinen naisten haukkuminen, mitä naiset itse tekevät. Oikein nokkavartta pitkin katsotaan halveksivasti sädekehä pään päällä loistaen. Tuollaisia on ollut aina.
Ja minua suututtaa tämä hemmetin marttyyrius, kun ei lämpimässä kodissa kodinkoneiden keskellä pystytä yhtä vauvaa hoitamaan niin, että saisi syödäkseen ja itsensä pestyä.
Ei se vauva rikki mene tai tukehdu, jos yhden lämpimän aterian äiti syö kerran päivässä.
Vessakäynti on lyhyt, huutaa ei vauvan tarvitse kuin se minuutti tai pari korkeintaan.
Ei voi kuin ihmetellä, etteikö astioita saisi myös kaappiin jossain välissä tai pyykkejä koneesta. Jotain on todella pahasti vialla, jos ei viittätoista minuuttia lohkea aikaa tähän. Ei mikään vauva huuda koko päivää, jos hetkeksi huomionsa muualle kääntää. Sairas lapsi erikseen.
Tämähän johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nykyään yksiselitteisesti lasta kielletään huudattamasta. Se voi hyvin olla, ettei neuvolakaan oikeasti tarkoita tuolla sitä, ettei itseään saisi syöttää tai käydä vessassa, mutta kun meitä on moneen junaan ja ohjeet on haluttu mahdollisimman selkokielisiksi. Siksi ohjenuoraksi on tullut: lasta ei saa huudattaa, se on vahingollista. Piste.
Äitiyden vaatimukset esim. 90-luvulta tähän päivään on muuttuneet todella paljon. Nykyään vaaditaan paljon enemmän.
Lapseni perheessä on kolme lasta, vanhin 3 v, nuorin muutaman viikon, siistiä on aina, ruoka itsetehtyä ja lapset kauniisti puettu puhtaisiin ja heidän kanssaan ulkoillaan joka päivä. Joka päivä heidän kanssaan myös luetaan ja leikitään. Illalla TV ja kaikki älylaitteet on kiinni. Lasten kanssa luetaan ja leikitään, rauhoitutaan yöunille. Nukkumaan menevät klo 20 ja vanhemmille jää hetki ”omaa aikaa”. Vauva toki syö vielä kerran yössä, jatkaa sitten uniaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Mä ihmettelin myös näitä tarinoita, ennen kuin tapasin kaverin lapsen n. 1 vuotiaana ja tajusin mistä kiikastaa. Siinä oli vain se, että kaveri itse ruokki sitä lapsen kiljumista ja antoi tavallaan yksi vuotiaalle valtaa päättää kuka kämpässä määrää. Lapsi änki munkin syliin aina koneella ja alkoi mustasukkaisena potkimaan hiirtä ja näppäimistöä kun tutkin julkisten aikatauluja. Nostin lapsen aina lattialle kun tuo alkoi. Näin sitten miten kaveri lopetti aina hommat kun lapsi aloitti tuon temppuilun ja tajusin, että siitähän tuo kiikasti. Sama rumba oli nukutuksen kanssa. Lapsi ei muka mennyt nukkumaan ilman äitiään, mutta kaveri ei edes yrittänyt.
Aivan pienellä en tiedä voiko siihen ihmeemmin vaikuttaa, mutta onneksi helpottaa iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä te sitten teette koko päivän kun se vauva on sylissä? Istutte sohvalla ihmettelemässä tuntikausia tai kävelette vauva sylissä ympäri asuntoa?
Se lapsi ei siitä rikki mene jo hetken aikaa makoilee lattialla tai sitterissä. En tarkoita että lasta pitää huudattaa yksinään mutta hyvä se on opettaa olemaan hetkiä ilman sitä syliä. Ei sitä koko kämppää tarvitse alkaa siivoamaan kerralla. Tekee pieniä juttuja, minuutti pari.
Ja tuo syöminen... Ihan saa itseään syyttää jos vauva jotenkin estää syömisen.
Itellä meni ekoina kuukausina aika enimmäkseen imettämiseen (oli pieni järkytys miten kauan aikaa se viekään), vaipanvaihtoon ja pyllynpesuun (kakkaa tuli varmaan 8 kertaa päivässä), vaunujen työntelyyn ulkona, nukuttamiseen eli vauvan kanniskelua ympäri kämppää ja hyssyttelyä. Vauvan nukkuessa nukuin itse tai muuten lepäsin koska olin ihan kuitti.
Samanlaista täällä. Ilmeisesti toi itsensä syyttelijä kuuntelee mielellään punaisena parkuvaa pikkuvauvaa.
oi menneet ajat kirjoitti:
Voi hyvä jumala, nykään ihmiset kädettömiä. Aikoinaan oli useampi lapsi, navetta hoidettava, piha puitavana, vedet kannettavana, halot hakatttavana - muiden normi kotiaskareiden lisäksi. Ei ollut myöskään mitään liesiä,pesukoneita tai yms nykyajan juttuja. Silti, noilta vuosikymmeniltä kasvoi ihmisiä ja toisinaan tuntuu viisampiakin kuin nykyään.
Omat vanhempani ovat kasvatettu noin... ja heistä tuli melko tunnevammaisia, jopa aggressiivisia kasvattajia. Eivät osanneet kehua ja kannustaa. Vanhoilla päivillään ovat rauhoittuneet ja muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi menneet ajat kirjoitti:
Voi hyvä jumala, nykään ihmiset kädettömiä. Aikoinaan oli useampi lapsi, navetta hoidettava, piha puitavana, vedet kannettavana, halot hakatttavana - muiden normi kotiaskareiden lisäksi. Ei ollut myöskään mitään liesiä,pesukoneita tai yms nykyajan juttuja. Silti, noilta vuosikymmeniltä kasvoi ihmisiä ja toisinaan tuntuu viisampiakin kuin nykyään.
Puhutko sinä nyt omasta elämästäsi? Se taisi olla oma valintasi muuttaa asumaan paikkaan, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes sähköä. Ammattisi oli maatalousyrittäjä, joten senkin olet valinnut itse. Ei se silti tee sinusta toisia parempaa ihmistä. Lapsesi joutuivat pärjäämään ihan liian varhain itsekseen.
Opettele kommunikoimaan menemättä henkilökohtaisuuksiin! Jos miettii entisaikojen tapoja, ei se tarkoita sitä, että itse sitä aikaa on elänyt. Vai onko historian tunnit jääneet sulta väliin? On myös isovanhempia jotka näistä asioista kertovat. Kannattais kuunnella, jos tilaisuus tulee. eri
Itse haukuit kaikki nykyvanhemmat. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, niin lopeta tuon ajan ihannoiminen. Lapset jätettiin ennen pärjäämään yksin ja kasvatus hoidettiin lyömällä.
Jos miettii nykypäivää, ei siinä nykyvanhempia haukuta, vaan ihmetellään toimintapajoja joillain. Mennään sieltä helpoimman kautta. Lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa kodinkoneita pyörittämään.
Kyse oli siitä, ehtiikö ja pystyykö toimimaan kotonaan yhden vauvan kanssa. Ei siis mistään väkivallasta. Menet asian viereen. Mutta totta kai, osui ja uppos näköjään.
Ei osunut eikä uponnut. Minua suututtaa tuo iänaikuinen naisten haukkuminen, mitä naiset itse tekevät. Oikein nokkavartta pitkin katsotaan halveksivasti sädekehä pään päällä loistaen. Tuollaisia on ollut aina.
Ja minua suututtaa tämä hemmetin marttyyrius, kun ei lämpimässä kodissa kodinkoneiden keskellä pystytä yhtä vauvaa hoitamaan niin, että saisi syödäkseen ja itsensä pestyä.
Ei se vauva rikki mene tai tukehdu, jos yhden lämpimän aterian äiti syö kerran päivässä.
Vessakäynti on lyhyt, huutaa ei vauvan tarvitse kuin se minuutti tai pari korkeintaan.
Ei voi kuin ihmetellä, etteikö astioita saisi myös kaappiin jossain välissä tai pyykkejä koneesta. Jotain on todella pahasti vialla, jos ei viittätoista minuuttia lohkea aikaa tähän. Ei mikään vauva huuda koko päivää, jos hetkeksi huomionsa muualle kääntää. Sairas lapsi erikseen.
Jonkun pitää se lämmin ruoka ensin valmistaa. Yleensä se on se lapsen äiti.
Vessakäynnit ei mene minuutissa, jos nainen vielä toipuu synnytyksestä. Siihen menee helposti viikkoja.
Kummasti te otatte jostain kotityöstä yhden pienen osan ja ihmettelette, että mikä siinä on, kun tuota ei saa tehtyä. Siihen kohtaan päästäkseen pitää tehdä jotain ja sen jälkeen vielä lisää.
Varsinkin ensimmäisen lapsen syntyminen on naiselle kaikkein suurin elämsnmuutos mitä ihmisellä voi olla. Harva solahtaa äidin rooliin noin vain, monella se vaatii paljon työtä ja energiaa. Heillä toisten mollaaminen sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kun sain niin en edes muistaakseni kerennyt suihkussa käydä. En tiedä oliko vauva vaativa vai että oli vaan niin suuri elämänmuutos että en enää vaan nähnyt mahdollisuuksia kodinhoitoon.
Kaksi vuotta meni niin tuli kakkonen ja siintä taas kaks ja puol niin tuli viiminen, kolmas poika.
Jotenki sitä vaan olikin sitten pakko osata ja keretä. Suihkussakin kerkesin jo hyvin käydä.
Kyllä jälkikäteen mietitytti että oli ne aika kissanpäivät kun oli vaan se ensimmäinen vauva.
Kyllä se on just näin. Minäkin ihmettelin toisen kohdalla, että miten muka en esikoisen kanssa ehtinyt tehdä mitään.. Mutta niin se menee, sitä vaan oppii tehokkaammaksi kun on pakko, oppii sietämään keskeytyksiä paremmin jne. Minun vauvoista tosin kumpikaan ei ollut mitään alati huutavia koliikkivauvoja, joten ihan hyvin ehti hoitaa kotitöistäkin osan päivän mittaan ja joskus nukkua päikkärit itsekin. Kaikki sympatiat niille joiden vauvat on semmoisia, silloin saa kyllä riman laskea ihan lattiatasoon ja yrittää vaan jotenkin rämpiä eteenpäin. Väsymys on kyllä semmoinen asia, joka tekee kaikesta paljon vaikeampaa. Jos nukkuu yössä vaan joitain tunteja pätkissä, niin ei se tekeminen vaan ole niin thhokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi menneet ajat kirjoitti:
Voi hyvä jumala, nykään ihmiset kädettömiä. Aikoinaan oli useampi lapsi, navetta hoidettava, piha puitavana, vedet kannettavana, halot hakatttavana - muiden normi kotiaskareiden lisäksi. Ei ollut myöskään mitään liesiä,pesukoneita tai yms nykyajan juttuja. Silti, noilta vuosikymmeniltä kasvoi ihmisiä ja toisinaan tuntuu viisampiakin kuin nykyään.
Puhutko sinä nyt omasta elämästäsi? Se taisi olla oma valintasi muuttaa asumaan paikkaan, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes sähköä. Ammattisi oli maatalousyrittäjä, joten senkin olet valinnut itse. Ei se silti tee sinusta toisia parempaa ihmistä. Lapsesi joutuivat pärjäämään ihan liian varhain itsekseen.
Opettele kommunikoimaan menemättä henkilökohtaisuuksiin! Jos miettii entisaikojen tapoja, ei se tarkoita sitä, että itse sitä aikaa on elänyt. Vai onko historian tunnit jääneet sulta väliin? On myös isovanhempia jotka näistä asioista kertovat. Kannattais kuunnella, jos tilaisuus tulee. eri
Itse haukuit kaikki nykyvanhemmat. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, niin lopeta tuon ajan ihannoiminen. Lapset jätettiin ennen pärjäämään yksin ja kasvatus hoidettiin lyömällä.
Jos miettii nykypäivää, ei siinä nykyvanhempia haukuta, vaan ihmetellään toimintapajoja joillain. Mennään sieltä helpoimman kautta. Lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa kodinkoneita pyörittämään.
Kyse oli siitä, ehtiikö ja pystyykö toimimaan kotonaan yhden vauvan kanssa. Ei siis mistään väkivallasta. Menet asian viereen. Mutta totta kai, osui ja uppos näköjään.
Ei osunut eikä uponnut. Minua suututtaa tuo iänaikuinen naisten haukkuminen, mitä naiset itse tekevät. Oikein nokkavartta pitkin katsotaan halveksivasti sädekehä pään päällä loistaen. Tuollaisia on ollut aina.
Ja minua suututtaa tämä hemmetin marttyyrius, kun ei lämpimässä kodissa kodinkoneiden keskellä pystytä yhtä vauvaa hoitamaan niin, että saisi syödäkseen ja itsensä pestyä.
Ei se vauva rikki mene tai tukehdu, jos yhden lämpimän aterian äiti syö kerran päivässä.
Vessakäynti on lyhyt, huutaa ei vauvan tarvitse kuin se minuutti tai pari korkeintaan.
Ei voi kuin ihmetellä, etteikö astioita saisi myös kaappiin jossain välissä tai pyykkejä koneesta. Jotain on todella pahasti vialla, jos ei viittätoista minuuttia lohkea aikaa tähän. Ei mikään vauva huuda koko päivää, jos hetkeksi huomionsa muualle kääntää. Sairas lapsi erikseen.
Vessassa minuutti tai pari? No sulla ehkä mulla puoli tuntia.
Laksatiivi auttaa. Puoli tuntia pissalla? Suihkuunkaan ei mene kuin max 10 minuuttia.
Laksatiivia kun on ärtynyt suoli 🤦♀️
Siperia opettaa. Kolmannen jälkeen opin kantamaan vauvaa vasemmalla puolella, lonkan päällä. Sitterissä oli kun oli pakko, tykkäsi tai ei.
Illalla miehen ollessa kotona, otin sen "oman ajan" eli 15 minuutin suihkun, hyvät iltapalaleivät ja teekupposen.
P. S. Ketään ei pitäisi haitata lapsiperheen kodin siisteys. Ja jos haittaa ni imuroikoon itse tai maksakoon siivoojan, molemmat sopii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Tätä keskustelua lukiessa mietin, että eipä maailmassa kuitenkaan valtaosalla vauvoista ole mahdollisuutta tai "varaa" olla viihtymättä esim. kantoliinassa. Muutenkin pitkiä aikoja afrikassa viettäneenä on hämmentävää se, että vaikka vauvoja olisi joka paikka täynnä ( äitiensä selässä), niin ei ne rääy ja huuda koko aikaa, kuten sitten täällä, missä joka toisella on refluksi, koliikki, eroahdistus, vierastusvaihe jne.
Ehkä siellä sitten tosiaan jotain tehdään enemmän oikein kuin täällä meillä. Ja joo, en vaihtaisi olosuhteita, tottakai esim. hygienia ja lapsikuolleisuus on ihan eri tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.Kun katsoo noita silloin kasvatettuja yksilöitä, niin en ole ihan varma voiko hyvinvointiyhteiskunnasta puhua. On vaikka minkälaista traumaa, etääntyneitä vanhempia, kylmiä tunnehirviöitä ja jopa fyysistä kuritusta. Ennen vanhaan ehkä pärjättiin kun oli pakko, mutta ei silloin ainakaan henkisesti tasapainoisempia ihmisiä kasvatettu.
Tänä päivänä on henkisesti sairaita paljon enemmän. Jo lapsissa ja nuorissa. Suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Eli ei tänäpäivänäkään henkisesti tasapainoisempia ihmisiä kasvateta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi menneet ajat kirjoitti:
Voi hyvä jumala, nykään ihmiset kädettömiä. Aikoinaan oli useampi lapsi, navetta hoidettava, piha puitavana, vedet kannettavana, halot hakatttavana - muiden normi kotiaskareiden lisäksi. Ei ollut myöskään mitään liesiä,pesukoneita tai yms nykyajan juttuja. Silti, noilta vuosikymmeniltä kasvoi ihmisiä ja toisinaan tuntuu viisampiakin kuin nykyään.
Puhutko sinä nyt omasta elämästäsi? Se taisi olla oma valintasi muuttaa asumaan paikkaan, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes sähköä. Ammattisi oli maatalousyrittäjä, joten senkin olet valinnut itse. Ei se silti tee sinusta toisia parempaa ihmistä. Lapsesi joutuivat pärjäämään ihan liian varhain itsekseen.
Opettele kommunikoimaan menemättä henkilökohtaisuuksiin! Jos miettii entisaikojen tapoja, ei se tarkoita sitä, että itse sitä aikaa on elänyt. Vai onko historian tunnit jääneet sulta väliin? On myös isovanhempia jotka näistä asioista kertovat. Kannattais kuunnella, jos tilaisuus tulee. eri
Itse haukuit kaikki nykyvanhemmat. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, niin lopeta tuon ajan ihannoiminen. Lapset jätettiin ennen pärjäämään yksin ja kasvatus hoidettiin lyömällä.
Jos miettii nykypäivää, ei siinä nykyvanhempia haukuta, vaan ihmetellään toimintapajoja joillain. Mennään sieltä helpoimman kautta. Lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa kodinkoneita pyörittämään.
Kyse oli siitä, ehtiikö ja pystyykö toimimaan kotonaan yhden vauvan kanssa. Ei siis mistään väkivallasta. Menet asian viereen. Mutta totta kai, osui ja uppos näköjään.
Ei osunut eikä uponnut. Minua suututtaa tuo iänaikuinen naisten haukkuminen, mitä naiset itse tekevät. Oikein nokkavartta pitkin katsotaan halveksivasti sädekehä pään päällä loistaen. Tuollaisia on ollut aina.
Ja minua suututtaa tämä hemmetin marttyyrius, kun ei lämpimässä kodissa kodinkoneiden keskellä pystytä yhtä vauvaa hoitamaan niin, että saisi syödäkseen ja itsensä pestyä.
Ei se vauva rikki mene tai tukehdu, jos yhden lämpimän aterian äiti syö kerran päivässä.
Vessakäynti on lyhyt, huutaa ei vauvan tarvitse kuin se minuutti tai pari korkeintaan.
Ei voi kuin ihmetellä, etteikö astioita saisi myös kaappiin jossain välissä tai pyykkejä koneesta. Jotain on todella pahasti vialla, jos ei viittätoista minuuttia lohkea aikaa tähän. Ei mikään vauva huuda koko päivää, jos hetkeksi huomionsa muualle kääntää. Sairas lapsi erikseen.
Jonkun pitää se lämmin ruoka ensin valmistaa. Yleensä se on se lapsen äiti.
Vessakäynnit ei mene minuutissa, jos nainen vielä toipuu synnytyksestä. Siihen menee helposti viikkoja.
Kummasti te otatte jostain kotityöstä yhden pienen osan ja ihmettelette, että mikä siinä on, kun tuota ei saa tehtyä. Siihen kohtaan päästäkseen pitää tehdä jotain ja sen jälkeen vielä lisää.
Varsinkin ensimmäisen lapsen syntyminen on naiselle kaikkein suurin elämsnmuutos mitä ihmisellä voi olla. Harva solahtaa äidin rooliin noin vain, monella se vaatii paljon työtä ja energiaa. Heillä toisten mollaaminen sujuu.
Ollu kyllä rankka synnytys.
Miksi ihmeessä käytetään vauvasta nimityksiä pimu ja neiti. Jotenkin aliarvioivis, vauva on lapsi ja saakin olla. 9933
Vauvat ovat erilaisia, samassakin perheessä. Meillä kahden otoksella esikoinen viihtyi jonkin aikaa puuhailemassa yksin vieressä/näköyhteyden päässä vauvana, muttei koskaan nukkunut 30-40 minuuttia pidempiä päikkäreitä ja niitäkin vain yhdet. Nukkui kyllä yöt suht hyvin ja aamulla pitkään. Vauvan ollessa hereillä jotain pystyi tekemään näköyhteyden päässä, mutta isommat työt tein illalla, kun mies tuli kotiin tai mies teki. Kuopus taas ei viihtynyt puolta minuuttia pidempään ilman sylikosketusta hereillä ollessaan, mutta nukkui säännöllisesti parin tunnin päikkärit ja toiset lyhyemmät unet. Aamulla heräsi kuuden seitsemän aikaan. Kuopuksella oli luonnostaan tarkka rytmi, mutta pystyi kuitenkin joustamaan siitä tarvittaessa, joten hänen kanssaan oli aika helppo toimia. Syömisen osaltakin meillä tyypit olivat tosi erilaisia, esikoinen rintaruokinnassa ollessaan oli yhteensä tunteja päivässä rinnalla, kuopus hätäiset muutaman minuuttia neljä-viisi kertaa päivässä. Esikoinen söi missä vaan, kuopus tarvitsi siihen oman rauhan. Meille taisi osua ääripäät ja nämä piirteet ovat näkyvissä vieläkin, vaikka ovat jo koululaisia. Kuopus on edelleen superekstrovertti ja kipuaa edelleen syliin/viereen, kun mahdollista. Rakkaita kummatkin.
Helppoa, vauvalle voi esim valmistaa sellaisen haalarin missä on moppimaiset osat käsien ja jalkojen kohdalla niin, että kun vauva ryömii ympäri asuntoa tulee samalla mopattua lattiat. Vauvan kylvetyksen voi yhdistää kätevästi tiskaukseen, mutta on syytä käyttää mietoa tiskiainetta iho-ongelmien välttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi menneet ajat kirjoitti:
Voi hyvä jumala, nykään ihmiset kädettömiä. Aikoinaan oli useampi lapsi, navetta hoidettava, piha puitavana, vedet kannettavana, halot hakatttavana - muiden normi kotiaskareiden lisäksi. Ei ollut myöskään mitään liesiä,pesukoneita tai yms nykyajan juttuja. Silti, noilta vuosikymmeniltä kasvoi ihmisiä ja toisinaan tuntuu viisampiakin kuin nykyään.
Puhutko sinä nyt omasta elämästäsi? Se taisi olla oma valintasi muuttaa asumaan paikkaan, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes sähköä. Ammattisi oli maatalousyrittäjä, joten senkin olet valinnut itse. Ei se silti tee sinusta toisia parempaa ihmistä. Lapsesi joutuivat pärjäämään ihan liian varhain itsekseen.
Opettele kommunikoimaan menemättä henkilökohtaisuuksiin! Jos miettii entisaikojen tapoja, ei se tarkoita sitä, että itse sitä aikaa on elänyt. Vai onko historian tunnit jääneet sulta väliin? On myös isovanhempia jotka näistä asioista kertovat. Kannattais kuunnella, jos tilaisuus tulee. eri
Itse haukuit kaikki nykyvanhemmat. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, niin lopeta tuon ajan ihannoiminen. Lapset jätettiin ennen pärjäämään yksin ja kasvatus hoidettiin lyömällä.
Jos miettii nykypäivää, ei siinä nykyvanhempia haukuta, vaan ihmetellään toimintapajoja joillain. Mennään sieltä helpoimman kautta. Lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa kodinkoneita pyörittämään.
Kyse oli siitä, ehtiikö ja pystyykö toimimaan kotonaan yhden vauvan kanssa. Ei siis mistään väkivallasta. Menet asian viereen. Mutta totta kai, osui ja uppos näköjään.
Ei osunut eikä uponnut. Minua suututtaa tuo iänaikuinen naisten haukkuminen, mitä naiset itse tekevät. Oikein nokkavartta pitkin katsotaan halveksivasti sädekehä pään päällä loistaen. Tuollaisia on ollut aina.
Ja minua suututtaa tämä hemmetin marttyyrius, kun ei lämpimässä kodissa kodinkoneiden keskellä pystytä yhtä vauvaa hoitamaan niin, että saisi syödäkseen ja itsensä pestyä.
Ei se vauva rikki mene tai tukehdu, jos yhden lämpimän aterian äiti syö kerran päivässä.
Vessakäynti on lyhyt, huutaa ei vauvan tarvitse kuin se minuutti tai pari korkeintaan.
Ei voi kuin ihmetellä, etteikö astioita saisi myös kaappiin jossain välissä tai pyykkejä koneesta. Jotain on todella pahasti vialla, jos ei viittätoista minuuttia lohkea aikaa tähän. Ei mikään vauva huuda koko päivää, jos hetkeksi huomionsa muualle kääntää. Sairas lapsi erikseen.
Tämähän johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nykyään yksiselitteisesti lasta kielletään huudattamasta. Se voi hyvin olla, ettei neuvolakaan oikeasti tarkoita tuolla sitä, ettei itseään saisi syöttää tai käydä vessassa, mutta kun meitä on moneen junaan ja ohjeet on haluttu mahdollisimman selkokielisiksi. Siksi ohjenuoraksi on tullut: lasta ei saa huudattaa, se on vahingollista. Piste.
Äitiyden vaatimukset esim. 90-luvulta tähän päivään on muuttuneet todella paljon. Nykyään vaaditaan paljon enemmän.
No joo, ainakin saa hyvän syyn lievittää omatuntoaan, kun vauvasta tulee pullovauva, kun ei maitoa heru. Ei kai sitä oikein viinirypäleillä kai irtoakaan. Huudattaminen on joskus pakollista, kun on vatsatautia ja ripulia yms. Mutta kun näin toteat, on vastaus "lasta ei saa lyödä ja kurittaa" ;D
Tää on just se hetki kun vauva nukkuu sisällä max 30 min ja tänään selailen vähän kännykkää, kun siivosin eilen vauvan ollessa sylissä.