Minusta tuntuu, etten tunne " ydinminääni" . Miten voisin siihen tutustua?
En mielestäni ole hyvä oikein missään. Tai kaikessa " ihan hyvä" , mutta mitään erityislahjakkuutta minulla ei ole.
Jos mieheni kertoo oman, eriävän mielipiteensä, niin minut puhutaan helposti ympäri. Koska hän perustelee sen niin hyvin, että minun on " pakko" vaihtaa mielipidettä.
En osaa sanoa, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa, enkä näe itseäni kymmenen vuoden kuluttua, vaikka kuinka olen sitä miettinyt.
Enkä edes tiedä, olenko ulospäinsuuntautunut vai sisäänpäinsuuntautunut. Olen hyvin puhelias, mutta voin olla vaikka viikon yksin neljän seinän sisällä.
Ilmeisesti en siis TUNNE itsenäni, ydinminääni, sitä mikä minä todella olen. Onko kukaan muu pohtinut näitä asioita? Miten olette päässeet eteenpäin?
Mulla on auttanu yksinolo, ja eletty elämä. Ei se hetkessä selviä, siihen menee paljon aikaa. Pitää olla itelleen rehellinen. Jos joku " valmiiksi pureskeltu" juttu ei uppoa, pitää miettiä, miksi on niin. Ja mitkä asiat on omasta mielestä toisin. Meillä on perustukset, mutta se talo meillä täytyy rakentaa ihan itse. Ajan kanssa.
Pikkuhiljaa mullekin on selkiintyneet ne asiat, joita en elämääni tahdo enkä halua, ja mitä haluan. Niitten pohjalta elän ja toimin. Itseään pitää oppia rakastamaan ja hyväksymään. Sillä lailla pääsee jo pitkälle.
Joskus jostain luin aika hauskan jutun. Siinä oli tuosta itseensä tutustumisesta. Että joka päivä, vaikka suihkussa tai nukkumaan mennessä, pitää kysyä iteltään yks kysymys. Sellainen, jonka kysyisi kiinnostavalta ihmiseltä johon haluaa tutustua. Vaikka että tykkäätkö oopperamusiikista? Miksi, miksi et? Tai mikä on sellainen paikka jossa tahtoisit ehdottomasti käydä? Miksi? Tai mitä mieltä oot avioliitosta? jne jne. Musta kuulosti ihan hauskalta idealta. Ja uskon että toimii kanssa. Vähän tuohon tyyliin olen itse itseäni oppinut tuntemaan.
Sekä tietenkin siten, että pitää ne omat tuntosarvensa avoinna, oppii kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Keskittyy niihin, eikä sivuuta niitä vain olankohautuksella.
Elämään oppiminen ei ole helppoa, mutta se on haastavaa ja ihanaa :)