Milloin sukulaisesi muuttivat maalta kaupunkiin?
Rupesin pohtimaan asiaa, kun itse olen ainakin viidennen polven kaupunkilainen (samassa itä-suomen pienessä kaupungissa kaikki sukulaiseni asuivat jo 1900-luvun alussa) ja olen huomannut, että monilla ihmisillä asuu esim. vanhemmat tai isovanhemmat edelleen maaseudulla kun itselläni jo kaikki heistä ovat koko ikäni asuneet kaupungissa.
Olenko jotenkin poikkeus kun tuntuu, että ihmisillä on oletus, että mummola tarkottaa maaseutua kun itselleni se on omakotitalo kaupungin omakotilähiössä ja myös hänen vanhempansa asuivat kaupungissa?
Kommentit (22)
1820-luvulla. Uudeltamaalta Helsinkiin.
Äiti 60-luvulla, isä on ties kuinka monennen polven kaupunkilainen isänsä puolelta, isän äidin suvusta en tiedä mitään, mummi kuitenkin kävi koulunsa Helsingissä.
Äitini muutti niitä aikoja kun meni kouluun. Isäni taas nuorena aikuisena. Isän äiti asui loppuun asti tuolla maalla, pikkutyttönä oli sinne muuttanut evakkoon.
1940-luvulla pienelle tehdaspaikkakunnalle, tehtaalle töihin. Siellä on suku ollut siitä asti.
Siihen asti suurin osa suomalaisista eli vielä maanviljelyksestä ihan tilastojen mukaan, eli 1800-luvulta kaupungissa asuneet ovat selvää vähemmistöä. Yhdistäisin sen sivistyneistöön ja porvareihin.
Köyhien kansainvaellusta. Meillä on kartano edelleen siellä maalla.
Mun vanhemmat lähti 60 -luvulla Tukholmaan töihin. Ihan umpimaalta sinne lähtivät.
1950 -luvun alussa, 40 -luvun lopulla. Isovanhemmat tekivät työuransa kaupungissa. Olen viisikymppinen ja ikätovereista aniharvalla on maalla enää kotipaikkaa. Yksi taitaa olla maatalon poika, kaikki muut ovat kasvaneet kaupungeissa. Puolison suku on ollut urbaania useamman sadan vuoden ajan, ei tosin ole suomalainen.
Minun vanhemmat muutti maalta kaupunkiin opiskelemaan 70-80-luvun taitteessa. Kasarin lopulla muuttivat takaisin maalle, isäni kotitaloon. Mummo muutti silloin kerrostalokaksioon pikkukaupungin keskustaan, se oli minun lapsuuden mummola. Toinen mummola oli ihan maalla, heillä oli lehmiäkin. Nykyään äitini asuu pikkukaupungin keskustassa, isä Helsingissä virallisesti, mutta puolet ajasta viettää kyllä siellä maalla kotitalossa tai eräkämpällään vielä korvemmassa (varsinkin näin korona-aikaan). Itse asun keskisuuressa kaupungissa.
Äitini muutti omaan lapsuuden kotiinsa maalle isäni kanssa 1970-luvun lopulla. Tällöin mummoni muutti rivitaloon läheiseen kaupunkiin. Minulle lapsuuden mummola oli siis kaupungissa. Myöhemmin mummo muutti kyllä takaisin maalle meidän naapuriin.
Isän puoleinen mummola oli koko ajan kaupungissa. Olivat muuttaneet maalta kaupunkiin joskus 70-luvun alussa.
Asuvat siellä vieläkin. Minä tulin kaupunkiin 90-luvulla.
Helsinkiin muuttivat 2800-luvun lopulla, mutta sitä ennen asuivat pienemmillä paikkakunnilla / Hämeenlinnan kokoisissa kaupungeissa ja välillä maaseudulla viljelleet maata. Oliko Viipuri kaupunki 1600-luvulla vai maaseutua? Sielläkin asui yksi ja 1500-luvulla Narvassa, joka oli ihan kunnon kaupunki keskiajalla. Eli vähän vaikea määritellä, milloin edeltäjät ovat muuttaneet kaupunkiin.
Mulla on isovanhempien vanhemmatkin asuneet kaupungissa, Viipurissa ja Helsingissä. Ei ole mummolaa maalla meillä, ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
1940-luvulla pienelle tehdaspaikkakunnalle, tehtaalle töihin. Siellä on suku ollut siitä asti.
Siihen asti suurin osa suomalaisista eli vielä maanviljelyksestä ihan tilastojen mukaan, eli 1800-luvulta kaupungissa asuneet ovat selvää vähemmistöä. Yhdistäisin sen sivistyneistöön ja porvareihin.
Monet 1800-luvulla kaupungeissa asuneet olivat pienyrittäjiä ja kauppiaita sekä käsityöläisiä, jotka saivat elantonsa myymällä palvelujaan ja osaamistaan kaupungin muulle väestölle. Jos heidän liikkeensä menestyivät, he usein kohosivat ns. herrasväkeen.
Minä itse asuin lapsuuteni maalla ja mummola oli Helsingissä. Isäni kasvoi siis Helsingissä, mutta muutti aikuisena maalle. Isän puolen suku oli tullut Helsinkiin 1930-40-luvulla. Äidin puolen suku muutti pikkukaupunkiin 1960-luvulla ja sieltä vähitellen pääkaupunkiseudulle 2000-luvulla.
Äiti muutti Pohjanmaalta pikkukylästä 50-luvulla Tampereelle ja siellä tapasi isän.
Mieheni on täysin maalainen, itse olen maaseutukirkonkylästä, olemme syntyneet 60-luvulla ja muutettiin pieneen kaupunkiin töiden vuoksi 80-luvun lopulla. Opiskeluja kaupungeissa, mutta tuo ensimmäinen virallinen muutto.
Olen useamman polven kaupunkilainen... mutta enpä nyt tällä asialla pahemmin keulisi, aika perähikiöitä nämä Suomen pikkukaupungitkin ovat.
Noin sata vuotta sitten.