Vuosi siitä kun suhde päättyi toisen naisen takia

Vuosi on tosi pitkä aika vatvoa menneitä. Ihan pähkähullua porukkaa täällä. M41

Anna niiden ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä. Älä tunne niistä syyllisyyttä. Et ole mikään kone vaan tunteva ihminen. Tuo kertoo siitä, että suhde oli sinulle tärkeä. Nykyaikana ei ole kovin muodikasta tuntea syvällisesti ja antaa asioille aikaa. Se on kuitenkin sallittua ja todennäköisesti myös oleellista sinun itsesi kannalta. Joku kaunis päivä huomaat, että olet päässyt yli, omaan tahtiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on tosi pitkä aika vatvoa menneitä. Ihan pähkähullua porukkaa täällä. M41

Ei kyse ole vatvomisesta, vaan sisäisestä parantumisesta.

Vähän sama kuin haavan kanssa. Voit vain laittaa laastari päälle ja ottaa kipulääkettä. Tai voit oikeasti desinfsoida ja hoitaa sitä haavaa.

Ja miksi näin kannattaa tehdä? Jotta et pilaa mm. ihmissuhteitasi tiedostamattomasti, kun se haava piilevästi märkii siellä laastarin alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suruaika? Mikä suruaika?

Eihän AP maininnut miehen kuolleen.

Jaa ainoastaan kuolemaako voi surra?

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suruaika? Mikä suruaika?

Eihän AP maininnut miehen kuolleen.

Jaa ainoastaan kuolemaako voi surra?

Niin.

Etkö ole koskaan menettänyt mitään millekkään muulle kuin kuolemalle?

Vierailija kirjoitti:

Suruaika? Mikä suruaika?

Eihän AP maininnut miehen kuolleen.

Erossa on samat luopumisen askeleet kuin kuolemassakin. Joissakin tapauksissa ero luokitellaan jopa vakavammaksi kriisiksi kuin läheisen kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä uusi suhde veisi eteenpäin?

Uusi suhde olisi paras ratkaisu, mutta mistä sellaisen löytää? Ei löydy etsimällä, etsimättä eikä edes sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suruaika? Mikä suruaika?

Eihän AP maininnut miehen kuolleen.

Erossa on samat luopumisen askeleet kuin kuolemassakin. Joissakin tapauksissa ero luokitellaan jopa vakavammaksi kriisiksi kuin läheisen kuolema.

Varmaan sen takia, että kuolema ei ole hylkääminen. Ja hylkäämisen kokemus on ihmiselle hyvin traumaattinen.

Totta kai saat surra kaikessa rauhassa pitkän parisuhteen päättymistä. Olitte pitkään te, loitte yhteistä historiaa, ehkä suunnittelitte tulevaisuuttakin. Suret kaikkea, mitä sinulla oli parisuhteessa positiivista, yhteistä elämää.

On tärkeää toki miettiä, että missä tilanteessa olet. Onko suru samanlaista kuin alussa? Oliko silloin vihainen ja nyt on surulle tilaa? Oletko ehkä myös katkera miehellesi? 

Oletko kokeillut antaa anteeksi? Se auttaa eteenpäin, jos olet jäänyt huomaamatta kiinni katkeruuteen miestäsi kohtaan. Se ei tarkoita, että hyväksyt miehen teon, vaan annat anteeksi voidaksesi mennä eteenpäin itse. Henkisesti sillä on iso ero, sillä silloin pääsee eroon katkeruudesta, joka on oman itsensä myrkyttämistä ja se on tuhoavaa.

Jos se on suru, joka estää sinua, anna itsellesi aikaa surra ja koita tehdä uusia, iloisia tavoitteita tulevaan. Onko tiettyjä asioita, joita ajattelitte yhdessä tehdä tulevaisuudessa mahdollista tehdä yksin? Mistä SINÄ haaveilet? Keskity toteuttamaan niitä ihania, hyviä ja myönteisiä asioita, joita olet aina halunnut tehdä itse, etenkin niitä, joita en parisuhteessa voinut jostakin syystä, ehtinyt tai kehdannut. Löydä taas omat voimasi, innostuksesi ja intohimosi ihmisenä. Se vie aikaa, mutta niin pääset eteenpäin.

Mäkin erosin vuosi sitten, ei mua petetty mutta tietyllä tavalla petyin kuitenkin eksään. Siinä oli mielenterveys- ja päihdeongelmaa eksällä, ja kun apua tarjottaessa hän ei siihen tarttunut, niin mulla meni maku yhteisestä elämästä, minä kun myös kärsin hänen ongelmiensa takia suunnattomasti. Piti pelastaa mikä oli pelastettavissa eli itseni.

Vuosi sitten lähdin, en vieläkään ole päässyt yli. Kaipaan juuri niitä hyviä aikoja. Onneksi on sen verran järkeä päässä että sen jälkeen muistelen millaista ne huonot ajat olivat. Uuvuin pahasti kun yritin pitää kulisseja yllä ja langat käsissäni.

Annetaan ittellemme aikaa.

En tiedä onko tästä apua, mutta syyhän ei ole toinen nainen, vaan se, että exäsi on k usipää pettäjä. Voi olla, että teillä ei ollut suhteessa kaikki kunnossa, mutta mikäli toinen jätti yllättäen ja pettämisen kautta, on sekin kus ipäistä. Mutta tosiaan, en tiedä millaonen suhteenne oli.

Suru pitää suurra pois ja asioita vatvoa aikansa. Vuosi on vielä ihan normaalia. Mulla on exä, joka vatvoo vieläkin, 10 vuotta eron jälkeen. Se ei ole enää tervettä ja on aika uuvuttavaa läheisilleen. Ja hän suuttui verisesti mielenterveyshoitajalleen, joka puhui että olisiko nyt jo aika mennä eteenpäin ja jättää menneet menneisiin. Ei kuulemma, kun ei ole käsitellyt asioita.

Niinkuin sanoin, niin vuosi on normaali aika surra. Pidä vaan huoli, ettet glorifioi suruasi ja jää siihen kiinni. Suru muuttuu hyvällä tuurilla vihaksi, ja vihaakin kunnolla (ei tarkoita sitä että pitäisi tehdä vihatekoja kuitenkaan). Ajallaan vihakin laantuu.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mäkin erosin vuosi sitten, ei mua petetty mutta tietyllä tavalla petyin kuitenkin eksään. Siinä oli mielenterveys- ja päihdeongelmaa eksällä, ja kun apua tarjottaessa hän ei siihen tarttunut, niin mulla meni maku yhteisestä elämästä, minä kun myös kärsin hänen ongelmiensa takia suunnattomasti. Piti pelastaa mikä oli pelastettavissa eli itseni.

Vuosi sitten lähdin, en vieläkään ole päässyt yli. Kaipaan juuri niitä hyviä aikoja. Onneksi on sen verran järkeä päässä että sen jälkeen muistelen millaista ne huonot ajat olivat. Uuvuin pahasti kun yritin pitää kulisseja yllä ja langat käsissäni.

Annetaan ittellemme aikaa.

Tuo juuri on tärkeää, että ei ala glorifioimaan sitä mennyttä suhdetta. Se ei varmasti ollut täydellinen eikä mies kaikin puolin niin ihana kuin kultaiset muistot muistuttavat, kun siinä kerran kävi miten kävi. Täytyy erottaa se mikä oli totuus suhteesta ja mikä on oman kaipauksen värittämä mielikuva siitä jälkeen päin.

Suhteemme kesti viisi vuotta. Tietääkseni minua ei petetty, ainakaan sen varsinaisessa merkityksessä. Mutta saman tien tämä uusi kuitenkin oli kuvioissa ja menivät kihloihin 4kk eromme jälkeen. Minut on kerran aiemmin petetty pahasti parisuhteessa ja luulen sen myös vaikuttavan siihen miksi olen niin rikki. Elän aktiivista elämää ja pyrin parhaani mukaan keskittymään tekemään omasta arjestani onnellista. Ostin oman uuden asunnon jota olen remontoinut. Hankin lemmikin. Teen suunnitelmia tulevaisuudelle. Silti rinnassa on koko ajan raskas möykky ja iloa en juurikaan tunne. Haluaisin jättää tämän kaiken taakseni, mutta se taakka roikkuu koko ajan harteilla. Tapailin hetken aikaa uutta miestä, mutta jouduin lopettamaan suhteen, koska en pystynyt päästämään uutta ihmistä lähelleni. Ap

Nämä jotka käskevät vaan lopettaa vatvomisen eivät ymmärrä, että olemme kaikki erilaisia ja jotkut tuntevat asiat syvemmin kuin toiset. Lisäksi sillä on merkitystä mitä on elämässä aiemmin kokenut, kaikki sellainen vaikuttaa siihen miten toipuu.

Vierailija kirjoitti:

Suhteemme kesti viisi vuotta. Tietääkseni minua ei petetty, ainakaan sen varsinaisessa merkityksessä. Mutta saman tien tämä uusi kuitenkin oli kuvioissa ja menivät kihloihin 4kk eromme jälkeen. Minut on kerran aiemmin petetty pahasti parisuhteessa ja luulen sen myös vaikuttavan siihen miksi olen niin rikki. Elän aktiivista elämää ja pyrin parhaani mukaan keskittymään tekemään omasta arjestani onnellista. Ostin oman uuden asunnon jota olen remontoinut. Hankin lemmikin. Teen suunnitelmia tulevaisuudelle. Silti rinnassa on koko ajan raskas möykky ja iloa en juurikaan tunne. Haluaisin jättää tämän kaiken taakseni, mutta se taakka roikkuu koko ajan harteilla. Tapailin hetken aikaa uutta miestä, mutta jouduin lopettamaan suhteen, koska en pystynyt päästämään uutta ihmistä lähelleni. Ap

Kuulostaa siltä, ettetolekäsitellyt ensimmäistä eroasi.

Sanotaan, että jos koet kipua juuri nyt, niin se johtuu 20prosenttisesti olemassa olevasta tilanteesta. 80 % johtuu aiemmista kokemuksista. Yleensä lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on tosi pitkä aika vatvoa menneitä. Ihan pähkähullua porukkaa täällä. M41

Miehen lääkkeet eron jälkeen ovat pillu ja pullo. Naisten kannattaa vältellä vastikään eronneita miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tulee niiden suhde pitkään kestämään. Ei saisi olla vahingoniloinen, mutta ehkä silloin alkaa sinullakin paremmat ajat.

Onpa harvinaisen lapsellinen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden vanhan asian käsittely ei ole menneisyyteen takertumista eikä vatvomista.

Jotkut käsittelevät asiat syvällisemmin kuin toiset. Olemme ihmisinä erilaisia myös sillä tavalla.

Tsemppiä. Tuo on asia, joka voi aiheuttaa jopa trauman, joten ota sille aikaa ihan rauhassa.

Niin on kulakin kestää aikansa,kun laskee irti. Loukatuna varmaan pitempään? Hyvä henkilö käynyt terapia. Voisko viellä mennä uudestaan,loppu silaus kaikelle.

Teet asioita itsellesi. Rakenna uusi tulevaisuus. Pyyhi ex niistä kuvista pois.

Rentoudu. Kun aika on oikea olet päässyt exästä yli. Se vie sen ajan kuin se vie ei kalenteri sitä kerro.

Yli pääseminen ei tarkoita kaiken unohtamista. Eikä sitä ettei enää ikinä ajattelisi exää.

Vierailija kirjoitti:

Suhteemme kesti viisi vuotta. Tietääkseni minua ei petetty, ainakaan sen varsinaisessa merkityksessä. Mutta saman tien tämä uusi kuitenkin oli kuvioissa ja menivät kihloihin 4kk eromme jälkeen. Minut on kerran aiemmin petetty pahasti parisuhteessa ja luulen sen myös vaikuttavan siihen miksi olen niin rikki. Elän aktiivista elämää ja pyrin parhaani mukaan keskittymään tekemään omasta arjestani onnellista. Ostin oman uuden asunnon jota olen remontoinut. Hankin lemmikin. Teen suunnitelmia tulevaisuudelle. Silti rinnassa on koko ajan raskas möykky ja iloa en juurikaan tunne. Haluaisin jättää tämän kaiken taakseni, mutta se taakka roikkuu koko ajan harteilla. Tapailin hetken aikaa uutta miestä, mutta jouduin lopettamaan suhteen, koska en pystynyt päästämään uutta ihmistä lähelleni. Ap

Aika varmasti petettiin, ainakin jollain tasolla.