Pakkoajatukset (tai jotain vastaavaa)
Hai av! On taas vähän vaikeaa. Mulla on jotain pakkoajatuksia, ongelma on räjähtänyt käsiin viimeaikaisen stressin takia. Tästä on vähän vaikea puhua, mutta pakko kai se on. En tiedä, mistä hemmetistä tähän voisi saada apua.
En oikeastaan tiedä, onko nämä varsinaisia pakkoajatuksia. Mulle vaan käy niin, että mieleen tulee todella vahvoja kuvia ihmisistä, jotka alkaa inttämään jotain typerää. En saa sitä loppumaan. Ne kritisoi kaikkea, mitä teen. Joskus ne on perheenjäseniä, joskus ihmisiä, joita olen ohimennen tavannut, joskus ne on ohikulkijoita tai joitain täysin kuvitteellisia. En vaan saa sitä loppumaan. Ne inttää ja inttää. Toissapäivänä auto tööttäsi mulle kun ylitin suojatietä täysin liikennesääntöjen mukaan. Auton kuski, sellainen vanha mies, hyppäsi mun päähän ja alkoi inttää mulle vihaisena, etten olisi saanut ylittää tietä silloin. Kun voitin sen väittelyssä vedoten lakiin, äijä rupesi haukkumaan mua muuten.
Ne on kuin jotain oikeita ihmisiä, muttei tietenkään oikeita. Mä pystyn puhumaan niiden kanssa. Olen kysynyt, miksi ne vainoaa mua. Ne sanoo, että ne on huolissaan, etten pärjää, jos sellainen tilanne tulee oikeasti. Mä olen huomannut, että ne puhuu mulle ja testailee mua vähän samaan tyyliin kun mun vanhemmat joskus aikanaan.
Mä en panikoi, koitan pysyä rauhallisena. Jossain vaiheessa alkaa vaan kiehua ja suutun. Ja ne jatkaa silloinkin. Tänään en uskaltanut lähteä kotoa, koska voimat on vaan lopussa. Ne hyökkää, kun mulla ei ole ajateltavaa, kun esim. kävelen yksin ulkona. Mä en tajua tätä. Mä en varsinaisesti kuule ääniä tai näe näkyjä. Tää on ehkä vähän sukua sille, kun joku laulu soi päässä. Niistä ei pääse eroon.
En haluaisi vetää mitään lääkkeitä, enkä tajua, miten ne voisi edes auttaa. Mä koitan olla ajautumatta väittelyihin niiden kanssa, kun en kerta voi voittaa. Ne on sellaisia idiootteja, ettei ne ikinä voi vain myöntää olevansa väärässä. Ne on ihan loputtoman ylimielisiä ja typeriä, ne kieltäytyy ymmärtämästä mitään logiikkaa.
Mitä mä teen? En jaksa. Pelkään, etten kohta pääse enää ulos siinä pelossa, että ne taas aloittaa. Mä olen huomannut, että tiettyjen liikkeiden tekeminen sormilla harhauttaa niitä jotenkin, eikä ne pääse läpi. Se vaan näyttää oudolta ja joskus saatan ahdistua siitä, etten pärjää väittelyissä niiden kanssa, ja alan inttämään, kun pelkään niitä tilanteita oikeassa elämässä. Alan uskoa, että jos en voita väittelyä noiden inttäjien kanssa, en mitenkään voi pärjätä elämässä.
Mun pää on oikea trollien luola.
Kommentit (43)
Pakkoajatuksia on muillakin, ja niihin voi saada apua.
Oletko soittanut mielenterveystoimistoon? Tai lääkärille? Saat noilla oireilla ajan aivan heti. Ei tarvitse siinä puhelimessa sanoa kuin että olet tosi huolissasi jaksamisestasi, kuulet ääniä etkä pärjää niiden kanssa. Ne vie sun voimat ja pelkäät. Et ole ensimmäinen joka sinne soittaa tuolla asialla. Kuvittele, joka päivä useat ihmiset soittavat lääkäreille ja sairaanhoitajille, koska kuulevat ääniä, näkevät harhoja tai heillä on pakko-oireita. Ja he saavat hoitoa ja paranevat. Eikä kukaan koskaan tiedä, kun he tulevat kadulla vastaan, että heillä oli tällainen ongelma. Sinäkin saat hoitoa, tulet voimakkaammaksi ja paranet, kun vain haet apua.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:18"]
Hakeudu hoitoon
[/quote]
Juttelen psykologin kanssa säännöllisesti. Tää on kuitenkin vaikea juttu. Laitokseenkaan mua ei oikein kannata vielä laittaa. En tiedä, mitä mulle oikein pitäisi tehdä. Mistään muusta kuin tuosta sormien liikuttamisesta tietyllä tavalla ei ole ollut apua.
Rupesi oikeastaan huvittamaan taas koko juttu, vaikka onkin aika karseaa. Pääni on tosiaan täynnä trolleja.
ap
Ootko sä miettiny että tuo voi olla jotain yliluonnollista?
Mulla on tuollaista väittelyä lähinnä unissa, ihmettelen kun joskus nuo vastaväittäjät tietää asioita ja osaa argumentoida asioista mitä mä en tiedä itse, vaikka unethan on mun oman pään tuotoksia.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:21"]
Pakkoajatuksia on muillakin, ja niihin voi saada apua.
Oletko soittanut mielenterveystoimistoon? Tai lääkärille? Saat noilla oireilla ajan aivan heti. Ei tarvitse siinä puhelimessa sanoa kuin että olet tosi huolissasi jaksamisestasi, kuulet ääniä etkä pärjää niiden kanssa. Ne vie sun voimat ja pelkäät. Et ole ensimmäinen joka sinne soittaa tuolla asialla. Kuvittele, joka päivä useat ihmiset soittavat lääkäreille ja sairaanhoitajille, koska kuulevat ääniä, näkevät harhoja tai heillä on pakko-oireita. Ja he saavat hoitoa ja paranevat. Eikä kukaan koskaan tiedä, kun he tulevat kadulla vastaan, että heillä oli tällainen ongelma. Sinäkin saat hoitoa, tulet voimakkaammaksi ja paranet, kun vain haet apua.
[/quote]
Jotenkin rauhoittava viesti. Kiitos. Mä en varsinaisesti voi sanoa kuulevani ääniä. Ne on voimakkaita mielikuvia. Tiedän toisaalta aina, miltä ne kuulostaa ja mikä on äänensävy. Joskus ne tuntuu honottavan oikein typerästi ja sekös raivostuttaa. Ja näen mielessäni, miltä ne näyttää. Yleensä ne on mahdollisimman ärsyttävän oloisia. Mutta varsinaisesti en kuule tai näe mitään.
Täytyy varmaan pyytää oikeasti apua. Jos sittenkin olisi jotain konsteja. Mulla on ollut aina vähän tällaista, joskus pahemmin. Mä kuvittelin nuorempana, että kaikilla muillakin on samanlaista.
Jotenkin helpottaisi, jos tälle löytyisi edes nimi. Pakkoajatuksetkin kai on yleensä erilaisia. En tiedä. Pakko-oireita mulla ei ole. En halua ruveta hyppimään noiden trollaajien pillin mukaan.
ap
Mikä diagnoosi sinulla on? Nuo ovat kyllä jo enemmän kuin pakkoajatuksia
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:27"]
Ootko sä miettiny että tuo voi olla jotain yliluonnollista? Mulla on tuollaista väittelyä lähinnä unissa, ihmettelen kun joskus nuo vastaväittäjät tietää asioita ja osaa argumentoida asioista mitä mä en tiedä itse, vaikka unethan on mun oman pään tuotoksia.
[/quote]
Joskus sekin käy mielessä. Nuo tyypit ovat niin inhorealistisia. Jospa ne onkin haamuja. :D Toisaalta se autoa ajanut ukko oli varmasti elävä, kun sen kaksoisolento alkoi väitellä mun kanssa. Ihmisen muistissa on myös paljon asioita, jotka ei enää ehkä ole tietoisuudessa. Pää varastoi kaikenlaista tietoa jatkuvasti.
Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:31"]
Mikä diagnoosi sinulla on? Nuo ovat kyllä jo enemmän kuin pakkoajatuksia
[/quote]
Dissosiaatiohäiriö on diagnosoitu. En tiedä, voiko tämä kuulua siihen. En usko olevani psykoottinen. Ei siinä mitään, jos olisikin psykoosi. Sehän hoidettaisiin, mutten usko, että tämä nyt on sitä. Näitä on ollut lapsesta asti.
ap
Nyllä munkin mielestä nuo on enemmän kuin pakkoajatuksia. Onko olemassa lievää skitsofreniaa...? Sellaista että tietää itse ettei ne ole todellisia, niinkuin sinä. Kuulostaa kyllä rasittavalta! Kerro ihmeessä asiasta psykologillesi!
Niin, osa noista "äänistä" on muuten ystävällisiä. Yksi on ollut mun hyvä ystävä tavallaan jo teini-iästä asti. Mulla on aika vilkas mielikuvitus, ja mulla on mun pään sisällä kokonainen maailma, jos niin voi sanoa. Siellä on metsää, vuoria, kyliä, kaupunkeja ja jopa sellainen ihmisapinaheimo. Tunteet on erilaisia hahmoja, jotka on vaan joskus tulleet jostain, ja se on vaan säilynyt, että ne on sellaisia. En aktiivisesti keksi mitään. Kaikki vaan nousee jostain.
Mä oikeasti kuvittelin todella pitkään, että muilla on ihan samanlaista. Tavallaan tää on todella mahtavaa, mutta sitten taas on näitä varjopuolia.
Mua käytettiin lapsena hyväksi. Ne muistot on viime aikoina tulleet pintaan. Mainitsinkin, että on ollut stressiä viime aikoina. Nää päänaukojat on käyneet sietämättömiksi sen jälkeen, kun ne muistot alkoi nousemaan esiin.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:47"]
Nyllä munkin mielestä nuo on enemmän kuin pakkoajatuksia. Onko olemassa lievää skitsofreniaa...? Sellaista että tietää itse ettei ne ole todellisia, niinkuin sinä. Kuulostaa kyllä rasittavalta! Kerro ihmeessä asiasta psykologillesi!
[/quote]
Mäkin olen miettinyt, voisiko tämä olla jokin skitsofrenian muoto. En mä tiedä, mikä mulla on. Joskus on sellainen olo, että mä olen tän kanssa todella yksin, jos tällainen ihminen voi edes sanoa olevansa yksin. XD
Mä olen puhunut tästä psykologille joskus, mutta en varmaan painottanut tarpeeksi sitä, miten vaikea ongelma tämä oikeasti on.
ap
Ei tosta laitokseen laiteta. skitsofrenia ei ole, jos ei ole negatiivisiakin oireita, eli esim tunteiden latistumista, eristäytymistä yms. Skitsofrenian muodot, joissa on vain noita harhoja on tosi tosi harvinaisia, ja silloin myös ne oireet on vahvempia yleensä. Psykoterapeutti noihin on oikea henkilö, nyt rohkeasti vain hakemaan apua
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:56"]Ei tosta laitokseen laiteta. skitsofrenia ei ole, jos ei ole negatiivisiakin oireita, eli esim tunteiden latistumista, eristäytymistä yms. Skitsofrenian muodot, joissa on vain noita harhoja on tosi tosi harvinaisia, ja silloin myös ne oireet on vahvempia yleensä. Psykoterapeutti noihin on oikea henkilö, nyt rohkeasti vain hakemaan apua
[/quote]
Voisi olla myös psykoottinen pakko-oireinen häiriö ehkä. Älä ota täältä neuvoja kuitenkaan, vaan mene oikealle asiantuntijalle
Varaat nyt ajan mt-toimistoon heti huomenna. Pääset psykiatrin puheille, joka auttaa sinua. Hänellä on riittävä asiantuntemus diagnosoida tilanteesi ja saada sinulle oikeanlaista apua.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:56"]
Ei tosta laitokseen laiteta. skitsofrenia ei ole, jos ei ole negatiivisiakin oireita, eli esim tunteiden latistumista, eristäytymistä yms. Skitsofrenian muodot, joissa on vain noita harhoja on tosi tosi harvinaisia, ja silloin myös ne oireet on vahvempia yleensä. Psykoterapeutti noihin on oikea henkilö, nyt rohkeasti vain hakemaan apua
[/quote]
Ehkä nää liittyy siihen dissosiaatiohäiriöön. Mä vetäydyin lapsena todella usein jonnekin fantasiamaailmaan, jonnekin vaan pois, kun oli vaikeaa, ja muutenkin, koska viihdyin paremmin omassa maailmassani kun oikeassa elämässä. Mun mielikuvitus ehkä ylikehittyi jotenkin.
Mä mietin skitsofreniaa joskus, mutta mulla ei tosiaan tunnu olevan kaikkia oireita. Joskus oli paljon vaikeampaa. Kuvittelin, että kaikenlaiset hirviöt vaanii mua ja muuta, mutta pystyin samalla elämään elämääni ilman, että kukaan huomasi mitään.
.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:59"]
Varaat nyt ajan mt-toimistoon heti huomenna. Pääset psykiatrin puheille, joka auttaa sinua. Hänellä on riittävä asiantuntemus diagnosoida tilanteesi ja saada sinulle oikeanlaista apua.
[/quote]
Täytyy tehdä näin. :) Mä olen todella kyllästynyt noihin päänaukojiin. Mulla on varmaan selittämistä tässä kaikessa, mutta eiköhän se siitä. Aika hullua, että joskus pelkään selittää kaikkea auki, ettei pidettäisi hullumpana kuin olen. Mä kuulemma vaikutan aivan tasapainoiselta ihmiseltä. Pinnan alla on kuitenkin kaikenlaista.
ap
Joo, varaa heti. Mutta et ole yksin ääniesi kanssa. Minäkin tiedän että ne eivät ole olemassa, mutta kuitenkin ovat. Rasittavia. Rajoittavia.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:47"]
Nyllä munkin mielestä nuo on enemmän kuin pakkoajatuksia. Onko olemassa lievää skitsofreniaa...? Sellaista että tietää itse ettei ne ole todellisia, niinkuin sinä. Kuulostaa kyllä rasittavalta! Kerro ihmeessä asiasta psykologillesi!
[/quote]
Mäkin olen miettinyt, voisiko tämä olla jokin skitsofrenian muoto. En mä tiedä, mikä mulla on. Joskus on sellainen olo, että mä olen tän kanssa todella yksin, jos tällainen ihminen voi edes sanoa olevansa yksin. XD
Mä olen puhunut tästä psykologille joskus, mutta en varmaan painottanut tarpeeksi sitä, miten vaikea ongelma tämä oikeasti on.
ap
[/quote]
Ei tuo minusta kuulosta skitsofrenialta vaan pakko-oireisen häiriön (OCD) yhdeltä muodolta.
Yleisesti ottaen häiritseviin mielikuviin auttaa parhaiten se että niitä ei ollenkaan vastusta vaan antaa niiden tulla ja mennä, ja kiinnittää huomion johonkin muuhun.
Älä pelkää, nykyaikana kaikki ymmärtävät , että mielenterveys on vaan veteen piirretty viiva ja kaikilla se heilahtelee välillä. Esimerkkinä minä itse, koko elämäni terveenä itseäni pitänyt ja viime vuonna romahdin täysin isojen työongelmien takia ja jouduin hetkeksi laitokseen. Nyt vain terapeutilla käyn säännöllisesti ja elämä luistaa. Ei kukaan järkevä ihminen pidä mielenterveysongelmista kärsiviä "hulluina". Jalassa voi olla ongelmia ja hampaissa niin myös mielessäkin. Kaikki elokuvat ja mediaan nousseet harvinaistapaukset ovat luoneet hämyisyyttä tän aiheen päälle, mutta jokainen järkevä tiedostaa varmasti oikean laidan
Anteeksi, tuli kauhea romaani.
ap