Itsellä vauvakuume, mies ei halua vauvaa
Moikka!
Kyselisin, onko täällä ketään kohtalotovereita.
Olen 30- vuotias nainen, ja olemme menneet mieheni kanssa naimisiin viime kesänä, mieheni on 34v.
Tavatessamme ja suhteen edetessä olimme molemmat sitä mieltä, että emme halua hankkia lapsia tulevaisuudessa.
Nyt kuitenkin myös omaksi (tai etenkin omaksi) suureksi yllätykseksi ilmeisesti ns biologinen kello ja vakiintunut elämäntilanne on saanut minulle aikaiseksi vauvakuumeen, joka ajoittain on hallinnassa ja ajoittain todella raastava. Mieheni on aivan järkyttynyt tästä. Hän ei halua edelleenkään lasta ja on sitä mieltä, että jos kerran tavatessamme olemme sopineet ettei lasta haluta, niin mieltään ei voi muuttaa. Ymmärrän, että hän on yllättynyt ja varmaan kauhuissaan/peloissaan tästä muuttuneesta tilanteesta, mutta silti hänen reaktionsa oli yllättävän jyrkkä ja mustavalkoinen, olin jo ehtinyt toivoa,että hän olisi hieman pehmennyt ja lämmennyt ajatukselle vuosien saatossa. Nyt tilanne on tietenkin tulenarka. Aiheesta ei voi puhua, ja itseäni raastaa vauvakuume ja ahdistus siitä, etten ehkä milloinkaan saa omaa vauvaa, etenkään kun kohdallani raskaaksi tuleminen ei ole muutenkaan aivan yksinkertaista. Omat ajatukseni pyörivät vaan vauvassa ja tottakai vielä neljä ystävistäni on raskaana, pelkään että katkeroidun kun mietin sitä, etten ehkä itse milloinkaan saa vauvaa.
Ajoittain itsekin kyseenalaistan vauvakuumeeni, koska tämä tosiaan tuli itsellenikin yllätyksenä, ja ajoittain mietin että näinkö minusta olisikaan siihen.
Kenelläkään samanmoisia elämäntilanteita?
Kommentit (7)
Harmi tosiaan. Joudut nyt vaan itse puntaroimaan, onko vauva eron arvoinen. Jos ei ole, jätät aiheen.
Jos on, puhut vielä miehelle siitä, kuinka asia on sinulle niin tärkeä ettet voi jatkaa näin. Annat hänen vielä sitten rauhassa miettiä kuinka jyrkkä se hänen kantansa loppujen lopuksi on. Sitten joko eroatte tai yritätte saada vauvan.
Teoriassa hirvittävän helppoa - käytännössä siihen todennäköisesti liittyy paljon tunteita, itkua ja hampaidenkiristelyä ;)
Kiitos, näitä vaihda miestä- vastauksia olen kyllä kuullut jopa tuttujeni suusta, jotka eivät tunnu miettivän lainkaan mitä suustaan päästävät. Jos juuri solmitussa avioliitossa kaikki on hyvin ja parisuhde toimii, ja toiselle tulee yllätyksenä vauvakuume, niin onko ensimmäinen (ja ainoa?!) ratkaisu avioero ja uuden puolison etsiminen? Itse koen tälläiset ongelmanratkaisukeinot hieman pinnalliseksi ja epäilen, että näiden lausujat eivät ehkä näe kokonaiskuvaa tilanteesta.
Ennemmin kysyisinkin, onko muilla tälläisistä reaktioista ja tilanteista kokemusta ja onko ns. ehdoton suhtautuminen vauvaan kenenkään miehen kohdalla muuttunut ajan saatossa? En ajatellut puolisoani painostaa, nyt ajattelin antaa pölyn laskeutua ja katsoa mitkä ovat mietteet hetken päästä. Loppupelissä mikäli vaakakupissa tosiaan on puolisoni tai vauva, valitsen puolisoni ja lapsettoman elämän vaikkakin se kovasti kirpaisee.
Kokemuksia? Onko puoliso aiemmin ehdottoman kannan jälkeen lämmennytkin ajatukselle vauvasta?
[quote author="Eerika Katariina " time="23.03.2015 klo 17:11"]Loppupelissä mikäli vaakakupissa tosiaan on puolisoni tai vauva, valitsen puolisoni ja lapsettoman elämän vaikkakin se kovasti kirpaisee.[/quote]
Jos asia on näin, niin ei varmaan auta kuin mahdollisimman rehellisesti kertoa tästä miehelle? Jotta mies tietää tasan tarkkaan kuinka tärkeästä asiasta tässä on sinulle kyse, mutta että hän on kuitenkin vielä tärkeämpi. Sen jälkeen, jos et halua painostaa, ei auta kuin jättää mies pohtimaan omaa kantaansa ja sitä, kuinka jyrkkä se on.
Jaksamisia :)
Itse valitsisin lapsen. Mies voi jättää sut kun olet liian vanha äidiksi ja perustaa perheen jonkun nuoremman kanssa. Sitten olet yksin ja niin vanha ettet enää pysty lasta saamaan. Silloin vasta katkeroidut.
Hei,
Katsoisitko alla olevan linkin, tarinasi kosketti minua. Tästä ohjelmasta voisi olla sinulle suurta hyötyä.
Vaikea tilanne sinulla, eikä kukaan muu osaa tuota ratkaista muuta kuin sinä itse mutta kaksi asiaa huomioisin päätöksenteossa:
- Pohdi tuota että kuinka paljon oikeasti haluat ja tarvitset lapsen. Onko tämä "kehosi" halu (biologiset toiminnot kuten tikittävä kello voi oikeasti sekoittaa pään pahastikin, vaikka olet ennen ollut varma ettet halua lapsia) vai haluatko SINÄ vauvan ja olla äiti loppuelämäsi ajan jne. Toisaalta se että olet jo päättänyt pysyä miehesi kanssa vaikka hän ei ikinä haluaisi lapsia niin kertoo mielestäni siitä että vauvatoive ei tunnu kuitenkaan yhtä pahalta kuin ero, eli silloin ehkä kyseessä enemmän tuo biologisen kellon tikitys ja vähemmän siun oma pakottava tarve tulla äidiksi. Ihan sen takia toivon sinun pohtivan tätä koska jos kyse on nimenomaan SINUN halusta ja elämää suuremmasta toiveesta tulla äidiksi, niin silloin luultavasti ajan kuluessa katkeroidut miehelle. Jos et nyt niin 20 - 30 vuoden kuluttua.
- Toisekseen kannattaa pohtia vakavasti Heinähaave15:en kommenttia, koska vaikka ero näyttää nyt kuinka epätodennäköiselle niin tiedän ihan liian monta paria, jotka on seurustellut läpi naisen parhaimman hedelmällisen iän, ja sitten kun ero tuli kuitenkin joko erimielisyyksien tai pettämisen (vaihtaminen nuorempaan) tms. kautta, niin sitten harmittaa tuplasti enemmän se ettei eronnut ajoissa ja etsinyt sellaista miestä jonka kanssa lapsi olisi tullut tehtyä.
En ole koskaan kuullut eronneen naisen (tai miehen) katuneen hankkimaansa lasta mutta tunnen monta, jotka katuvat etteivät eronneet aiemmin mikäli kyseessä oli ylipääsemättömät erimielisyydet kuten vauvatoiveet.
Tämän viisaampia neuvoja ei valitettavasti ole antaa. Minä tiedän vain tapauksia, joissa mies ei koskaan muuttanut mieltään vauvahaaveen kanssa. Toisaalta en tunne myöskään kovinkaan montaa miestä, jotka eivät omaa lastaan rakastaisi, olivat he sitten alunperin halunneet lasta tai ei.
Harmi. Etsi uusi mies, jolta saat vauvan.