Jännitän koko ajan töissä, en jaksa

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:17"]

En mä kehtaa kellekään kertoa että jännittää. Olisi tosi vaivaantunutta. Kyllä mä välillä kyselen neuvoa mutta en aina kun pitäisi. Juuri tuo unohtelu on pahin. Varmaan tulee dementia. Mä jännitän tuollaisia sosiaalisia tilanteita. En vaikuta kovin itsevarmalta mitä pitäisi olla. Ap

[/quote]

Et voi pakottaa itseäsi itsevarmaksi. Se tulee kun tulee. Hyväksy fiiliksesi ja tunteesi ja yritä parhaasi.

Unohtelu johtunee juuri tuosta stressista ja jännistyksestä kun pakan kasassa pitäminen vie kaiken voiman ja keskittymisen.
[/quote]

Eli mitään en voi tehdä? Jatkuva väsymys ja uupumus vaivaa pinnistelystä. Luonnettani en voi muuttaa.
Ap

Onko AP "asiantuntijatehtävissä" ja pitää jokaisen asiakaskontaktin aikana luoda "superosaavanpalvelijan" imago asiakkaan aivoihin; jatkuvasti tehtävä oikeita ratkaisuja asiakkaan ongelmiin? Palkka on keskiluokkaa tai korkeahko, mutta paineita löytyy aina täydet pinnat?

Tätä tämä kyllä on jatkuvasti. Olen samanlainen ylitunnollinen tyyppi, joka ajattelee välillä: "miksen voi vain ottaa rennosti?" ja pari yötä nukunkin jo paremmin ja seuraavana aamuna kuulen pomolta, että voisin tehdä vähän nopeamminkin tuota työtäni. Kiitän pomoa neuvosta ja nukun taas pari kuukautta päin mäntyä ja sairastan muutamat flunssat (ilman kuumetta) siinä samalla.

Jos työpaikallasi on huono ilmapiiri, joka ei salli virheitä tai niistä ei kukaan puhu. Nykypäivän työkulttuuri on hyvin vinoutunut. Yksi ihminen tekee jopa neljän työt eikä uusia tekijöitä saa rekrytoida. Jatkuva yt- pelottelu lisää suoriutumispaineita. Työntekijät uupuvat ja omistajat tienaavat sillä kävellen nauraen pankkiin. 

Oletko kokeillut mindfulnessia?

Itse olen ollut kova jämnnittämään ja joka työpäivän jälkeen   oli kuunneltava rentoutuscd:tä, jotta pääsin työasioista eroon. Kävin myös juoksemassa ulkona. Pelkäsin epäonnistumisia ja mitä ne mahdollisisesti aiheuttaisivat. Pelkäsin mahdollisia potkuja ja moitteita. Kunnes sitten joskus ymmärin, että suurin pelkoni oli se, mitä itse ajattelisin itsestäni epäonnistumisen jälkeen. Ei se, mitä muut sanoisivat. Olin saanut huonon itsetunnon äidiltäni. Pikkuhiljaa kasvoin ulos ajatuksistani kun työssäni rutinoiduin. Kun opin sanomaan ulos ärsyyntymiseni ja vihastukseni, se helpotti. 

Jännitän joka päivä töissä. Pelkään ihmisiä, potkuja, epäonnistumisia. En osaa mitään. Olen huonoin kaikista. Rutiinia ei synny. En muista mitään enkä opi uutta. Muilla on hauskaa ja kepeää. Elämäni on pelkkää selviytymistä. 

Näin esimiehenä haluaisin kuulla, jos jollakin on tuollaista ongelmaa niin voitaisiin yhdessä miettiä, mitä voidaan tehdä. Jo pelkkä puhuminen voisi auttaa sinua.

Muista myös, että monet esimiehet antavat valitettavasti palautetta ainoastaan pieleen menneestä työstä. Jos et saa usein oalautetta, teet todennäköisesti työsi hyvin.

Näin esimiehenä vielä: kuulostat paremmalle työntekijälle kuin ne superitsevarmat työntekijät, jotka tekevät paljon itsenäisiä päätöksiä usein mokaillen, koska eivät ymmärrä isompaa mittapuuta.

Puhu sille, toivottavasti sun pomo on helpostilähestyttävä.

Mä olen ollut sunkaltainen super pingottunut työpaikka jännittäjä ennen. Veemäisen ilmapiirin takia ei uskaltanut kysyä asioita joten työtehoa paloi turhaan pähkäilyyn. Samaisen ilmapiirin takia juutuin stressaamaan joutavia yksityiskohtia (ilkeän palautteen pelossa) joilla ei todellisuudessa ollut työn suorittamisen kannalta mitään merkitystä. Tämä loppui vasta kun mitta tuli täyteen tätä sylkykuppina oloa, otin asenteen että ihan sama vaikka potkut tuliskin, kun tälleen menee ainakin mielenterveys. No sillä asenteella se homma alkoikin toimia ja ylenin pian :D

Up.

Kokeile luontaistuotteita. Aivoissa puutteita. Minulla oli ennen vaikea tilanne, mutta karnosiini ja kalanmaksaöljy auttoi. Hyvä kompo ja itse sain apua. Joka päivä syön. Propralia otan, jos joku vaikea tilanne tulee eteen. Kokeile sinäkin, suosittelen todella ja usko vain, auttaa. Tsemppiä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile luontaistuotteita. Aivoissa puutteita. Minulla oli ennen vaikea tilanne, mutta karnosiini ja kalanmaksaöljy auttoi. Hyvä kompo ja itse sain apua. Joka päivä syön. Propralia otan, jos joku vaikea tilanne tulee eteen. Kokeile sinäkin, suosittelen todella ja usko vain, auttaa. Tsemppiä sinulle.

Aloitus on vuodelta 2015, joten eiköhän ap:n tilanne ole jo jotenkin ratkennut tässä reilun kuuden vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile luontaistuotteita. Aivoissa puutteita. Minulla oli ennen vaikea tilanne, mutta karnosiini ja kalanmaksaöljy auttoi. Hyvä kompo ja itse sain apua. Joka päivä syön. Propralia otan, jos joku vaikea tilanne tulee eteen. Kokeile sinäkin, suosittelen todella ja usko vain, auttaa. Tsemppiä sinulle.

Älä alapeukuta, tämä on oikee apu.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile luontaistuotteita. Aivoissa puutteita. Minulla oli ennen vaikea tilanne, mutta karnosiini ja kalanmaksaöljy auttoi. Hyvä kompo ja itse sain apua. Joka päivä syön. Propralia otan, jos joku vaikea tilanne tulee eteen. Kokeile sinäkin, suosittelen todella ja usko vain, auttaa. Tsemppiä sinulle.

Mikä järki on vastata näin vanhaan ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä olisit jokin erikoinen poikkeus, jota kaikki oikein kyttäisivät?

Sanopa tuo vaikka koulukiusatulle, jota kaikki ihan oikeasti kyttäävät ja halveksuvat. Ja sitten mieti miten tällaisen nuoruuden jälkeen ehkä voi vähän töissä jännittää aikuisena.

En siis tiedä onko ap:ta kiusattu ja tämä on vanha ketjukin, mutta tuollainen kommentti ei oikein auta, koska on oikeasti ihmisiä jotka joutuvat silmätikuksi, eivätkä he haluaisi kuin olla rauhassa.