Lue keskustelun säännöt.
Miten syrjäytynyt voi parantaa elämäänsä jos hän kohtaa vain hyljeksintää ja epäilyä?
07.12.2021 |
"Se outo hyypiö."
"Ei noin pitkään työttömänä ollut osaa töitä tehdä."
"Epäilyttävä."
"Limainen."
"Ei kukaan tuollaisen kanssa halua olla."
Tämä on sitä arkipäivän suhtautumista minkä syrjäytynyt kohtaa, kun hän yrittää luoda itselleen ns. elämää oman vuokrayksiön ja netin ulkopuolella. Enkä yhtään ihmettele, että moni siihen suhtautumiseen väsyy ja kääntyy kannoillaan takaisin vuokrayksiöön eristäytymään.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että järjestät itsellesi mielekästä tekemistä. Yrität opetella sosiaalisia taitoja. Lopetat hyödyttömän trollaamisen ja teet jotain hyödyllistä. Tykkäätkö sä olla syrjäytynyt ja halveksittu ja epäilyttävä hyypiö niin paljon, ettet tee mitään noista vaan jatkat tätä? Saa kai niinkin päättää jos haluaa että tuo on sitten elämän sisältö. Jos haluat jotain muuta niin se eteen pitää nähdä vaivaa ja kestää vastoinkäymisiä. Kaikkien.
Tämä on mielenkiintoinen viesti. Tässä kirjoituksessa tulee hyvin esiin se sävy miten ihmisille tykätään puhua.
Tuo sävy on sellainen, ettei sitä käytä mukava, täysinäinen, hyvin voiva ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa.
Kaikkein jännintä tässä viestissä on tuo tummennettu kohta. Noin aina käsketään tehdä. "Alat vaan tehdä sitä itsellesi mielekästä tekemistä."
No jokainen tietää, ettei nyt puhuta mistään tekijälle itselleen mielekkäästä tekemisestä, vaan sellaisesta tekemisestä, mikä on käskijän mielestä tekijälle mielekästä.
Mitkään mielekkäät tekemiset eivät ole suositeltuja, mikäli ne eivät käskijän, kehoittajan, neuvojan ja komentelijan mielestä ole "mielekkäitä".
Itse pidän mielekkäänä tekemisenä mm. tietokonepelejä. Toki minulla on mielekkäitä liikunnan muotoja lisäksi ja pidän kohtalaisen mielekkäänä touhuna myös muitakin asioita, mutta ne ovat sellaisia, jotka ovat vain minulle mieläkästä touhuha, ja niissä ei "kehity" tai "pääse olemaan muille hyödyksi".
t: nainen joka tykkää pelata
Joo, eikä mielekäs ole välttämättä varsinkaan syrjäytyneelle se, mitä pitäisi tehdä tai mikä korjaisi elämän. Vaan ne toistot, toistot... epämukavissa asioissa, kuten siivoamisessa tai sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa tai muussa. Tämän siis sanon itsekin syrjäytyneenä.
Syrjäytynyt tarkoittaa ihmistä, joka ei käy töissä eikä opiskele. Yhtä lailla työssäkäyvissä ihmisissä on niitä jotka ei osaa siivota tai vääntää smalltalkkia, eikä heidän ihmisarvoaan samaan tapaan määritellä ulkopuolisten ihmisten toimesta väärien mielikuvien ja ennakkoluulojen perusteella. Suomessa ei ole mitään kansallista velvoitetta olla "sosiaalinen".
Mielenkiintoinen topic. "Pitäisi tehdä", "korjaisi elämän"-jutut on usein juuri niitä mitä joku toinen on omasta subjektiivisesta näkökulmastaan käsin sanellut syrjäytyneelle. "Mielekäs elämä" taas on jokaisen ihmisen itse määriteltävissä omien tavoitteiden ja kokemusten mukaan.
Itse ainakin koen että pelaaminen kohentaa mielialaani, auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen ja pelaamisen avulla minun ei tarvitse kuormitaa terveydenhuoltoa niin paljoa, tai edes syödä lääkkeitä.
Pelaamisesta ei ole minulle mitään haittaa. Se jopa kehittää minua. Pelejä on erilaisia. Kaikki pelit eivät ole mitään yksioikoisia takomisia, tai lapsekkaita rämpytyksiä.
Pelimaailmassa on myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalistakin kanssakäymistä.
Myös kielitaito kehittyy pelatessa aika hyvin (riippuen pelistä).
Minun elämän laatuuni ei vaikuta onko kotonani lattialla vähän pölyä, tai onko tiskiallas koko ajan kiiltävän puhdas.
Minun elämän laatuni heikkenee jos joudun olemaan liian paljon tekemisissä ihmisten kanssa joista en pidä. Elämän laatuni on parempi kun olen yksin.
Mihinkään töihin en tule enää menemään. Olen työkyvytön. Kiitos kiusaajille ja väkivaltaisille hulluille siitä.
En tarvitse kenenkään vinkkejä tähän syrjäytymiseeni.
Kirjoitan vain aloittajalle tsempit! Älä anna yhtään kenenkään "sosiaalisesti lahjakkaan" ihmisen määritellä "mikä" tai "millainen" sinä olet. Sinä itse olet se jolla on valta määritellä millainen olet. Sinähän olet itsesi kanssa elänyt joka ikisen sekunnin elämästäsi. Kukaan ulkopuolinen ei ole sekuntiakaan elänyt elämääsi, tai nämä palstalaiset eivät ole edes NÄHNEET sinua. Muilla ei ole minkään näköistä kompetenssia sanella ja määritellä millainen tai "mikä" sinä olet.
Ihan kiva mutta vaikuttaa silti että sinä olet tyytyväinen elämääsi. Eihän siinä sitten mitään ongelmaa olekaan jos on tyytyväinen. Mutta kun idea on se että on kurjaa olla syrjäytynyt ja nyt muiden pitäisi korjata tilanne. Ei muut sitä pysty korjaamaan.
Voit olla vaikka kuinka taitava ja mukava ihminen, mutta jos muut päättävät että sinä et onnistu niin silloin sinä et onnistu. Katsoitko Selviytyjiä ja Paulin matkaa? Story of my life.
Sosiologisessa mielessä erittäin jännää, miten Selviytyjät on degeneroituneet samalla tavoin kuin yhteiskuntakin. Ennen sentään pystyi jonkun verran pärjäämään lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja omalla panostuksellaan. Nykyään niillä ei millään tee mitään, vaan ainoa valtti on se kieroilu, mielistely, ulkonäkö ja röyhkeys.
Aika moni sanoi, ettei enää halua katsoa Selviytyjiä, koska siellä pelkästään enää kieroillaan ja kiusataan. Heikoimmat voittaa aina. Aina!
Onpa tosi hyvä peli, jos heikoin ja kieroin voittaa, ja vahvin ajetaan ulos ekana.
Voitte vaihtaa Selviytyjän tilalle nykyisen yhteiskunnan.
Elämme tuota samaa peliä koko ajan.
Vetäkää kaikki Söölit, Evet, Vikit ja muut Keittiöpsykologit pitkä vattu päähänne, ja rakennelkaa majanne ja kalastuvälineenne itse tästä lähdin!
Minä en teidän leikkiä enää leiki! Pelaan kotona, masturboin ja juon mietoja alkoholijuomia. Te saatte maksaa nämä, koska pilaatte koulut, työpaikat ja kaiken internettiä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tää Paul on kirjoittanut lauluja, toiminut bändissä basistina ja mallina. Että tuskin hänen elämänsä on ihan pelkkää epäonnistumista ja kiusattuna olemista ollut. Hänet laitettiin ohjelmaan jossa oli tarkoitus juonitella, nimenomaa. Ei ehkä oikea paikka hänelle sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että järjestät itsellesi mielekästä tekemistä. Yrität opetella sosiaalisia taitoja. Lopetat hyödyttömän trollaamisen ja teet jotain hyödyllistä. Tykkäätkö sä olla syrjäytynyt ja halveksittu ja epäilyttävä hyypiö niin paljon, ettet tee mitään noista vaan jatkat tätä? Saa kai niinkin päättää jos haluaa että tuo on sitten elämän sisältö. Jos haluat jotain muuta niin se eteen pitää nähdä vaivaa ja kestää vastoinkäymisiä. Kaikkien.
Tämä on mielenkiintoinen viesti. Tässä kirjoituksessa tulee hyvin esiin se sävy miten ihmisille tykätään puhua.
Tuo sävy on sellainen, ettei sitä käytä mukava, täysinäinen, hyvin voiva ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa.
Kaikkein jännintä tässä viestissä on tuo tummennettu kohta. Noin aina käsketään tehdä. "Alat vaan tehdä sitä itsellesi mielekästä tekemistä."
No jokainen tietää, ettei nyt puhuta mistään tekijälle itselleen mielekkäästä tekemisestä, vaan sellaisesta tekemisestä, mikä on käskijän mielestä tekijälle mielekästä.
Mitkään mielekkäät tekemiset eivät ole suositeltuja, mikäli ne eivät käskijän, kehoittajan, neuvojan ja komentelijan mielestä ole "mielekkäitä".
Itse pidän mielekkäänä tekemisenä mm. tietokonepelejä. Toki minulla on mielekkäitä liikunnan muotoja lisäksi ja pidän kohtalaisen mielekkäänä touhuna myös muitakin asioita, mutta ne ovat sellaisia, jotka ovat vain minulle mieläkästä touhuha, ja niissä ei "kehity" tai "pääse olemaan muille hyödyksi".
t: nainen joka tykkää pelata
Joo, eikä mielekäs ole välttämättä varsinkaan syrjäytyneelle se, mitä pitäisi tehdä tai mikä korjaisi elämän. Vaan ne toistot, toistot... epämukavissa asioissa, kuten siivoamisessa tai sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa tai muussa. Tämän siis sanon itsekin syrjäytyneenä.
Syrjäytynyt tarkoittaa ihmistä, joka ei käy töissä eikä opiskele. Yhtä lailla työssäkäyvissä ihmisissä on niitä jotka ei osaa siivota tai vääntää smalltalkkia, eikä heidän ihmisarvoaan samaan tapaan määritellä ulkopuolisten ihmisten toimesta väärien mielikuvien ja ennakkoluulojen perusteella. Suomessa ei ole mitään kansallista velvoitetta olla "sosiaalinen".
Mielenkiintoinen topic. "Pitäisi tehdä", "korjaisi elämän"-jutut on usein juuri niitä mitä joku toinen on omasta subjektiivisesta näkökulmastaan käsin sanellut syrjäytyneelle. "Mielekäs elämä" taas on jokaisen ihmisen itse määriteltävissä omien tavoitteiden ja kokemusten mukaan.
Itse ainakin koen että pelaaminen kohentaa mielialaani, auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen ja pelaamisen avulla minun ei tarvitse kuormitaa terveydenhuoltoa niin paljoa, tai edes syödä lääkkeitä.
Pelaamisesta ei ole minulle mitään haittaa. Se jopa kehittää minua. Pelejä on erilaisia. Kaikki pelit eivät ole mitään yksioikoisia takomisia, tai lapsekkaita rämpytyksiä.
Pelimaailmassa on myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalistakin kanssakäymistä.
Myös kielitaito kehittyy pelatessa aika hyvin (riippuen pelistä).
Minun elämän laatuuni ei vaikuta onko kotonani lattialla vähän pölyä, tai onko tiskiallas koko ajan kiiltävän puhdas.
Minun elämän laatuni heikkenee jos joudun olemaan liian paljon tekemisissä ihmisten kanssa joista en pidä. Elämän laatuni on parempi kun olen yksin.
Mihinkään töihin en tule enää menemään. Olen työkyvytön. Kiitos kiusaajille ja väkivaltaisille hulluille siitä.
En tarvitse kenenkään vinkkejä tähän syrjäytymiseeni.
Kirjoitan vain aloittajalle tsempit! Älä anna yhtään kenenkään "sosiaalisesti lahjakkaan" ihmisen määritellä "mikä" tai "millainen" sinä olet. Sinä itse olet se jolla on valta määritellä millainen olet. Sinähän olet itsesi kanssa elänyt joka ikisen sekunnin elämästäsi. Kukaan ulkopuolinen ei ole sekuntiakaan elänyt elämääsi, tai nämä palstalaiset eivät ole edes NÄHNEET sinua. Muilla ei ole minkään näköistä kompetenssia sanella ja määritellä millainen tai "mikä" sinä olet.
Ihan kiva mutta vaikuttaa silti että sinä olet tyytyväinen elämääsi. Eihän siinä sitten mitään ongelmaa olekaan jos on tyytyväinen. Mutta kun idea on se että on kurjaa olla syrjäytynyt ja nyt muiden pitäisi korjata tilanne. Ei muut sitä pysty korjaamaan.
Voit olla vaikka kuinka taitava ja mukava ihminen, mutta jos muut päättävät että sinä et onnistu niin silloin sinä et onnistu. Katsoitko Selviytyjiä ja Paulin matkaa? Story of my life.
Sosiologisessa mielessä erittäin jännää, miten Selviytyjät on degeneroituneet samalla tavoin kuin yhteiskuntakin. Ennen sentään pystyi jonkun verran pärjäämään lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja omalla panostuksellaan. Nykyään niillä ei millään tee mitään, vaan ainoa valtti on se kieroilu, mielistely, ulkonäkö ja röyhkeys.
Aika moni sanoi, ettei enää halua katsoa Selviytyjiä, koska siellä pelkästään enää kieroillaan ja kiusataan. Heikoimmat voittaa aina. Aina!
Onpa tosi hyvä peli, jos heikoin ja kieroin voittaa, ja vahvin ajetaan ulos ekana.
Voitte vaihtaa Selviytyjän tilalle nykyisen yhteiskunnan.
Elämme tuota samaa peliä koko ajan.
Vetäkää kaikki Söölit, Evet, Vikit ja muut Keittiöpsykologit pitkä vattu päähänne, ja rakennelkaa majanne ja kalastuvälineenne itse tästä lähdin!
Minä en teidän leikkiä enää leiki! Pelaan kotona, masturboin ja juon mietoja alkoholijuomia. Te saatte maksaa nämä, koska pilaatte koulut, työpaikat ja kaiken internettiä myöten.
No tässähän ne nyt mainittiin, joista annettiin yllä sapiskaa :D. Pelaaminen, masturbointi ja päihteet. Ja se trollaus.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä syrjäydyit? Sekin oli yhteiskunnan vika? Kyllä mä tunnen ihmisiä jotka ovat nousseet kuopasta ihan itte. Menivät kouluun, lakkasivat syyttelemästä muita ja ottivat elämästään vastuun. Nykyään käyvät työssä eikä edes huomaisi että joskus on oltu ihan pohjallakin. Mutta se vaatii vastuunkantoa ja halua tehdä sille elämälleen ihan itse jotain.
Tiesitkö että tässä on käyty aika montakin koulua ja opintokokonaisuutta läpi ja tehty töitä?
Monella meistä syrjäytyneistä on korkeampi koulutus kuin sinulla ja töitä on tehty enemmän ja paremmin mitä sinä koskaan.
Sinulla on mielikuva jostain sontaisesta lihavasta finninaamasta joka ei ole edes peruskoulua loppuun käynyt.
Se mielikuvasi on sellainen, että voit pyöritellä sen peffaasi.
Pienin askelin. Vie aikaa, mutta kannattaa aloittaa. Vähän ajan päästä on sitten jo vähän pitemmällä.
t: Syrjäytynyt nainen, joka painoi viime keväänä 120 kiloa ja aikoi tappaa itsensä, mutta muutti sitten elämänsä suunnan, on laihtunut jo 15 kiloa ja aloitti uusia harrastuksia. En ole saanut varsinaisia kavereita, mutta ainakin on joka viikko hetken seuraa. Vielä tulee paljon ikävää palautetta ihmisiltä (viimeksi tänään sain kuulla satunnaisilta tuntemattomilta, että olen iljettävä), mutta auttaa kun tietää, että suunta itsellä on parempi ja että kuukauden päästä olen taas vähän parempi kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että järjestät itsellesi mielekästä tekemistä. Yrität opetella sosiaalisia taitoja. Lopetat hyödyttömän trollaamisen ja teet jotain hyödyllistä. Tykkäätkö sä olla syrjäytynyt ja halveksittu ja epäilyttävä hyypiö niin paljon, ettet tee mitään noista vaan jatkat tätä? Saa kai niinkin päättää jos haluaa että tuo on sitten elämän sisältö. Jos haluat jotain muuta niin se eteen pitää nähdä vaivaa ja kestää vastoinkäymisiä. Kaikkien.
Tämä on mielenkiintoinen viesti. Tässä kirjoituksessa tulee hyvin esiin se sävy miten ihmisille tykätään puhua.
Tuo sävy on sellainen, ettei sitä käytä mukava, täysinäinen, hyvin voiva ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa.
Kaikkein jännintä tässä viestissä on tuo tummennettu kohta. Noin aina käsketään tehdä. "Alat vaan tehdä sitä itsellesi mielekästä tekemistä."
No jokainen tietää, ettei nyt puhuta mistään tekijälle itselleen mielekkäästä tekemisestä, vaan sellaisesta tekemisestä, mikä on käskijän mielestä tekijälle mielekästä.
Mitkään mielekkäät tekemiset eivät ole suositeltuja, mikäli ne eivät käskijän, kehoittajan, neuvojan ja komentelijan mielestä ole "mielekkäitä".
Itse pidän mielekkäänä tekemisenä mm. tietokonepelejä. Toki minulla on mielekkäitä liikunnan muotoja lisäksi ja pidän kohtalaisen mielekkäänä touhuna myös muitakin asioita, mutta ne ovat sellaisia, jotka ovat vain minulle mieläkästä touhuha, ja niissä ei "kehity" tai "pääse olemaan muille hyödyksi".
t: nainen joka tykkää pelata
Joo, eikä mielekäs ole välttämättä varsinkaan syrjäytyneelle se, mitä pitäisi tehdä tai mikä korjaisi elämän. Vaan ne toistot, toistot... epämukavissa asioissa, kuten siivoamisessa tai sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa tai muussa. Tämän siis sanon itsekin syrjäytyneenä.
Syrjäytynyt tarkoittaa ihmistä, joka ei käy töissä eikä opiskele. Yhtä lailla työssäkäyvissä ihmisissä on niitä jotka ei osaa siivota tai vääntää smalltalkkia, eikä heidän ihmisarvoaan samaan tapaan määritellä ulkopuolisten ihmisten toimesta väärien mielikuvien ja ennakkoluulojen perusteella. Suomessa ei ole mitään kansallista velvoitetta olla "sosiaalinen".
Mielenkiintoinen topic. "Pitäisi tehdä", "korjaisi elämän"-jutut on usein juuri niitä mitä joku toinen on omasta subjektiivisesta näkökulmastaan käsin sanellut syrjäytyneelle. "Mielekäs elämä" taas on jokaisen ihmisen itse määriteltävissä omien tavoitteiden ja kokemusten mukaan.
Itse ainakin koen että pelaaminen kohentaa mielialaani, auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen ja pelaamisen avulla minun ei tarvitse kuormitaa terveydenhuoltoa niin paljoa, tai edes syödä lääkkeitä.
Pelaamisesta ei ole minulle mitään haittaa. Se jopa kehittää minua. Pelejä on erilaisia. Kaikki pelit eivät ole mitään yksioikoisia takomisia, tai lapsekkaita rämpytyksiä.
Pelimaailmassa on myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalistakin kanssakäymistä.
Myös kielitaito kehittyy pelatessa aika hyvin (riippuen pelistä).
Minun elämän laatuuni ei vaikuta onko kotonani lattialla vähän pölyä, tai onko tiskiallas koko ajan kiiltävän puhdas.
Minun elämän laatuni heikkenee jos joudun olemaan liian paljon tekemisissä ihmisten kanssa joista en pidä. Elämän laatuni on parempi kun olen yksin.
Mihinkään töihin en tule enää menemään. Olen työkyvytön. Kiitos kiusaajille ja väkivaltaisille hulluille siitä.
En tarvitse kenenkään vinkkejä tähän syrjäytymiseeni.
Kirjoitan vain aloittajalle tsempit! Älä anna yhtään kenenkään "sosiaalisesti lahjakkaan" ihmisen määritellä "mikä" tai "millainen" sinä olet. Sinä itse olet se jolla on valta määritellä millainen olet. Sinähän olet itsesi kanssa elänyt joka ikisen sekunnin elämästäsi. Kukaan ulkopuolinen ei ole sekuntiakaan elänyt elämääsi, tai nämä palstalaiset eivät ole edes NÄHNEET sinua. Muilla ei ole minkään näköistä kompetenssia sanella ja määritellä millainen tai "mikä" sinä olet.
Ihan kiva mutta vaikuttaa silti että sinä olet tyytyväinen elämääsi. Eihän siinä sitten mitään ongelmaa olekaan jos on tyytyväinen. Mutta kun idea on se että on kurjaa olla syrjäytynyt ja nyt muiden pitäisi korjata tilanne. Ei muut sitä pysty korjaamaan.
Voit olla vaikka kuinka taitava ja mukava ihminen, mutta jos muut päättävät että sinä et onnistu niin silloin sinä et onnistu. Katsoitko Selviytyjiä ja Paulin matkaa? Story of my life.
Sosiologisessa mielessä erittäin jännää, miten Selviytyjät on degeneroituneet samalla tavoin kuin yhteiskuntakin. Ennen sentään pystyi jonkun verran pärjäämään lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja omalla panostuksellaan. Nykyään niillä ei millään tee mitään, vaan ainoa valtti on se kieroilu, mielistely, ulkonäkö ja röyhkeys.
Aika moni sanoi, ettei enää halua katsoa Selviytyjiä, koska siellä pelkästään enää kieroillaan ja kiusataan. Heikoimmat voittaa aina. Aina!
Onpa tosi hyvä peli, jos heikoin ja kieroin voittaa, ja vahvin ajetaan ulos ekana.
Voitte vaihtaa Selviytyjän tilalle nykyisen yhteiskunnan.
Elämme tuota samaa peliä koko ajan.
Vetäkää kaikki Söölit, Evet, Vikit ja muut Keittiöpsykologit pitkä vattu päähänne, ja rakennelkaa majanne ja kalastuvälineenne itse tästä lähdin!
Minä en teidän leikkiä enää leiki! Pelaan kotona, masturboin ja juon mietoja alkoholijuomia. Te saatte maksaa nämä, koska pilaatte koulut, työpaikat ja kaiken internettiä myöten.
No tässähän ne nyt mainittiin, joista annettiin yllä sapiskaa :D. Pelaaminen, masturbointi ja päihteet. Ja se trollaus.
Niin mitä sitten?
Miksi olisin run&&aamatta jos joku vähämielinen käskee?
Lopeta tuo "trollaus" sanan hokeminen joka viestissä, kuulostat pikkulapselta joka on oppinut uuden sanan.
Oletko tuo sama pässi, joka opiskelee tsykologiaa ja on keksinyt persoonallisuushäiriöt?
Olette kuin mielenköyhät kenelle on annettu vasara käteen, ja nyt kaikkialla on teille nauloja.
Vierailija kirjoitti:
Pienin askelin. Vie aikaa, mutta kannattaa aloittaa. Vähän ajan päästä on sitten jo vähän pitemmällä.
t: Syrjäytynyt nainen, joka painoi viime keväänä 120 kiloa ja aikoi tappaa itsensä, mutta muutti sitten elämänsä suunnan, on laihtunut jo 15 kiloa ja aloitti uusia harrastuksia. En ole saanut varsinaisia kavereita, mutta ainakin on joka viikko hetken seuraa. Vielä tulee paljon ikävää palautetta ihmisiltä (viimeksi tänään sain kuulla satunnaisilta tuntemattomilta, että olen iljettävä), mutta auttaa kun tietää, että suunta itsellä on parempi ja että kuukauden päästä olen taas vähän parempi kuin nyt.
Hyvä!
Älä lannistu vaikka kuulet noita kommentteja. Ne on aina 100% heikoilta yksilöiltä oksennettuja purkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että järjestät itsellesi mielekästä tekemistä. Yrität opetella sosiaalisia taitoja. Lopetat hyödyttömän trollaamisen ja teet jotain hyödyllistä. Tykkäätkö sä olla syrjäytynyt ja halveksittu ja epäilyttävä hyypiö niin paljon, ettet tee mitään noista vaan jatkat tätä? Saa kai niinkin päättää jos haluaa että tuo on sitten elämän sisältö. Jos haluat jotain muuta niin se eteen pitää nähdä vaivaa ja kestää vastoinkäymisiä. Kaikkien.
Tämä on mielenkiintoinen viesti. Tässä kirjoituksessa tulee hyvin esiin se sävy miten ihmisille tykätään puhua.
Tuo sävy on sellainen, ettei sitä käytä mukava, täysinäinen, hyvin voiva ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa.
Kaikkein jännintä tässä viestissä on tuo tummennettu kohta. Noin aina käsketään tehdä. "Alat vaan tehdä sitä itsellesi mielekästä tekemistä."
No jokainen tietää, ettei nyt puhuta mistään tekijälle itselleen mielekkäästä tekemisestä, vaan sellaisesta tekemisestä, mikä on käskijän mielestä tekijälle mielekästä.
Mitkään mielekkäät tekemiset eivät ole suositeltuja, mikäli ne eivät käskijän, kehoittajan, neuvojan ja komentelijan mielestä ole "mielekkäitä".
Itse pidän mielekkäänä tekemisenä mm. tietokonepelejä. Toki minulla on mielekkäitä liikunnan muotoja lisäksi ja pidän kohtalaisen mielekkäänä touhuna myös muitakin asioita, mutta ne ovat sellaisia, jotka ovat vain minulle mieläkästä touhuha, ja niissä ei "kehity" tai "pääse olemaan muille hyödyksi".
t: nainen joka tykkää pelata
Joo, eikä mielekäs ole välttämättä varsinkaan syrjäytyneelle se, mitä pitäisi tehdä tai mikä korjaisi elämän. Vaan ne toistot, toistot... epämukavissa asioissa, kuten siivoamisessa tai sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa tai muussa. Tämän siis sanon itsekin syrjäytyneenä.
Syrjäytynyt tarkoittaa ihmistä, joka ei käy töissä eikä opiskele. Yhtä lailla työssäkäyvissä ihmisissä on niitä jotka ei osaa siivota tai vääntää smalltalkkia, eikä heidän ihmisarvoaan samaan tapaan määritellä ulkopuolisten ihmisten toimesta väärien mielikuvien ja ennakkoluulojen perusteella. Suomessa ei ole mitään kansallista velvoitetta olla "sosiaalinen".
Mielenkiintoinen topic. "Pitäisi tehdä", "korjaisi elämän"-jutut on usein juuri niitä mitä joku toinen on omasta subjektiivisesta näkökulmastaan käsin sanellut syrjäytyneelle. "Mielekäs elämä" taas on jokaisen ihmisen itse määriteltävissä omien tavoitteiden ja kokemusten mukaan.
Itse ainakin koen että pelaaminen kohentaa mielialaani, auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen ja pelaamisen avulla minun ei tarvitse kuormitaa terveydenhuoltoa niin paljoa, tai edes syödä lääkkeitä.
Pelaamisesta ei ole minulle mitään haittaa. Se jopa kehittää minua. Pelejä on erilaisia. Kaikki pelit eivät ole mitään yksioikoisia takomisia, tai lapsekkaita rämpytyksiä.
Pelimaailmassa on myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalistakin kanssakäymistä.
Myös kielitaito kehittyy pelatessa aika hyvin (riippuen pelistä).
Minun elämän laatuuni ei vaikuta onko kotonani lattialla vähän pölyä, tai onko tiskiallas koko ajan kiiltävän puhdas.
Minun elämän laatuni heikkenee jos joudun olemaan liian paljon tekemisissä ihmisten kanssa joista en pidä. Elämän laatuni on parempi kun olen yksin.
Mihinkään töihin en tule enää menemään. Olen työkyvytön. Kiitos kiusaajille ja väkivaltaisille hulluille siitä.
En tarvitse kenenkään vinkkejä tähän syrjäytymiseeni.
Kirjoitan vain aloittajalle tsempit! Älä anna yhtään kenenkään "sosiaalisesti lahjakkaan" ihmisen määritellä "mikä" tai "millainen" sinä olet. Sinä itse olet se jolla on valta määritellä millainen olet. Sinähän olet itsesi kanssa elänyt joka ikisen sekunnin elämästäsi. Kukaan ulkopuolinen ei ole sekuntiakaan elänyt elämääsi, tai nämä palstalaiset eivät ole edes NÄHNEET sinua. Muilla ei ole minkään näköistä kompetenssia sanella ja määritellä millainen tai "mikä" sinä olet.
Ihan kiva mutta vaikuttaa silti että sinä olet tyytyväinen elämääsi. Eihän siinä sitten mitään ongelmaa olekaan jos on tyytyväinen. Mutta kun idea on se että on kurjaa olla syrjäytynyt ja nyt muiden pitäisi korjata tilanne. Ei muut sitä pysty korjaamaan.
Voit olla vaikka kuinka taitava ja mukava ihminen, mutta jos muut päättävät että sinä et onnistu niin silloin sinä et onnistu. Katsoitko Selviytyjiä ja Paulin matkaa? Story of my life.
Sosiologisessa mielessä erittäin jännää, miten Selviytyjät on degeneroituneet samalla tavoin kuin yhteiskuntakin. Ennen sentään pystyi jonkun verran pärjäämään lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja omalla panostuksellaan. Nykyään niillä ei millään tee mitään, vaan ainoa valtti on se kieroilu, mielistely, ulkonäkö ja röyhkeys.
Aika moni sanoi, ettei enää halua katsoa Selviytyjiä, koska siellä pelkästään enää kieroillaan ja kiusataan. Heikoimmat voittaa aina. Aina!
Onpa tosi hyvä peli, jos heikoin ja kieroin voittaa, ja vahvin ajetaan ulos ekana.
Voitte vaihtaa Selviytyjän tilalle nykyisen yhteiskunnan.
Elämme tuota samaa peliä koko ajan.
Vetäkää kaikki Söölit, Evet, Vikit ja muut Keittiöpsykologit pitkä vattu päähänne, ja rakennelkaa majanne ja kalastuvälineenne itse tästä lähdin!
Minä en teidän leikkiä enää leiki! Pelaan kotona, masturboin ja juon mietoja alkoholijuomia. Te saatte maksaa nämä, koska pilaatte koulut, työpaikat ja kaiken internettiä myöten.
Mutta tuo Paulhan on imenomaan pärjännyt lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja panostuksella, vaikka oli vissiin koulukiusattu aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis tää Paul on kirjoittanut lauluja, toiminut bändissä basistina ja mallina. Että tuskin hänen elämänsä on ihan pelkkää epäonnistumista ja kiusattuna olemista ollut. Hänet laitettiin ohjelmaan jossa oli tarkoitus juonitella, nimenomaa. Ei ehkä oikea paikka hänelle sitten.
Et ihan tainnut ymmärtää taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ymmärrä vertauksia?
Miksi otatte kaiken kirjaimellisesti?
Luuletteko tosiaan, että täällä jengi tarkoitti nyt, että Selviytyjien Paul on syrjäytynyt?
Oletteko kaikessa muussakin noin ymmärrysrajoitteisia?
Vai tahallaanko haluatte ymmärtää väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä syrjäydyit? Sekin oli yhteiskunnan vika? Kyllä mä tunnen ihmisiä jotka ovat nousseet kuopasta ihan itte. Menivät kouluun, lakkasivat syyttelemästä muita ja ottivat elämästään vastuun. Nykyään käyvät työssä eikä edes huomaisi että joskus on oltu ihan pohjallakin. Mutta se vaatii vastuunkantoa ja halua tehdä sille elämälleen ihan itse jotain.
Tiesitkö että tässä on käyty aika montakin koulua ja opintokokonaisuutta läpi ja tehty töitä?
Monella meistä syrjäytyneistä on korkeampi koulutus kuin sinulla ja töitä on tehty enemmän ja paremmin mitä sinä koskaan.
Sinulla on mielikuva jostain sontaisesta lihavasta finninaamasta joka ei ole edes peruskoulua loppuun käynyt.
Se mielikuvasi on sellainen, että voit pyöritellä sen peffaasi.
Tämä. Nykyaika on aivan karseaa. Elämme jotain narsismin ja vajaa-älyisen mädätyksen aikakautta.
Röyhkeys, itserakkaus ja se kun pääsee jotain heikompaa vähän potkimaan on monen ihmisen ensisijaiset arvot tässä elämässä.
Korkeakoulutus on nykyään asia, josta voit jopa tulla pilkatuksi työyhteisössä kuten itselleni kävi. Muille puhutaan rumasti, omat työt tehdään huonosti ja kyynärpää taktiikalla lieroillaan eteenpäin. Monet nykyään selviää työelämässä vain lääkkeillä, osa uupuu ja osa savustetaan pois.
Itse kyllä sanoisin, että nykyään persoonallisuushäiriöiset nimenomaan porskuttaa ja psyykeltään normaalit ei tätä menoa kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittakaa siitä että rupeatte lukemaan persoonallisuushäiriöistä ja neurologisista häiriöistä. Ymmärrätte paremmin itseänne ja muita ja osaatte väistää ne pahimmat sudenkuopat liittyen siihen mikä on teidän elämää haittaava persoonallisuuden piirre. Ja se että tunnistaa itsessään tiettyjä persoonallisuuden piirteitä ei tarkoita sitä että on välttämättä pershäiriö diagnosointiin asti. Mutta, silti voi olla apua siihen ettei heti vieraannuta kaikkia ihmisiä käytöksellään. Monella teistä on älyä siihen. Ei tosin kaikilla.
Ajattelin kirjoittaa ketjuun ensin omista kokemuksista, mutta sitten näin tämän viestin. Ymmärrän tarkoituksen, mutta pitää itsestä se sanoa, että en ole ole ilkeä muille tai muuten ikävä ihminen. Olen mieluummin saanut kokea kaikkea pahaa muilta ja kiusattiin. Se on yksi syy miksi olen nyt syrjäytynyt ja yksinäinen ja en pysty olemaan rento muiden kanssa. Se on myös yksi syy siihen miksi yritän vasta nyt saada ammatin ja moni asia jännittää paljon. Tietysti voin olla muutenkin ujompi ja introvertti persoona, mutta kyllä nuo huonot ihmiskokenukset ja koko nuoruuden jatkunut kiusaaminen (eristäminen muista) on paljolti vaikuttanut. Se ajoi yksinäisyyteen ja saa vieläkin tuntemaan arvottomuutta ja epävarmuutta. Samalla en kaipaa sääliä ja tiedän monen kokevan kaikkea pahaa. Tämäkin oli vaan vähän liikaa minulle ja olen sen nyt vuosien päästä ymmärtänyt paremmin. Se vaikuttaa aina pienissäkin hetkissä, vaikka kuinka miettisi että unohtaa kaiken. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittakaa siitä että rupeatte lukemaan persoonallisuushäiriöistä ja neurologisista häiriöistä. Ymmärrätte paremmin itseänne ja muita ja osaatte väistää ne pahimmat sudenkuopat liittyen siihen mikä on teidän elämää haittaava persoonallisuuden piirre. Ja se että tunnistaa itsessään tiettyjä persoonallisuuden piirteitä ei tarkoita sitä että on välttämättä pershäiriö diagnosointiin asti. Mutta, silti voi olla apua siihen ettei heti vieraannuta kaikkia ihmisiä käytöksellään. Monella teistä on älyä siihen. Ei tosin kaikilla.
Ajattelin kirjoittaa ketjuun ensin omista kokemuksista, mutta sitten näin tämän viestin. Ymmärrän tarkoituksen, mutta pitää itsestä se sanoa, että en ole ole ilkeä muille tai muuten ikävä ihminen. Olen mieluummin saanut kokea kaikkea pahaa muilta ja kiusattiin. Se on yksi syy miksi olen nyt syrjäytynyt ja yksinäinen ja en pysty olemaan rento muiden kanssa. Se on myös yksi syy siihen miksi yritän vasta nyt saada ammatin ja moni asia jännittää paljon. Tietysti voin olla muutenkin ujompi ja introvertti persoona, mutta kyllä nuo huonot ihmiskokenukset ja koko nuoruuden jatkunut kiusaaminen (eristäminen muista) on paljolti vaikuttanut. Se ajoi yksinäisyyteen ja saa vieläkin tuntemaan arvottomuutta ja epävarmuutta. Samalla en kaipaa sääliä ja tiedän monen kokevan kaikkea pahaa. Tämäkin oli vaan vähän liikaa minulle ja olen sen nyt vuosien päästä ymmärtänyt paremmin. Se vaikuttaa aina pienissäkin hetkissä, vaikka kuinka miettisi että unohtaa kaiken. Sivusta.
Eri mutta persoonallisuushäiriöinen ei ole sama kuin ilkeä tai paha ihminen. Narsismin kaltaiset jutut korostuu liikaa kun suuri osa heistä on haitaksi lähinnä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä syrjäydyit? Sekin oli yhteiskunnan vika? Kyllä mä tunnen ihmisiä jotka ovat nousseet kuopasta ihan itte. Menivät kouluun, lakkasivat syyttelemästä muita ja ottivat elämästään vastuun. Nykyään käyvät työssä eikä edes huomaisi että joskus on oltu ihan pohjallakin. Mutta se vaatii vastuunkantoa ja halua tehdä sille elämälleen ihan itse jotain.
Tiesitkö että tässä on käyty aika montakin koulua ja opintokokonaisuutta läpi ja tehty töitä?
Monella meistä syrjäytyneistä on korkeampi koulutus kuin sinulla ja töitä on tehty enemmän ja paremmin mitä sinä koskaan.
Sinulla on mielikuva jostain sontaisesta lihavasta finninaamasta joka ei ole edes peruskoulua loppuun käynyt.
Se mielikuvasi on sellainen, että voit pyöritellä sen peffaasi.
Tämä. Nykyaika on aivan karseaa. Elämme jotain narsismin ja vajaa-älyisen mädätyksen aikakautta.
Röyhkeys, itserakkaus ja se kun pääsee jotain heikompaa vähän potkimaan on monen ihmisen ensisijaiset arvot tässä elämässä.
Korkeakoulutus on nykyään asia, josta voit jopa tulla pilkatuksi työyhteisössä kuten itselleni kävi. Muille puhutaan rumasti, omat työt tehdään huonosti ja kyynärpää taktiikalla lieroillaan eteenpäin. Monet nykyään selviää työelämässä vain lääkkeillä, osa uupuu ja osa savustetaan pois.
Itse kyllä sanoisin, että nykyään persoonallisuushäiriöiset nimenomaan porskuttaa ja psyykeltään normaalit ei tätä menoa kestä.
Kyllä.
Tuon huomaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla, dimensioilla ja formaateilla.
Lapset ovat nykyään entistä enemmän sekaisin ja t%ppavat toisiaan.
Koulutus on jokaisella levelillä täysin pa%kottu. Ihan jokaisella koulutustasolla alhaalta ylös.
Työpaikat ovat nykyään ihan hel%ettejä ja kaikilla kunnollisilla leviää pää.
Johtajuus on absoluuttista kuraa. Enää ei voi tulla mitään niin absurdia väärinkäytöstä, röyhkeyttä, sikatemppua mediassa esiin, että ketään enää yllättäisi.
En mainitse edes nimeltä näitä kahta kaikkein törkeintä röyhkimystarta. Ei minkään näköistä häpyä kenellekään.
Työpaikkakiusaaminen on ikävää mutta en mä myöskään oikein ymmärrä sitä että on tv-formaatti jossa selkäänpuukotus ja juonittelu on koko jutun juju ja sitten jos sitä tehdään, niin se on ihan kamalaa. Tosin en ole katsonut Selviytyjiä tällä kertaa joten voihan olla että tuon Paulin kanssa mentiin liian pitkälle. Toinen samanlainen tempparit. Sinne kuskataan sinkkunaisia naisia nimenomaisena tarkoituksenaan vietellä varattuja miehiä, ja jos se joltain naiselta onnistuu, niin inbox on täynnä hatemeiliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä syrjäydyit? Sekin oli yhteiskunnan vika? Kyllä mä tunnen ihmisiä jotka ovat nousseet kuopasta ihan itte. Menivät kouluun, lakkasivat syyttelemästä muita ja ottivat elämästään vastuun. Nykyään käyvät työssä eikä edes huomaisi että joskus on oltu ihan pohjallakin. Mutta se vaatii vastuunkantoa ja halua tehdä sille elämälleen ihan itse jotain.
Tiesitkö että tässä on käyty aika montakin koulua ja opintokokonaisuutta läpi ja tehty töitä?
Monella meistä syrjäytyneistä on korkeampi koulutus kuin sinulla ja töitä on tehty enemmän ja paremmin mitä sinä koskaan.
Sinulla on mielikuva jostain sontaisesta lihavasta finninaamasta joka ei ole edes peruskoulua loppuun käynyt.
Se mielikuvasi on sellainen, että voit pyöritellä sen peffaasi.
Tämä. Nykyaika on aivan karseaa. Elämme jotain narsismin ja vajaa-älyisen mädätyksen aikakautta.
Röyhkeys, itserakkaus ja se kun pääsee jotain heikompaa vähän potkimaan on monen ihmisen ensisijaiset arvot tässä elämässä.
Korkeakoulutus on nykyään asia, josta voit jopa tulla pilkatuksi työyhteisössä kuten itselleni kävi. Muille puhutaan rumasti, omat työt tehdään huonosti ja kyynärpää taktiikalla lieroillaan eteenpäin. Monet nykyään selviää työelämässä vain lääkkeillä, osa uupuu ja osa savustetaan pois.
Itse kyllä sanoisin, että nykyään persoonallisuushäiriöiset nimenomaan porskuttaa ja psyykeltään normaalit ei tätä menoa kestä.
Kyllä.
Tuon huomaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla, dimensioilla ja formaateilla.
Lapset ovat nykyään entistä enemmän sekaisin ja t%ppavat toisiaan.
Koulutus on jokaisella levelillä täysin pa%kottu. Ihan jokaisella koulutustasolla alhaalta ylös.
Työpaikat ovat nykyään ihan hel%ettejä ja kaikilla kunnollisilla leviää pää.
Johtajuus on absoluuttista kuraa. Enää ei voi tulla mitään niin absurdia väärinkäytöstä, röyhkeyttä, sikatemppua mediassa esiin, että ketään enää yllättäisi.
En mainitse edes nimeltä näitä kahta kaikkein törkeintä röyhkimystarta. Ei minkään näköistä häpyä kenellekään.
Jaahas, eli Marinista on tullut kirjoitettua aika monta viestiä tänne, vai? Vai kenestä? Sulla ei taida olla paljon varaa muita ihmisiä arvostella jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittakaa siitä että rupeatte lukemaan persoonallisuushäiriöistä ja neurologisista häiriöistä. Ymmärrätte paremmin itseänne ja muita ja osaatte väistää ne pahimmat sudenkuopat liittyen siihen mikä on teidän elämää haittaava persoonallisuuden piirre. Ja se että tunnistaa itsessään tiettyjä persoonallisuuden piirteitä ei tarkoita sitä että on välttämättä pershäiriö diagnosointiin asti. Mutta, silti voi olla apua siihen ettei heti vieraannuta kaikkia ihmisiä käytöksellään. Monella teistä on älyä siihen. Ei tosin kaikilla.
Ajattelin kirjoittaa ketjuun ensin omista kokemuksista, mutta sitten näin tämän viestin. Ymmärrän tarkoituksen, mutta pitää itsestä se sanoa, että en ole ole ilkeä muille tai muuten ikävä ihminen. Olen mieluummin saanut kokea kaikkea pahaa muilta ja kiusattiin. Se on yksi syy miksi olen nyt syrjäytynyt ja yksinäinen ja en pysty olemaan rento muiden kanssa. Se on myös yksi syy siihen miksi yritän vasta nyt saada ammatin ja moni asia jännittää paljon. Tietysti voin olla muutenkin ujompi ja introvertti persoona, mutta kyllä nuo huonot ihmiskokenukset ja koko nuoruuden jatkunut kiusaaminen (eristäminen muista) on paljolti vaikuttanut. Se ajoi yksinäisyyteen ja saa vieläkin tuntemaan arvottomuutta ja epävarmuutta. Samalla en kaipaa sääliä ja tiedän monen kokevan kaikkea pahaa. Tämäkin oli vaan vähän liikaa minulle ja olen sen nyt vuosien päästä ymmärtänyt paremmin. Se vaikuttaa aina pienissäkin hetkissä, vaikka kuinka miettisi että unohtaa kaiken. Sivusta.
Eri mutta persoonallisuushäiriöinen ei ole sama kuin ilkeä tai paha ihminen. Narsismin kaltaiset jutut korostuu liikaa kun suuri osa heistä on haitaksi lähinnä itselleen.
Joo, mutta et voi ihmistä tapaamatta ja tuntematta diagnosoida persoonallisuushäiriötä maallikkona. Edes ammattilainen ei niin toimi.
Syrjäytymisen syy voi ihan yhtä hyvin olla traumataustassa, ujoudessa, introverttiluonteessa, asuinpaikassa, fyysisessä sairaudessa, liikuntarajoitteessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena aloitukseen: Syrjäytynyt, tai syrjäytetty ei voikaa parantaa elämäänsä ja sen laatua, mikäli yhteisö ja ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat häneen syrjivästi, tai jättävät oman piirinsä ulkopuolelle.
Tiesitkö että tuollainen uhriasenne on merkki narsistisista piirteistä. En sano tätä veetuillakseni vaan ihan aidosti yritän auttaa eteenpäin. Myös sinulla on osa siinä että sinua karsastetaan, vika ei ole yksin muissa. Jos tiedät mikä on vikana ala parantaa niitä puoliasi joissa tiedät olevan puutteita. Jos et tiedä mikä on vikana, selvitä se ensin.
No, itseni puolesta voin sanoa, että olen liian hyväntahtoinen ja kiltti sekä jotenkin liian heikko pärjäämään täällä ainakaan kunnolla. En jaksa ihmisten välistä draamaa ja ilkeilyä. Lisäksi olen tottunut olemaan yksin, kun olin jo nuoruuteni yksinäinen ja kiusattiin. Ei ole helppoa enää uskaltaa tutustua muihin ja tavallaan elää "normaalia" elämää ihmissuhteiden puolesta, kun ei ole saanut harjoitusta ja on epävarma. Kaikki sellaiset jutut ovat niin vieras asia. Samalla olen ihan ns hyvä ihminen muita kohtaan ja en ole ikävä. Vähän vaan pihalla siitä miten ihmisiin tutustutaan ja olen epävarma ja arka. Liikaa ollut jo yksin. Nämä omat vikani. Sitten jos saan vähän apua muilta (esim joskus kiva opiskeluryhmä) niin pystyn olemaan "normaalisti" ja puhumaan paljonkin. Varmaan joku nuorisoryhmä olisi itselle pahin jos näin alle 30 vuoden iässä mietin. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että järjestät itsellesi mielekästä tekemistä. Yrität opetella sosiaalisia taitoja. Lopetat hyödyttömän trollaamisen ja teet jotain hyödyllistä. Tykkäätkö sä olla syrjäytynyt ja halveksittu ja epäilyttävä hyypiö niin paljon, ettet tee mitään noista vaan jatkat tätä? Saa kai niinkin päättää jos haluaa että tuo on sitten elämän sisältö. Jos haluat jotain muuta niin se eteen pitää nähdä vaivaa ja kestää vastoinkäymisiä. Kaikkien.
Tämä on mielenkiintoinen viesti. Tässä kirjoituksessa tulee hyvin esiin se sävy miten ihmisille tykätään puhua.
Tuo sävy on sellainen, ettei sitä käytä mukava, täysinäinen, hyvin voiva ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa.
Kaikkein jännintä tässä viestissä on tuo tummennettu kohta. Noin aina käsketään tehdä. "Alat vaan tehdä sitä itsellesi mielekästä tekemistä."
No jokainen tietää, ettei nyt puhuta mistään tekijälle itselleen mielekkäästä tekemisestä, vaan sellaisesta tekemisestä, mikä on käskijän mielestä tekijälle mielekästä.
Mitkään mielekkäät tekemiset eivät ole suositeltuja, mikäli ne eivät käskijän, kehoittajan, neuvojan ja komentelijan mielestä ole "mielekkäitä".
Itse pidän mielekkäänä tekemisenä mm. tietokonepelejä. Toki minulla on mielekkäitä liikunnan muotoja lisäksi ja pidän kohtalaisen mielekkäänä touhuna myös muitakin asioita, mutta ne ovat sellaisia, jotka ovat vain minulle mieläkästä touhuha, ja niissä ei "kehity" tai "pääse olemaan muille hyödyksi".
t: nainen joka tykkää pelata
Joo, eikä mielekäs ole välttämättä varsinkaan syrjäytyneelle se, mitä pitäisi tehdä tai mikä korjaisi elämän. Vaan ne toistot, toistot... epämukavissa asioissa, kuten siivoamisessa tai sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa tai muussa. Tämän siis sanon itsekin syrjäytyneenä.
Syrjäytynyt tarkoittaa ihmistä, joka ei käy töissä eikä opiskele. Yhtä lailla työssäkäyvissä ihmisissä on niitä jotka ei osaa siivota tai vääntää smalltalkkia, eikä heidän ihmisarvoaan samaan tapaan määritellä ulkopuolisten ihmisten toimesta väärien mielikuvien ja ennakkoluulojen perusteella. Suomessa ei ole mitään kansallista velvoitetta olla "sosiaalinen".
Mielenkiintoinen topic. "Pitäisi tehdä", "korjaisi elämän"-jutut on usein juuri niitä mitä joku toinen on omasta subjektiivisesta näkökulmastaan käsin sanellut syrjäytyneelle. "Mielekäs elämä" taas on jokaisen ihmisen itse määriteltävissä omien tavoitteiden ja kokemusten mukaan.
Itse ainakin koen että pelaaminen kohentaa mielialaani, auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen ja pelaamisen avulla minun ei tarvitse kuormitaa terveydenhuoltoa niin paljoa, tai edes syödä lääkkeitä.
Pelaamisesta ei ole minulle mitään haittaa. Se jopa kehittää minua. Pelejä on erilaisia. Kaikki pelit eivät ole mitään yksioikoisia takomisia, tai lapsekkaita rämpytyksiä.
Pelimaailmassa on myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalistakin kanssakäymistä.
Myös kielitaito kehittyy pelatessa aika hyvin (riippuen pelistä).
Minun elämän laatuuni ei vaikuta onko kotonani lattialla vähän pölyä, tai onko tiskiallas koko ajan kiiltävän puhdas.
Minun elämän laatuni heikkenee jos joudun olemaan liian paljon tekemisissä ihmisten kanssa joista en pidä. Elämän laatuni on parempi kun olen yksin.
Mihinkään töihin en tule enää menemään. Olen työkyvytön. Kiitos kiusaajille ja väkivaltaisille hulluille siitä.
En tarvitse kenenkään vinkkejä tähän syrjäytymiseeni.
Kirjoitan vain aloittajalle tsempit! Älä anna yhtään kenenkään "sosiaalisesti lahjakkaan" ihmisen määritellä "mikä" tai "millainen" sinä olet. Sinä itse olet se jolla on valta määritellä millainen olet. Sinähän olet itsesi kanssa elänyt joka ikisen sekunnin elämästäsi. Kukaan ulkopuolinen ei ole sekuntiakaan elänyt elämääsi, tai nämä palstalaiset eivät ole edes NÄHNEET sinua. Muilla ei ole minkään näköistä kompetenssia sanella ja määritellä millainen tai "mikä" sinä olet.
Ihan kiva mutta vaikuttaa silti että sinä olet tyytyväinen elämääsi. Eihän siinä sitten mitään ongelmaa olekaan jos on tyytyväinen. Mutta kun idea on se että on kurjaa olla syrjäytynyt ja nyt muiden pitäisi korjata tilanne. Ei muut sitä pysty korjaamaan.
Voit olla vaikka kuinka taitava ja mukava ihminen, mutta jos muut päättävät että sinä et onnistu niin silloin sinä et onnistu. Katsoitko Selviytyjiä ja Paulin matkaa? Story of my life.
Sosiologisessa mielessä erittäin jännää, miten Selviytyjät on degeneroituneet samalla tavoin kuin yhteiskuntakin. Ennen sentään pystyi jonkun verran pärjäämään lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja omalla panostuksellaan. Nykyään niillä ei millään tee mitään, vaan ainoa valtti on se kieroilu, mielistely, ulkonäkö ja röyhkeys.
Aika moni sanoi, ettei enää halua katsoa Selviytyjiä, koska siellä pelkästään enää kieroillaan ja kiusataan. Heikoimmat voittaa aina. Aina!
Onpa tosi hyvä peli, jos heikoin ja kieroin voittaa, ja vahvin ajetaan ulos ekana.
Voitte vaihtaa Selviytyjän tilalle nykyisen yhteiskunnan.
Elämme tuota samaa peliä koko ajan.
Vetäkää kaikki Söölit, Evet, Vikit ja muut Keittiöpsykologit pitkä vattu päähänne, ja rakennelkaa majanne ja kalastuvälineenne itse tästä lähdin!
Minä en teidän leikkiä enää leiki! Pelaan kotona, masturboin ja juon mietoja alkoholijuomia. Te saatte maksaa nämä, koska pilaatte koulut, työpaikat ja kaiken internettiä myöten.
Mutta tuo Paulhan on imenomaan pärjännyt lahjakkuudella, sinnikkyydellä ja panostuksella, vaikka oli vissiin koulukiusattu aikanaan.
Puhuttiin tuosta ohjelmasta ja siinä nähdyistä tapahtumista. Paulhan joutui ottamaan terapiaakin tuon ohjelman jälkeen.
Moni katsoja ymmärsi ohjelmassa nähdyn toiminnan vastenmieliseksi ja säälittäväksi.
Moni kyllä ymmärtää mitä tarkoitetaan, kun tuota ohjelmaa verrataan elämään yleensä.
Ette ehkä mitään järjen jättiläisiä ole, jos teille ei tuo pointti ihan aukea.
Mitäpä syrjäydyit? Sekin oli yhteiskunnan vika? Kyllä mä tunnen ihmisiä jotka ovat nousseet kuopasta ihan itte. Menivät kouluun, lakkasivat syyttelemästä muita ja ottivat elämästään vastuun. Nykyään käyvät työssä eikä edes huomaisi että joskus on oltu ihan pohjallakin. Mutta se vaatii vastuunkantoa ja halua tehdä sille elämälleen ihan itse jotain.