Alkoholismi ahdistaa
Olen nuori nainen ja alkoholismiin luisumassa.
Rakastan nousuhumalaa yli kaiken eikä minulla ole juuri mitään tekemistä vapaa-ajalla, joten tissuttelen mielelläni illat.
Eilen join yksin itseni kovaan humalaan ja tälle päivälle on ensimmäinen olut jo korkattu, loput odottelee jääkaapissa.
Välillä näitä kausia tulee, tämä on todella ahdistavaa ja haluaisin päästä tästä eroon.
En kuitenkaan pysty hillitsemään itseäni ja alkoholi pyörii usein mielessäni, odotan todella usein kotiinlähtöä ja sitä, että kotona saa taas juoda.
En oikein jaksa enää syödä mitään ja otan joka päivä melatoniinia alkoholin lisäksi ihan reilusti, 7 tablettia päivässä, että saisin nukuttua.
Ruokavalioni koostuu siis nykyään lähinnä kuivasta näkkäristä ja erilaisista alkoholijuomista, tupakasta ja melatoniinista.
Olen todella väsynyt ja masentunut.
Ajattelen jatkuvasti vain kuolemaa ja päihteitä.
Hävettää hakea apua kun en halua mitään merkintöjä mihinkään jos tilanne joskus paranee enkä enää saakaan apua "oikeisiin" vaivoihin.
Kommentit (68)
Kyllä nuorenkin on ihan järjettömän tyhmää ja vaarallista urheilla humalassa - miksi ylipäätään urheilet kun muuten koko elämäsi keskittyy kehosi ja aivojesi tuhoamiseen? Ja miksi haluat tehdä itsellesi noin pahaa?
Ap sinulla on vain yksi keho ja se ansaitsee tulla kohdelluksi kauniisti. Nyt vain tuhoat sitä, miksi ihmeessä?
Vihaan itseäni, vihaan todella syvästi.
Pidän itseäni typeränä ja huonona, en koskaan riitä mihinkään omasta mielestäni ja olen surullinen aina jos en ole humalassa.
Inhoan ulkonäköäni, ääntäni ja kaikkea itsessäni. Olen mielestäni ruma ja vastenmielinen.
En kaipaa muita ihmisiä lähelleni, koska pelkään, että he saavat tietää ongelmistani.
En halua, että kukaan tutustuu minuun paremmin.
Urheilun velvollisuudentunnosta ja pitääkseni ulkonäköni edes siedettävällä tasolla.
Ap
Monet haluavat lopettaa vasta kun tapahtuu jotain todella noloa tai suorastaan traagista.
Et ole luisumassa alkoholismiin, vaan olet siellä jo syvällä. Tilanteesi kuulostaa tosi pahalta.
Jos uskot selviäsi yksin, niin tee niin. Lopeta.
Jollei se onnistu, niin silloin varmaan olisi parasta hakea apua lääkäriltä. Kynnys on korkea, koska kaikki Suomessa tosiaan jää kirjoihin ja kansiin. Se on aika pirullista ja on itseäni estänyt hakemasta apua mielialaongelmiin,joten aloin lääkitä itseäni alkoholilla. Kun siitä alkoi tulla ongelma, esti sama asia hakemasta apua lääkäriltä. En halua, että minusta jää tuollaiset tiedot tietojärjestelmään.
Sitten päätin, että selviän itse. Tajusin, että ei ne sieltä oikeasti mitään apua edes pysty antamaan. Mun on itse haluttava ja päätettävä. Näin myös tein. Mielialani on ollut paljon parempi, kun jätin juomisen lähes kokonaan. Siis, sen yksin juomisen. Alkuun se tuntui oudolta, nyt nautin olostani ja olen ylpeä itsestäni.
Tsemppiä, tavalla tai toisella!
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni, vihaan todella syvästi.
Pidän itseäni typeränä ja huonona, en koskaan riitä mihinkään omasta mielestäni ja olen surullinen aina jos en ole humalassa.
Inhoan ulkonäköäni, ääntäni ja kaikkea itsessäni. Olen mielestäni ruma ja vastenmielinen.
En kaipaa muita ihmisiä lähelleni, koska pelkään, että he saavat tietää ongelmistani.
En halua, että kukaan tutustuu minuun paremmin.
Urheilun velvollisuudentunnosta ja pitääkseni ulkonäköni edes siedettävällä tasolla.
Ap
Näyttäisit varmaan paremmalta, kun lopettaisit juomisen. Ja säästäisit paljon rahaa, ja voisit käyttää sen ulkonäköösi.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan tilanne ei ole niin paha ettetkö alkoholin kanssa läträämällä saa sitä vielä pahemmaksi.. itse hakisin apua ja vertaistukea jo nyt ajoissa!
Vertaistukea?? Kuka haluaa tehdä tiliä omasta elämstään jollekin luuserireppanoille?
t. Toinen "alkkis".
En tiedä miksi vihaan itseäni, ei ole mitään traumoja ja olen aina ollut rakastettu ja toivottu lapsi eikä minulla mitään syvempiä ongelmia ole ikinä ollut.
Alkoholismia on suvussani todella paljon molemmin puolin ja maksakirroosikuolemia pilvin pimein.
Vanhempani eivät juo.
Ap
Lopeta juopottelu ja rupea urheilemaan tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itseäni, vihaan todella syvästi.
Pidän itseäni typeränä ja huonona, en koskaan riitä mihinkään omasta mielestäni ja olen surullinen aina jos en ole humalassa.
Inhoan ulkonäköäni, ääntäni ja kaikkea itsessäni. Olen mielestäni ruma ja vastenmielinen.
En kaipaa muita ihmisiä lähelleni, koska pelkään, että he saavat tietää ongelmistani.
En halua, että kukaan tutustuu minuun paremmin.
Urheilun velvollisuudentunnosta ja pitääkseni ulkonäköni edes siedettävällä tasolla.
ApNäyttäisit varmaan paremmalta, kun lopettaisit juomisen. Ja säästäisit paljon rahaa, ja voisit käyttää sen ulkonäköösi.
Hyvä pointti! AP ei varmaan ole koskaan miettinyt asiaa. Muita hyviä ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Koulussa skarppaan ja pystyn olemaan, mutta yleensä kokouksiin osallistuessa juon samalla.
Kokoukset ovat yleensä etänä ja nykyään tarjotaan aina etämahdollisuutta, vaikka olisikin mahdollisuus mennä myös paikan päälle. Olen hoitanut tehtäväni kunniallisesti eikä humalatilaa huomaa, pystyn peittämään sen hyvin eikä puhe ala sammaltaa enkä naureskele tai käyttäydy muuten poikkeavasti.
Kirjoittaminenkin sujuu täysin moitteettomasti pahemmassakin soosissa.
Jos olen todella kovassa humalassa tai tiedän että sellainen kovempi rännityspäivä on tiedossa, keksin jonkun tekosyyn ja pyydän varaedustajan paikalle.
Tätä tapahtuu hyvin harvoin.
Ap
Valitettava tilanne, mutta kannattaa muistaa että rännittäminen tarkoittaa neulahuumeiden käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan tilanne ei ole niin paha ettetkö alkoholin kanssa läträämällä saa sitä vielä pahemmaksi.. itse hakisin apua ja vertaistukea jo nyt ajoissa!
Vertaistukea?? Kuka haluaa tehdä tiliä omasta elämstään jollekin luuserireppanoille?
t. Toinen "alkkis".
Me ollaan luuserireppanoita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan.
Miksi määritellä itsensä sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät itsekään ole mitään ihmisyyden aatelia? Tai miksi määritellä itseään muiden mielipiteiden mukaan ylipäätään? Noissa aa-kokouksissa saa itse päättää, mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta. Voi olla myös täysin hiljaa pelkkänä kuunteluoppilaana, jos se tuntuu paremmalta.
Oikean terapian tarpeessa, ei pelkästään AA:n. Juttujen perusteella ainakin.
Ei uskoon sormia napsauttamalla tulla.
Rukoilu ei ole minua auttanut, kokeiltu on.
Ap
Minulla ei ole koskaan ollut yhtään ystävää ja kavereita olen viimeksi vapaa-ajalla nähnyt alakoulun ensimmäisillä luokilla.
Ap
Ymmärrän tunteesi että mikään ei tunnu miltään selvinpäin, alkoholi on muuttanut aivojasi. Yritä olla pidempi pätkä juomatta, niin huomaat että ilo palaa takaisin. Kuuntele runsaasti äänikirjoja aiheesta, esim. Annie Grace. Auttavat hyvin alkuun.
Yritä lopetttaa joksikin aikaa, jotta saat ilon takaisin elämään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tiedä juomisestani mitään, minulla on piilopulloja pitkin asuntoa ja taskumatti aina käsilaukussa.
Ap
Tuossa puhuu se riippuvuus, näin sanoi myös alkoholisti-omaiseni. Totuus on, että KAIKKI tietävät tai ovat ainakin aavistaneet. Eivät ihmiset ole tyhmiä. Mutta ajattele se niin päin, että sinun ei siis tarvitse pelätä paljastumista. Kaikki ovat vain iloisia puolestasi ja ajattelevat että olet rohkea, kun haet apua.
Minusta tuntuu että oikeasti kaipaisit muutakin kuin hyvänpäiväntuttuja ja yhden yön suhteita.