Ex- kumppanin ystävä; off limits?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa. Vuosi sitten. Sillä erolla, että tämä suhde exään oli lyhyt ja ehkä enemmänkin tapailua kuin vakava suhde. Hän kyllä kysyi minulta silloin parin kuukauden tapailun jälkeen, että tahtoisinko olla hänen. Sovimme siis tavallaan, että emme tapaile enää muita ja olemme tosissamme toistemme suhteen. Hän taisi kiirehtiä päätöksensä suhteen, sillä pian tuon jälkeen hän alkoi vältellä minua ja homma päätyi menemään poikki.

Tutustuessani häneen tutustuin myös hänen hyvään ystäväänsä. Tulimme alusta asti todella hyvin juttuun ja jotain kemiaa siinä oli aistittavissa, näin sanoivat myöhemmin myös yhteiset kaverit huomanneensa. Oikeastaan kuulemma ihmettelivät, että päädyin tapailemaan "väärää tyyppiä".

Tuon niin sanotun eron jälkeen halusin ottaa etäisyyttä kaikkiin noihin ihmisiin sillä en halunnut törmätä tähän exään. Tunteet eivät olleet ehtineet syventyä kovin vahvoiksi mutta silti se harmitti.

Olin hetken aikaa omissa oloissani ja sitten eräänä päivänä halusin seuraa pitkästä aikaa. Mietin kenelle soittaisin ja tämä kaveri tuli ensimmäisenä mieleeni. Kuten kerroin, tulimme aina hyvin juttuun. Samanlaiset mielenkiinnon kohteet, yhteinen musiikkimaku, samanlainen ajattelutapa jne. Hänen seurassaan aina viihdyin ja olo oli kevyt ja helppo, luonteva. Sovimme että tapaamme ja siinä me sitten juttelimme tuntikausia, ihan aamuun asti edes tajuamattamme ajankulua. Tätä jatkui useita päiviä ja lopulta hän tunnusti minulle olleensa ihastunut alusta asti, muttei kokenut että hänellä olisi mahdollisuuksia eikä halunnut tulla väliin, kun minulla ja ystävällään oli jo "juttua". Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö itsekin olisi ollut alussa kiinnostunut, huomannut hänet ihmisenä ja sen kemian mitä välillämme oli alusta alkaen.

Vastasin tunteisiin myöntävästi ja aloimme hiljaa varovasti viettää enemmän aikaa yhdessä ja tapailla. Tietysti meitä jännitti tuoda asia ilmi näille yhteisille kavereille, etenkin tälle exälle/tämän miehen ystävälle. Meidät otettiin hyvin vastaan ja moni sanoi, että oli jo aikakin. Tämä ex otti asian hyvin ja onnitteli, sanoi että olen hieno nainen mutta emme vain sopineet toisillemme ja parempi näin. Olemme nykyään hyviä kavereita ja tämän nykyisen miehen kanssa tuli juuri vuosi täyteen.

Anteeksi pitkä ja ehkä paikoin sekavakin teksti. Tiivistettynä; olemme siis olleet nykyisen miesystävän kanssa reilu vuoden yhdessä ja juttu välillämme eteni aika pian sen jälkeen, kun minulla meni poikki tuon exän kanssa. Se ei ole haitannut ketään osapuolta. Olihan suhteemme enemmänkin tapailua ja lopulta olimme yhdessä sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Me sovimme paremmin ystäviksi. Tämä ei onneksi vaikuttanut negatiivisesti herrojen ystävyyteen.

mikä pakko on rynnätä suhteesta toiseen heti ? mikset osaa olla yksin ?

Vierailija kirjoitti:

mikä pakko on rynnätä suhteesta toiseen heti ? mikset osaa olla yksin ?

Tuossa jo aiemmin sanoinkin, ettei tarkoitus olekkaan ryhtyä tuumasta toimeen saman tien.

Viihdyn vallan mainiosti yksin. Ennen edellistä parisuhdettani olin yksin vuosia kunnes löysin exäni ja aloimme seurustelemaan.

ap