Lue keskustelun säännöt.
Vuosi siitä kun suhde päättyi toisen naisen takia
08.12.2021 |
Niin vaan tuli vuosi täyteen siitä kun suhde päättyi ja mies siirtyi samoilla vauhdeilla uuteen naiseen. Miksi en ole vieläkään toipunut? Mulla on mielekäs työ, ystäviä, harrastuksia. Olen käynyt terapiassa. Elämässä kaikki kunnossa. Mutta sisällä hirveä tyhjyys, suru ja ikävä.
Kommentit (49)
Oliko heillä suhde jo ennen kuin erositte vai miten tämä kaikki tapahtui? Ei siinä ole mitään epänormaalia, että toipuminen vie aikaa. Se on niin yksilöllistä. Itselläni meni melkein pari vuotta päästä kunnolla jaloilleni puolison pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta dildo. Kun sulla on ”sisällä hirveä tyhjyys”.
Oikeasti, päästä irti exästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Osta dildo. Kun sulla on ”sisällä hirveä tyhjyys”.
Oikeasti, päästä irti exästäsi.
Nämä neuvot "päästää irti" ovat aika yhtä tyhjän kanssa, miten se konkreettisesti tapahtuu?
Jotkut takertuu menneisyyteen ja vatvoo ja vatvoo vanhoja asioita.
Ei sillä tavalla pääse elämässä eteenpäin.
Ehkä haluaakin niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden vanhan asian käsittely ei ole menneisyyteen takertumista eikä vatvomista.
Jotkut käsittelevät asiat syvällisemmin kuin toiset. Olemme ihmisinä erilaisia myös sillä tavalla.
Tsemppiä. Tuo on asia, joka voi aiheuttaa jopa trauman, joten ota sille aikaa ihan rauhassa.
Hyvin normaalia,kylän polkupyörät vie kaikki miehet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoden vanhan asian käsittely ei ole menneisyyteen takertumista eikä vatvomista.
Jotkut käsittelevät asiat syvällisemmin kuin toiset. Olemme ihmisinä erilaisia myös sillä tavalla.
Tsemppiä. Tuo on asia, joka voi aiheuttaa jopa trauman, joten ota sille aikaa ihan rauhassa.
Läheisriippuvainen.
Normaaliksi suruajaksi suhteelle pidetään 2x suhteen pituus. Tämä ei tietysti aina toteudu. Sinä suret, koska kaipaat hyviä aikoja ja niitä nykyhetkessä ei ole? Eli et kaipaa häntä vaan hyvää oloa. Hankit nykyhetkeen uusia hyviä hetkiä niin entiset menettää merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tapahtui sama kymmenen vuotta sitten. Muistan, kuinka vuoden jälkeen podin samaa eräälle kokeneelle. Hän totesi, että vuosi on kamalan lyhyt aika.
Samaa sanon sinulle. Odota vielä vuosi. Sitten näyttää valoisammalta.
Siitä, kuinka kauan prosessi konaisuudessaan vie, riippuu parisuhteen kestosta. Se väite ei ole tuulesta temmattu, että toipuminen vie kolmanneksen siitä, kauan oli yhdessä. Näin varmaan on, jos ero tulee puun takaa.
Täytyy katsoa peiliin ja mennä pikkuhiljaa etiäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaaliksi suruajaksi suhteelle pidetään 2x suhteen pituus. Tämä ei tietysti aina toteudu. Sinä suret, koska kaipaat hyviä aikoja ja niitä nykyhetkessä ei ole? Eli et kaipaa häntä vaan hyvää oloa. Hankit nykyhetkeen uusia hyviä hetkiä niin entiset menettää merkityksensä.
2 x suhteen pituus?
Oli aviossa 20 vuotta. Suruaika 40 vuotta?
Suruaika? Mikä suruaika?
Eihän AP maininnut miehen kuolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen vuoden aikana olet vasta käynyt kaikki vuodenajat läpi kävit eksäsi kanssa, nyt uusi sykli alkaa ja käyt läpi vielä ehkä omaa suruasi. Viimeistään vuoden päästä kolmannen syklin kohdalla huomaat päässeesi pahimmasta surusta. Tämä nyt vain yksi teoria, mutta usko nyt ainakin siihen. Jokut toki pääsee nopeemminkin yli, sinäkin voit olla yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Suruaika? Mikä suruaika?
Eihän AP maininnut miehen kuolleen.
Onhan erossa suruaika. Surraan sitä, että menetettiin ydinperhe, yhteiset harrastukset, unelmat….
Mulla on vuosi erosta, 19v oltiin yhdessä, enkä ole vielä toipunut. Melkein päivittäin vatvon menneitä, vaikka yritän lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Suruaika? Mikä suruaika?
Eihän AP maininnut miehen kuolleen.
Jaa ainoastaan kuolemaako voi surra?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuosi erosta, 19v oltiin yhdessä, enkä ole vielä toipunut. Melkein päivittäin vatvon menneitä, vaikka yritän lopettaa.
Carl Jung on sanonut: what you resist, it persists.
Eli älä yritä lopettaa vatvomista. Katso sitä ulkopuolisen näkökulmasta. ”Ai jaa, taas tuo höpöttää, mitäköhän hän saa siitä vatvomisesta?”.
Minulle myös päiväkirjan kirjoittaminen auttoi vähentämäön vatvomista. Pää tykkäsi, kun sai kaiken ajateltavan paperille. Ajatteli varmaan, että ajatukset ovat nyt tallessa.
Tuskin tulee niiden suhde pitkään kestämään. Ei saisi olla vahingoniloinen, mutta ehkä silloin alkaa sinullakin paremmat ajat.