Mitä pahaa on elää vuokrayksiössä?

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa elää puolison kanssa yksiössä. Ei ole ikävä. Kolmiossa pärjää paremmin.

Mun on ikävä. Asuttiin tuoreena avioparina miehen 40-neliöisessä poikamiesboksissa vähän päälle vuoden. Mahduttiin siihen ihan kivasti ja oltiin aina lähellä ja juteltiin paljon. Lapsen myötä muutettiin 83-neliöiseen kämppään ja siellä jo tuntui, että joutuu huutelemaan ja kävelemään pitkään, ennen kuin löytää toisen.

Nyt ollaan taas kahdestaan, 97 neliötä ja kerroksia on kaksi. Huutelu on vain lisääntynyt ja helppo jutustelu vähentynyt. Moni pikku juttu jää jakamatta, kun ei jaksa lähteä vaeltamaan ja etsimään, missä se toinen on. Tavaraa on aivan jäätävä määrä, kun kerran mahtuu ja mies ei halua luopua edes pieneksi jääneistä vaatteista. 

Kyllä kaipaan takaisin siihen yksiöön, missä oltiin koko ajan puhe-etäisyydellä ja elämä oli yksinkertaisempaa. Pahasti vaan näyttää siltä, että vasta leskirouvana pääsen muuttamaan pienempään asuntoon ja karsimaan turhaa tavaraa raskaalla kädellä.

Vierailija kirjoitti:

Ah, mukavaa taas kuulla olevansa epäonnistunut luuseri vuokralla asuessa ;)

T. Hyväpalkkainen akateeminen johtaja, joka asuu vuokralla, omaisuus on kiinni muissa kohteissa. Mutta hei alinta pohjasakkaa ja elämänhallintaongelma! Vai miten se nyt meni.

Täällä palstalla teitä aina pyörii. Jännästi reaalimaailmassa teihin ei koskaan törmää. T:toinen akateeminen jolla on omistusasunto, kuten ihan kaikilla tuttavapiirissä

Vierailija kirjoitti:

Ah, mukavaa taas kuulla olevansa epäonnistunut luuseri vuokralla asuessa ;)

T. Hyväpalkkainen akateeminen johtaja, joka asuu vuokralla, omaisuus on kiinni muissa kohteissa. Mutta hei alinta pohjasakkaa ja elämänhallintaongelma! Vai miten se nyt meni.

Ollos hjyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokralaisten ongelma on juurikin ettei ole taitoa säästää eikä saada lainaa.

Olen vuokralainen. Varmaan täysin epäonnistunut joo koska rakennutan parhaillaan 500 000 euron taloa. Kerropa oman talosi arvo? Puhutaan sitten lisää onnistumisista ja epäonnistumisista.

Miksi ihmeessä muutat pois vuokralta, jos se kerran on se paras ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, mukavaa taas kuulla olevansa epäonnistunut luuseri vuokralla asuessa ;)

T. Hyväpalkkainen akateeminen johtaja, joka asuu vuokralla, omaisuus on kiinni muissa kohteissa. Mutta hei alinta pohjasakkaa ja elämänhallintaongelma! Vai miten se nyt meni.

Täällä palstalla teitä aina pyörii. Jännästi reaalimaailmassa teihin ei koskaan törmää. T:toinen akateeminen jolla on omistusasunto, kuten ihan kaikilla tuttavapiirissä

Montako tuhatta tunnet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksiössä mitään vikaa ole asua mutta vuokralla asujat ovat elämässä epäonnistuneita. Herää kysymys että miksi ei omista asuntoa.

Millä tavalla epäonnistuneita? Voitko perustella?

Ap

Ootko noin hölmö.

Kaikki mikä tulee, menee.

Kaikki on suhteellista. Kannattaa joskus laskea paljonko sinä maksat pankille korkoa lainoista, paljonko sulla menee remontteihin ym. kuluihin. Ja asunnot menee nihkeästi kaupaksi osassa maata, etenkin, jos eivät täytä nykystandardeja. Jos eroon pääsee, ei se tarkoita aina voittoa rahallisesti. Kaikki mikä vähentää stressiä, on voittoa itselle. Vuokralla asujan ei tarvitse olla elämässä epäonnistunut, fiksut sijoittaa ja pitää muuta pesämunaa.

Höpöhöpö.

Milläs sijoitat kun rahat menee vuokraan ja elämiseen.

Osta halvalla, myy kalliilla.

Edelleen: en halua asunnonomistajan stressiä. Ja vuokraan menee omista tuloista 1/6, joten ei tunnu missään. Sijoitettu on jo 26 vuotta. Elämä on vapaata ja huoletonta.

Vuokralaisen stressi 👻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokralaisten ongelma on juurikin ettei ole taitoa säästää eikä saada lainaa.

Olen vuokralainen. Varmaan täysin epäonnistunut joo koska rakennutan parhaillaan 500 000 euron taloa. Kerropa oman talosi arvo? Puhutaan sitten lisää onnistumisista ja epäonnistumisista.

Miksi ihmeessä muutat pois vuokralta, jos se kerran on se paras ratkaisu?

Sinä et selvästi koskaan ole rakentanut mitään. En jaksa selittää miksi rakentamisen ajan yleensä asutaan vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Mutta sain kaupungin yksiön hirveästä paikasta. Alin kerros, katutaso. Hirveä talo, sotkuinen, roskia täynnä oleva piha, graffiteja. Asunto kamalassa kunnossa. Parveke rakennustyömaata vastapäätä, pimeä, ankea asunto. Oritie 1 vantaa.

Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Tuo on minulle tuttu osoite, olen siellä ParkkiPatena pyörinyt ja taivastellut parkkipaikalla poltettua autoa. Mahtaako se vieläkin olla siellä? Ei todellakaan vaikuttanut sellaiselta paikalta, jossa olisi mukava asua, saati että uskaltaisi jättää autonsa sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, mukavaa taas kuulla olevansa epäonnistunut luuseri vuokralla asuessa ;)

T. Hyväpalkkainen akateeminen johtaja, joka asuu vuokralla, omaisuus on kiinni muissa kohteissa. Mutta hei alinta pohjasakkaa ja elämänhallintaongelma! Vai miten se nyt meni.

Täällä palstalla teitä aina pyörii. Jännästi reaalimaailmassa teihin ei koskaan törmää. T:toinen akateeminen jolla on omistusasunto, kuten ihan kaikilla tuttavapiirissä

Olen interim-johtaja. Aina 1-3v yhdessä paikassa, sitten vaihto. Pari kertaa kokeilin ostaa, ei onnistunutkaan sitten myyminen ihan helposti. Jos olisin aina samassa kaupungissa niin sitten toki ostaisin. T. Se johtaja

Keskituloisena suomalaisena kuulostaa todella omituiselta asua kahteen pekkaan yksiössä. Kaksion kyllä ymmärtäisin, kun onhan vuokrakämpässä aina se muuttamisen vapaus, jos haluaakin vaihtelua 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokralaisten ongelma on juurikin ettei ole taitoa säästää eikä saada lainaa.

Olen vuokralainen. Varmaan täysin epäonnistunut joo koska rakennutan parhaillaan 500 000 euron taloa. Kerropa oman talosi arvo? Puhutaan sitten lisää onnistumisista ja epäonnistumisista.

Miksi ihmeessä muutat pois vuokralta, jos se kerran on se paras ratkaisu?

Sinä et selvästi koskaan ole rakentanut mitään. En jaksa selittää miksi rakentamisen ajan yleensä asutaan vuokralla.

Ei siihen vuokralla asumiseen ole mitään muuta syytä, kuin että on niin persaukinen ettei ole sataatonnia heittää omista rahoista ja omistuskämpästä täydennysvakuudet.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa elää puolison kanssa yksiössä. Ei ole ikävä. Kolmiossa pärjää paremmin.

Minä taas ajattelen, että kerrostalossa pakosta asuessani asunnon koolla ei ole väliä. Tätä asumismuodon ankeutta ei neliöillä ratkaista. Tosin oon käynyt kerrostaloasunnoiksi poikkeuksellisen viihtyisissäkin asunnoissa, kuten kahdessa kerroksessa olevissa parin sadan neliön asunnoissa, joissa iso kattoterassi, johon pääsy omasta saunasta. Noita kt-asuntoja on vaan tosi harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Mutta sain kaupungin yksiön hirveästä paikasta. Alin kerros, katutaso. Hirveä talo, sotkuinen, roskia täynnä oleva piha, graffiteja. Asunto kamalassa kunnossa. Parveke rakennustyömaata vastapäätä, pimeä, ankea asunto. Oritie 1 vantaa.

Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Tuo on minulle tuttu osoite, olen siellä ParkkiPatena pyörinyt ja taivastellut parkkipaikalla poltettua autoa. Mahtaako se vieläkin olla siellä? Ei todellakaan vaikuttanut sellaiselta paikalta, jossa olisi mukava asua, saati että uskaltaisi jättää autonsa sinne.

Kiitos ymmärryksestäsi. Minulla ei ole aikomusta jäädä tänne, varastoin tavarani, kunnes löydän kunnon asunnon. Kysymästäsi autosta en tiedä, kun koko paikka on pelkkää rakennustyömaata. Talon eteen rakennetaan uusi, korkea talo. Siwan rakennus on purettu. Roskakatokset poltettu, koko piha täynnä asukkaiden parveekkeeltaan heittämää jätettä. Piha- alue on ghetto. Hirveä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa elää puolison kanssa yksiössä. Ei ole ikävä. Kolmiossa pärjää paremmin.

Mun on ikävä. Asuttiin tuoreena avioparina miehen 40-neliöisessä poikamiesboksissa vähän päälle vuoden. Mahduttiin siihen ihan kivasti ja oltiin aina lähellä ja juteltiin paljon. Lapsen myötä muutettiin 83-neliöiseen kämppään ja siellä jo tuntui, että joutuu huutelemaan ja kävelemään pitkään, ennen kuin löytää toisen.

Nyt ollaan taas kahdestaan, 97 neliötä ja kerroksia on kaksi. Huutelu on vain lisääntynyt ja helppo jutustelu vähentynyt. Moni pikku juttu jää jakamatta, kun ei jaksa lähteä vaeltamaan ja etsimään, missä se toinen on. Tavaraa on aivan jäätävä määrä, kun kerran mahtuu ja mies ei halua luopua edes pieneksi jääneistä vaatteista. 

Kyllä kaipaan takaisin siihen yksiöön, missä oltiin koko ajan puhe-etäisyydellä ja elämä oli yksinkertaisempaa. Pahasti vaan näyttää siltä, että vasta leskirouvana pääsen muuttamaan pienempään asuntoon ja karsimaan turhaa tavaraa raskaalla kädellä.

Ootko tosissasi? Siis että 97 m²:ssa _vaeltelette_ etsimässä toisianne? Onko teillä jommalla kummalla muistisairaus tai jokin muu asiaan vaikuttava tekijä? Tuo ei kuulosta ihan normaalilta, kyse on kuitenkin hyvin pienestä tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja aatelkaa mikä epäonnistujien mekka Lontoo on, kun siellä niin iso osa elää ihan aikuisenakin soluissa. 

Eikä vain Lontoo vaan mikä tahansa muu iso kaupunki paitsi Helsinki. Tämä koska muissa maissa valtio ei maksa vuokraa, vaan pitää käydä töissä ja tienata rahat elämiseen itse. Valtio ei myöskään maksa kaksion vuokraa jos et halua yksiössä asua

28,5m2

Vuokra 425e/kk (Sisältää lämmityksen, sähkön, veden)

Ei parveketta (Ei ole minulle ongelma)

2. kerros

= Onnellinen<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa elää puolison kanssa yksiössä. Ei ole ikävä. Kolmiossa pärjää paremmin.

Mun on ikävä. Asuttiin tuoreena avioparina miehen 40-neliöisessä poikamiesboksissa vähän päälle vuoden. Mahduttiin siihen ihan kivasti ja oltiin aina lähellä ja juteltiin paljon. Lapsen myötä muutettiin 83-neliöiseen kämppään ja siellä jo tuntui, että joutuu huutelemaan ja kävelemään pitkään, ennen kuin löytää toisen.

Nyt ollaan taas kahdestaan, 97 neliötä ja kerroksia on kaksi. Huutelu on vain lisääntynyt ja helppo jutustelu vähentynyt. Moni pikku juttu jää jakamatta, kun ei jaksa lähteä vaeltamaan ja etsimään, missä se toinen on. Tavaraa on aivan jäätävä määrä, kun kerran mahtuu ja mies ei halua luopua edes pieneksi jääneistä vaatteista. 

Kyllä kaipaan takaisin siihen yksiöön, missä oltiin koko ajan puhe-etäisyydellä ja elämä oli yksinkertaisempaa. Pahasti vaan näyttää siltä, että vasta leskirouvana pääsen muuttamaan pienempään asuntoon ja karsimaan turhaa tavaraa raskaalla kädellä.

Tuntuuko asunto pieneltä, kun neliöt on kahdessa kerroksessa? Asuin tuon kokoisesa kolmiossa eikä ne neliöt tuntuneet isolta vaikka kaikki huoneet samassa kerroksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, mukavaa taas kuulla olevansa epäonnistunut luuseri vuokralla asuessa ;)

T. Hyväpalkkainen akateeminen johtaja, joka asuu vuokralla, omaisuus on kiinni muissa kohteissa. Mutta hei alinta pohjasakkaa ja elämänhallintaongelma! Vai miten se nyt meni.

Täällä palstalla teitä aina pyörii. Jännästi reaalimaailmassa teihin ei koskaan törmää. T:toinen akateeminen jolla on omistusasunto, kuten ihan kaikilla tuttavapiirissä

Mun naapurissa asui yksi poikamies vuokralla kaksiossa. Asunto myytiin ja hänelle sitä tarjottiin. Mietti, päätyi siihen että ei osta, itse tämän siis kertoi miehelleni. Sijoittaja osti ja edelleen sama poikamies jäi siihen vuokralle. Hän oli erään kaupungin laitoksen päällikkö. Miksi ei halunnut ostaa, sitä en osaa sanoa, ehkä ei vain halunnut omistaa mitään perikunnalle vaivaksi. Hän asui naapurissamme vuosia, oikein mukava ihminen. Kaipa siihen oli syynsä, että ei ollut emäntää (eikä isäntää, ei tullu homppelifiboja) eikä halunnut vuokrallakaan asua. Autokin hänellä oli tosi vaatimaton pikkuauto, aivan kuin olisi halunnut näyttää pienituloisemmalta kuin on.  Meillä oli asunto oma. 

Samalla alueella asui - tosin omistusasunnossa - yksi paikkakunnan suurituloismpia kerrostalossa. Heillä oli kyllä talon isoin asunto, kahdesta asunnosta tehty yksi, eli siitä tuli jotain 150 neliötä. Perheen rouva oli myös akateeminen, yksi lapsista oli samanikäinen kuin omani, joten juteltiin paljon pihalla.  Joskus tämä rouva sanoi, että ostettiin se viereinen asunto, kun ei haluta mitään omakotitaloa vaivaksi, on niin paljon helpompaa ja tykkäsivät alueesta. Ei se edes mikään snobialue ollut, vaan sellainen hyvin pitkälle työssäkäyvien ja eläkeläisten kansoittama keskitasoinen alue. 

Kyllä minä joitakin vuokralla asuneita hyvätuloisia olen tuntenut, joskin he yleensä jossain vaiheessa ovat sitten ostaneet oman jostain. Itsekin asuttiin, tosin siksi, kun meillä ei olllut kiire ostaa, etsittiin rauhassa mieluista. 

En ikimaailmassa rakennuta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, mukavaa taas kuulla olevansa epäonnistunut luuseri vuokralla asuessa ;)

T. Hyväpalkkainen akateeminen johtaja, joka asuu vuokralla, omaisuus on kiinni muissa kohteissa. Mutta hei alinta pohjasakkaa ja elämänhallintaongelma! Vai miten se nyt meni.

Täällä palstalla teitä aina pyörii. Jännästi reaalimaailmassa teihin ei koskaan törmää. T:toinen akateeminen jolla on omistusasunto, kuten ihan kaikilla tuttavapiirissä

Mun naapurissa asui yksi poikamies vuokralla kaksiossa. Asunto myytiin ja hänelle sitä tarjottiin. Mietti, päätyi siihen että ei osta, itse tämän siis kertoi miehelleni. Sijoittaja osti ja edelleen sama poikamies jäi siihen vuokralle. Hän oli erään kaupungin laitoksen päällikkö. Miksi ei halunnut ostaa, sitä en osaa sanoa, ehkä ei vain halunnut omistaa mitään perikunnalle vaivaksi. Hän asui naapurissamme vuosia, oikein mukava ihminen. Kaipa siihen oli syynsä, että ei ollut emäntää (eikä isäntää, ei tullu homppelifiboja) eikä halunnut vuokrallakaan asua. Autokin hänellä oli tosi vaatimaton pikkuauto, aivan kuin olisi halunnut näyttää pienituloisemmalta kuin on.  Meillä oli asunto oma. 

Samalla alueella asui - tosin omistusasunnossa - yksi paikkakunnan suurituloismpia kerrostalossa. Heillä oli kyllä talon isoin asunto, kahdesta asunnosta tehty yksi, eli siitä tuli jotain 150 neliötä. Perheen rouva oli myös akateeminen, yksi lapsista oli samanikäinen kuin omani, joten juteltiin paljon pihalla.  Joskus tämä rouva sanoi, että ostettiin se viereinen asunto, kun ei haluta mitään omakotitaloa vaivaksi, on niin paljon helpompaa ja tykkäsivät alueesta. Ei se edes mikään snobialue ollut, vaan sellainen hyvin pitkälle työssäkäyvien ja eläkeläisten kansoittama keskitasoinen alue. 

Kyllä minä joitakin vuokralla asuneita hyvätuloisia olen tuntenut, joskin he yleensä jossain vaiheessa ovat sitten ostaneet oman jostain. Itsekin asuttiin, tosin siksi, kun meillä ei olllut kiire ostaa, etsittiin rauhassa mieluista. 

Oikolue, ole hyvä.