Ex- kumppanin ystävä; off limits?

Lisään vielä, että ystävä on myös sinkku tahollaan.

En oman pitkän suhteeni aikana koskaan tehnyt mitään edes etäisesti pettämiseen rinnastettavissa olevaa tämän ihmisen kanssa enkä ole kertonut hänelle mitään todellisista tunteistani. Tosin, käytöksestäni on mahdollisesti voinut päätellä jotain, eli ei välttämättä tule tälle yllätyksenä.

Lähinnä kai mietityttää, että tarviiko tässä vielä jotenkin ottaa exän tunteita huomioon tai muuten suhtautua jotenkin eri tavalla mitä muuten deittaillessa? Kyse ei ole mistään kosto hommista tai muustakaan agendasta.

ap

Ylös!

Näkemystä kaivataan!

Onko sen arvoista riskeerata ystävyyssuhde ja miten huomioida/olla huomioimatta kytkös exään?

ap

Minkä ikäisiä olettte? - Tai no. Eihän se ex kumppani voi päättää ja valita sitä, että kenen kanssa hänen bestiksensä muodostaa parisuhteen tai on muodostamatta. Mutta ymmärrän (miehenä), että jos oma bestis menisi myöhemmin oman nyk. kumppanini kanssa yksiin, niine eihän tuo ainakaan välittömästi hyvältä tuntuisi mutta kun aikaa kuluisi, niin saattaisi tuntua jo ihan toiselta. Sanosin, että anna Ap ensin pölyn laskeutua niin näet ehkä itsekin selkeämmin mitä olet tekemässä.

Ota ilo irti ja nussuttelette nyt ihan koko rahan edestä, mitä sen tarttee sen vakavampaa olla ja ei sitä ainakaan tartte muille kertoa, mitä kaksi sinkkua puuhastelee. Jos siitä joku rakkaus syntyy, niin eiköhän siitäkin selvitä.

Mun mielestäni on off-limits. Kääntäen myös toisin päin eli minun ystävälleni olisi minun exäni off-limits.

Täytin hiljattain 30- vuotta, exän bestis on viisi vuotta nuorempi.

Juuri sitä tässä aprikoin, ettei exä takuulla ottaisi asiaa hyvin vastaan jos/kun saisi tietää. Toisaalta enhän edes tiedä varmasti onko tunne molemminpuoleinen. Riskitekijöitä on siis useammassa tulokulmassa kun on mahdollisuus, että ystävyyssuhde tähän naiseen kaatuu jos tunne ei ole jaettu, exä saattaa loukkaantua verisesti ja sosiaaliset seuraamukset voi olla todella hälyyttäviä mikäli homma menee mönkään.

Erosta nyt reilu kuukausi. Ei sinällään hätiköintiä kuten sanoin, itselläni ollut tunteita tuota ihmistä kohtaan jo pari vuotta. En koskaan tehnyt asialle mitään koska rakastin kumppaniani enkä voisi koskaan pettää, mutta nyt tilanne on toinen.

Vaivaannuttava tilanne omalta kantiltani.

ap

Musta tuo have no limits situation.

Anna ainakin pölyn laskeutua. Kyllä se aika tehokkaasti tuhoaa bestis-miesten suhteen jos bestis nyt alkaisi seurustelemaan kanssasi. Ja on tietysti iso riski että tästä syystä kieltäytyisi. 

Sanoisin niin kuin yksi aikaisemmin täällä, että anna ainakin pölyn laskeutua. Kun aikaa kuluu, tilanne ei ole enää niin tulenarka. Ehkä vuoden päästä voisin itse kokeilla kepillä jäätä. En kuitenkaan kuukauden tai kahden sisään missään nimessä lähtisi yrittämään exän bestistä. Näyttää tosi, tosi pahalta riippumatta siitä lähteekö bestis mukaan juttuun vai ei. 

Vaikea sanoa, koska tuollaista tilannetta ei ole omalle kohdalle osunut. Tulee tietysti ensimmäisenä mieleen hyvin haastavat ja kiusalliset tilanteet ystäväporukassa, jos myös exäsi osallistuu. Ja kuinka hankalaa on exällesi ja hänen kaverilleen ylläpitää enää mitään normaalia ystävyyssuhdetta, kun olisit väkisinkin siinä välissä.

Mutta osalliset kaikki ovat tietysti aikuisia, sinkkuja, eikä tunteilleen voi mitään. En tiedä, hankala tilanne.

Ei kuulu exällesi pätkääkään

Oletko exän kanssa millaisissa väleissä nyt? Tapaatteko vielä, liikutteko paljon samojen ihmisten kanssa niin että törmäätte ns väkisinkin? Onko tämä kaveri johon olet ihastunut mielestäsi näyttänyt kiinnostusta sinua kohtaan? Esim. millaisista asioista juttelette kun tapaatte tai viestittelette? Ottaako hän oma-aloitteisesti yhteyttä vai tulevatko yhteydenotot sinun puoleltasi?

Hmm. En tykkää yleistyksistä, koska suhteita on erilaisia, mutta realistisesti ajateltuna veikkaan että ainakaan sellaista vaihtoehtoa ei ole näkyvissä, että tämän tilanteen läpi voisi taiteilla ihan ilman kirpaisuja - varsinkin kun erosta on niin kovin vähän aikaa. Olisi inhimillisesti ajatellen aika ihme ettei ex vähän saisi siipeensä. Ajattelen että tuossa tilanteessa saattaisi tuntea itsensä myös vähän hylätyksi/nolatuksi/vedätetyksi, vaikkei sitä toki teoriassa oisikaan kun toinen on ollut suhteen aikana ollut uskollinen, mutta aivot nyt toimivat sillä tavalla hassusti.

 

Suhteen aikana kaikki kumppanin ystävät (toki kuka tahansa muukin) ovat toki myös hypoteettisesti ajateltuna ehdottomasti off-limits hamaan tulevaan asti. Mutta sitten kun on erottu, ei enää ole sama tilanne jossa on haaveiltu yhteisestä tulevaisuudesta. Ero on aina ero, ja se valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että ei ole enää exälleen "selitysvelvollinen" suhteistaan. Sitä se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ex tuntisi enää mitään, voisi loukkaantua, ja etteikö toista kannattaisi kohdella reilusti. Jos välität exäsi tunteista, ja haluat suojella niitä, ottaisin kyllä jäitä hattuun ja alkaisin etsimään kumppania muualta. Tai toisaalta, jos hänen ystävänsä tuntuisi nyt joltain elämänrakkaudeltasi, jota ei voi päästää ohi, niin tulee itsekin hyväksyä se ettei voi saada kaikkea: eli exääsi tulee todnäk. sattumaan, välit voivat olla molempiin teihin ainakin hetken uhattuna, ja se on normaalia eikä sitä tule mielestäni ihmetellä jälkikäteen uuden kumppanin sylistä.

Tiedän tapauksia, joissa on onnistunut deittailla kaverin exää/tapailukumppania ja olla keskenään väleissä. Näissä tapauksissa osapuolet ovat kuitenkin antaneet ajan kulua, päässeet rauhassa tahoillaan yli - niin yli, että suhteista on alkanut kulumaan kokonainen elämä, ja se oma ex ei enää olekaan se läheisin siitä kaveriporukasta ja exällä on tahollaan oma suhde.. Niin silloin on onnistunut kaveriporukastani tällainenkin. Sitä on kuitenkin tosi vaikeaa selittää, vaan tilanteet ovat ainakin näin sivullisesta menneet ns. rennosti omalla painollaan vuosien saatossa niin. Ehkä riippuu myös, kuinka vakava suhde on ollut kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko exän kanssa millaisissa väleissä nyt? Tapaatteko vielä, liikutteko paljon samojen ihmisten kanssa niin että törmäätte ns väkisinkin? Onko tämä kaveri johon olet ihastunut mielestäsi näyttänyt kiinnostusta sinua kohtaan? Esim. millaisista asioista juttelette kun tapaatte tai viestittelette? Ottaako hän oma-aloitteisesti yhteyttä vai tulevatko yhteydenotot sinun puoleltasi?

Ei olla exän kanssa minkäänlaisissa väleissä. Ero sinällään oli molempien yhteinen päätös suhteellisen vaikean parisuhteen loppusuoralla, mutta päätös katkaista kaikki kontakti tuli omasta aloitteestani.

Tätä yhtä naista lukuunottamatta ei käytännössä lainkaan samaa kaveripiiriä eikä olla ns. pakosta tekemisissä missään porukoissa pl. jos törmätään sattumalta jossain.

Mitä tuohon kiinnostukseen tuon ystävän puolelta tulee niin aika yksipuolista yhteydenpito tuntuu olevan, eli minä teen aloitteen useimmiten. Tosin, tuo ihminen on muutenkin käsittääkseni todella introvertti ja ei pidä samalla tavalla yhteyttä omiin kavereihinsa kuin minä.

Huumorintaju osuu aika hyvin kohdalleen ja sen mitä harvakseltaan viestitellään niin yleensä jotain aika arkipäiväisiä asioita humoristisella twistillä. Tosin, yhteydenpidon vähäisyys johtunee ainakin nykyisessä tilanteessa myös siitä, että annoin tietoisesti tilaa tälle ihmiselle olla tukena exälleni jos hän sitä tarvitsee.

On vaikea päätellä, onko toinen kiinnostunut juuri minusta vai ei. Kasvokkain tapaamiset kuitenkin yleensä sujuu todella lämpimissä merkeissä ja on aina miellyttävä tapaaminen käsittääkseni molemmille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu exällesi pätkääkään

Ei periaatteessa, mutta on myös ymmärrettävää jos luottamus tai välit ystävään alkavat ainakin hetkellisesti rakoilla, jos ystävä alkaisi seurustella exän kanssa pian eron jälkeen. Ei nämä ole mustavalkoisia asioita.

En näe ongelmaa, ystävä tosin voi joutua miettimään mitä tehdä, jos exäsi ei pidä ajatuksesta. Mutta mielestäni sinä voit ihan hyvin tehdä aloitteen, varsinkin kun on noin voimakkaita tunteita pelissä.

onhan tuo off limits

Vierailija kirjoitti:

Täytin hiljattain 30- vuotta, exän bestis on viisi vuotta nuorempi.

Juuri sitä tässä aprikoin, ettei exä takuulla ottaisi asiaa hyvin vastaan jos/kun saisi tietää. Toisaalta enhän edes tiedä varmasti onko tunne molemminpuoleinen. Riskitekijöitä on siis useammassa tulokulmassa kun on mahdollisuus, että ystävyyssuhde tähän naiseen kaatuu jos tunne ei ole jaettu, exä saattaa loukkaantua verisesti ja sosiaaliset seuraamukset voi olla todella hälyyttäviä mikäli homma menee mönkään.

Erosta nyt reilu kuukausi. Ei sinällään hätiköintiä kuten sanoin, itselläni ollut tunteita tuota ihmistä kohtaan jo pari vuotta. En koskaan tehnyt asialle mitään koska rakastin kumppaniani enkä voisi koskaan pettää, mutta nyt tilanne on toinen.

Vaivaannuttava tilanne omalta kantiltani.

ap

Erosta vasta reilu kuukausi aikaa etkä edes tiedä tunteeko tuo toinen sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä? Ehkä nyt kannattaisiko antaa ekaksi ajan kulua vähäsen? Mikä kiire sulla näin nopeasti eron jälkeen on uutta suhdetta virittämään?

En ainakaan itse näin nopeasti alkaisi omista tunteistani mitään kertomaan. Jos kerran olette yhteydessä toisiinne ilman exääsikin, niin ettekö voi jatkaa samalla ystävyys-linjalla edelleen ja antaa asioiden edetä omalla painollaan? Nimittäin kyllä ne pikkuhiljaa etenevät omalla painollaan, jos myös miehellä on tunteita sinua kohtaan.

Mielestäni et ole velvollinen huomioimaan exäsi tunteita, eikä hän sinun, mutta tuo hänen ystävänsä voi hyvinkin kokea olevansa velvollinen huomioimaan ystävänsä tunteet. Eihän sinun exäsi hänen exänsä ole. Eivät he ole toisistaan eronneet. Joten hänkin, vaikka hänellä tunteita sinua kohtaan olisikin, voi aivan hyvin silti haluta antaa ns. pölyn laskeutua ja ajan kulua, ennen kuin tekee mitään sinun suhteesi. Ei tässä ole kyseessä pelkästään sinun ja exäsi tunteet, vaan myös tuon ihastuksen kohteesi tunteet ja hänen suhteensa omaan ystäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko exän kanssa millaisissa väleissä nyt? Tapaatteko vielä, liikutteko paljon samojen ihmisten kanssa niin että törmäätte ns väkisinkin? Onko tämä kaveri johon olet ihastunut mielestäsi näyttänyt kiinnostusta sinua kohtaan? Esim. millaisista asioista juttelette kun tapaatte tai viestittelette? Ottaako hän oma-aloitteisesti yhteyttä vai tulevatko yhteydenotot sinun puoleltasi?

Ei olla exän kanssa minkäänlaisissa väleissä. Ero sinällään oli molempien yhteinen päätös suhteellisen vaikean parisuhteen loppusuoralla, mutta päätös katkaista kaikki kontakti tuli omasta aloitteestani.

Tätä yhtä naista lukuunottamatta ei käytännössä lainkaan samaa kaveripiiriä eikä olla ns. pakosta tekemisissä missään porukoissa pl. jos törmätään sattumalta jossain.

Mitä tuohon kiinnostukseen tuon ystävän puolelta tulee niin aika yksipuolista yhteydenpito tuntuu olevan, eli minä teen aloitteen useimmiten. Tosin, tuo ihminen on muutenkin käsittääkseni todella introvertti ja ei pidä samalla tavalla yhteyttä omiin kavereihinsa kuin minä.

Huumorintaju osuu aika hyvin kohdalleen ja sen mitä harvakseltaan viestitellään niin yleensä jotain aika arkipäiväisiä asioita humoristisella twistillä. Tosin, yhteydenpidon vähäisyys johtunee ainakin nykyisessä tilanteessa myös siitä, että annoin tietoisesti tilaa tälle ihmiselle olla tukena exälleni jos hän sitä tarvitsee.

On vaikea päätellä, onko toinen kiinnostunut juuri minusta vai ei. Kasvokkain tapaamiset kuitenkin yleensä sujuu todella lämpimissä merkeissä ja on aina miellyttävä tapaaminen käsittääkseni molemmille.

ap

Nää on aina hankalia ja monimutkaisia tilanteita eikä tietenkään koskaan voi ennalta tietää täysin varmaksi lopputulosta. :/ Voi olla, että päädytte yhteen tuon ihmisen kanssa. Voi olla että ette ja välit menevät tai sitten eivät kärsi lainkaan ja jatkatte ystävinä. Aina on olemassa riski että välit kärsivät ja ainakin joku pahoittaa mielensä pahasti.

Täällä on parikin jo antanut mielestäni hyvän neuvon; antaa vähän aikaa asialle. Yritä keskittyä käsittelemään eroa ja anna itsellesi aikaa. Voihan olla, että nyt tekisit jotain hätiköityä jos heti menisit tunnustamaan rakkauttasi tälle exäsi ystävälle. Toisaalta taas, elämme täällä vain kerran ja jos asia oikeasti vaivaa ja koet tarvitsevasi jonkin vastauksen nyt, tee se. Myös se, miten asian esität, vaikuttaa varmasti. Ei kannata olla liian hyökkäävä. Tämä ihastuksesi saattaa vastata tunteisiisi, tai sitten hän hämmentyy ja saattaa luulla olevansa laastari. Ei ikävä kyllä voi tietää ennen kuin kokeilee.

Vierailija kirjoitti:

Erosta vasta reilu kuukausi aikaa etkä edes tiedä tunteeko tuo toinen sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä? Ehkä nyt kannattaisiko antaa ekaksi ajan kulua vähäsen? Mikä kiire sulla näin nopeasti eron jälkeen on uutta suhdetta virittämään?

En ainakaan itse näin nopeasti alkaisi omista tunteistani mitään kertomaan. Jos kerran olette yhteydessä toisiinne ilman exääsikin, niin ettekö voi jatkaa samalla ystävyys-linjalla edelleen ja antaa asioiden edetä omalla painollaan? Nimittäin kyllä ne pikkuhiljaa etenevät omalla painollaan, jos myös miehellä on tunteita sinua kohtaan.

Mielestäni et ole velvollinen huomioimaan exäsi tunteita, eikä hän sinun, mutta tuo hänen ystävänsä voi hyvinkin kokea olevansa velvollinen huomioimaan ystävänsä tunteet. Eihän sinun exäsi hänen exänsä ole. Eivät he ole toisistaan eronneet. Joten hänkin, vaikka hänellä tunteita sinua kohtaan olisikin, voi aivan hyvin silti haluta antaa ns. pölyn laskeutua ja ajan kulua, ennen kuin tekee mitään sinun suhteesi. Ei tässä ole kyseessä pelkästään sinun ja exäsi tunteet, vaan myös tuon ihastuksen kohteesi tunteet ja hänen suhteensa omaan ystäväänsä.

Haluan siis selventää, että tarkoitus ei ollut lyödä kaikkia kortteja pöytään heti huomenna ja tunnustaa ihastukseni ihmiselle, joka ei välttämättä tunne samoin minua kohtaan. Lähinnä mietin enemmän moraalisia tulokulmia ja sitä, onko ylipäätään ex- kumppanin paras ystävä yksiselitteisesti ns. "kielletty hedelmä" maailman tappiin asti, vai onko hyväksyttävää tehdä aloite jossain tulevaisuudessa.

Kieltämättä epäilys kalvaa tunteiden molemminpuolisuuden osalta, sillä en tosiaan uskalla arvata mitä tämä ihminen minusta todella ajattelee. Pelkän viestittelyn/puheluiden perusteella tuntuu oikeastaan melko kylmältä ihmiseltä tavallaan, mutta kasvokkain kohtaamiset ovat aina molemmille antoisia ja jaamme paljon asioita keskenään. Keskustelu on lämminhenkistä ja arvopohjat ovat hyvin samankaltaisia. Hän kuuntelee ainakin omien sanojensa mukaan mielellään, mitä sanottavaa minulla on ja vice versa.

Exän kanssa ei tosiaan olla tekemisissä lainkaan, mutta ystävä kyllä on ja tiedostan tämän kyllä varsin hyvin.

Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa. Vuosi sitten. Sillä erolla, että tämä suhde exään oli lyhyt ja ehkä enemmänkin tapailua kuin vakava suhde. Hän kyllä kysyi minulta silloin parin kuukauden tapailun jälkeen, että tahtoisinko olla hänen. Sovimme siis tavallaan, että emme tapaile enää muita ja olemme tosissamme toistemme suhteen. Hän taisi kiirehtiä päätöksensä suhteen, sillä pian tuon jälkeen hän alkoi vältellä minua ja homma päätyi menemään poikki.

Tutustuessani häneen tutustuin myös hänen hyvään ystäväänsä. Tulimme alusta asti todella hyvin juttuun ja jotain kemiaa siinä oli aistittavissa, näin sanoivat myöhemmin myös yhteiset kaverit huomanneensa. Oikeastaan kuulemma ihmettelivät, että päädyin tapailemaan "väärää tyyppiä".

Tuon niin sanotun eron jälkeen halusin ottaa etäisyyttä kaikkiin noihin ihmisiin sillä en halunnut törmätä tähän exään. Tunteet eivät olleet ehtineet syventyä kovin vahvoiksi mutta silti se harmitti.

Olin hetken aikaa omissa oloissani ja sitten eräänä päivänä halusin seuraa pitkästä aikaa. Mietin kenelle soittaisin ja tämä kaveri tuli ensimmäisenä mieleeni. Kuten kerroin, tulimme aina hyvin juttuun. Samanlaiset mielenkiinnon kohteet, yhteinen musiikkimaku, samanlainen ajattelutapa jne. Hänen seurassaan aina viihdyin ja olo oli kevyt ja helppo, luonteva. Sovimme että tapaamme ja siinä me sitten juttelimme tuntikausia, ihan aamuun asti edes tajuamattamme ajankulua. Tätä jatkui useita päiviä ja lopulta hän tunnusti minulle olleensa ihastunut alusta asti, muttei kokenut että hänellä olisi mahdollisuuksia eikä halunnut tulla väliin, kun minulla ja ystävällään oli jo "juttua". Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö itsekin olisi ollut alussa kiinnostunut, huomannut hänet ihmisenä ja sen kemian mitä välillämme oli alusta alkaen.

Vastasin tunteisiin myöntävästi ja aloimme hiljaa varovasti viettää enemmän aikaa yhdessä ja tapailla. Tietysti meitä jännitti tuoda asia ilmi näille yhteisille kavereille, etenkin tälle exälle/tämän miehen ystävälle. Meidät otettiin hyvin vastaan ja moni sanoi, että oli jo aikakin. Tämä ex otti asian hyvin ja onnitteli, sanoi että olen hieno nainen mutta emme vain sopineet toisillemme ja parempi näin. Olemme nykyään hyviä kavereita ja tämän nykyisen miehen kanssa tuli juuri vuosi täyteen.