Kestikö parisuhteenne henkisen pettämisen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on reilu 20-vuotta yhteistä aikaa takana nykyisen vaimoni kanssa. Totta kai tuollaisia juttuja on muutama ollut siinä ajassa.

Osaan kuitenkin kontrolloida itseäni. Ja ehkä ennen kaikkea, meillä on kaksi vielä alaikäistä lasta kotona. En lähde perhettä hajottamaan ihastumisen takia.

Kun olen ymmärtänyt, että paluuta seireenin luota ei pian enää ole, olen lopettanut yhteydenpidon täysin. Kohteliaasti tosin. Ja fyysisesti jutut ovat jääneet tosiaan halailun asteelle.

Aloittajan kannattaisi vähän relata. Kukaan meistä ei voi tunteitaan hallita. Saati sitten toisen ihmisen eli sen vieraan naisen. Omaa toimintaamme me kykenemme sen sijaan kontrolloimaan. Ja niin aloittajankin mies on ilmeisesti tehnyt.

Tyypillinen pettäjän puhe:

"Aloittajan kannattaisi vähän relata. Kukaan meistä ei voi tunteitaan hallita"

Mutta sen, jota on petetty, hänen pitäisi hallita tunteensa ja ottaa rennosti?? Pettäjien ei tarvitse, mutta petetyn pitää...

Minä ap:na olisin otettu siitä, että mies valitsi olla uskollinen, vaikka molemminpuolisia tunteita olikin jonkun toisen kanssa. Mies siis selvästikin valitsi ap:n. Tunteitaan ei voi valita, mutta tekonsa voi valita. Mies valitsi olla viemättä ihastusta pidemmälle, vaikka olisi voinut. Miksi suhteenne ei kestäisi tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raskasta, kun puoliso viettää ennemmin aikaa toisen kanssa, matkustelevat ja harrastavat yhdessä. On vaan pakko päästä lähtemään. Ei siitä kiva olo tule, vaikka olisi vain henkistä pettämistä, tai sukupuolten välistä ystävyyttä, ja toinen vakuuttelisi, ettei mitään ole tapahtunut. Ei se tunnu kivalta, kun toinen on henkisesti jossain muualla.

Tämän takia eri sukupuolta olevat ystävä ovat joillekin riski, jos liikuntaan kahdestaan eikä koko porukalla.

Onko sukupuolella oikeasti merkitystä? Voihan ne ajatukset olla ystävän luona ja kanssa joka on samaa sukupuolta ja suhde läheinen.

Pitää olla romanttisia tunteita, muuten on kyse ystävyydestä.

Eikö ystävyyteen koskaan liity romanttisia tunteita vaikka se ei olisikaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kestänyt, kun ei koko totuutta koskaan kerrottu. Paloissa sain tietää, ja tasan sen verran myönnettiin mitä vahingossa vuoti. Lähipiiri myös suojeli pettäjää koska kaikki toivoivat että perheet pysyvät koossa.

Pettäjä ei kerro koko totuutta. Valitettavasti. Sen pohjalle ei voi jatkaa.

Nyt siitä on jo vuosia, mutta luottamus ei palaa. Tietynlainen inho aina olemassa. Trauma kai joka estää jopa romanttisten elokuvien katsomisen. En luota keneenkään.

Ehkä lähipiiri ei ajatellut, että oli pettämistä, jos mitään fyysistä ei tapahtunut. Itsellä kokemus, että lähipiiri luuli, että olivat hyviä ystäviä. Henkisen pettämisen käsite on uusi.

Kyllä tapahtui myös suutelua. Arvioni mukaan ei jäänyt siihen, sillä jälkeenpäin selvisi lisää asioita mm yhteisestä ajasta. Lähipiirin mielestä pitkässä parisuhteessa kuuluukin sattua (!). Omat vanhempani asettuivat miestä puolustamaan ja anopin mielestä minun olisi tullut muuttaa lasteni luota jos itse eroa halusin. Kaikkien mielestä meillä oli niin ihana liitto. Se teki asiasta vain raskaamman. En saanut mitään tukea vaan tsemppejä yrittää unohtaa.

En halunnut eroa lapsista, joten kämppäkavereina jatketaan yhä. Mikään ei saa minua unohtamaan.

/9

Minulle tulee tästä mieleen, että ap on unohtanut tässä itsensä. Kaikkien muiden tunteita ja mielipiteitä on ajateltu ja kuunneltu, mutta petoksen kohde (eli ap) on jätetty ja hänen haavoittuneita tunteitaan ei ole kukaan huomioinut.

Mutta nämä pettämisjutut ovat aina sellaisia juttuja, joita sivullisen on vaikea käsittää. Se kipu jonka petetyksi joutunut kokee on niin tikarin terävää. Luottamus ja sellainen viaton rakkaus kuolee, kun tajuaa, että kumppani on ollut uskoton.

Jos suhteessa ei ole muuta kuin satunnainen seksi ja laskut niin ei sekään suhde ole. Ihmettelin mistä miehet niitä naisia teki ja niille on aikaa kun en minä löytänyt aikaa kotitöiden ja työssäkäynnin lisäksi vielä jonkin sivusuhteen tai olkapään etsimiseen. Silti niitä aina monta oli. Minulla ehti olla Facebook 7 vuotta ennen kuin sain tietää että siellä on jotain ryhmiä missä on ihmisiä ja tutustuvat. Sieltähän niitä naisia etsittiin. Kotona ei voinut suutaan avata eikä kiinnostanut seura eikä puhua, mutta vieraille kylläkin löytyi mielenkiintoa ja aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ap:na olisin otettu siitä, että mies valitsi olla uskollinen, vaikka molemminpuolisia tunteita olikin jonkun toisen kanssa. Mies siis selvästikin valitsi ap:n. Tunteitaan ei voi valita, mutta tekonsa voi valita. Mies valitsi olla viemättä ihastusta pidemmälle, vaikka olisi voinut. Miksi suhteenne ei kestäisi tätä?

Jos mies on valinnut olla uskollinen flirttailulle ja omalle hyvälle ololle, salassa, tietäen että se satuttaisi omaa kumppania... Silloin hän on valinnut itsensä, eikä kumpaakaan naisista.

Suhteen arvokkuus on silloin hylätty.

Sitä valintaa ei voi peruuttaa. Vaikka haluaisi puolisonsa, on aina selvää että miehelle miehen oma jännite on tärkeämpi kuin totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ap:na olisin otettu siitä, että mies valitsi olla uskollinen, vaikka molemminpuolisia tunteita olikin jonkun toisen kanssa. Mies siis selvästikin valitsi ap:n. Tunteitaan ei voi valita, mutta tekonsa voi valita. Mies valitsi olla viemättä ihastusta pidemmälle, vaikka olisi voinut. Miksi suhteenne ei kestäisi tätä?

Jos mies on valinnut olla uskollinen flirttailulle ja omalle hyvälle ololle, salassa, tietäen että se satuttaisi omaa kumppania... Silloin hän on valinnut itsensä, eikä kumpaakaan naisista.

Suhteen arvokkuus on silloin hylätty.

Sitä valintaa ei voi peruuttaa. Vaikka haluaisi puolisonsa, on aina selvää että miehelle miehen oma jännite on tärkeämpi kuin totuus.

Kaikkien kannalta varmaan silloin parempi että suhde ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kestänyt ja kesti.

Ollaan yhdessä edelleen, mutta nyt ollaan enemmänkin kavereita.

Mun pitkässä liitossa (>20v) ehti olla sekä fyysistä, että henkistä pettämistä puolison taholta. Viimeisestä henkisestä kun sain tietää, kamelin selkä taittui. Irtisanouduin parisuhteesta. Asumme yhdessä, mutta emme ole yhdessä.

Mieheni ihastui palavasti toiseen naiseen.

Kesti aikansa ennen kuin myönsi itse tilanteen. Antoi tunteelle siis vallan eikä tehnyt alkuun mitään tunteidensa hillitsemiseksi.

Hakeutui tietoisesti ja toistuvasti tämän naisen seuraan lähibaarissa ja oli "kuuntelevana olkapäänä" ,kun tällä naisella oli vaikeaa omassa parisuhteessaan.

Tilanne kärjistyi lievästi (odotettavasti), kun tämän naisen oma kumppani huomasi mieheni kiinnostuksen naistaan kohtaan. Tämän myötä tilanne lopulta helpottui ja ihastuminen hiljalleen meni ohi.

Mitään fyysistä (halauksia lukuunottamatta) ei tietääkseni tapahtunut heidän välillään.

Olen rationaalinen ihminen ja ymmärrän täysin, että parisuhteissa ihastumisia tulee ja menee..

Hyvän kumppanin tunnistaa siitä, miten hän toimii kun ihastuminen osuu omalle kohdalle.. Antaako tunteelle täyden vallan, pitääkö sitä yllä kumppaninsa ja parisuhteensa kustannuksella?

Tapahtuneesta jäi hetkellinen, mutta ohimenevä, epäusko oman kumppanin arvostelukykyyn ja tahtoon olla juuri minun kanssani.

MUTTA

Ihastumisen tunne on kuitenkin voimakas ja ihana, eikä silloin ihminen toimi järkevästi, joten tietenkin annoin anteeksi ja täyden ymmärrykseni. Mutta helpolla kumppanini ei ole päässyt tämän asian tiimoilta, saa kuulla asiasta välillä, jos aihetta sivutaan, ei muutoin.

Ihastus työkaveriin iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Asiaa ei helpottanut säännöllinen näkeminen töissä ja mukaansa tempaavat keskustelut hänen kanssaan. Unelmissani olisin saanut olla yhdessä sekä pitkäaikaisen kumppanini että tämän uuden ihastukseni kanssa, mutta tilanteessani se ei ollut realistinen vaihtoehto. Tilanne alkoi korventaa minua liiaksi, joten tein päätöksen vaihtaa työpaikkaa ja keskittyä pitkäaikaiseen kumppaniini. En ole katunut, vaikkei se ihan helppoa ollutkaan.

En ole koskaan tästä kumppanilleni puhunut enkä osaa sanoa, onko hän kokenut parisuhteemme olleen jotenkin erilaista tuona ajanjaksona. Tämän kokemuksen perusteella en osaa samaistua ajatukseen, että omassa parisuhteessa pitäisi olla jotain huonosti, jos menee ja ihastuu toiseen. Edelleen olemme yhdessä. Kai tämäkin piti kerran elämässään kokea kasvamismielessä.

Minusta on ihan käsittämätöntä, että ihmisten mielestä on olemassa ”henkistä pettämistä”, jos mitään fyysistä ei tapahdu. Oletteko hiukan itsekeskeisiä universumin napoja? Kumppaninne ei saisi ihastua toisiin, tunteilleen kun ei mitään voi? Ratkaisevaa on juurikin se, meneekö pettämään, jos ei, niin miten asia on itseltänne pois? Fyysinen pettäminen on pois toiselta siksi, että se on niin vahva suhteen merkki. Pitäminen, ihastuminen ja tykkääminen eivät ole. Jos se vastapuolikin ihastuu, niin se on kumppanillenne testi, meneekö pettämään vai ei. Yksipuoliset tunteet on ihan samantekeviä.

Ei kestänyt valitettavasti.

Mitä ihmettä henkinen pettäminen edes on? Fantasioi seksistä toisen miehen/naisen kanssa? Jos näin, niin 99% ihmisistä harrastaa henkistä pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä henkinen pettäminen edes on? Fantasioi seksistä toisen miehen/naisen kanssa? Jos näin, niin 99% ihmisistä harrastaa henkistä pettämistä.

Romanttinen suhde, ilman fyysisyyttä. Sellainen "oih haluaisimme koskettaa ja meillä on niin syvä yhteisymmärrys, mutta ei saa ylittää rajoja".

Molemminpuolinen ihastus siis, mahdollisesti katseella riisutaan toista ja molemmat osapuolet ovat tietoisia. Flirttaillaan viesteissä ja/tai katseilla. Ei siis pelkkiä fantasioita, vaan luottamuksellinen "ystävyyssuhde jolta toivotaan enemmän ". Suhde, ilman koskettelua tai ystävyydeksi naamioiduilla kosketuksilla. Suhde, josta joskus koituu niin paljon syyllisyydentunteita että kotona puoliso saa erityisen hyvää kohtelua (ja voin sanoa, tuntuu puolisosta jälkikäteen NIIN hyväksikäytetyltä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä henkinen pettäminen edes on? Fantasioi seksistä toisen miehen/naisen kanssa? Jos näin, niin 99% ihmisistä harrastaa henkistä pettämistä.

Romanttinen suhde, ilman fyysisyyttä. Sellainen "oih haluaisimme koskettaa ja meillä on niin syvä yhteisymmärrys, mutta ei saa ylittää rajoja".

Molemminpuolinen ihastus siis, mahdollisesti katseella riisutaan toista ja molemmat osapuolet ovat tietoisia. Flirttaillaan viesteissä ja/tai katseilla. Ei siis pelkkiä fantasioita, vaan luottamuksellinen "ystävyyssuhde jolta toivotaan enemmän ". Suhde, ilman koskettelua tai ystävyydeksi naamioiduilla kosketuksilla. Suhde, josta joskus koituu niin paljon syyllisyydentunteita että kotona puoliso saa erityisen hyvää kohtelua (ja voin sanoa, tuntuu puolisosta jälkikäteen NIIN hyväksikäytetyltä).

Tämä oli täydellisesti kuvailtu. Juuri tuota se minullakin oli. Syvää ystävyyttä, mutta mukana myös halua toista kohtaan. Halailtiin paljon ja kosketeltiin viattomasti (esim yläselkä, kädet), istuttiin vierekkäin. Tuntui välillä tosi pahalta puolisoa kohtaan. En tiedä miten olisi käynyt jos emme olisi muuttaneet toiseen kaupunkiin. Olisiko joskus myohemmin tullut myös fyysistä pettämistä? Kerroin puolisolleni myöhemmin asiasta ja hän oli loukkaantunut, mutta suhteemme kesti sen. Varmaan asiaa auttoi, että entinen ihastus jäi satojen kilometrien päähän. Surin ”eroa” kuukausia, joten kyllähän siinä tunteita mukana oli reippaasti.

Nämä on aika yleisiä. Tunnistan harrastusporukasta yhden tuollaisen ”parin”. En usko, että pettävät puolisoitaan, mutta välittävät toisistaan syvästi. Huomaa katseista ja muista läheisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä henkinen pettäminen edes on? Fantasioi seksistä toisen miehen/naisen kanssa? Jos näin, niin 99% ihmisistä harrastaa henkistä pettämistä.

Romanttinen suhde, ilman fyysisyyttä. Sellainen "oih haluaisimme koskettaa ja meillä on niin syvä yhteisymmärrys, mutta ei saa ylittää rajoja".

Molemminpuolinen ihastus siis, mahdollisesti katseella riisutaan toista ja molemmat osapuolet ovat tietoisia. Flirttaillaan viesteissä ja/tai katseilla. Ei siis pelkkiä fantasioita, vaan luottamuksellinen "ystävyyssuhde jolta toivotaan enemmän ". Suhde, ilman koskettelua tai ystävyydeksi naamioiduilla kosketuksilla. Suhde, josta joskus koituu niin paljon syyllisyydentunteita että kotona puoliso saa erityisen hyvää kohtelua (ja voin sanoa, tuntuu puolisosta jälkikäteen NIIN hyväksikäytetyltä).

Tämä oli täydellisesti kuvailtu. Juuri tuota se minullakin oli. Syvää ystävyyttä, mutta mukana myös halua toista kohtaan. Halailtiin paljon ja kosketeltiin viattomasti (esim yläselkä, kädet), istuttiin vierekkäin. Tuntui välillä tosi pahalta puolisoa kohtaan. En tiedä miten olisi käynyt jos emme olisi muuttaneet toiseen kaupunkiin. Olisiko joskus myohemmin tullut myös fyysistä pettämistä? Kerroin puolisolleni myöhemmin asiasta ja hän oli loukkaantunut, mutta suhteemme kesti sen. Varmaan asiaa auttoi, että entinen ihastus jäi satojen kilometrien päähän. Surin ”eroa” kuukausia, joten kyllähän siinä tunteita mukana oli reippaasti.

Kuvailit tosiaan hyvin tuon kuvion. Minullakin oli vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jonka seurassa käyttäydyin noin. Vakuuttelin itselleni, että kyse oli ystävyydestä. Kai se sitten olikin jotain muuta.