Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka olette löytäneet rakkauden Tinderistä tai muuten netin kautta, kysymys
08.12.2021 |
Missä vaiheessa huomasit olevasi rakastunut? Heti, muutaman tapaamisen jälkeen, kun olitte tapaillut jo jonkin aikaa? Tällainen tinderdeittailu on itselleni ihan uutta nyt eron jälkeen. Aikaisemmat ihastukset ovat heränneet pikkuhiljaa kun olen tutustunut johonkin mieheen jossain. Mietin kun olen tavannut kiinnostavan miehen nyt Tinderistä, että millä tasolla kiinnostuksen pitäisi olla parin tapaamisen jälkeen. Tykkään tästä tyypistä paljon, mutta pitäisikö tunteen olla vielä jotain enemmän. En oikein osaa selittää. Esimerkiksi joidenkin ystävien suhteen olen tajunnut saman tien että olemme samalla aaltopituudella. Pitäisikö odottaa jotain välitöntä ”klik” tunnetta? Vai onko se liikaa vaadittu? Miten nopeasti teillä on ollut selviä tunteita tällaisissa suhteissa?
Kommentit (40)
Näin jo miehen profiilitekstistä että meillä on paljon yhteistä, joten päätin ottaa yhteyttä. Lähetettiin viestejä ehkä muutaman viikon ajan ennenkun tavattiin ja siinä viestitellessä huomasi että tykätään samoista asioista. Kun tavattiin ensimmäisen kerran oli alusta asti tosi luontevaa olla yhdessä ja meillä heti synkkasi hyvin. Ensimmäisellä halauksella huomasin että hänen halaamisensa tuntuu jotenkin enemmän oikealta kun kenenkään muun halaaminen koskaan ja hänen tuoksunsa on mulle jotenkin käsittämättömän rauhoittava. Tuli tunne että tästä vois tulla jotain suurempaa. Molemmille oli selvää että halutaan jatkaa tapailua. Alusta asti sellainen tosi vahva yhteenkuuluvuuden tunne joka on vaan vahvistunut ajan myötä. Se hetki kun tajusin että mä ihan aidosti ja oikeasti rakastan tota miestä oli joku ihan arkinen että oltiin mun luona ja mies tiskasi. En yhtään muista kauanko oltiin tapailtu ja oltiinko jo sovittu seurustelevamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
tapasin ekan ja nykyisen poikaystäväni tinderissä. sanoisin, et ekalla tapaamisella kolahti ja vähäsen ihastuttiin toisiimme ja sitten jo kuukauden päästä olimmekin yhdessä.
vajaa vuoden seurustelun jälkeen itse koin, että oon rakastunut ja hän oli samalla sivulla. nyt ollaan seurusteltu vähän yli 2 vuotta, elämiemme parasta aikaa :3
kuten muutki on sanonu, niin aika yksilöllistä se on. toisaalt valehtelisin, jos väittäisin, ettei mua koskaan ihmetyttäisi, miten jotkut rakastuu tosi nopeasti D: lähinnä siis siksi, kun niissä tilanteissa ihmettelen joskus, et miksiköhän mul sit kestää suht kauan et tunteet syvenee. mut kuten sanottu jo monesti: yksilöllistä!
Tutustuin mieheeni nettideittipalstalla. Hän tuntui erilaiselta jo ensimmäisen viestin perusteella. Aika nopeasti ihastuttiin. Ei nyt rakkaudesta puhuttu, mutta mies ei paljon enää kotonaan viihtynyt. Suunnilleen puoli vuotta meni, niin muutettiin virallisesti yhteen. Kolmekymppisenä minulle oli selvää, että mies, joka ei halua naimisiin ja lapsia ei ole minua varten tai mies, jonka kanssa itse en noita em. asioita halua. Turha tuhlata kenenkään aikaa ”fiilistelyyn”.
Kaikilla on oma tahtinsa. Itsellänikin on ollut noita ihan kiva -miehiä, mutta kaikki ne suhteet on kaatuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
On se vaikea valita vaikka kahdestakin kiinnostavasta henkilöstä joita ei tunne kumpaakaan kunnolla. Millä perusteella siinä sen valinnan tekee? Montaa ei viitsi yhtä aikaa tapailla. Itselläni nyt tällainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen51v kirjoitti:
Tuohan on aivan yksilöllistä. Kunhan muistaa vanhan perussäännön: mies rakastuu silmiensä kautta, nainen korviensa. Siksi naisella kestää yleensä kauemmin ihastua kuin miehellä. Ja muutaman deittikerran jälkeen ei tiedä ihmisestä vielä mitään. Pintaraapaisun vain, ihmiset kun tuppaavat olemaan vieraskoreita. Yllätyksiä (suuntaan tai toiseen) on vielä luvassa.
Höpsis se mieskään mitään rakastu pelkästään näkemänsä perusteella eikä edes ihastu, ainakaan jos ei ole ihan kokematon tai ei-niin-kovin fiksu.
Totta kai ulkonäkö viehättää/ei viehätä ja jos ei, tuskin tulee toisia treffejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen vei kuukausia, yli puoli vuotta.
Kyllä mulla heti ekoilta treffeiltä (oikeasti jo viesteistä) oli kuitenkin selvää se klikkaus. Että oli tosi helppoa ja luontevaa yhdessä. Kipinä varmistui toisilla.
Kuvaile vähän mikä se klikkaus on, jos rakastuminen kuitenkin vaati aikaa. Miten se eroaa siitä klikkauksesta kun löytää uuden tosi hyvän ystävän?
Tää on muuten mielenkiintoinen. Minut on jätetty kirjaimellisesti koska ei klikannut, mutta sama ihminen sanoi samaan hengenvetoon että mun kanssa on hyvä olla, olen hyvä tyyppi ja kuin ystävä. Ilmeisesti kaikkien mielestä ystävän kanssa ei sitten tarvi klikata. Minulle vähän erikoinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
On se vaikea valita vaikka kahdestakin kiinnostavasta henkilöstä joita ei tunne kumpaakaan kunnolla. Millä perusteella siinä sen valinnan tekee? Montaa ei viitsi yhtä aikaa tapailla. Itselläni nyt tällainen tilanne.
En koskaan edes päätynyt tilanteeseen jossa olisi useampi treffikumppani kerrallaan, vaan aina keskityin yhteen ja jos ei natsannut, siirryin seuraavaan. Omat valintaperusteeni painottuivat pitkälti tunteisiin, siihen mitä se tapaamani ihminen herättää, ja tein valinnan aina siltä pohjalta. Valinta oli joka kerta selkeä. En ole koskaan joutunut arpomaan, haluanko jatkaa tämän kanssa vai en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
On se vaikea valita vaikka kahdestakin kiinnostavasta henkilöstä joita ei tunne kumpaakaan kunnolla. Millä perusteella siinä sen valinnan tekee? Montaa ei viitsi yhtä aikaa tapailla. Itselläni nyt tällainen tilanne.
En koskaan edes päätynyt tilanteeseen jossa olisi useampi treffikumppani kerrallaan, vaan aina keskityin yhteen ja jos ei natsannut, siirryin seuraavaan. Omat valintaperusteeni painottuivat pitkälti tunteisiin, siihen mitä se tapaamani ihminen herättää, ja tein valinnan aina siltä pohjalta. Valinta oli joka kerta selkeä. En ole koskaan joutunut arpomaan, haluanko jatkaa tämän kanssa vai en.
No heivaanko molemmat kun joudun arpomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
On se vaikea valita vaikka kahdestakin kiinnostavasta henkilöstä joita ei tunne kumpaakaan kunnolla. Millä perusteella siinä sen valinnan tekee? Montaa ei viitsi yhtä aikaa tapailla. Itselläni nyt tällainen tilanne.
En koskaan edes päätynyt tilanteeseen jossa olisi useampi treffikumppani kerrallaan, vaan aina keskityin yhteen ja jos ei natsannut, siirryin seuraavaan. Omat valintaperusteeni painottuivat pitkälti tunteisiin, siihen mitä se tapaamani ihminen herättää, ja tein valinnan aina siltä pohjalta. Valinta oli joka kerta selkeä. En ole koskaan joutunut arpomaan, haluanko jatkaa tämän kanssa vai en.
No heivaanko molemmat kun joudun arpomaan?
En minä tiedä mitä sinä etsit, joten itse teet päätöksen. Jos minulla olisi tuollainen tilanne, olisi aivan selvää että heivaisin pois molemmat ja jatkaisin aidosti kiinnostavan ihmisen etsimistä.
Tiesin, jo aika lailla tekstittelyvaiheessa, meillä oli alusta alkaen todella hyvä henkinen yhteys ja käytiin todella syvällisiä keskusteluja jo ennen tapaamista. Onneksi sitten tavatessakin kemiat kohtasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen vei kuukausia, yli puoli vuotta.
Kyllä mulla heti ekoilta treffeiltä (oikeasti jo viesteistä) oli kuitenkin selvää se klikkaus. Että oli tosi helppoa ja luontevaa yhdessä. Kipinä varmistui toisilla.
Kuvaile vähän mikä se klikkaus on, jos rakastuminen kuitenkin vaati aikaa. Miten se eroaa siitä klikkauksesta kun löytää uuden tosi hyvän ystävän?
Tää on muuten mielenkiintoinen. Minut on jätetty kirjaimellisesti koska ei klikannut, mutta sama ihminen sanoi samaan hengenvetoon että mun kanssa on hyvä olla, olen hyvä tyyppi ja kuin ystävä. Ilmeisesti kaikkien mielestä ystävän kanssa ei sitten tarvi klikata. Minulle vähän erikoinen ajatus.
Tarkoitti varmaan kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen vei kuukausia, yli puoli vuotta.
Kyllä mulla heti ekoilta treffeiltä (oikeasti jo viesteistä) oli kuitenkin selvää se klikkaus. Että oli tosi helppoa ja luontevaa yhdessä. Kipinä varmistui toisilla.
Kuvaile vähän mikä se klikkaus on, jos rakastuminen kuitenkin vaati aikaa. Miten se eroaa siitä klikkauksesta kun löytää uuden tosi hyvän ystävän?
Tää on muuten mielenkiintoinen. Minut on jätetty kirjaimellisesti koska ei klikannut, mutta sama ihminen sanoi samaan hengenvetoon että mun kanssa on hyvä olla, olen hyvä tyyppi ja kuin ystävä. Ilmeisesti kaikkien mielestä ystävän kanssa ei sitten tarvi klikata. Minulle vähän erikoinen ajatus.
Tarkoitti varmaan kemiaa.
No voi olla, vaikka sanoikin sanatarkasti ettei klikannut.
Eipä ole eka kohta jossa sen ihmisen kanssa olisi tarvinnut sanakirjan. Kemian puute oli siis aika ilmeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
On se vaikea valita vaikka kahdestakin kiinnostavasta henkilöstä joita ei tunne kumpaakaan kunnolla. Millä perusteella siinä sen valinnan tekee? Montaa ei viitsi yhtä aikaa tapailla. Itselläni nyt tällainen tilanne.
En koskaan edes päätynyt tilanteeseen jossa olisi useampi treffikumppani kerrallaan, vaan aina keskityin yhteen ja jos ei natsannut, siirryin seuraavaan. Omat valintaperusteeni painottuivat pitkälti tunteisiin, siihen mitä se tapaamani ihminen herättää, ja tein valinnan aina siltä pohjalta. Valinta oli joka kerta selkeä. En ole koskaan joutunut arpomaan, haluanko jatkaa tämän kanssa vai en.
No heivaanko molemmat kun joudun arpomaan?
En minä tiedä mitä sinä etsit, joten itse teet päätöksen. Jos minulla olisi tuollainen tilanne, olisi aivan selvää että heivaisin pois molemmat ja jatkaisin aidosti kiinnostavan ihmisen etsimistä.
Eli yritätkö siis sanoa että ensimmäisellä tapaamiskerralla jo selviää jos toinen on kaikkia muita kiinnostavampi? Eihän siinä tunne vielä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kauhea kiire. Relaa ja tutustu rauhassa. Liikaa jyrämäistä analysointia heti alussa. Se voi tehdä hallaa ja pilata jonkun hyvän syntymisen ja kehittymisen. Yritä keskittyä hetkeen (kliseisesti) ja rauhoitu. Joskus suuret tunteet tulee heti, joskus myöhemmin. Entä sitten.
Lähinnä se kai tässä huolettaa kun koen todella hankalaksi ne tilanteet joissa joku ihastuu minuun mutta itse en häneen.
Kyselit ihmisten kokemuksia rakastumisesta, mutta et ole itse vielä edes ihastunut. Mitkä tunteesi sitten ovat tarkalleen ottaen häntä kohtaan? Onko mitään romanttisia tunteita vai pelkkää kaverillista tykkäämistä? Jos ei ole muuta, ehkäpä kannattaa jatkaa matkaa. Ei ole oikein sitä toista kohtaan roikottaa häntä tuossa tilanteessa, varsinkaan jos hän on selvästi ihastunut tai jopa rakastunut.
Yksi isoimmista syistä siihen miksi en enää tinderiä käytä on nämä ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivätkä tiedä mitä haluavat. Saavat paljon pahaa aikaiseksi.
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.
Joo, ei ole tinderin vika että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät halua, ja soutavat ja huopaavat usean vaihtoehdon välillä. Kenties se on se rajattomalta tuntuva tarjonta mikä laittaa pään sekaisin ja tekee päätöksenteon mahdottomaksi. Ihminen joka on selvillä siitä mitä etsii, ei tarvitse kovin montaa tapaamista tietääkseen, onko hänen treffaamansa ihminen sitä vaiko ei. Jos vastaus on ei, hän jatkaa matkaa silläkin uhalla, ettei koskaan löydä parempaa.
On se vaikea valita vaikka kahdestakin kiinnostavasta henkilöstä joita ei tunne kumpaakaan kunnolla. Millä perusteella siinä sen valinnan tekee? Montaa ei viitsi yhtä aikaa tapailla. Itselläni nyt tällainen tilanne.
En koskaan edes päätynyt tilanteeseen jossa olisi useampi treffikumppani kerrallaan, vaan aina keskityin yhteen ja jos ei natsannut, siirryin seuraavaan. Omat valintaperusteeni painottuivat pitkälti tunteisiin, siihen mitä se tapaamani ihminen herättää, ja tein valinnan aina siltä pohjalta. Valinta oli joka kerta selkeä. En ole koskaan joutunut arpomaan, haluanko jatkaa tämän kanssa vai en.
No heivaanko molemmat kun joudun arpomaan?
En minä tiedä mitä sinä etsit, joten itse teet päätöksen. Jos minulla olisi tuollainen tilanne, olisi aivan selvää että heivaisin pois molemmat ja jatkaisin aidosti kiinnostavan ihmisen etsimistä.
Eli yritätkö siis sanoa että ensimmäisellä tapaamiskerralla jo selviää jos toinen on kaikkia muita kiinnostavampi? Eihän siinä tunne vielä yhtään.
Varmaan tuo on yksilöllistä mutta omalla kohdallani kyllä. Jos ekojen treffien jälkeen kiinnostaa vielä katsoa muuta tarjontaa, saati sopia treffejä muiden kanssa, se on heippa vaan sitten.
Kyllä ihastuminen ja kemia pitää tulla heti, ei lähtisi seurustelemaan ilman kunnon ihastumista
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihastuminen ja kemia pitää tulla heti, ei lähtisi seurustelemaan ilman kunnon ihastumista
Niinpä, nimenomaan nuo molemmat. Ihastuminenhan ei aina vaadi kemiaa.
Juttelimme pari viikkoa ennen tapaamista niin oli selvää että samalla aaltopituudella ainakin jollain tasolla ollaan. Pari kuukautta tapailua jonka aikana alkoi molempien tunteet olla selkeitä. Siinä jossain vaiheessa se rakkaus alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Näin jo miehen profiilitekstistä että meillä on paljon yhteistä, joten päätin ottaa yhteyttä. Lähetettiin viestejä ehkä muutaman viikon ajan ennenkun tavattiin ja siinä viestitellessä huomasi että tykätään samoista asioista. Kun tavattiin ensimmäisen kerran oli alusta asti tosi luontevaa olla yhdessä ja meillä heti synkkasi hyvin. Ensimmäisellä halauksella huomasin että hänen halaamisensa tuntuu jotenkin enemmän oikealta kun kenenkään muun halaaminen koskaan ja hänen tuoksunsa on mulle jotenkin käsittämättömän rauhoittava. Tuli tunne että tästä vois tulla jotain suurempaa. Molemmille oli selvää että halutaan jatkaa tapailua. Alusta asti sellainen tosi vahva yhteenkuuluvuuden tunne joka on vaan vahvistunut ajan myötä. Se hetki kun tajusin että mä ihan aidosti ja oikeasti rakastan tota miestä oli joku ihan arkinen että oltiin mun luona ja mies tiskasi. En yhtään muista kauanko oltiin tapailtu ja oltiinko jo sovittu seurustelevamme.
Minulla oli tämä exän kanssa mutta en usko että ottaa takaisin enää. Nyt vasta nään tän arvon kun ollaan oltu erikseen pari vuotta. Ei mikään aika kultaa muistot vaan oli oikea mulle
Alue: Aihe vapaa
Tuokin on vähän epärealistinen toive eikä mikään vika Tinderissä. Ei kukaan voi tietää haluaako olla sinun kanssasi, ennen kuin tutustuu sinuun.