Lue keskustelun säännöt.
vauva tuli, riidoissa miehen kanssa
10.03.2015 |
Kävi klassisestI. 2 kk vauva ja ollaan alettu miehen kanssa riitelemään. Minä koen olevani sidottu lapseen ja purtavani kellon ympäri. Vauva valvottaa öisin ja minä hoidan yöheräilyt kun imetän ja mies käy töissä. Koitan parhaani mukaan ehtiä päivällä laittaa ruoan, siivota kotia ja ulkoilla koirien kanssa. Vauva ei nuku päivisin ja sitä pitää pitää kokoajan sylissä. Mies suuttuu jos pyydän sitä ennen töihin menoa auttamaan jotenkin ja muutenkin sitä pitää aina pyytää tekemään jotain. Olen valtavan kateellinen kun se voi kysymättä vaan lähteä treeneihin, kauppaan tms ja minun pitää suunnilleen viikkoa etukäteen alkaa valmistelemaan jos haluan vaikka salille.
Miten ihmeessä tässä pääsee tasapainoon? Kumpikaan ei oikein arvosta toisen panosta, mutta olen niin vihainen välillä kun hän ei ymmärrä. Pitäisikö vaan antaa olla ja lakata pyytämässä? lopettaa yrittäminen ja tehdä kaikki kotityöt vasta illalla? En jaksaisi riidellä mutta jotenkin yhteisen harmonian löytyminen on todella kaukana. Miehen mielestä "teen omia juttuja" kun käyn ruokakaupassa...
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 08:58"]
Kävi klassisestI. 2 kk vauva ja ollaan alettu miehen kanssa riitelemään. Minä koen olevani sidottu lapseen ja purtavani kellon ympäri. Vauva valvottaa öisin ja minä hoidan yöheräilyt kun imetän ja mies käy töissä. Koitan parhaani mukaan ehtiä päivällä laittaa ruoan, siivota kotia ja ulkoilla koirien kanssa. Vauva ei nuku päivisin ja sitä pitää pitää kokoajan sylissä. Mies suuttuu jos pyydän sitä ennen töihin menoa auttamaan jotenkin ja muutenkin sitä pitää aina pyytää tekemään jotain. Olen valtavan kateellinen kun se voi kysymättä vaan lähteä treeneihin, kauppaan tms ja minun pitää suunnilleen viikkoa etukäteen alkaa valmistelemaan jos haluan vaikka salille. Miten ihmeessä tässä pääsee tasapainoon? Kumpikaan ei oikein arvosta toisen panosta, mutta olen niin vihainen välillä kun hän ei ymmärrä. Pitäisikö vaan antaa olla ja lakata pyytämässä? lopettaa yrittäminen ja tehdä kaikki kotityöt vasta illalla? En jaksaisi riidellä mutta jotenkin yhteisen harmonian löytyminen on todella kaukana. Miehen mielestä "teen omia juttuja" kun käyn ruokakaupassa...
[/quote]Vauva kasvaa, alat pikku hiljaa järjestää omia menojasi ja poistua kotoa yksin. Tuo on teille uutta, älä nyt todellakaan mitään eroa ala järjestämään, vaikka täällä "viisaat" neuvoo. Niinhän sitä sanotaan, että eroaminen pitäisi kieltää alle 1-vuotiaiden vanhemmilta, kun silloin helposti tuppaa ristiriitoja tulemaan. Kuitenkin tilanteet usein tasaantuvat, kun aikaa kuluu ja opettelette uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmuutta se on, että vain toinen on sidottu siihen kupeiden hedelmään? Ukko mäkeen, jos se osoittautuu isoksi lapseksi eli ei ota vastuuta paneskelunsa tuotoksesta.
Anteeksi, tuli vahinkoalapeukku viestille 43.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:26"]Mieheni ei ole mikään paskamies tai lapamato, päin vastoin. Tässä on nyt tosi negatiivinen kuva tullut hänestä. Luulen että hän ei vaan ymmärrä minua ja minä häntä. Tämä on varmaan aika tavallinen tilanne esikoisen syntymän jälkeen kun kaikki muuttuu ja yhtäkkiä pitäisi kasvaa äidiksi ja isäksi. Ongelma on varmasti myös minun syytäni... ei olla koskaan aiemmin riidelty tällä tavalla, enkä osaa olla ottamatta itseeni. Siinä saa sitten kivan kierteen aikaiseksi.
tuntuu että olen saanut teiltä ihan oikeaa vertaistukea :) paljon parempi mieli tuli.
[/quote]
Ihan pakko kysyä ap oliko toi vika lause v*ttuilua? *hymyilee*
Koko ketjua lukematta kerron vielä oman kokemukseni aiheesta.
Vauvan tultua taloon, meillä meni miehen kanssa vähän samalla lailla kuin Ap:llä. Selkein muutoskohta oli siinä, kun isä sai muutamia kertoja ottaa lapsesta vastuuta useamman tunnin kerrallaan. Silloin hän huomasi sitovuuden, ja alkoi selkeästi heti enemmän yhteistyössä kanssani jakamaan omaa aikaa ja kotitöitä.
Suosittelen todella kovasti myös jättämään pois niitä omia vaatimuslistoja päivän kulusta. Eli siivous, ruuanlaitto jne., kannattaa vaan jättää välistä, jos tuntuu ettei pysty. Kyllähän se vähän ahdistaa, mutta se on priorisointikysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eroei ainakaan ole vastaus ja miehenkin on joustettava ja päästettävä nainen joskus salille tms.
Ei mene vuottakaan niin asiat jo helpottaa tosi paljon.
Onko kunnalla hoitoapupalvelua? Kotipalvelua? Ne on halpoja keinoja antaa äidille hetki aikaa jos mies on niin otrvi ettei sitä älyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 13:02"]
Onko kunnalla hoitoapupalvelua? Kotipalvelua? Ne on halpoja keinoja antaa äidille hetki aikaa jos mies on niin otrvi ettei sitä älyä.
[/quote]
Veroeuroillako pitäisi kustantaa hölmöläisten vanhemmuus? Morjens vaan!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:54"]Mä en voisi kuvitella edes suostuvani siihen, että mies kävisi vain töissä! Päivällä mun tehtävä on olla lapsen/lasten kanssa ja kaikki ns. ylimääräinen on plussaa mitä teen. Illalla hoidetaan tasan yhtä paljon kotitöitä, tai niin, että mies hoitaa lapset ja mä teen muita kotitöitä. Esim. telkkaria ei kato kumpikaan ennen kun lapset nukkumassa. Teillä varmaan vielä hakusessa rutiinit, kun vauvakin niin pieni, mutta jos nyt otat kaiken tehtäväksesi, saat pitää saman asetelman ikuisesti tai kauhealla työllä saat muutoksen. Mulla ei kyllä ollut noin pienen kanssa mitään kiirettä viettämään aikaa salille/ystävien kanssa, mutta jokainen meistä on erilainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut todellakaan, että mies olisi sen helpommalla päässyt kuin minäkään! ;) [/quote] Juu mua harmittaa kyllä etten osaa olla ahdistumatta jos en saa tehdä ns omia juttuja. Se on varmaan osasyy tässä tilanteessa. Vauva on kyllä ihana ja on ihanaa olla sen kanssa, mutta silti... vaunulenkit on kyllä melkein omia juttuja kun vauva nukkuu. Mutta tämä mun mökkihöpertyminen oli tiedossa ennen vauvaakin. En minäkään ymmärrä miten joku ei pysty jättämään vauvaa hoitoon. Ap
[/quote]
Hei ap,
Ensinnäkin: älä välitä tästä ei lapsia-kyllä lapsia tappelusta, joka tunkee joka ketjuun.
Toiseksi: miehesi käyttäytyy hyvin itsekkäästi. Tuo ei ole normaalia, ei ainakaan meidän eikä kenenkään tuttuni perheessä. Kun on pieni vauva, varsinkin esikoinen, niin molemmat vanhemmat yleensä haluavat olla paljon vauvan kanssa ja tutustua häneen. Toivottavasti saat miehesi ymmärtämään tämän. Yritä ystävällisesti selittää, että olet kaiket päivät yksin vaativan vauvan kanssa, joka tarvitsee sinua koko ajan. Henkisen terveytesi vuoksi tarvitset illalla aikaa, jona mies ottaa vastuun vauvasta.
Kolmanneksi: on tietenkin ihan normaalia sinulta haluta omaa aikaa ja esim. salilla käyntiä. Itsekin olen ihan lasten syntymästä saakka käynyt lenkillä, elokuvissa ym. Tietenkin aluksi olin vain hetken poissa ja sitten tunnin lenkin, sitten kauemmin.
Mutta muistan myös, että esikoisen kanssa tuntui, että jotenkin elämä karkaa ja itse vaan jumittaa kotona. Tokan ja kolmannen kanssa tajusin, että ei se niin mene vaan itse asiassa se kun saa olla vauvan kanssa ja tutustua häneen on juuri sitä elämää, ja ihanaa sellaista, eikä ole mitään sääntöä, että pitää tehdä ja mennä ja suorittaa tai on pudonnut kelkasta. En tiedä osasinko nyt esittää asian oikein, mutta kannattaa yrittää jättää sellainen ajattelu, että just nyt on pakko tehdä ja mennä. On ihan ok olla "vain" vauvan kanssa kotona. Tämä ei nyt liity siihen, että miehesi olisi syytä olla enemmän kotona ja ottaa enemmän vastuuta vauvasta.
Neljänneksi: vauvanne on todella pieni. Tuo vaihe on todella, todella lyhyt, vaikka nyt päivät tuntuvat pitkiltä kuin nälkävuosi. Ihan pian kaikki muuttuu ja koko ajan saat enemmän vapautta, riippumatta siitä, mitä miehesi tekee.
Viidenneksi: ei todella pidä paikkaansa, että naiset hoitavat lapset ja piste. Mun mies on ollut kaikista kolmesta vuoden hoitovapaalla, ja kaveriperheissä lasten hoito näyttää menevän tasan, molemmat käyvät kaverien kanssa matkoilla ja harrastuksissaan. Minä olen aina päässyt omiin harrastuksiini ja menoihini, paitsi kun mies on ollut hoitovapaalla niin olen itse halunnut viettää illat enimmäkseen kotona, kun en nää lapsia päivällä.
Kuudenneksi: kotityöt kuuluvat mielestäni tuossa tilanteessa pääosin miehellesi (tai sitten sinä teet niitä iltaisin kun miehesi on vauvan kanssa), kun pieni esikoisvauva ei nuku päivisin ja teillä on vielä koira. Jos vauva nukkuu päivällä, niin tee mieluummin jotain mukavaa, älä siivoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtekää vauvan kanssa ulos kylille, älä haudo kotona stressaamassa. Onko tiedän lähellä kerhoja, leikkipuistoja mitä vaan?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:54"]Mä en voisi kuvitella edes suostuvani siihen, että mies kävisi vain töissä! Päivällä mun tehtävä on olla lapsen/lasten kanssa ja kaikki ns. ylimääräinen on plussaa mitä teen. Illalla hoidetaan tasan yhtä paljon kotitöitä, tai niin, että mies hoitaa lapset ja mä teen muita kotitöitä. Esim. telkkaria ei kato kumpikaan ennen kun lapset nukkumassa. Teillä varmaan vielä hakusessa rutiinit, kun vauvakin niin pieni, mutta jos nyt otat kaiken tehtäväksesi, saat pitää saman asetelman ikuisesti tai kauhealla työllä saat muutoksen. Mulla ei kyllä ollut noin pienen kanssa mitään kiirettä viettämään aikaa salille/ystävien kanssa, mutta jokainen meistä on erilainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut todellakaan, että mies olisi sen helpommalla päässyt kuin minäkään! ;) [/quote] Juu mua harmittaa kyllä etten osaa olla ahdistumatta jos en saa tehdä ns omia juttuja. Se on varmaan osasyy tässä tilanteessa. Vauva on kyllä ihana ja on ihanaa olla sen kanssa, mutta silti... vaunulenkit on kyllä melkein omia juttuja kun vauva nukkuu. Mutta tämä mun mökkihöpertyminen oli tiedossa ennen vauvaakin. En minäkään ymmärrä miten joku ei pysty jättämään vauvaa hoitoon. Ap
[/quote]
Hei ap,
Ensinnäkin: älä välitä tästä ei lapsia-kyllä lapsia tappelusta, joka tunkee joka ketjuun.
Toiseksi: miehesi käyttäytyy hyvin itsekkäästi. Tuo ei ole normaalia, ei ainakaan meidän eikä kenenkään tuttuni perheessä. Kun on pieni vauva, varsinkin esikoinen, niin molemmat vanhemmat yleensä haluavat olla paljon vauvan kanssa ja tutustua häneen. Toivottavasti saat miehesi ymmärtämään tämän. Yritä ystävällisesti selittää, että olet kaiket päivät yksin vaativan vauvan kanssa, joka tarvitsee sinua koko ajan. Henkisen terveytesi vuoksi tarvitset illalla aikaa, jona mies ottaa vastuun vauvasta.
Kolmanneksi: on tietenkin ihan normaalia sinulta haluta omaa aikaa ja esim. salilla käyntiä. Itsekin olen ihan lasten syntymästä saakka käynyt lenkillä, elokuvissa ym. Tietenkin aluksi olin vain hetken poissa ja sitten tunnin lenkin, sitten kauemmin.
Mutta muistan myös, että esikoisen kanssa tuntui, että jotenkin elämä karkaa ja itse vaan jumittaa kotona. Tokan ja kolmannen kanssa tajusin, että ei se niin mene vaan itse asiassa se kun saa olla vauvan kanssa ja tutustua häneen on juuri sitä elämää, ja ihanaa sellaista, eikä ole mitään sääntöä, että pitää tehdä ja mennä ja suorittaa tai on pudonnut kelkasta. En tiedä osasinko nyt esittää asian oikein, mutta kannattaa yrittää jättää sellainen ajattelu, että just nyt on pakko tehdä ja mennä. On ihan ok olla "vain" vauvan kanssa kotona. Tämä ei nyt liity siihen, että miehesi olisi syytä olla enemmän kotona ja ottaa enemmän vastuuta vauvasta.
Neljänneksi: vauvanne on todella pieni. Tuo vaihe on todella, todella lyhyt, vaikka nyt päivät tuntuvat pitkiltä kuin nälkävuosi. Ihan pian kaikki muuttuu ja koko ajan saat enemmän vapautta, riippumatta siitä, mitä miehesi tekee.
Viidenneksi: ei todella pidä paikkaansa, että naiset hoitavat lapset ja piste. Mun mies on ollut kaikista kolmesta vuoden hoitovapaalla, ja kaveriperheissä lasten hoito näyttää menevän tasan, molemmat käyvät kaverien kanssa matkoilla ja harrastuksissaan. Minä olen aina päässyt omiin harrastuksiini ja menoihini, paitsi kun mies on ollut hoitovapaalla niin olen itse halunnut viettää illat enimmäkseen kotona, kun en nää lapsia päivällä.
Kuudenneksi: kotityöt kuuluvat mielestäni tuossa tilanteessa pääosin miehellesi (tai sitten sinä teet niitä iltaisin kun miehesi on vauvan kanssa), kun pieni esikoisvauva ei nuku päivisin ja teillä on vielä koira. Jos vauva nukkuu päivällä, niin tee mieluummin jotain mukavaa, älä siivoa!
[/quote]
Fiksusti kirjoitettu!
Saattaa olla mulla aika kullannut muistoja, kun esikoinen 12v ja lapsia nyt 4, nuorin 1,5v.. Elämä on jo niin pitkään ollut lähinnä oman perheen kanssa oloa.
T: se joka ei tarkoittanut kritisoida lainkaan salille haluamista ja vauvan "jättämistä"! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kotitöitä täytyy tehdä miehelläkin, vaikka äiti olisikin kotona. Minusta on ihan tarpeeksi raskasta hoitaa yöherätykset ja syötöt ja jatkuvassa univelassa jaksaa päivisin touhuta vauvan kanssa. Jotain pientä kotihommaa saatan tehdä päivän aikana kuten pakolliset ruuanlaitot mutta esim. viikkosiivoukset, pyykkäykset ym. teemme viikonloppuisin yhdessä.
Kun mies tulee töistä, saa hän hetken hengähtää, juoda kahvit ym. mutta sen jälkeen hän on aina tunnin, pari vauvan kanssa, ja minä menen eri huoneeseen lukemaan, ompelemaan tai vaikka vaan nukkumaan, ihan rauhassa. Sen jälkeen mies saa saman verran omaa aikaa, jonka käyttää yleensä väitöskirjansa tekemiseen, musiikin kuunteluun tai pelaamiseen ja sitten hoidamme yhdessä vauvan iltatoimet.
Kun vauva on nukkumassa on meillä kahdenkeskistä aikaa, katsomme elokuvia, käymme yhdessä pesulla, rakastelemme ym. Tällä hetkellä meillä kummallakaan ei ole juurikaan kodin ulkopuolisia harrastuksia. Viikonloppuisin menemme sitten käymään eri paikoissa, kyläilemme yhdessä tms. Vapaapäivinä olemme myös jakaneet tasan yöheräilyt, että minäkin saan nukkua heräämättä 1-2 yötä viikossa. Kaksi kertaa olemme vieneet vauvan pariksi tunniksi hoitoon ja menneet itse ulos syömään ja elokuviin.
Minulle on tosi tärkeää että saan päivittäin tuon oman tunnin ihan yksikseni, sen jälkeen on taas tosi mukava nähdä vauvaa ja touhuta hänen kanssaan. Miehelle olen ihan suoraan sanonut, että jos olen pirteä ja iloinen niin jaksan hoitaa parisuhettakin ihan eri tavalla, ja seksiäkin tekee mieli toisin kuin väsyneenä.
Jos mies käy salilla tai harrastamassa, sinulla ihan samanlainen oikeus mennä. Kyllä isä osaa lasta hoitaa, siinä oppii ja itseluottamus pärjätä vauvan kanssa kasvaa. Kyllä minä olen aina vaatinut oman ajan liikuntaan, ihan niinkuin mieskin. Oman päänupin tähden, alkaisi muuten kiristämään aika nopeasti.
Harrastatte vuoropäivinä. Mun mielestä ei ole mitään ongelmaa. Ihme miesten kanssa teette lapsia kun eivät kanna vastuutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
73, mä ymmärsin kyllä mitä tarkoitit, eiköhän ap:kin. Mä en myöskään ole halunnut olla paljoa poissa vauvojen enkä taaperoidenkaan luota, ja täysimetyskin on rajoittanut, mutta mielestäni esim. tunnin lenkki pari kertaa viikossa kun vauva on isällään (ja vaikka nukkuu) ei ole mitään varsinaista "poissaoloa". Mutta mä tosiaan huomasin vasta tokan ja kunnolla vasta kolmannen kohdalla, että tekee hyvää luopua sellaisesta sisäisestä pakosta mennä ja tehdä, kun vauva on, sanotaan nyt vaikka alle 6kk. Maailma ei karkaa sillä aikaa minnekään, mutta vauva kasvaa huikeaa vauhtia. Tämä ei edelleenkään liity siihen, että isän on syytä olla myös kotona vauvan kanssa mahdollisimman paljon.
t. 71
Etkö sä ole sillä äitiysvapaalla, että kyllä se nakki nyt tais sulle napsahtaa... kyllä 2kk pitäis nukkua paljonkin päivällä. Kantoliina tai manduca, ehdottomasti. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:22"]Etkö sä ole sillä äitiysvapaalla, että kyllä se nakki nyt tais sulle napsahtaa... kyllä 2kk pitäis nukkua paljonkin päivällä. Kantoliina tai manduca, ehdottomasti. Tsemppiä!
[/quote]
Äitiysvapaalla VAUVAA varten, ei kotitöitä.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:14"]
Kolmen lapsen kokemuksella; äiti hoitaa aina vauvan ja lapsen. Vaikka olisi sovittu mitä etukäteen ja puhuttu asioista, niin silti äiti hoitaa aina. Aina. Ja jättää omat menot menemättä. Kyllähän se vituttaa, mutta minkäs teet kun se lapsi on jo siinä.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella, mutta ilmeisesti vain yhden miehen? Kyllä miehissä on eroja, kun omaa lähipiiriä katsoo. Osa osallistuu PALJON ja luontevasti, ihan omasta halustaan, osa ei edes yritä/halua osallistua.
[/quote]
Eli silloin kannattaa ne laiskat ja itsekkäät miehet jättää niille veloille ja pariutua vanhemmuutta ymmärtävien miesten kanssa.
Tartteeko niitä koiria aina hankkia, ku tuntuu et ne lopulta on kaikille omistajilleen vaan vastuksina. Ylimäärästä työtä ja rahan menoa. Ihanaa elää ilman koiria, kokeilehan sinäkin. Ja turha on tulla jeesustelee koirien puolustajien yms. Mua ei nimittäin hetkauta sitte yhtään. Itseänne te vaan k*setatte jos vastaan muuta väitätte.