Lue keskustelun säännöt.
vauva tuli, riidoissa miehen kanssa
10.03.2015 |
Kävi klassisestI. 2 kk vauva ja ollaan alettu miehen kanssa riitelemään. Minä koen olevani sidottu lapseen ja purtavani kellon ympäri. Vauva valvottaa öisin ja minä hoidan yöheräilyt kun imetän ja mies käy töissä. Koitan parhaani mukaan ehtiä päivällä laittaa ruoan, siivota kotia ja ulkoilla koirien kanssa. Vauva ei nuku päivisin ja sitä pitää pitää kokoajan sylissä. Mies suuttuu jos pyydän sitä ennen töihin menoa auttamaan jotenkin ja muutenkin sitä pitää aina pyytää tekemään jotain. Olen valtavan kateellinen kun se voi kysymättä vaan lähteä treeneihin, kauppaan tms ja minun pitää suunnilleen viikkoa etukäteen alkaa valmistelemaan jos haluan vaikka salille.
Miten ihmeessä tässä pääsee tasapainoon? Kumpikaan ei oikein arvosta toisen panosta, mutta olen niin vihainen välillä kun hän ei ymmärrä. Pitäisikö vaan antaa olla ja lakata pyytämässä? lopettaa yrittäminen ja tehdä kaikki kotityöt vasta illalla? En jaksaisi riidellä mutta jotenkin yhteisen harmonian löytyminen on todella kaukana. Miehen mielestä "teen omia juttuja" kun käyn ruokakaupassa...
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:20"]
Tuollainen uhrautuminen ja muiden tarpeiden laittaminen omiensa edelle joka ikinen päivä ei tule moneltakaan mieheltä luonnostaan. Se tuntuu ikävältä ja väärältä. Kuka nyt haluaisi aamulla väsyneenä hoitaa kotiaskareita tai vähentää omia harrastuksia pariin kertaan viikossa? Ei sillä tavalla onnelliseksi tulla.
[/quote]
Eikö tämä olisi ihan hyvä syy olla hankkimattakaan niitä lapsia?
[/quote]
Olisi ja on! Nykyajan vanhemmuus ei sovi monille miehille ollenkaan. 50-luvulla olisi vielä onnistunut, mutta ei enää. Enustan miesten vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistyvän. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet miehet ovat erinomaisia rakastajia, elämänkumppaneita ja ystäviä mutta huonoja vanhempia. Oma miehenikin on. Mutta minä etsinkin miehessä noita kolmea ensin mainittua ominaisuutta. Älkää pilatko hyvää suhdetta hankkimalla lapsia, kun vanhemmuus sopii vain toiselle teistä.
Minusta on ihan luonnollista että vastikään äidiksi tullut pohtii tällaisia asioita. Kyllä siinä vauva-arjessa aina jokin asia hiukan yllättää, ei voi etukäteen tietää millainen vauva on ja miten itse kokee asiat.
Jollain tapaa se oman ajan menetys tuntui pahimmalta sen ekan lapsen kohdalla, ja oli jopa vähän kateellinen miehellä kun hän pystyi lähtemään omiin menoihinsa ihan tosta vaan.
Mutta ei minun tieni mikään kivikkoinen silti ole sen jälkeen ollut, vaan myöhemmin olin kahden alle kaksivuotiaan kanssa kotona, heräilin yöllä joskun kymmeniäkin kertoja, silti hoidin kaikki kotityöt ja arki sujui. Mies oli kyllä iltaisin lasten kanssa ja pääsin harrastamaan jne.
Nyt kolmas tulossa, eikä huoleta yhtään! :)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:14"]Kolmen lapsen kokemuksella; äiti hoitaa aina vauvan ja lapsen. Vaikka olisi sovittu mitä etukäteen ja puhuttu asioista, niin silti äiti hoitaa aina. Aina. Ja jättää omat menot menemättä. Kyllähän se vituttaa, mutta minkäs teet kun se lapsi on jo siinä.
[/quote]
No meillä on 2 lasta hoidettu niin, että isäkin osallistuu yhtälailla. Oli esikoisen kanssa kotonakin vuoden, kun itse menin töihin.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta paras tyyli et pumppaat sitä maitoa varastoon ja vaan lähdet. Siis vaikka sinne lenkille, ilmoitat vaan miehelle että menet nyt. Ei se ole sun velvollisuus "anoa" sitä omaa aikaa.
Ja noihin kotiaskareisiin, onko teillä sitteriä/kantoreppua? Auttaako jos esim. kuljetat vauvaa sitterin avulla huoneesta toiseen? Jos laitat pyykkiä niin asetat sitterin siihen kodinhoitohuoneen ovelle katselemaan, meillä ainaki autto :)
Ja ehkä se paras kuulemani neuvo; ei se haittaa vaikka on sotkua! ei koko ajan tarvi jaksaa siivota, hoida itsesi ja vauva ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt miehelle järkeä päähän! Ja vähän sinullekin.
Teillä on pieni lapsi ja se on nyt se tärkein. Kaikki kotityöt ja muut ovat toisella sijalla. Mun mielestä kuulostaa todella hurjalta että sun pitäisi tehdä kaikki siivoukset, ruuat, kaupassakäynnit, koiranulkoilutukset ja siinä samassa sen tärkeimmän eli pitää huolta pienestä lapsesta!
Miten sä edes jaksat? Itse en jaksaisi, eikä ollenkaan hävetä myöntää sitä.
Miehesi on ymmärtänyt nyt väärin tämän teidän tilanteen. Varmaan hieman keskenkasvuisena ajattelee tämän nyt niin että koska sä olet kotona niin sun tehtävä on tehdä KAIKKI kotona. ON vaan tainnut unohtaa/ ei tiedä miten pienen lapsen hoitaminen, valvotut yöt ja lapsessa aina kiinni oleminen verottaa.
Onko miehellä elämässä jotain fiksua aikuista, jonka sanomisilla on paljon painoarvoa? Esim. veli, sisko, äiti,isä, vanhempi kaveri. jne? Jos puhuisit niille asiasta, jos ei sun sanominen mene perille?
Sun mies ei vaan tajuuu.
Ihania kommentteja :) ensinnäkin mun varmaan kannattaisi lopettaa suorittaminen ja vertailu. se on minulle tosi vaikeaa kaikilla osa-alueilla elämässä. Siinä olette oikeassa. liinassa mulla tämä vauva yleensä onkin, ei tarvitse vain istua sohvalla ja imettää. Vaikka ehkä juuri niin kannattaisi välillä tehdä?
Olen siis aamulla pyytänyt tyyliin tuomaan vettä, päästämään koirat pissalle tai vaihtamaan vaipan ettei tarvitsisi nousta sängystä jos vauva on vasta pari tuntia aiemmin nukahtanut. Miehen ei todellakaan tarvitse herätä katsomaan syömistä. Kerran pyysin häntä hyssyttelemään vauvaa kun se oli huutanut koko yön.
Omat menot mihin haluaisin olisi pari kertaa viikossa sinne salille. pelkät vaunulenkit ei mene urheilusta. Lisäksi näen mielelläni ystäviäni vaikka yhtenä iltana parissa viikossa.
Olen välillä pumpannut mutta yleensä vauva vaan nukkuu jos jää isänsä kanssa. Siinä pari tuntia kun katsoo telkkaria vauvan kanssa niin ei ehkä ymmärrä mistä murisen.
Luulen että mies on tosi hyvä isä kun löydetään omat rutiinit ym. Mielelläni hoidan kotia, mutta haluan apua silloin kun en jaksa. En ole mikään superäiti vaikka tuntuu että lapsen vilpitön hymy korvaa kaiken lopulta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
senkus meet ja teet niitä omia juttuja! :) kuulostas siltä että sun mies kyllä hoitaisi vauvaa mutta etkö viitsi pyytää? Ja kyllä se isällekkin muutaman hoitokerran jälkeen valkenee mitä se vauvan hoito voi olla ;)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:16"]Noinhan siinä käy, kun hankkii lapsia. Suosittelen, että jätät lapsen miehelle ja muutat toiseen kaupunkiin vahingosta toivottavasti viisastuneena.
[/quote]
Tämä on ehkä maailman typerin "neuvo". Ihan kuin elävä vauva olisi esine, jonka voi jättää kostoksi asumaan ihmisen kanssa, jota ei juurikaan lapsi edes kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista teidän elämä oli ennen vauvaa? Jaoitteko kotityöt? Mikä sua silloin ärsytti miehessä? Onko mies ollenkaan ns. keskustelevaa tyyppiä eli voisitko esim. pyytää, että miettisitte molemmat vaikka paperille, miten teidän molempien elämä on muuttunut vauva myötä? Listaat siihen ihan pienetkin asiat itsesi kohdalla. Listan pohjalta keskustelisitte sen ns. auki eli molemmat kertovat, mitä niillä asioilla tarkoittaa ja ottaa vertailupohjaksi aiemman elämän (syyttävä sävy pois keskustelusta). Te molemmat olette ilmeisesti lapsen halunneet eli molempien elämä pitäisi myös muuttua ns. lapsiystävällisemmäksi, joka vaatii monesti uhrauksia. Ei se ole oikein, että vain sinun elämäsi on muuttunut eikä miehesi. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:08"]senkus meet ja teet niitä omia juttuja! :) kuulostas siltä että sun mies kyllä hoitaisi vauvaa mutta etkö viitsi pyytää? Ja kyllä se isällekkin muutaman hoitokerran jälkeen valkenee mitä se vauvan hoito voi olla ;)
[/quote]
Siis olen pyytänyt mutta alkaa tuntua etten enää viitsi. Kun tuntuu että se on sille joku suoritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kotona lasten kanssa ja mies käy töissä. Silti hän on usein se, joka herää yöllä ja ottaa lapsen väliin. Eivät onneksi valvota enää, mutta joskus kun heräävät jatkavat unia meidän välissä. Teen keikkaa yötyönä, välillä 7 yötä putkeen ja silloin mies hoitaa lapset lähes täysin. Siivoaa ja leikkii, vaihtaa vaipat yms. Ruoan laitto on ainut joka on lähes täysin mun vastuulla.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:08"]senkus meet ja teet niitä omia juttuja! :) kuulostas siltä että sun mies kyllä hoitaisi vauvaa mutta etkö viitsi pyytää? Ja kyllä se isällekkin muutaman hoitokerran jälkeen valkenee mitä se vauvan hoito voi olla ;)
[/quote]
Siis olen pyytänyt mutta alkaa tuntua etten enää viitsi. Kun tuntuu että se on sille joku suoritus.
[/quote]
Unohda tuommoset , et luultavasti parempaa vastausta saa :D mun mies samanlainen, nihkeenä kun pyysin ja niin marttyyrinä kun hoisi vauvaa tunnin/pari tuntia..
Helpottu sit ajan kanssa ja samalla tuntui että vauvan ja isän välit myös läheni :)
Eihän tuosta tuu mitään ettet sitten pyydä ollenkaan, kohta oot sisältä niin paskana että et enää kestä. Tuota vauva-aikaa kuitenki vielä kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:20"]Miksi teette lapsia tällaisten timanttien kanssa?
[/quote]
Ei, kysymys kuuluu, miksi teette lapsia?!
Minäkin sanon, että menet vaan. Ja oikeesti, kun vauva vähän kasvaa, niin tilanne helpottuu. 2 kk ikänen vauva on suorastaan masentavaa seuraa. Vaatii hirveästi aikaa ja työpanosta ja juuri mitään siltä ei saa takasin. Hommasta tulee paljon mielekkäämpää, kun vauva alkaa enemmän kommunikoida, naureskella, rytmi löytyy ja vauvan toimia voi vähän ennakoida. Isäkin varmasti innostuu eritavalla vauvan kanssa olemisesta sitten. Meillä oli alussa vähän tota samaa, isä tunsi olnsa varmaan vähän ulkopuoliseksikin, kun ei voinut osallistua ruokkimiseen ja vauva huusi hysteerisenä muiden paitsi mun sylissä. 4-5 kk iässä tilanne oli jo ihan toinen. Mies pystyi olemaan pitkiäkin aikoja vauvan kanssa ja ihan halusikin sitä, kun vauva alkoi olla sosiaalisempi. Ja niiden vauvan kanssa vietettyjen tuntien jälkeen myös tajusi, mihin mun päivät kuluu...
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:08"]senkus meet ja teet niitä omia juttuja! :) kuulostas siltä että sun mies kyllä hoitaisi vauvaa mutta etkö viitsi pyytää? Ja kyllä se isällekkin muutaman hoitokerran jälkeen valkenee mitä se vauvan hoito voi olla ;) [/quote] Siis olen pyytänyt mutta alkaa tuntua etten enää viitsi. Kun tuntuu että se on sille joku suoritus.
[/quote]
Niin se isälle alkuunsa onkin suoritus. Mitä enemmän isä vauvan kanssa viettää aikaa, sitä enemmän hän muuttuu tasavertaiseksi lapsen hoidossa.
Ratkaisimme asian meidän perheessä niin, ettei mies asu meidän kanssa. Silloin täällä ei riidellä tiskeistä eikä pyykeistä ja vauva tulee hoidettua paremmin yksin kun yhdessä. Tunnelma on aurinkoinen ja iloinen.
Mies käy n 4krt viikossa täällä ja on sen ajan lapsen kanssa pari tuntia, teen meille ruokaa siinä ja syödään ja sitten hän lähtee.
En jaksanut katsoa sitä valuvaa räkää enää.
Kivaa on ja hyvin menee kun nähdään vain vähän ja tulee vain käymään. Maatkoon sitten likapyykkinsä keskellä omassa kotona!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:40"]Jotenki tuli semmoinen fiilis, että ei oo tämä mamma ihan hoksannu mitä se vauva vaatii?
[/quote]
No en ehkä ollutkaan. Tai kuvittelin jotenkin että voisimme jakaa vastuun tasaisemmin enkä olisi aina se joka jää vauvan kanssa. myönnän että minulle on kova paikka olla kotona ehtimättä tekemään mitään. Yöheräilyt tms on ihan ok, haluaisin vain jakaa jotenkin illalla vastuun.
[/quote]
Kyllä se vaan on niin on että kun lapsia tulee niin mies vaatii että nainen tekee kaiken yksin. Jos sanoo jotain siitä niin mies leimaa nalkuttavaksi akaksi. Sitten kun nainen upuu ja ei jaksa miehen kanssa sängyssä niin miehelle tulee oikeus käydä vieraissa. Sen jälkeen tulee ero. Nainen puurtaa yksinhuoltajana, mies haukkuu raha-ahneeksi huoraksi koska joutuu maksamaan 155e elarit ja lastaan mies tapaa joskus välillä jos ensin pystyy varmistamaan että se sopii ex-vaimon aikatauluun mahdollisimman huonosti.
[/quote] JUST NÄIN!!!
Kukaan ei pakota hankkimaan niitä lapsia.
Harmi vaan, moni mies oikeasti luulee, että nainen nauttii siivoamisesta, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta. Kuullut tästä vähän liiankin monelta mieheltä.
Parasta olisi istuttaa mies alas ja puhua (EI RIIDELL^Ä) asiallisesti, keskustella esim. kotitöiden jakamisesta ja siitä, että mies voi kotiin tullessa ottaa lapsen pariksi tunniksi itselleen.
Jos ei suostu, niin en itse ymmärrä miksi tuollaiseen suhteeseen edes jäisi.