Kuinka vapauttavaa erota epävakaasta miehestä, joka draamailee milloin mistäkin. Olo on jopa kiitollisen helpottunut! Voi jakaa kokemuksia.
Tuntuu niin helpottavalta, että välillä mietin onko tämä totta ollenkaan.
Kestin ihan liikaa huonossa parisuhteessa.
Ensin tunsin syyllisyyttä ja häpeää omista tekemisistäni. Sitten sääliä ja velvollisuuentunnetta miestä kohtaan. Jossain vaiheessa masennuin pahasti ja elämä heitteli. Elin pelossa ja ahdistuksessa syystäkin henkisen väkivallan ja joskus myös fyysisen väkivallan vuoksi.
Jossain vaiheessa minulle tapahtui jotain, aloin kai kasvamaan ulos tuosta vankilasta. Tunteet kuolivat ensin itseäni kohtaan, sitten lopulta miestä kohtaan. Sitten sain voimavarojani hiljalleen takaisin, aloin näkemään myös muun maailman jälleen.
"Heräsin" taas tähän elämään. Pitkä tie se oli, paljon työstämistä ja itsetuhoisia ajatuksia.
Jätin miehen, joka siitä syyllisti ja haukkui. Vika oli vain minussa hänen mielestään mutta en vastannut enää, huvitti vain. En vastannut enää mihinkään viesteihin tai soittoihin. Se helvetti on takanapäin.
Myöskin hänen lähipiirinsä alkoi avautumaan minulle omasta ahdistuksestaan ja peloistaan miehen lähellä, sain vihdoin myös tukea muiltakin, jotka hänet tuntevat. Pelko puhumisesta ei enää ollut taustalla.
Tiesimme, että jos mies suuttuu, niin on harmiksi kaikille, enää tämä ei hallinnut meitä emmekään vaienneet.
Olen kovin kiitollinen nyt yksin ollessani ja turvassa. Toivon, että saan parempaa tulevaisuutta rakennettua.
Parisuhteita en kaipaa, haluan elää itseäni varten, en muita.
Tässä tämä oli, viimeistä kertaa keskustelen tästä. Voin nyt halata itseäni myötätuntoisesti ja päästää irti.
Kommentit (65)
No joo, tähän kirjoittavat idiootit eivät ehkä tunnista kokemuksiasi. Minä tunnistan, elän tuollaista parisuhdetta tälläkin hetkellä. Kiinni tässä pitävät eniten sääli toista kohtaan - ihan oikeita säälin ja myötätunnon syitä on olemassa - sekä oma tottumus ja uskaltamattomuus. Hyvä, että osasit irrottautua!
Aikuinen ei käytä sanoja kiusata, ilkeä, peppu, pimppi, limu ym. Satusanastoa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme ihmisiä vaivaa tällä palstalla? Odotin asiallista keskustelua.
ap
Aina se on tämmöstä muillakin palstoilla. Kiviä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Palstalle on etsiytynyt parin viime vuoden aikana y li la ud alta noin 12-16 vuotiaita ikku poikia, joilla ei vielä ole elämänkokemusta. Huomaa mm. näistä viesteistä:"
Ap on ihan tyypillinen palstan epävakaa ãmmã jota todellakaan yksikään mies ei suremaan jää.Täällä ei koskaan kuulla sitä toisen näkemystä asiasta. Ainoastaan naisten ruikutus."
"Opettaja opettaja isot pojat kiuusaaaa😩"
"Nainen valitsee epävakaan miehen.Nainen valittaa valinnastaan netissä.
Nainen lopulta eroaa epävakaasta miehestä.
Nainen kehuu päätöstään antamalla kuvan, että nainen itse ei olisi valinnut tätä epävakaata miestä, vaan ikään kuin vapautui jostain epämiellyttävästä kohtalosta?"
Ei noita viestejä ole aikuiset kirjoitelleet tai ovat siiten kehityksestä jälkeen jääneet.
Varmaan pari sellaista on joukossa, mutta todellisuudessa nainen on naiselle susi. Eli epäilen, että pahimmat kommentit tulevat naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Todella sairas palsta. Lykkyä vain teillekin, en tiedä minkä teinilauman riepotteluun jouduin mutta parempi ilmeisesti pysyä kaukana. Muistakaa vain, että nämä voivat asiat voivat tulla kenen kohdalle tahansa, sinunkin. Miettikää miltä tuntuu silloin jos kokemuksianne vähätellään ja niille nauretaan.
ap
Täällä yksi kenellä oli draamakuningatar poikaystävänä n. 1,5v ja minullakin on kokemuksia vauvapalstasta! :D Jotkut konkarit muistavat, kun tulin ristiäisissä kirjottamaan tänne, että siellä on ihan kauheaa kun mies raivostui silminnähden yhdestä hänelle kuiskatusta heitosta ja nosti niin hirveän rähinän, että menin ihan lukkoon loppuajaksi. Silloinkin sain palstalla ihan hirveän ryöpytyksen, ja siinä pari kirjoittajaa kunnostautui urakalla tajuamatta ollenkaan, että he trollasivat sellaiselle ihmiselle mikä olisi tarvinnut orastavaan väkivaltaan apua eikä pelleilyä.
Kirjottelin tänne, koska niihin saamistani vastauksista jo päättelin (eli trolleista), että aihe oli oikeasti vakava ja tämä oli lopulta ainoa kanava puida tuntemuksiaan. Miehen myötä kun elinpiirini kapeni uhkaavasti. Riitaa tuli milloin mistäkin, mies nautti nöyryyttämisestäni ja keskittyi kaiken aikaa kostamiseen. Jostain syystä elämäni on ollut sadasti seesteisempää sen jälkeen kun erosimme, joten ainakin todistin vääräksi miehen väitteen siitä, että kaikki johtuu minusta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ei käytä sanoja kiusata, ilkeä, peppu, pimppi, limu ym. Satusanastoa lapsille.
Kiusaajan ajattelua ovat tuollaiset "kiellot". Ihminen saa käyttää ihan mitä vain sanoja. Ei todellakaan tarvitse olla aina niin kova ja cool. Aikuinenkin saa olla herkkä ja vilpitön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ei käytä sanoja kiusata, ilkeä, peppu, pimppi, limu ym. Satusanastoa lapsille.
Kiusaajan ajattelua ovat tuollaiset "kiellot". Ihminen saa käyttää ihan mitä vain sanoja. Ei todellakaan tarvitse olla aina niin kova ja cool. Aikuinenkin saa olla herkkä ja vilpitön.
Aikuinen puhuu kuin aikuinen. Ei kuten pikkulapsi.
Joko täällä on liuta kiusaajajengiläisiä tai sitten yksi kiusaaja leikkii lentokonetilan kanssa ja on ottanut oikein päivän tehtäväkseen alapeukutella kaikki reiluja ja hyväntahtoisia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ei käytä sanoja kiusata, ilkeä, peppu, pimppi, limu ym. Satusanastoa lapsille.
Kiusaajan ajattelua ovat tuollaiset "kiellot". Ihminen saa käyttää ihan mitä vain sanoja. Ei todellakaan tarvitse olla aina niin kova ja cool. Aikuinenkin saa olla herkkä ja vilpitön.
Aikuinen puhuu kuin aikuinen. Ei kuten pikkulapsi.
Kuka tuollaisen määrittelee? Kulttuuri ja kieli ovat muuttuvia käsitteitä, jatkuvassa muutoksessa. Mä leikin joskus legoillakin, vaikka olen päälle kolmekymppinen.
Tältä palstalta on turha etsiä mitään järkeä eikä kommenteista kannata välittää saati sitten pahoittaa mieltään.
Negatiiviset kommentit kertoo enemmän niiden kirjoittajista kuin ap:stä. Huvinsa kullakin...
Niin, ja oma draamakuningatar- mieheni aikaansaannoksia oli niin paljon, että voisin kirjoittaa niistä kirjan. Sen sijaan käytän aikani lyhennelmäteokseen, mutta niin sitä on ihminen tyhmä ja velvollisuudentuntoinen kun jää yksiin selkeästi vahingollisen ihmisen kanssa.
Raivokohtaus kälyn lapsen ristiäisissä oli vasta alkua. Kuiskasin miehelle jotain, en edes enää muista mitä, ja mies oli kerännyt aivan hirveät kierrokset niin että hän pimahti. Koko reissu oli alkujaan jo hirveä katastrofi, koska mies ei ollut saanut kutsun saatuaan saanut suutaan auki ja voinut ilmoittaa, ettei ehkä pääse ajoissa koska on ollut yön töissä. Aamulla kun menin hänen luokseensa että lähdetään, niin miehellä ei ollut mikään kiire ehtiä ajoissa paikalle ja hän ei ollut käynyt ostamassa ajoissa lahjaakaan. Siinä sitten valkkailtiin rauhassa ensin vaatteita ja sitten prismassa lahjaa (mikä osoittautui että minun olisi pitänyt älytä promota tämäkin etukäteen, vaikka olimme tunteneet verrattain vähän aikaa.)
Kun pääsimme perille, niin siskonsa olikin vastassa aivan raivona ja odotuttanut koko muuta ristiäisporukkaa meidän kahden takia. Kun jälkikäteen opin tuntemaan siskoa, niin tajusin, että tuo oli vain hänen tapansa heittäytyä mahdollisimman hankalaksi. Meistä kumpikaan ei ollut lapsen kummi tai meillä ei ollut juhlissa mitään tärkeämpää roolia, ja sisko tiesi varsin hyvin, että veljensä on yön töissä, mutta oli pakko järjestää hirveä huutokonsertti kun pääsimme perille. Pappikin sanoi, että ihan omaan tahtiin, hänellä on vapaa aikataulu ja ei mitään hätää, mutta nämä kaksi sitten ottivat yhteen. Lopulta se kaikki kulminoitui minuun ja selityksiä sitten riitti; hän ei ole koskaan aikaisemmin tuonut julkisesti tyttöystävää näytille, hänellä on paineita ja päläpälä. Mies oli pahoillaan, mutta ei aiheesta mistä suuttui.
Istuin loppuajan aivan hiljaa ja mietin miten paljon taksi maksaa takaisin kotiin. Kunpa olisin ottanut sen ja ilmoittanut jo siinä vaiheessa koko porukalle, että soronoo,.
Miehestä paljastui muutenkin sellainen ala-asteelle jämähtäminen, että alkoi naurattaa että miten moni oikeasti ajattelee niin. Hän kontrolloi minua koko ajan. Hän puuttui puheeseeni, ja rekisteröi joka ikisen pikkusanankin minkä sanoin ja vahti etten puhu väärille ihmisille. Hänellä oli ihmeellinen hierarkia-ajattelu, missä hän sijoitti itsensä sen häntäpäähän ja samalla hän nolaamalla ja kontrolloimalla yritti vetää minutkin sinne mukanaan. Se tuli esiin aina outoina möläyttelyinä ja sellaisina uskomuksina miten olen melkein hyvä ja riittävä johonkin tiettyyn seuraan.
Aina kun tulimme jostain yhteisistä illanvietoista, niin opin jo stressaantuneena varautumaan niihin koska mies kulutti koko matkan nalkuttamalla vikalistan kanssa mitä olin illan mittaan tehnyt väärin. Olin katsonut jotain liian pitkään, jotain liian vähän aikaa, en ollut riittävän kiinnostunut hänen mummonsa parturikeikasta, en ollut sanonut riittävän lujaa moi, olin ilkeä, sanoin väärän mielipiteen.. Lisäksi kuulin todella epämukavia yksityiskohtia joistain, eli hän kaasuvalotti kertomalla miten ihmiset eivät pidä minusta tai olin nolannut meidät kaikki. Kun myöhemmin kyselin näistä niin ihmiset olivat ihmeissään.
Tämän myötä opin, etten anna anteeksi asioita joita ei ole pyydetty anteeksi, koska mies ei kuluttanut minuuttiakaan energiaa pohtiakseen aidosti käytöstään vaan keskittyi kaikella tarmolla itsetuntoni murentamiseen.
Jatkuu
Mies itse epäili ajoittain, että hän on hieman epävakaa, mutta ottaisin sen hieman- sanan pois. Tässä vain oppi sen, miten haitallista omalle terveydelle ja mielenterveydelle on, että lähipiirissä on noin ikävävaikutteinen ihminen, koska muutuin alle vuodessa toi ujoksi ja araksi ja jouduin tosi pitkään pinnistelemään ennen kuin sain sanottua mitään.
Mieheltä ei myöskään voinut puolustautua, koska se kääntyi aina minua vastaan ja puolustautuminen oli häntä kohtaan väkivaltaa.
Muistan kun pelkäsin kaupassa, että rahat eivät riitä ja olin musertua kassahihnoille henkisestä paineesta. Tämän ymmärtää vain toinen saman kokenut.
Onnittelut, nyt muista että 1) älä suotta ota ehdotonta kantaa parisuhteisiin, voit hyvin löytää jonkun oikeasti ihanan kumppanin ja 2) älä sekaannu samanlaisiin tapauksiin enää, tunnista varoitusmerkit ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
”Parisuhteita en kaipaa, haluan elää itseäni varten, en muita.”
Olet kokonaisen lumihiutalesukupolven tulkki ja ääni!😁
Tai sitten viisikymppisen, joka on telonut itseään ihan riittävästi parisuhteissa.
Ehkä vasta nyt uskaltaa olla itsekseen ja nauttia joka sekunnista. Siitä tilasta kaiken suhteilun pitäisi nuorena alkaa: aidosta itsenäisyydestä ja autonomiasta. Vaan kyllä noitakin pariskuntia on kaikenikäisissä, jotka eivät nojaa toiseen vaan kantavat oman painonsa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki on niin ilkeitä vai onks tää joku sisäpiirijuttu tällä palstalla? -ohis
Ehkä joitakin ketuttaa, kun eivät pääse niihin paskoihinkaan suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Nainen valitsee epävakaan miehen.
Nainen valittaa valinnastaan netissä.
Nainen lopulta eroaa epävakaasta miehestä.
Nainen kehuu päätöstään antamalla kuvan, että nainen itse ei olisi valinnut tätä epävakaata miestä, vaan ikään kuin vapautui jostain epämiellyttävästä kohtalosta?
Se vaan, että kun nämä ikävät piirteet eivät ole näkyvissä heti. Tietenkään.
Kaikki jotka ovat rimpuilleet karmeissa suhteissa tietävät, miten maailma muuttuu kokonaan toiseksi kun pääsee irti ja omilleen, takaisin itseensä.
Muut läyhäävät, kun eivät vaan ymmärrä mistä on kyse.
Ainoastaan poikkeuksellisen epäempaattinen ihminen saattaa kirjoittaa erokamppailustaan kertovalle ihmiselle näin. Koskelavibat näistä kommenteista lähinnä tulee.