Mistä "itsestäänselvyydestä" muiden olla kiitollisia?

Se että on toimivat raajat. En koskaan ajatellut että sitä pitäisi jotenkin arvostaa, suurimmalla osalla on kädet ja jalat. Menetin auto-onnettomuudessa kävelykyvyn ja toisen käden. Elämä ei ole helppoa kun on pyörätuolissa ja on vain yks käsi.

Vanhemmat vielä aikuisiälläkin. Monesti oon miettiny miltä se tuntuis. Ärsyttää joskus kaverit jotka ei arvosta vanhempiaan.

-Asuminen läheisten lähellä. Itse jouduin töiden perässä lähtemään kauas kotipaikkakunnaltani.

-Ystävät. Uudelta paikkakunnalta en ole saanut uusia ystäviä. 

- Arvettomat kasvot. Sairastuin aikuisiän akneen ja söin siihen roa-kuurin. Pahimmillaan olin paiseiden peitossa. Tämä tauti jätti näkyvien arpien lisäksi todella huonon itsetunnon ja itseinhon.

-

Se, että voi nauttia yhdynnästä ja tuntea sen ihanan tunteen kun miehen penis hieroo emätintä sisältäpäin. Itsellä vulvodynia, yhdyntä ei onnistu. On joskus onnistunut ja ollut hurjan nautinnollista, sitten sairastuin. Kaiholla muistelen niitä aikoja.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 10:57"]

Hyvä selkä. Oma selkäni on ollut koko elämäni ajan kipeä, johtuen ihan rakenteellisesta viasta. Selkäkipu vaikeuttaa jokaista päivää, en aamuisin pääse helposti sängystä ylös, kaikenlaiset kumartelut ja kanniskelut sattuvat ja käsiäni särkee koko ajan. Huono selkä vaikuttaa kaikkeen. Joudun syömään paljon kipulääkkeitä, jonka vuoksi vatsani toimii vähän niin ja näin. Mistään en ole apua löytänyt, liikunta auttaa hieman. Jos kävisin joka toinen päivä jäsenkorjaajalla tai hierojalla, olisi elämä hieman helpompaa, mutta ei sellaiseen ole varaa.

[/quote]

Olisin meinannut ehdottaa lattialla nukkumista, mutta en ole varma miten se toimii jos selässä on rakenteellista vikaa. Minä kärsin pitkään alaselkä säryistä, kunnes päädyin yhtäkkiä hetken viettämään muutaman yön lattialla nukkuen, jolloin säryt ja kivut menivät pois. Nukun yhäkin lattialla. Ehkäpä Futon on hieman samanlainen jos ei lattialla halua nukkua.
[/quote]
Heh joo, olen kokeillut lattiallakin oloa. Pääsin vielä huonommin ylös mitä sängystä, mieheni joutui nostamaan minut ylös samalla kun ulvoin tuskasta.
Ainut milloin en ole kärsinyt selkäkivusta, on raskausaika. Raskausaikana voin loistavasti, selkä ei vaivannut yhtään! En tiedä miksi, lääkärikään ei osannut selittää miksi. Nyt raskauden jälkeen tosin vauvan kanniskelu pahentaa tilannetta.
-se selkävammainen

Olen kiitollinen siitä, että pystyn kävelemään. Putosin nuorena pahasti hevosen selästä ja halvaantuminen oli lähellä.

Komppaan 27, toimivat jalat on se mitä multa puuttuu. Asian kanssa oppii elämään, mutta se harmittaa varmaan lopun elämääni.

Olen kiitollinen mielenterveydestäni, hyvä ystäväni on masentunut ja olen saanut perspektiiviä siihen miten se ei vaan toimi että "lakkaisi olemasta surullinen" ja "piristyisi". Se on oikeasti sairaus. Olen kiitollinen, että aamulla herätessäni ei tarvitse keksiä syytä nousta ylös, vaan niitä syitä on automaattisesti ja paljon.